työuraa kerrottiin päivän uutisissa. Kylläpä meistä yritetään ottaa kaikki irti, lyhimmillään armeija on 6 kk. Minun mielestäni parempi vaihtoehto on armeija kuin työttömyys. On myös toitotettu, että opiskelun aikainen työssäkäynti lyhentää työuraa. Itse olin kokoaikatyössä opiskelun loppuvaiheessa ja valmistuin siksi vähän hitaammin kuin joku muu. Silti ehdin olla työelämässä noin 40 vuotta. Näen punaista, kun kaikki yritetään saada samaan putkeen, on niin monia yksilöllisiä ratkaisuja.
Armeija lyhentää
1943
65762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Poikani meni lukion jälkeen armeijaan tammikuussa. Kesäkuusta tammikuuhun oli töissä. Armeija kesti vuoden ja vasta seuraavana syksynä alkoivat opiskelut. Näin ollen valmistuessaan oli pari vuotta vanhempi kuin tytöt samalta luokalta. Näin ollen vasta 27 vuotiaana pääsi työelämään ja elämisen alkuun. Kuinka paljon sillä on väliä onkin sitten toinen juttu.
vaikka töitä ei ole tarjolla. Yliopistokoulutuksellakin saa usein vain pelkkää pätkää. Sisarenpoikani sai ensimmäisen vakipaikan 36-vuotiaana, veljentyttäreni tekee akateemisesti koulutettuna hyvillä arvosanoilla
"paskaduunia" suuren tuotantolaitoksen varastossa. Vanhempi poikani tekee akateemisesti koulutettuna toista pätkäänsä. Nuorempi poika taas on kahdesta ammattitutkinnosta huolimatta työttömänä. Ja tämä otos on vain omassa lähipiirissä. Saattahan tietysti olla, että me olemme luuserisukua...
Ovatkohan hallitusherrat etääntyneet liian kauas todellisuudesta? Ehkä pieni työelämään tutustumiskierros olisi paikallaan.
paljon sillä on väliä? Olen ollut kaksi viikkoa tutustumassa armeijan muonitukseen, asuin kasarmilla ja kävin myös maastossa. Nähdäkseni armeijassa oppii myös paljon, jos on halua. Saa ainakin täysylöspidon ja on pakko hoitaa fyysistä kuntoaan, mikä myös on hyvä asia.
totuus mnen kohdalla. Sukusi jäsenet ovat kunnioitettavia, koska ovat ottaneet työt vastaan. Itse valmistuin 1968 ja olin valmis lähtemään vaikka minne. Minua onnisti. Sain työpaikan, jossa olin koko työurani ajan. Siinä ei leipääntynyt, koska puitteet ja työn sisältö muuttuivat 20 uoden ajan.
kääntää ainakin siinä suhteessa, että työelämä tuottaisi jotain meille useimmille. Tietynlainen yhteiskunnallinen vastuu pitäisi olla, ei vain tavoitteena se, että tuotetaan rahaa osakkeen omistajille eli melko pienelle oalle meistä.
Hyvä, että Sinua onnisti :-).
Omat kokemukseni 70-luvun alusta ovat sellaiset, että sai valita, minkä työpaikan otti. Toista on tänään ja paskamaisinta on se, että niin usein saa kuulla meidän ikäisiltämme, että tänään ollaan luusereita.
Puhut enemmän kuin asiaa. 600 hakijaa oli laivayhtiöön,jonne tyttäreni kaveri haki.Eikä ollut mistään hanttihommista kyse. Arvostan kaikenlaista työtä,jokaiselle on tekijänsä.
Yliopistosta valmistuu minunkin lapseni aivan pian. Ja työhakemuksia on laitettu menemään puolelle jos toisellekin. No ainoa homma olisi tietenkin opettajan työ,saa nähdä sitten. Sieltä kohta pitäisi paikkoja avautua.
Lähes 70-ukot tummissa puvuissaan vuodesta toiseen. Eivät vaan osaa luopua. Tekis mieli laittaa pari nimeä esiin,niin kovasti ketuttaa katella mokomia ukkoja selittämässä tuolla telkussa. Katsokaa kansanedustajia ketkä meinaavat jatkaa. Ei jumalavita yli 70-vuotiaat,tosin vain muutama.
että koulutuspuolella (luokanopettajat, aikuiskasvattajat) on työllistyminen varmaa, mutta äkkiä sielläkin näyttävät tilanteet muuttuvan. Yksi tuttu on hakenut paikkoja, mutta ei ole saanut, puolisoni tytär sensijaan työllistyi aikuiskasvatuspuolelle jo ennen valmistumistaan. Siitä on nyt viisi vuotta aikaa.
