Lukekaa hyvät vanhemmat tätä:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
"Maassamme on 2000-luvulla otettu käyttöön varhaisen puuttumisen malli, jolle uusi lastensuojelulakikin perustuu. Puuttuminen jo sananakin paljastaa, että kyseinen malli kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa, puuttumista, viranomaiselle. Tutkijoiden kehittämänä ja kirjoituspöydällä teoria on kenties näyttänyt hyvältä. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen.
Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille. Huoli puheeksi -koulutus tuottaa työntekijöitä seulomaan lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta. Monessa kunnassa vanhemmat odottavat edelleen tietoa, mihin huoliluokkaan heidän lapsensa kuuluu. Huoliajattelu johtaa vikojen etsimiseen kehittyvästä ihmistaimesta ja ns. väärät positiiviset löydökset ovat vakava oikeusturvaongelma. Lasta ei tule perusteetta leimata sairaaksi ja arvostelun kohteena oleminen tuottaa selvästikin perheille pahoinvointia. Perusopetuslaki velvoittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen."
Leeni Ikonen
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
"Maassamme on 2000-luvulla otettu käyttöön varhaisen puuttumisen malli, jolle uusi lastensuojelulakikin perustuu. Puuttuminen jo sananakin paljastaa, että kyseinen malli kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa, puuttumista, viranomaiselle. Tutkijoiden kehittämänä ja kirjoituspöydällä teoria on kenties näyttänyt hyvältä. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen.
Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille. Huoli puheeksi -koulutus tuottaa työntekijöitä seulomaan lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta. Monessa kunnassa vanhemmat odottavat edelleen tietoa, mihin huoliluokkaan heidän lapsensa kuuluu. Huoliajattelu johtaa vikojen etsimiseen kehittyvästä ihmistaimesta ja ns. väärät positiiviset löydökset ovat vakava oikeusturvaongelma. Lasta ei tule perusteetta leimata sairaaksi ja arvostelun kohteena oleminen tuottaa selvästikin perheille pahoinvointia. Perusopetuslaki velvoittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen."
Leeni Ikonen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä lainaus tältä palstalta:
"ja sitten ilmestyi se pöyristyttävä VARPU, joka rupesi syövyttämään ihan kunnollistenkin ihmisten aivoja (lapsettomat tai muuten manipuloitavissa olevat) ja pani ihmiset kyttäämään toisiaan sen sijaan, että olisivat kehittäneet omaa ajatusmaailmaansa tai jakaneet tukea ja osaamista ja avointa yhdessäpärjäämisen kultuuria ja myönteisen näkemistä asioissa.
Varpu on rakennettu silkasta bisnesajattelusta käsin...ei viisas ihminen sellaisia huoliteemoja ja -aiheita VOI levitellä päiväkoteihin ja muihin lapsipaikkoihin."
Voin kertoa sinulle, että VARPU on nykyisin päiväkotien ja muiden lapsipaikkojen laajasti kannatettu ja hyväksytty leimaamisen väline. Puutteellisesti koulutetut ja huoliluokituksen väärinymmärtäneet päiväkotityöntekijät suorastaan vannovat sen nimiin. Olen kuullut omin korvin.
Puheenvuoro
Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan.
Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen:
Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä!
Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään.
Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten.
Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne.
Kaameata!
Rekisterit voivat olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia.
Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri.
Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia.
Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin?
Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta.
Kulkevatko luettelot näkyvillä?
Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus.
Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset.
Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä.
Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on?
Onko kysytty lupa?
Miten rekisteriin vienti perustellaan?
Miten rekistereitä säilytetään?
Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan.
Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita.
Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta.
Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta.
Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä.
Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
_________
Veronmaksajan rahoilla siis kikkaillaan kuin omilla ja
yhteiskunta maksaa.....
veroeurojen perään huutelijat saisivat laittaa näiden huolimielipuolisten henkilöiden tekemiset tilille
Nätti vetoomus mutta ei vaikuta mihinkään
"Lastensuojelu on rikosoikeuttakin julmempi, koska toisin kuin rikos- sosiaalityöntekijän keksimä tai toteama asiakkaan virhe tai asiakasperheelle annettu leima ei vanhene koskaan. Vääriä merkintöjä ja valheita vilisevät asiakaspaperit seuraavat asiakasperhettä hamaan tulevaisuuteen ja ne kaivetaan aina uudelleen esiin sopivan tilaisuuden tullen. Näitä papereita asiakkaalla ei ole lupa lukea ajoissa eikä korjata koskaan. Asiakaslain mukaan asiakaspaperit tulee toimittaa asiakkaalle kahdessa viikossa mutta lastensuojelun sossujen yleinen kiusantekokäytäntö on toimittaa paperit useita kuukausia myöhässä ja kieltäytyä korjausvaatimuksista. Laki asiakkaan oikeuksista ja hyvästä kohtelusta on pelkkää potaskaa, jota ei ole tarkoituskaan noudattaa.
Kannattaa kuitenkin lukea paperit, koska se on ainoa keino tietää mistä teitä oikein syytetään ja minkälaisia syytteitä vastaan joudutte puolustautumaan lopun elämänne."
Lastensuojelin keskusliitto. Järjestöjen varpu projekti 2002-2005 päättyy 31.12.2005.
Kulttuurinen muutos.
Koska varhaisen puuttumisen ja tukemiseeen rohkaistaan, niin viranomaistyössä, vapaaehtoistoiminnassa, kuin ihmisten arkielämässä on käytävä keskustelua puuttumisen etiikassa.
Jos projekti on päättynyt, niin miksi huostaaotot jatkuvat. Onko se eettistä toimintaa?
Linkki sivustoille, joita selaamalla voi tutustua projektin historiaan.
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=95