Istuin taksissa katsellen käyntikorttia jonka ystävättäreni oli vuosi sitten antanut minulle. ”Tulet tykkäämään siitä” hän oli sanonut, pieni pilke silmissään. Silloin oli ollut minun 35 vuotis syntymäpäiväni. Taksi oli ajanut jo ulos kaupungin keskustasta, mutta vielä olimme umpikorttelialueella.
Hetken päästä taksi pysähtyi. ”Olemme perillä”, kuski kertoi. Maksoin ja nousin autosta. Noustuani taksista tunsin heti oloni epämukavaksi. Kadulla oli paljon ihmisiä. En tiedä mikä kaupunginosa oli kyseessä, mutta tunsin olevani väärässä paikassa. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat minua todella pitkään. Olin pukeutunut niin tyylikkäästi kuin osasin. Hiukseni oli laitattanut kampaajalla, minulla oli vartalonmyötäinen musta jakkupuku ja suorat mustat housut ja tietenkin hillityn tyylikkäät korkokengät. Korkokenkiä tyylikkäämpiä kenkiähän ei ole. Ajattelin, että on vain ajan kysymys kun joku ryöstää tai vie minut johonkin kujalle raiskattavaksi. Tarkistin vielä lapusta osoitteen. Kolmekymmentä yksi, kyllä, on se oikein. Kävelin ovelle ja kokeilin avata sitä, mutta se ei auennut. Aloin heti kuvittelemaan kuinka silmäparit kiinnittivät huomionsa minuun. Ovi näytti kyllä siltä, että sitä ei oltu avattu kymmeneen vuoteen. Kokeilin vielä uudestaan. Ovi ei auennut. Huokaisin, samalla huomasin oven vieressä pienen napin. Sen alla oli nimilappu, mutta se oli kulunut. Painoin nappia. Ei tapahtunut mitään. Painoin toisen kerran. Ei vieläkään mitään. No, kai minun pitää sitten lähteä takasin, ajattelin ja olin juuri kääntymässä kun kuulin pienen naksahduksen. Kokeilin ovea se aukesi. Astuin sisään ja sama naksahdus kuului ovesta kun se oli sulkeutunut. Huone oli tyhjä lukuunottamatta tuolia ja pöytää. Vastakkaisella seinällä oli ovi. Ovesta astui sisään nuori nainen.
-Hyvää päivää rouva, hän tervehti minua. –Päivää, vastasin. –Onko teillä ystävänne antama kortti, nainen kysyi samantien. –On, tässä. Ojensin kortin hänelle. Tyttö laittoi kortin jonkinlaiseen lukijaan. –Rouva Mäkinen? –Ei, olen Virtanen, vastasin. – Kyllä, Virtanen. Tervetuloa. Tässä korttinne. Tulkaa perässäni rouva Virtanen.
Seurasin tyttöä ovesta sisään. Tulimme hämärästi valaistuun käytävään. Se jatkui pitkään. Kävellessäni ajattelin keskustelua tytön kanssa. Olin kovin hämmentynyt siitä kun hän kutsui minua väärällä sukunimellä. Oliko se ollut testi? Mistä nainen olisi keksinyt toisen suomalaisen sukunimen? Joka tapauksessa tyttö oli ollut erittäin miellyttävä ja vaikka tunsin oloni oudoksi niin tunsin oloni mukavaksi.
Tuntui kuin olisimme kävelleen kilometrin kun saavuimme käytävän päähän. Astuimme ovesta ja tulimme hotellin baaria muistuttavaan tilaan. Se oli sisustettu erittäin tyylikkäästi vanhanaikaisilla huonekaluilla. Tummaa puuta, satiinia ja tunnelmallinen valaistus. Tässä ”baarissa” vaan ei ollut ketään.
-Odottakaa hetki täällä rouva Virtanen. Tulen kohta takaisin, sanoi tyttö minulle ja häipyi yhdestä ovesta.