Toinen tytär valitsi alan, jota pidettiin "tulevaisuuden alana" - olisiko se nyt ollut geeniteknologia? - mutta kun hän valmistui, tilanne ei ollutkaan enää sama.
Tsemppiä kuitenkin! Kyllä se siitä.
Työpaikoista: Juuri luin ilmaisjakelulehdestä,että Prisman 15 työpaikkaa haki 1000 henkilöä.
Eli kauppa lisäsi henkilökuntaa kun laajeni.
vaan ängetä sinne NATOon, lakkautetaan oma armeija ja palkkasoturit tilalle, uskoisin näin....
Totta on että joissain tapauksissa armeija sattuu pahaan väliin, mutta saahan sieltä lykkäystä jos haluaa opikella yhteen pötköön, on sitten isosena pennuille :)
P.s. veljeni poika kävi peruskoulun jälkeen ammattikoulun, ja haki sen jälkeen ammattikorkeaan ja menee syksyllä armeijan jälkeen opiskelemaan sähköinsinörtiksi.. niin hänellä.
mulla ole ihan lähipiirissä, mutta eikö siellä ole eri alojen taitajille sopivia tehtäviä? Harjaantuvat näin myös omalla alallaan.
Sieltä saa ,esim viestipuolelta hyvää oppia ja muistaakseni myös jotain pisteitä kouluun pyrkimiseen.
Mutta hänethän on jo valittu.
Kuljetusosastolta täysperävaunukortti jne.
huomioidaan myös sivaripuolella. Pari tuttua (sukua taas!) ATK-nörttiä suoritti palveluksensa julkishallinnossa ja mielestäni sai siitä meriittiäkin.
Jari Tervo oli muistaakseni vankeinhoitolaitoksella suorittamassa siviilipalvelusta.
eturivin muusikot ovat sivareita. Kirjailijoistakin monet.
Siellä on Alataloo,Salovaaraa,Uotista,Maajoukkuekoripalloilija Hanno Möttölää, Jääkiekkoilija Olli Jokista, Alpo Suhosta,Stefan Linforssia,Pekka Haavistoa, Hallikaisen Joelitakin on muistaakseni jäänyt intti väliin ymymymym.
Hymyssä oli juttu 1996 luvulta samasta aiheesta:
laulaja Pekka Ruuska
muusikko Heikki Silvennoinen
näyttelijä Mikko Kivinen
muusikko Sakari Kuosmanen
muusikko Ile kallio
kansanedustaja "veltto" Virtanen
kansanedustaja Jaakko Laakso
Tässä muutamia joita muistin.
että huippu-urheilijoistakin löytyy sivareita. Mitenkähän Teemu Selänne? Eikö hän ole lastentarhanopettaja koulutukseltaan, muistelen.
Intin ovat käyneet: Räikkönen,Selänne,Kurri ,Nieminen Jarkko ja Litmasen Jari sekä moottoripyöräilijä Kallio.
Käymättä: Ben Zyskowicz,Ruben Stiller,Santeri Kinnunen,Pekka Kuusisto,Mikko Franck,Markku Piri,Kauko Röyhkä,Timo Harakka,Tuomas Enbuske ja Esa-Pekka Salonen jne.
juuri tuota listaa olen kaipaillut. Se taisi olla Hesarin sunnuntailiitteestä. Se on minulla tallessa, kun vain tietäisin missä.
Kiitos vaan
Googlaa: Isänmaan vapaamatkustajat Hymy-lehti nro 9/1996 itse voi heittää tästä mun listasta "He ovat saaneet vapautuksen" vanha ilta-sanomat tai iltalehti vilä muutaman yllättävän nimen.
Mikko Silvennoinen toimittaja(onkohan saanut koulutusta).
Jani Volanen näyttelijä
Harri Virtanen Ylen fiktiopäällikkö
A.W. Yrjänä, Rokkari
Heitän vielä pari nimeä:
Mikael Forssel vasta "vanhoilla päivillään",mutta kuitenkin kävi intin.
Häkkisen Mika on myös urheilujoukkojen kasvatteja.
Tuohon opiskelun aikaiseen työssäkäyntiin puuttuisin.
Ei taatusti onnistu jos oikeasti opiskelet. Minä aikanaan tekua kävin eikä siinä kotitehtävien lisäksi ehtinyt kuin syödä ja nukkua. Vapaapäivätkin menivät jossakin piirtämisessä, labranteossa tai lujuusopin harjoitusten laskemisessa tasan tarkkaan. Ei puhettakaan mistään työssäkäynnistä tai lomailusta!
