Vieraileeko tällä palstalla lakiasiantuntijoita?
Mieltäni kaivelee eräs, meitä kaikkia koskettava laintulkinta.
Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että Suomen laki pohjautuu siihen perus ajatukseen, että kenkään ei tarvitse todistaa omaa syyttömyyttään mutta syyllisyys täytyy pystyä näyttämään toteen, niin koskeeko tämä peruslähtökohta kaikkea?
”Minun ei tarvitse todistaa, että en ryöstänyt pankkia mutta se, että ryöstin pankin, viranomaisten täytyy pystyä todistamaan”. Tämä siis esimerkkinä.
Miten ajatus toteutuu metroissa, busseissa ja raitiovaunuissa? Kun lipuntarkastajat tulevat sisään, olen heidän ajatusmaailmassaan potentiaalinen epäilty ja minun kuuluu, näyttänmällä matkalippu, todistaa, että en ole syyllistynyt siihen rikokseen johon olen epäiltynä. Siis joudun jatkuvasti julkista liikennettä käyttäessäni todistamaan syyttömyyttäni.
Haluaisin tähän järkeviä kannanottoja enkä mitään mutu juttuja ja hypoteeseja, että jouduthan sinä tekemään sitäkin jne. Haluaisin painavaa ja vedenpitävää lakitekstiä, josta käy ilmi, että tuo syyttömyyden todistamistaakka koskee perustuslaista huolimatta joitakin elämän alueita.
Mieltäni kaivelee eräs, meitä kaikkia koskettava laintulkinta.
Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että Suomen laki pohjautuu siihen perus ajatukseen, että kenkään ei tarvitse todistaa omaa syyttömyyttään mutta syyllisyys täytyy pystyä näyttämään toteen, niin koskeeko tämä peruslähtökohta kaikkea?
”Minun ei tarvitse todistaa, että en ryöstänyt pankkia mutta se, että ryöstin pankin, viranomaisten täytyy pystyä todistamaan”. Tämä siis esimerkkinä.
Miten ajatus toteutuu metroissa, busseissa ja raitiovaunuissa? Kun lipuntarkastajat tulevat sisään, olen heidän ajatusmaailmassaan potentiaalinen epäilty ja minun kuuluu, näyttänmällä matkalippu, todistaa, että en ole syyllistynyt siihen rikokseen johon olen epäiltynä. Siis joudun jatkuvasti julkista liikennettä käyttäessäni todistamaan syyttömyyttäni.
Haluaisin tähän järkeviä kannanottoja enkä mitään mutu juttuja ja hypoteeseja, että jouduthan sinä tekemään sitäkin jne. Haluaisin painavaa ja vedenpitävää lakitekstiä, josta käy ilmi, että tuo syyttömyyden todistamistaakka koskee perustuslaista huolimatta joitakin elämän alueita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Miten ajatus toteutuu metroissa, busseissa ja raitiovaunuissa? Kun lipuntarkastajat tulevat sisään, olen heidän ajatusmaailmassaan potentiaalinen epäilty ja minun kuuluu, näyttänmällä matkalippu, todistaa, että en ole syyllistynyt siihen rikokseen johon olen epäiltynä."
..lipuntarkastuksessa ei ole kysymys mistään rikosoikeudellisesta tutkinnasta, vaan se perustuu vapaaehtoiseen sopimukseen, jonka mukaan joukkoliikenteen kulkuneuvo sitoutuu kuljettamaan sinut maksua vastaan.
Lipuntarkastuksessa tarkastetaan se, että oletko noudattanut tätä sopimusta omalta osaltasi eli maksanut matkalippusi. Kyse on siis lähtökohtaisesti yksityisoikeudellisen sopimussuhteen täyttämisestä. Eli teet aina sopimuksen kuljetuksesta nousemalla bussin tai vastaavan kyytiin, ja sitoudut noudattamaan sen sääntöjä.
Näihin sopimuksen sääntöihin kuuluu myös niiden noudattamatta jättämisestä tuleva sanktio, eli tarkastusmaksu. Tarkastusmaksu ei edes ole rikosoikeudellinen vaan hallinnollinen sanktio, johtuen joukkoliikenteen erityisluonteesta eli se on laissa määrätty.
Matkustajan osuus sopimuksessa on ostaa lippu ja olla aiheuttamatta häiriöitä, ja esittää se lippu pyydettäessä. Jos tämä tuntuu hankalalta, niin osta auto, mene pyörällä tai taksilla, tai kävele.