Tytön lähdettyä aloin kiertelemään huonetta. Seinällä oli upotuksia joissa oli patsaita. Nämä miespatsaat kiinnittävät huomioni. Ne eivät olleetkaan sellaisia patsaita mitä voisi nähdä hotellin aulassa. Ne olivat täysikokoisia ja tehty kivestä. Ajattelin, että sillä joka nämä on teettänyt, täytyy olla paljon rahaa. Työn jälki oli todella laadukasta, yksityiskohtaista. Minua ei tosin kiinnostanut patsaissa niinkään työn laatu vaan se, että niissä oli korostettu miehen varustusta. Tällä patsaalla jota katselin oli solakka vartalo ja alapää ajeltu siistiksi. Penis oli puolikova ja noussut kaarelle. Terska oli tullut vähän ulos. Suuret kivekset roikkuivat tällä nuorella miehellä raskaana alhaalla. Patsas oli niin todentuntuinen että mieleni teki ottaa niistä kiinni. Seuraava patsas oli erilainen. Siinä mies oli selvästikin vanhempi. Vähän vatsakaskin, mutta vartalo oli vahva. Penis oli paksu ja normaalipituinen. Se oli täydessä erektiossa ja sojotti loivasti ylös. Iso kivespussi oli noussut ylös. Huomasin, että olin kiihottunut katsellessani patsaita. En ollut ikinä kiihottunut patsaista, ajattelin huvittuneena. Kiihotukseni sai ajatukseni laukkaamaan. Ajattelin, että jos minulla olisi tuollainen patsas kotonani, niin laittaisin sen selälleen ja ….tai no ei ehkä sittenkään, ei tuollainen kivinen kylmä penis varmaan tuntuisi kovinkaan hyvältä. Patsaita oli vielä lisää, erilaisin variaatioin. Yksi patsas, joka jostain syystä oli kovasti minun mieleeni, esitti nuorta miestä. Se oli hoikka, melkein liian laiha ja sen penis oli levossa. Sukuelin oli todella paksu ja isoterskainen, mutta normaalipituinen. Se jostain syystä kiehtoi minua.
Hetken päästä taksi pysähtyi. ”Olemme perillä”, kuski kertoi. Maksoin ja nousin autosta. Noustuani taksista tunsin heti oloni epämukavaksi. Kadulla oli paljon ihmisiä. En tiedä mikä kaupunginosa oli kyseessä, mutta tunsin olevani väärässä paikassa. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat minua todella pitkään. Olin pukeutunut niin tyylikkäästi kuin osasin. Hiukseni oli laitattanut kampaajalla, minulla oli vartalonmyötäinen musta jakkupuku ja suorat mustat housut ja tietenkin hillityn tyylikkäät korkokengät. Korkokenkiä tyylikkäämpiä kenkiähän ei ole. Ajattelin, että on vain ajan kysymys kun joku ryöstää tai vie minut johonkin kujalle raiskattavaksi. Tarkistin vielä lapusta osoitteen. Kolmekymmentä yksi, kyllä, on se oikein. Kävelin ovelle ja kokeilin avata sitä, mutta se ei auennut. Aloin heti kuvittelemaan kuinka silmäparit kiinnittivät huomionsa minuun. Ovi näytti kyllä siltä, että sitä ei oltu avattu kymmeneen vuoteen. Kokeilin vielä uudestaan. Ovi ei auennut. Huokaisin, samalla huomasin oven vieressä pienen napin. Sen alla oli nimilappu, mutta se oli kulunut. Painoin nappia. Ei tapahtunut mitään. Painoin toisen kerran. Ei vieläkään mitään. No, kai minun pitää sitten lähteä takasin, ajattelin ja olin juuri kääntymässä kun kuulin pienen naksahduksen. Kokeilin ovea se aukesi. Astuin sisään ja sama naksahdus kuului ovesta kun se oli sulkeutunut. Huone oli tyhjä lukuunottamatta tuolia ja pöytää. Vastakkaisella seinällä oli ovi. Ovesta astui sisään nuori nainen.