Eri asia saattaa olla jotkut luuserit, jotka "opiskelijoina" roikkuvat yliopiston kirjoilla vuosikausia. En tunne sitä puolta kuin kuulopuheista.
Toinen asia armeijasta. Ainakin minun kokemuksieni mukaan siellä ei opita muuta kuin laiskuutta, silmänpalvontaa ja pinnausta. Teki suurta hallaa nuoren miehen kehitykselle. Huomasin tämän itsekin heti armeijasta kotiuttamisen jälkeen töissä. Aina tuli ensimmäisenä mieleen ns rautalankaremontti, kun oikeaa korjausta tarvittiin. Toiseksi oma ajattelukyky taantui, kun oli ollut melkein vuoden totalitaarisessa yhteisössä. Samaa oli viimeisessäkin työpaikassa - totalitaarisessa työpaikassa ei saanut ajatella omilla aivoillaan vaan piti ehdottomasti tehdä vaikka sutta, kun esinahka niin sanoi. Muuten seurasi vaikeuksia...
Tiedätkö että se on pakko tehdä kerran viikossa hommia,muuten ei elä. Espoossa yksiö 600 euroa/kk.
On meillä tuttavapiirissä lapsia joiden opiskelun vanhemmat maksaa,se on sitten toinen asia.
Vieraalta paikkakunnalta Helsingin yliopistoon n5-6 vuodeksi,koville ottaa taloudellisesti.
Tää on taivaan tosi,joten älä kuitaa ainakaan millään vinoilulla.
15-vuotiaana lapseni aloitti työnteon ja sitä on tehty ulkomaita myöten.
että joku muukin on kokenut armeijan noin. Vanhempi poikani oli siellä viikon ja valitti samoja asioita.
Nuorempi ei mennyt sinne lainkaan.
Itse olisin toivonut, että poikani olisivat käyneet armeijan ja oppineet siellä sietämään auktoriteetteja ja sitä, että joskus täytyy taipua tekemään asioita, jotka eivät omasta mielestä ole mielekkäitä. Tämä on kuulemma isättömille (avioerolapset) pojille erityisen vaikeata. Toinen ennuste sivariuralle on tutkitusti musiikkiharrastus ja se on molemmilla pojilla voimassa edelleen.
Niin on minunkin molemmat lapset tehneet töitä, jopa jo lukio aikana. Kaikilla ei ole rahaa, vaan sitä on tämän palstan kirjoittajien vaikea ymmärtää, kuten ei työttömyyttäkään. Aina vaan vedota, minä tein niin ja niin.
Ihailen äitiäni, joka on 89-vuotias ja osaa elää tätä päivää ja ymmärtää tämän päivän "hädän", eikä vetoa siihen, että minä sitä tai minä tätä.
Itse en yksinhuoltajana ole pystynyt antamaan vuosiin muuta kun ruuan kun tulevat käymään.
Lukion aikana tekivät työtä "mäkissä" työ loppui joskus 23 ja sitten aamulla kouluun.Ei tietenkään joka ilta.
Yhden asian tein naimisissa ollessani: Kustansin lapseni vaihto-oppilasvuoden. Mutta siitä on jo aikaa varmasti 10-vuotta.
tuo on monesti tahatonta, siis se, että kertoo menestyksestään tai hyvästä onnestaan. Voihan se olla tarkoitettu myös rohkaisuksi muille.
Ja se, että lapset ovat tottuneet työntekoon, ottamaan vastuuta varhain, kääntyy yleensä vain siunaukseksi heille. Vanhemmat sisarukseni tekivät ansiotyötä 12-vuotiaasta ja heistä tuli sitkeitä, osaavia ja vastuullisia työntekijöitä. Kun itse synnyin sodan jälkeen perheeni nuorimmaksi, minulta jäi selvästi puuttumaan sellainen itseluottamus, joka heillä on.
Minäkin erosin juuri siinä vaiheessa, kun tytöiltä oli peruskoulu käyty. En myöskään halunnut "ryöstää" heidän isäänsä, vaan elämisen mahdollisuudet hänellekin piti suoda eli pyysin yli puolet vähemmän elatusmaksuja, mitä laki olisi määrännyt. Sainhan mä kuitenkin lapsilisää vielä muutaman vuoden.