Aivan. Näitähän aloittaja ei halunnut kuulla, mutta silti totean, että samalla tavalla, jos henkilö on menossa esim. konserttiin tai teatteriin, hänen tulee ovella esittää lippunsa (lisäksi nykyisissä massakonserteissa jopa alistua pintapuoliseen ruumiintarkastukseen). Siis "todistaa syyttömyytensä" aloittajan logiikkaa mukaillen. Näissä tapauksissa ei tietenkään ole mitään taloudellista sanktiota, jos henkilö pyrkii sisään tilaisuuteen lippua lunastamatta, vaan sanktio on sisäänpääsyn kieltäminen. Perusteena jälleen vapaaehtoinen sopimus, jonka toisen osapuolen roolina on maksaa pyydetty maksu päästäkseen osalliseksi tarjotusta palvelusta.
että teistä kummastakaan ei tullut juristia.
"jos henkilö on menossa esim. konserttiin tai teatteriin, hänen tulee ovella esittää lippunsa"
Tämähän on ihan eri asia. Joudunhan minä bussin noustessanikin näyttämään matkalipun ja se on ihan eri asia. Siinähän ei ole kysymys syyttömyyden todistamisesta vaan matkalipun näyttämisestä.
Looginen ajattelu HALOO! Missä olet?
"että teistä kummastakaan ei tullut juristia."
;)
"Tämähän on ihan eri asia. Joudunhan minä bussin noustessanikin näyttämään matkalipun ja se on ihan eri asia. Siinähän ei ole kysymys syyttömyyden todistamisesta vaan matkalipun näyttämisestä. "
Arvasin että tämä johtaa taas väittelyyn siitä miten jonkun perusoikeuksia taas rikotaan heittämällä. Otetaan nyt uudestaan, kyse on yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta, eikä mistään rikosoikeudellisesta asiasta, jolloin mihinkään syyttömyyden todisteluihin on turha edes yrittää takertua.
Ei itse asiassa millään tavalla eri asia. Monissa kulkuvälineissä on mahdollista nousta kyytiin ilman, että joutuu kenellekään esittämään lippuaan. Näin on esim. raitiovaunuissa tai junissa. Jälkimmäisessä on vuosikymmenet kulkenut konnarisetä tai -täti kyselemässä maksettujen lippujen perään. Onko hän siis eri asemassa "epäillessään syyttömyyttäsi" kuin bussikuski, jolle näytät lipun jo autoon astuessasi, tai lipuntarkastaja, joka kysyy lippua myös kaikilta kuten konnarisetä tekee? Sekö vain on ratkaisevaa tämän syyttömyysepäilyhuolen kannalta, millä nimenomaisella hetkellä suhteessa kulkuneuvoon astumiseen "epäily" tapahtuu?
Astun muuten itse bussiin päätepysäkiltä, ja joskus kuskia ei ole mailla halmeilla astuessani autoon. Kun hän tulee jälkikäteen bussiin, onko hänellä logiikkasi mukaan enää oikeus kysyä minulta maksettua lippuani, kun ei ollut paikalla silloin, kun autoon nousin (jotkut kysyvät, jotkut eivät)? Vapaaehtoisen sopimuksen kannalta asia ei eroa mitenkään siitä, että konsertin ovella joku etukäteen "epäilee syyttömyyttäsi". Tämän logiikan mukaan taidenäyttelyyn mennessäni minulta ei saisi vaatia jonkun typerän tarran liimaamista näkyvälle paikalle osoittamaan, että olen maksanut sisäänpääsyni, koska kenenkään ei sovi ovista kerran päästyäni epäillä syyttömyyttäni. ;-)
sinulla ole aivoja ollenkaan. Lopetetaan tähän.
...olet sinä. Turha siis jatkaa.
Kun olennainen on jo sanottu, kokeillaan toistoa:
"(K)yse on yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta, eikä mistään rikosoikeudellisesta asiasta, jolloin mihinkään syyttömyyden todisteluihin on turha edes yrittää takertua." (C.E.)
Vastaus viestiketjun aivan ensimmäiseen kysymykseen on siis lyhyesti: EI.
Syyttömyysolettama rikosoikeudellinen oikeusperiaate. Matkustaminen joukkoliikenteessä - kuten on jo tullut sanottua - yksityisoikeudellinen sopimusasia. Tällaisen sopimuksen noudattamisen valvonta ei normaaliolosuhteissa pidä sisällään minkään sortin rikosepäilyä. Toisin sanoen, joukkoliikenteen tarkastaja ei työtehtäviään suorittaessa automaattisesti epäile matkustajan syyllistyneen rikokseen.
