Mitä tehdä kun on masentunut aloitekyvytön 19 v. nuori (poika) kotona? Haluaisi muuttaa omaan kotiin ja saada töitä, mutta ei halua aktiivisesti hakea kumpaakaan. Vaikka juuri on valmistumassa ammattikoulusta. Aina kun otan asian puheeksi hän suuttuu ja vetoaa kiireeseen. Pitääkö minun hakea hänen puolestaan asuntoa ja tehdä työhakemukset? Apua hän ei suostu hakemaan itse masennukseensa, joka just saattaa johtua siitä että ei ole tiedossa asuntoa tai työpaikkaa. Itse alan olla jo melkoisen uupunut, sillä ristiriitoja tulee vähän väliä ja yksinhuoltaja kun olen ollaan taloudellisesti tiukilla koko ajan.
Passiivinen nuori kotona
Uupunut yh-äiti
3616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et todellakaan hae poikasi puolesta asuntoa, kyllä hänen pitää itse se tehdä niinkuin työnhakukin. Kannattaa yrittää saada poikasi menemään nuorisovastaanotolle puhumaan jos masennus helpottuisi tai sitten saisi lääkkeet.
Itselläni on kahden muun murrosikäisen lisäksi 15v. poika, joka on toki rakas, mutta saanut itseni lähes jaksamisen viimeiselle rajalle. On vasta lopettamassa peruskoulua, mutta on äärimmäisen passiivinen lähes kaikessa, mikä ei ole hänen mielestään hauskaa. Liekö masennusta hänelläkin? Kovin on kiltti toisaalta, mutta kaikenlaista vastusta on ollut aina, sitoo aivan hirveästi voimavaroja. Kun pitäsisi huomioida muitakin lapsia, on välillä aivan loppuunajettu olo. Tuntuu, niinkuin eläisi välillä "lainavoimilla", niinkuin kaikki voimat olisivat menneet jo moneen kertaan.
Välillä mietin, että onkohan se ADHD:tä, että on aivan mahdotonta pitää esim. huonettaan minkäänlaisessa kunnossa, enkä nyt puhu mistään epäsiisteydestä. Kyseessä on sellainen hirvitysmäinen kaatopaikka, ettei sanat riitä kuvailemaan. Ei antaisi minun siivota, eikä kai olsisi asianikaan, mutta välillä vain teen sen. Muuten saisimme kaikki astman. Olen uhkaillut ja maanitellut, mutta jos hän joskus vähän siivoaa, on sama kaaos taas 5 min. kuluttua. Kaikki levällään lattialla ruoantähteitä ja likaisia vaatteita myöten.
Koulun suhteen on ollut sama tilanne, eli mitään ei itse jaksaisi tehdä. Ellei kuulustella ja pidetä kokeista huolta, ei yksinkertaisesti tee mitään. En käsitä mitä tehdä, olen usein aivan loppu.
Mieskin on varmaankin väsynyt tähän. Onko tuttua muille, että mies on koneella tuntikausia illassa, mikään muu ei oikein innosta. Ja työstä on kuulema vain kysymys. On erittäin nöyryyttävää ja uuvuttavaa myös se, että on pakko vain yrittää sivuuttaa tietokoneella olo, koskei ole mitään näyttöä mistään. En osaa ruveta mitään näyttöä hankkimaankaan, en ole hyvä tekniikassa. En edes haluaisi. Voimat riittävät juuri ja juuri nyt. Entäs, jos jotakin paljastuisi, mitenkäs sitten jaksaisin?
Olisiko poika saanut mallin isältään, olla tekemättä mitään mikä ei huvita? Jos miestä ei huvita osallistua oman perheensä elämään, jätä se. Saattaisitko itse voida paremmin jos ei olisi vielä taakkaa miehestä kannettavana? En ole mikään avioerojen puolestapuhuja mutta ihmisellä on oikeus onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen parisuhteessaan. Jos suhde ei niitä sisällä, on se mielestäni ajanhukkaa. Tai ainakin puhu miehellesi omasta väsymyksestäsi. Jos häntä ei kiinnosta, on se aika selvä viesti suhteenne tilasta ja siitä kuinka omistautunut perheelleen hän on. Netissä pääsee niin kivasti helpolla, ei tarvitse oikeasti olla vastuussa mistään, kevyttä ja mukavaa.
Ja mitä pojan jaksamiseen tulee, ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja/tai kuraattoriin. Heillä pitää olla resursseja auttaa vaikeassa tilanteessa. Oma 15v poikani tapaa säännöllisesti juttelun merkeissä kuraattoria, masennusta epäillään. Hae apua nyt, itsesi ja perheesi tähden. Voimia sinulle!