Tulipa sitten mullakin aika, jolloin vietin muutaman lihavan vuoden. Asunto oma ja palkan sain käyttää vain itseeni, mutta taas kituutellaan :-). Työttömyys iski, eikä 59 vuotiaana enää töitä saa ja en kehtaisi ottaakaan, koska nuoria on työttömänä niin paljon.
Tahatonta tai ei, mutta pitäisi muistaa, että elämme ihan toista aikaa nyt.
Mun tytöt on nyt ihan hyvissä ammateissa, mutta ovat tottuneet tekemään tosi paskaistakin työtä, kuten oksennusten siivousta. Vielä viisi vuotta sitten, he olivat sitä mieltä, että aina he töitä löytäisivät, kun ovat paskaankin tottuneet, vaan nyt ovat toista mieltä eli työttömyys on TOSI ASIA, eikä laiskuudesta ole kyse.
ja ensimmäiset vuodet olivat sidottuja, koska opintoihini kuului paljon laboratoriotöitä ja luentoja. Kun ne oli tehty, usein olimme laboratoriossa 8-20, opiskelu oli yksilöllistä. Oli suuria tenttejä, joihin voi ilmoittautua. Työssäkäynti oli mahdollista, oli vielä oman alan hommia. Tuo työssäkäynti teki sen, että valmistuin noin 1,5 vuotta nopeimpia myöhemmin. Ei ole haitannut. Monella on käsitys, että yliopistossa juhlitaan melkoisesti. Tuo juhliminen oli kuvioissa, mutta melko hillittynä. Aikaa ei jäänyt, jos mieli valmistua.
Siellä pitää kaikki hommat junailla itse. Ja jos ei tule tarpeeksi opintopisteitä lähtee tuet. Kuulemma täysin erillaista kun normaali koulunkäynti,minne mennään ja ollaan tietty aika ja opetellaan tietyt asia porukalla.
Ja se kandityökin vai mikä lie,itse pitää kehitellä aihe ja sen valmiin kun näin,niin ajattelin,että tällä järjenjuoksulla ei tulis yhtikäs mitään. Sanoo oppikoululainen. Muutama opintopiste vielä,mutta pitää kuulemma lukea 15 kirjaa. Ei jumankauta.minä en lukenut koko kouluaikana niin paljon.
tuolloin ollut. Mutta oli muistaakseni maksimiaika ja merkinnät vanhenivat ellei valmistunut ajoissa. Stipendejä voi hakea, harva sai. Mielenkiintoista oli, mutta itse piti ottaa vastuu.
Ajattelen monen nuoren kohdalla kuitenkin niin,että onpa elämä mennyt helpoksi.....
Nykynuoriso syntyy valmiiseen maailmaan,eikä mitään tarvitse tehdä,ollaan kuin sorsanpojat---- suu auki.
Laki ei määrää elatusmaksun suuruutta. Sattuneesta syystä olen itse senkin kirjaston lakikirjasta opiskellut.
Jos koululainen käy työssä muulloin kuin vapaapäivinä, niin milloin läksyt ja muut kotitehtävät tehdään? Vai ollaanko jo Ruotsin mallissa eli ei mitään läksyjä, ei kotitehtäviä, ei edes tarvitse mennä kouluun jos ei halua? Eikä tarvitse oppiakaan yhtään mitään?
Nykyopiskelijoille on kaikenlaiset valtion takaamat opintolainat ja mitä lienee muita sosiaalisoppia. Ammattikoulun minulle maksoivat vanhemmat, sitten menin töihin ja kolmen vuoden päästä taas kolmeksi vuodeksi kouluun. Tuohon 3 vuoden työjaksoon kuului 11 kk armeijaa, josta en mitään lisäoppia saanut vaan hukkaan meni sekin aika.
Itse olen omilla tienesteilläni itseni elättänyt heti ammattikoulusta päästyäni. Enkä lainaa hakenut enkä saanut sille jälkimmäiselle 3 vuodelle - ei silloin saanut kuin pankkilainaa henkilötakauksella. Ei minulla ollut ketään takaajaksi enkä kyllä olisi iljennyt pyytääkään. Omakotitalon vinttihuoneessa asuin vuokralla vieraalla paikkakunnalla kimppakämpässä, en missään Espoon yksiössä. Saikalla ja vanikalla elin, joskus oli varaa ostaa neljäsosa lenkkiä vanikan seuraksi. Mitään en huomannut puuttuvan, hyvin tulin toimeen. Nykyiset kermaperseet luullakseni vaativat enemmän. Ja nähtävästi saavat myös!
