Helsingin Sanomat 4.7.2009. Suomessa on kasvamassa isättömien poikien sukupolvi.
Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa yli 100.000, ja heillä on 150.000 alaikäistä lasta. Jos noin puolet syntyneistä lapsista on poikia, kasvamassa on koko joukko enemmän tai vähemmän isättömiä miehenalkuja.
Tilastoissa isättömillä pojilla ei mene hyvin: he tekevät enemmän rikoksia ja kuolevat nuorempina kuin muut miehet......
- Yhden vanhemman perheiden liiton mukaan erolapsista yli 80 prosenttia asuu äitinsä kanssa ja noin 17 prosenttia isänsä kanssa.
^^^^^^^^
Ihettelen minnekä unohtui tyttölapset. Heitä on puolet, eli myös noin 75.000. Mitenkä heille käy. Eivätkö tytöt tarvitse isää, miehen ja isän mallia?
Mistä tieto 80% asuu äitinsä kanssa ja 17% isänsä kanssa on peräisin. 80 17= 97%.
Missä on 3 % lapsista?
Erään tiedon mukaan äiti olisi lähivanhempana 94 % , huostaanotettuja 4% isä olisi lähivanhempana 2% = 94 4 2= 100%.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin. Haastateltvana Jari Sinkkonen. Artikkelin liittyy 845 kommenttia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa on kasvamassa is%C3%A4tt%C3%B6mien poikien sukupolvi/1135247428585
Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa yli 100.000, ja heillä on 150.000 alaikäistä lasta. Jos noin puolet syntyneistä lapsista on poikia, kasvamassa on koko joukko enemmän tai vähemmän isättömiä miehenalkuja.
Tilastoissa isättömillä pojilla ei mene hyvin: he tekevät enemmän rikoksia ja kuolevat nuorempina kuin muut miehet......
- Yhden vanhemman perheiden liiton mukaan erolapsista yli 80 prosenttia asuu äitinsä kanssa ja noin 17 prosenttia isänsä kanssa.
^^^^^^^^
Ihettelen minnekä unohtui tyttölapset. Heitä on puolet, eli myös noin 75.000. Mitenkä heille käy. Eivätkö tytöt tarvitse isää, miehen ja isän mallia?
Mistä tieto 80% asuu äitinsä kanssa ja 17% isänsä kanssa on peräisin. 80 17= 97%.
Missä on 3 % lapsista?
Erään tiedon mukaan äiti olisi lähivanhempana 94 % , huostaanotettuja 4% isä olisi lähivanhempana 2% = 94 4 2= 100%.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin. Haastateltvana Jari Sinkkonen. Artikkelin liittyy 845 kommenttia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa on kasvamassa is%C3%A4tt%C3%B6mien poikien sukupolvi/1135247428585
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isättömyys saattaa johtua perättömistä insestisyytöksistä, tai puutteelisesta tiedosta ja osaamattomuudesta selvittää onko lasta käytetty seksuaalisesti hyväksi.
MOT ohjelmissa -Epäilys ja rangaistus ja Lääkärit tuomareina nousi esiin perättömät insestisyytökset.
MOT Epäilys ja rangaistus. Toimittaja Matti Virtanen. 4.3.2002.
Ohjelma käsittelee lasten huoltajuus- ja tapaamiskiistoja. Niiden yhteydessä esitetään joskus insestisyytöksiä, jotka osittautuvat myöhemmin aiheettomiksi. Siitä huolimata syytöksillä voi olla epäilyn kohteelle onnettomat seuraukset: tapaamisia lasten kanssa rajoitetaan, tai ne katkaistaan kokonaan.
Linkki MOT ohjelmaan. Klikkaa Käsikirjotus luettavissa tästä.
Lue lähdeaineistoa: FT Sirpa Taskinen: Insestitutkimuksissa edelleen puutteita. - Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuniemi: Vieraannuttaminen on lapsen henkistä pahoinpitelyä.
Professori J.P.Roos. Lapsen eti ei saa syrjäyttää oikeusturvaa.
Anders Brunberg: Lapselle taattava oikeus molempiin vanhempiin.
Haastateltavat. Ohjelmassa esiintyvät henkilöt. Leena Muranen. Ritva Salunen . Sirpa Taskinen. Ilkka Laasanen.
Lisäksi ohjelmassa haastatellut Anja Hannuniemi. J.P.Roos. Anders Brunber.
Katso muös Muut Kinkit. Muu info.
Joistakin henkilöistä löytyy netissä laajempaa tietoa. Googlaa henkilön nimi.
Linkki ohjelmaan.
http://194.252.88.3/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentDFE85
Jatkoa edelliseen. MOT ohjelmaan, jossa eräänä asiantuntijavieraana oli Anja Hannuniemi.
Väärä kuva isistä Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuniemi
Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.
Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.
Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.
Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.
Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.
Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?
Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.
Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.
ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
********
Missä on lasten ja isien oikeusturva? Quo vadis lasten ja isien oikeudet?