Ja jos nyt vielä kaivataan nimenomaisia perusteluita tarkastajien valvontaoikeuksille, löytyvät ne joukkoliikenteen tarkastusmaksuista annetusta laista (mm. 6 §, 8 § ja 11 §).
Kiitos vastauksesta, mutta minä en asiaa kuitenkaan epäillyt enkä siis tarvinnut toistoakaan. ;-) Eli tarkoituksesi lienee ollut vastata lähinnä aloittajalle tai hiukan kärsimättömälle Eero J:lle, jotka saattavat kyllä olla samakin henkilö. Ei muuten, mutta sotkee joskus hiukan keskustelua, jos samaa mieltä olevat ryhtyvät väittelemään toistensa kanssa. ;-)
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain, rikoslain 17 luvun 6 §:n ja järjestyksenvalvojista annetun lain 1 §:n muuttamisesta:
"Liputta matkustaminen voi kuitenkin eräissä tapauksissa jo nyt täyttää petoksen, maksuvälinepetoksen, väärän henkilötiedon antamisen tai väärennöksen tunnusmerkistön. Petos voi tulla kysymykseen muun muassa, jos matkustaja kuljettajan havaitessa tapahtuman leimaa kaupungin sisäisen matkan vaikka on aikeissa matkustaa kuntarajan yli. Maksuvälinepetos ei edellytä erehdyttämistä ja se voi tulla kysymykseen muun muassa luovutettaessa matkakortti oikeudettomasti käytettäväksi. Näin ollen osa keskimääräistä vakavammista tapauksista päätyy nykyään rangaistavaksi."
Millä perusteella petos, kun on kyse sopimussuhteesta?
"Millä perusteella petos, kun on kyse sopimussuhteesta?"
Mitenkäs ne nyt toisiaan poissulkevat. Jos väärinkäytös täyttää rikosnimikkeen tunnusmerkit, niin silloin kyse on rikoksesta, tosin matkaliputta vaikka kuntarajan ylikin taitaisi olla vakavuudeltaan lähinnä lievä petos. Onhan sekin sopimussuhteeseen liittyvä petos, jos tilaat ravintolassa aterian ja poistut maksamatta, tai jos netissä myyt jotain, muttet rahojen vastaanoton jälkeen luovutakaan sovittua tuotetta.
Mutta pointti on, että jos epäillään rikoksesta, niin tällöin tutkinnan suorittaa poliisi tai muu viranomainen, jolla on käytössään esitutkinnan suorittamiseen liittyviä pakkokeinoja. Niin pitkään kuin liputta matkustanutta jahtaa tarkastaja tai konnari, niin silloin vielä ei lähtökohtaisesti epäillä rikoksesta teon vähäisyyden takia. Ei parkkipirkkokaan tai tv-luvan tarkastaja epäile tai rankaise sinua rikoksesta, vaikka kirjoittaakin pysäköintivirhemaksun tai tarkastusmaksun.
Käsittääkseni reaalimaailmassa poliiisia vaivataan liputta matkustaessa yleensä silloin jos tarkastettava käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkailee, antaa väärän henkilötiedon tai jää kiinni väärennöksestä, nuo petos ja maksuvälinepetos asiat ovat lähinnä teoreettista ajattelua.
Rikosoikeudessa periaatteessa oikeuden täytyy näyttää toteen, että syytetty on syyllistynyt siihen, mistä syytetään.
Toinen tilanne on sitten hallinnolliset maksut, mihin lipuntarkastajan kirjoittama tarkastusmaksukin kuuluu. Hallinnollisella puolella vallitsee viidakon laki. Syytetyn on siis osoitettava se, ettei ole syyllistynyt siihen, mistä syytetään. Erityisen räikeänä tuo tulee esiin työttömyysturvassa. Siinä työtön on syyllinen, jos ei jollain ilveellä muuta kykene osoittamaan. Ja harvoin kykenee, koska jutut ovat sen kaltaisia. Työttömyysturvassa tapahtuu oikeusmurhia tämän tästä. Ja miksipä ei tapahtuisi, kun päätökseteko lähtee pohjalta: 'kyllähän työtön luotettavalta tuntuu, mutta kun nämä tällaiset jutut on tavattu ratkaista näin...'. Lainaus on aidosta tapauksesta.
... oikeuden täydy näyttää, että syytetty on syyllistynyt johonkin. Kyllä se näyttövelvollisuus on syyttäjällä. Oikeus tuomitsee, jos katsoo syyttäjän näyttäneen syytteen toteen.
Eiköhän tuo ole saivartelua.