Naapurin läskiperse tyttö 15v sai mopoauton synttärilahjaksi.
Ja moposkootterithan on jokaisella. Iskän ostamat,saatana.
Ja hommppeleita joka tv-ohjelmas. Aikuisilla miehillä käsilaukut.
Tekis mieli vetää kuonoo,niin että olis puolipohjat ylöspäin.
Itse menin töihin 16-vuotiaana ja 17-vuotiaana olin jo merillä.
Viinaa vedettii ja tapeltii,mutta ei valitettu,ainakaan äiskälle.
Laki ei määrää, mutta oikeus määrää, jos ei sopuun päästä.
Minäkin olen asunut alivuokralaisasunnossa. 60 pariskunta vuokrasi kaksionsa makuuhuoneen minulle.
Vaan nyt on toisin. Ei nykyiset yli 60 vuotiaat rikkaat kermaperseet opiskelijoiden vuokratuloja kaipaa.
Se mikä oli minun nuoruudessani, ei tee minusta katkeraa, että hyökkäisin tuollaisella tekstillä nuoria vastaan.
Tuntuisi tosi pahalta, jos lastenlasteni isoisä olisi kaltaisesi, vaan onneksi ei ole.
Lisään vielä, että lapseni tosiaan teki töitä myös arkena, niin lukion, kuin jatko-opintojensakin aikana.
En tiedä, oliko Ruotsin mallia vai Amerikan mallia, mutta esim. lukiosta tuli kummallekin ällänpaperit.
Myönnän toki, että näille kermaperseilleni maksoin lukion kirjat, mitään muuta en.
Myös minun lapseni teki töitä arkena,niin lukion kuin jatko-opintojen aikana ja oli välillä niin puhki kuin ihminen voi olla. Loistavat paperit,niin lukiosta kuin yliopistostakin.
Meidänkin lellivaava kermaperse sai "ilmaiseksi" lukion kirjat. Ei mitään muuta. Kukaan luokkakavereista ei päässyt yliopistoon,ei rahalla eikä ilman. Joten kun nuori oppii työnteon mallin,niin sillä pärjää aika pitkälle.
pääsyyn vaikuttaa luontainen älykkyys, tai perittyhän se älykin kai joltain osin on.
Meijjän lapset ei ole akateemisia, vain näitä ammattikorkea opiskelleita ja niistä valmistuneita - ja peruskoulupohjalta vain.
kven takana 1960-luvun Helsingissä. Tarjolla oli esim. makuupaikka perheen olohuoneessa, päivät piti olla poissa. Välitykseen oli pitkät jonot ja tulin välillä kotiin ja sanoin, etten lähde opiskelemaan. Äiti sanoi, että mentävä on, kun kerran on paikan saanut. Ja sain asunnon ja pääsin sitten ylioppilaskyläänkin. Olemme pystyneet kustantamaan lapsille lukion ja auttamaan korkeakouluopinnoissa. Heille ovat kelvanneet soluasunnot, monihan haluaa oman yksiön keskellä kaupunkia.
On hyvä, että nykyisin vähävaraistenkin lapset voivat opiskella.
Tuossa mietin, että mitenkähän maailma onkaan muuttunut, kun lastenlastenlapset opiskelevat ja elävät aikanaan. Onkohan silloin jo kaikilla lentokoneet ja heitä varmaankin kutsutaan jo timanttiperseiksi :-).
Hei vaan! Tästä perimästä sanoisin,että minä ja entinen vaimoni ollaan ihan tavallisia pulliaisia. Vaimoni oli yrittäjä ja minä tälläinen pikkuvirkamies,ei millään kovin kummoisella järjenjuoksulla varustettu.
Voisiko se perimä olla tullut jostain vuosikymmenien takaa äidin.äidin äidiltä ?! No en tiedä.
Itse arvostan ammattikorkeakoulun käyneitä,niitä on tuttavapiirissämme sekä pomoina työpaikallani.
kahden perimän parhaat puolet tulevat hallitseviksi, joskus taas huonoimmat..eli hyvin viisailla, viisailla noin älykkyysmittareilla mitaten, on joku yksilö perillisistä esim. kehitysvammainen..tai muuten ihan muuta maata kuin vanhempansa.