-Hyvää päivää rouva, hän tervehti minua. –Päivää, vastasin. –Onko teillä ystävänne antama kortti, nainen kysyi samantien. –On, tässä. Ojensin kortin hänelle. Tyttö laittoi kortin jonkinlaiseen lukijaan. –Rouva Mäkinen? –Ei, olen Virtanen, vastasin. – Kyllä, Virtanen. Tervetuloa. Tässä korttinne. Tulkaa perässäni rouva Virtanen.
Seurasin tyttöä ovesta sisään. Tulimme hämärästi valaistuun käytävään. Se jatkui pitkään. Kävellessäni ajattelin keskustelua tytön kanssa. Olin kovin hämmentynyt siitä kun hän kutsui minua väärällä sukunimellä. Oliko se ollut testi? Mistä nainen olisi keksinyt toisen suomalaisen sukunimen? Joka tapauksessa tyttö oli ollut erittäin miellyttävä ja vaikka tunsin oloni oudoksi niin tunsin oloni mukavaksi.
Tuntui kuin olisimme kävelleen kilometrin kun saavuimme käytävän päähän. Astuimme ovesta ja tulimme hotellin baaria muistuttavaan tilaan. Se oli sisustettu erittäin tyylikkäästi vanhanaikaisilla huonekaluilla. Tummaa puuta, satiinia ja tunnelmallinen valaistus. Tässä ”baarissa” vaan ei ollut ketään.
-Odottakaa hetki täällä rouva Virtanen. Tulen kohta takaisin, sanoi tyttö minulle ja häipyi yhdestä ovesta.
Tytön lähdettyä aloin kiertelemään huonetta. Seinällä oli upotuksia joissa oli patsaita. Nämä miespatsaat kiinnittävät huomioni. Ne eivät olleetkaan sellaisia patsaita mitä voisi nähdä hotellin aulassa. Ne olivat täysikokoisia ja tehty kivestä. Ajattelin, että sillä joka nämä on teettänyt, täytyy olla paljon rahaa. Työn jälki oli todella laadukasta, yksityiskohtaista. Minua ei tosin kiinnostanut patsaissa niinkään työn laatu vaan se, että niissä oli korostettu miehen varustusta. Tällä patsaalla jota katselin oli solakka vartalo ja alapää ajeltu siistiksi. Penis oli puolikova ja noussut kaarelle. Terska oli tullut vähän ulos. Suuret kivekset roikkuivat tällä nuorella miehellä raskaana alhaalla. Patsas oli niin todentuntuinen että mieleni teki ottaa niistä kiinni. Seuraava patsas oli erilainen. Siinä mies oli selvästikin vanhempi. Vähän vatsakaskin, mutta vartalo oli vahva. Penis oli paksu ja normaalipituinen. Se oli täydessä erektiossa ja sojotti loivasti ylös. Iso kivespussi oli noussut ylös. Huomasin, että olin kiihottunut katsellessani patsaita. En ollut ikinä kiihottunut patsaista, ajattelin huvittuneena. Kiihotukseni sai ajatukseni laukkaamaan. Ajattelin, että jos minulla olisi tuollainen patsas kotonani, niin laittaisin sen selälleen ja ….tai no ei ehkä sittenkään, ei tuollainen kivinen kylmä penis varmaan tuntuisi kovinkaan hyvältä. Patsaita oli vielä lisää, erilaisin variaatioin. Yksi patsas, joka jostain syystä oli kovasti minun mieleeni, esitti nuorta miestä. Se oli hoikka, melkein liian laiha ja sen penis oli levossa. Sukuelin oli todella paksu ja isoterskainen, mutta normaalipituinen. Se jostain syystä kiehtoi minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.