Eri ihmisisä arvostan ihan muista syistä kuin koulutustasonsa perusteella..
kaikkia, jotka tekevät kunnolla työnsä. Meidän ikäluokamme on sellainen, ettei monella ollut mahdollista opiskella, vaan oppivat työn tekemällä. Äitini oli ikäluokassaan harvinainen, hänellä oli ammatillinen peruskoulutus. Omat lapseni ovat ylioppilaita, toisella on ylempi korkeakoulututkinto. Toinen opiskeli ensin ammatillisen perustutkinnon, koska halusi oppia tekemään sen alan työt hyvin. Sitten vaihtoi alaa ja suorittaa nyt ammattikorkeakoulun tutkintoa työn ohessa. Eämässäni on ollut neljä tärkeää miestä, yhdellä on ylempi korkeakoulututkinto. Muilla kansakoulupohja. Fiksuja miehiä ovat/ovat olleet. En viihdy tyhmien seurassa, ja huumorintajua pitää olla.
on kehitysvammainen, koska vaurioitui synnytyksessä. Luulen, että älyllisesti olisi voinut pystyä vaikka mihin, jos sekunnit olisivat olleet hänen puolellaan. Pirteänä seuraa elämää vanhainkodissa. Ei ole pystynyt kävelemään, vain ääntelemällä ja eleillä kommunikoimaan. Nykyään voidaan auttaa jo varhaisessa vaiheessa. Hän on opettanut minulle paljon, esim. nöyryyttä elämän tosiasioiden edessä.
menivätkin vain alhaisempaan koulutukseen kun tiesivät että ovat päteviä ilman kouluakin,
mutta yhdet paperit tarvitaan jota pääsee sisään yritykseen.
niin kävikin, menestystä tuli, kaikille nyt ovat alta 30-v., on 12-260 joista yksi vastaa suoraan ranskan johtajalle, yksi pohjoismaiden ja yksi suomen johtajalle.
itselle ei armeija vaikuttanut haittaavasti,
kun oli se säästöaika/oikea lama-aika -67--68 vuosina olin vain 7 kk
ja työura alkoi 15-v., "juoksupoika" varaosamyyjänä, autoasentajana ja sitten 20 viimeistä vuotta automyyjänä, 55-v työttömyysputkeen ja nyt 2-v eläkkeellä.
Ihan totta! Minä olin intissä 64-65 jolloin loppupäästä vähennettiin 30 aamua, eli alikessuna selvisin 10:llä kuukaudella.
Armeijasta sai paljon hyödyllistä tietoa. Armeijan johtajakoulutus kesti hyvin vertailun myöhemmin siviilissä käytyjen kurssien kanssa. Siellä myös kitkettiin nykyisin vallalla oleva, "en mä viitti", asenne pois. Tästä oli hyötyä koko työssäoloajan. Oppi ymmärtämään että aina ei tarvi olla kivaa vaan työt oli tehtävä kun asiat niin vaatii. Asenteesta se paljolti oli kiinni millaiset muistot jäi.
Etsi Suomi 24 palstalta Res.Korp. kirjoitus otsikolla Isänmaan vapaamatkustajat. Se on vuodelta 2005. Ihan mielettömän hyvää tekstiä.
" En miä haluu asiaa mist ei tuu oikeet fiilareit" " miä en taho inttii" "v tähtitaivas u miä en jaksa"
Työntekoon olin oppinut jo lapsena ja tottelemaan. Velttoilua armeija-aika enimmäkseen oli, mutta varastamaan se yritti opettaa ja pinnaamaan aina kun silmä vältti.
Opetuksen keskeisin sisältö oli kuitenkin raaistaminen. Ihmisessä on luontainen tappamisen pelko, jonka armeija poistaa nk. läpäisyperiaatteella. Kaikenlainen tunteilu tehdään naurettavaksi, puheessa vilahtelevat oksilla roikkuvat suolenpätkät ja raajankappaleet. Tauoilla kerrottavat vitsit olivat yleensä rivoja, naista halventavia tai homosteluun liittyviä.
Opin minä sentään jotakin positiivistakin: Komppaniassamme palveleva mustalaispoika opetti minut kiillottamaan saappaat.
mamuista hyötyä :)
Mamujahan ne meijjän "mustalaisetkin", tosin jo 500 vuotta sitten tänne muuttaneita :)
kesämökkimme lähimaastosta, pioneerien leiripaikan lähettyviltä parikin jemmaa, joihin oli hamstrattu mm. suuret määrät säilykelihapurkkeja. Ei varmaan ollut vahingossa jääneitä, kun oli selvästi piilotettu, eli varastettuja? Emme olisi löytäneetkään, ellemme olisi olleet piileskeleviä suppilovahveroita etsimässä.
Mieheni kertoi, että he aikoinaan taistelivat keskenään (tee?)makkaratangoilla leireillä olleessaan, kun eivät tykänneet siitä makkarasta.
Luulen, että nykyään on tyyli paljonkin muuttunut, esimerkiksi sanoituksiltaan aivan kamalat komppanioiden omat marssilaulut on kai kielletty jne.jne.. Uskon, että useimmille on paljon hyötyä asevelvollisuuden suorittamisesta. Aika hiljattain istuin junassa lomilla olevien varusmiesten keskellä. Hyvin käyttäytyviä, hyväntuulisia nuoria miehiä, suomen- ja ruotsinkielisiä ja osa suomenkielisistä ulkonäöstä päätellen somaleja.
Koulutusta varmasti voisi aina kehittää (maanpuolustus tietenkin etusijalla), niin että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä asevelvollisuuden suorittaville ja yhteiskunnalle.
Asiahan koskee koko kansaa, koska meillä on yleinen asevelvollisuus, siihen nähden kansalaiskeskustelua aiheesta on aika vähän. Vähän otetaan harvakseltaan kantaa joukkojen lähettämisestä jonnekin, eipä paljon muuta. Tai ehkä en ole huomannut.
Inttiaika oli parasta tutustumista erilaisiin tyyppeihin , minulle se oli oppia elämään jolle on ollut käyttöä. Johtunee siitä etten pelännyt friidun hylkäystä enkä toisten määräyksien toteuttamista en kokenut reissua mitättömäksi. Työttömyyttä potevat koulutetut ovat
juuri niitä jotka opiskelevat huvikseen ja sellaisia aloja joille ei kukaan ole keksinyt työpaikkoja
Miksi valita sellainen ihanne ammatti mistä ei elantoa heru . Minun soosini olisi ollut enenmmän anemista jos olisin valinnut vain minua kiinnostavat jutut , mutta näin tomppelina
olen alistunut tekemään työnantajan tarvitsemia töitä , Siitä saa tyydytyksen elämälleen ,
".."juoksupoika" varaosamyyjänä, autoasentajana ja sitten..."
Olit siis autonasentajana ilman koulutusta???
SÄÄLI asiakkaitasi ja heidän hukkaanheitettyjä rahojaan!
Oli minullakin joskus alaisinani juuri tuollaisia. Osa kauankin ammatissa olleita. Ainakin 90 % töistä oli sutta jos ei koko aikaa ollut vahtimassa ja neuvomassa. Kun tietopohja puuttui täysin, ei työ onnistunut ollenkaan. Eivätkä oppineet, samoja virheitä jatkuvasti oli kyseessä nuori tai vanha "asentaja". Ammattikoulun käyneellä homma toimi niinkuin pitikin, koska hän TIESI mitä tekee ja miksi.
Olen myös nähnyt kouluttamattomien työkavereitten vastaavanlaista toimintaa ja enemmän he vahinkoa saivat aikaan kuin korjausta. Hyviä kehumaan itseään, mutta sutta tuli jatkuvasti.
VAROKAA muutkin viemästä autoanne korjattavaksi sellaiselle, jolta puuttuu teoriatiedot kokonaan, vaan on muka "työssä oppinut". Sutta tulee taatusti, jopa helpoisaakin töissä!
Juuri oli autoni jakopääremontissa. Nuori,ammattikoulun käynyt ja muutaman merkkikohtaisen kurssin suorittanut n.23-24 vuotias kaveri teki työn. Pomo kehui pojan maasta taivaaseen ja kertoi,että jakopäähommat ovat kaverin vastuualuetta. Reilu 2-tuntia,niin auto tuli hallista ulos. Nopeaa toimintaa ei voi muuta sanoa.
Vaja vuosi elämästämme on lyhyt aika. Ko. päivän uutisia en ole lukenut enkä kokonaisuudessaan tätä ketjuakaan, mutta huomasin otsikon. Minulta armeija otti 11 kk, mutta myös paljon antoi. Alkuaika oli harmaa, mutta vähitellen kirkastui. Kun sinne menin fyysinen kuntoni oli hyvä ja siellä se vain parani.
AUK:n jälkeiset ajat olivat antoisat, varsinkin kun kouluttajani oli nuori ihailtavaa luutnantti, nimeltään Gustav Hägglund.
Kerran ampumaradalla (minä ryhmänjohtajana) hän päätti, että nyt ammut kultamerkin. Tuli viereeni neuvomaan, minä tähtäsin ja ammuin hänen neuvojensa mukaan. Kultamerkki tuli.
Toinen poikani, vaikka ylioppilas olikin halusi autonkuljettajaksi. Meni autokomppaniaan ja sai sieltä kaikki kirjaimet ajokorttiinsa, myös vaarallisten aineiden kuljetusluvat. Tosin hän ei niitä työssään tarvitse AMK:n insinöörinä.
Itse lähdin kesärengiksi 13 vuotiaana ja kunnallisen keskikoulun jälkeen konepajalle töihin 16 ikäisenä. Työ oli likainen ja raskas, mutta siitä maksettiin hyvin. Säästin, ja jo armeijan jälkeen oli niin paljon omaa rahaa että pystyin lähtemään muutamaksi vuodeksi opiskelemaan. En ollenkaan koe, että armeija olisi vienyt minulta liian paljon aikaa.
Maassamme on sodittu jo ennen itsenäisyyttäme, ja heti sen jälkeen myös keskenämme. Emme sotia enää halua, mutta ilman puolustusta olisimme liian helppo nakki. Siitä olen GH:n kanssa samaa mieltä, tarvitsemme vahvan armeijan.
Itse vietin nuoruuteni 60-luvulla. Oli helppo opiskella ja tutkinnon jälkeen mennä suoraan töihin. Oli nuorille työtä mistä valita ja moni homma oli melkein heti vakituista ja ainakin pitkäkestoista. Ei ollut tekniikka niin kehittynyttä tai hektistä, ihmiset elivät pienemmissä ympyröissä. Silloin ajateltiin vielä maaseutu-kaupunkilaiset, duunarit-akateemiset, rouvat-neidit, vanhatpiiat-vanhatpojat, jo 50-kymppisiä pidettiin vanhoina, elämä oli isänmaallista-globaalista ei tiedetty paljoakaan, matkustettiin vaan Tukholmaan tai Keihäsmatkoilla tai sukulaisissa Suomessa entisillä kotikonnuilla jne. Elämä ei ollut niin hektistä perheille, työntekijöille, monet opiskelivat työn ohessa ja säästettiin rahaa aravaan tai omaan asuntoon. Oli melkein mikä tahansa ammatti, niin siinä saattoi työskennellä eläkeikään asti. - Toisin on nykyisin: koko väestölle ei riitä työtä tai työt katoaa halvempiin maihin. Ja nykyisin ei edes nuorilla yksi loppututkinto riitä, pitää olla monta tutkintoa ja moniosaaja - pätkätöihin. Ja sanompa vaan, että nykyinen tietotekniikka ym automatiikka ei olekaan koko väestölle hyvä juttu - moni putoaa tänä päivänä oravanpyörästä. Näennäisesti elämä on helpottunut, mutta tällä vuosituhannella on kaikilla ihmisillä - lapsista vanhuksiin- uudet ja erilaiset yhteiskunnalliset ja globaaliset ongelmat. Joten en kyllä sano, että niinhän me silloin nuorena tehtiin ja jaksettiin, opiskeltiin ennätysasjassa ja tehtiin työtäkin sekä vielä perustettiin perhekin. Kyllä nostan nykyajan nuorille, perheellisille, opiskelijoille, työikäisille ja jopa eläkeläisille sekä vanhuksille hattua tänä päivänä, on näet elämä toisilla aika rankkaa eri tavalla kuin joskus 60-luvulla.
15 työpaikkaa haki 1000 ihmistä. Kyseessä kauppakeskus.Laivayhtiölle 600 ja oli vielä kielitaitovaatimuksetkin aika kovat.
Se on nyt tätä.
"Kyllä nostan nykyajan nuorille, perheellisille, opiskelijoille, työikäisille ja jopa eläkeläisille sekä vanhuksille hattua tänä päivänä, on näet elämä toisilla aika rankkaa eri tavalla kuin joskus 60-luvulla."
tonne,tänne,sinne ja takaisin...m.o.t
Elämä on!
..koko paskan, ja juoppojen elättämisen.
En vielä tähän mennessä ole nähnyt mitään todellista hyötyä kansalaisille Suomen armeijasta, mutta haittoja kylläkin.
Itsekin nuorena ja tyhmänä kävin tuon niin sanotun "miesten koulun". Tänään en sitä suorittaisi mistään hinnasta. Istuisin mieluummin vaikka vankilassa.
Miksi puolustaa tämän maan herroja ?
Eikö jo silloin tyhmät (tai ainakin tosityhmät), saaneet vapautuksen?
Voihan sitä asennoitua niin, että puolustaa lapsia ja naisia, niin kai oikeat miehet asennoituvat? "Miesten koulu" ei tainnut olla oikea koulu sinulle...