Aika paska juttu homous on homolle joka haluaa myös lapsia. Kaikkea ei voi saada. Vaihtoehtoja:
1) Elämä valheessa naisen kanssa, mutta mahdollisuus saada lapset ja yrittää elää idyllistä perhe-elämää. Mutta kaivattua suhdetta kumppanin kanssa ei.
2) Tyytyminen toisen homon kanssa elämiseen ilman lapsia ja hankkia vaikka lemmikkejä korvikkeeksi.
3) Muuttaminen kumppanin kanssa toiseen maahan, jossa adoptio on mahdollista tai odottaminen Suomessa, että adoptio-oikeus homoille tulee voimaan mikä ei toistaiseksi tunnu todennäköiseltä.
4) Perustaa valmiiksi rikkinäinen sateenkaariperhe esim. jonkun yksinäisen heteronaisen tai lesbon/lesboparin kanssa.
5) Itsensä tappaminen kun edellä mainitut vaihtoehdot eivät sovi
Noh valheessa eläminen vahingoittaa passiivisesti ympärillä olevia kunnes valhe paljastuu ja vahingot aktivoituvat. Siinä sivussa voisi yrittää hakea toiselta mieheltä/miehiltä läheisyyttä, mutta pettämistä ei voi hyväksyä. On lapset, mutta ei rakkautta haluamaltaan sukupuolelta. Pakko miettiä onko itse kylliksi vahva pidättäytymään homoudesta ja pystyykö kanatamaan valheen hautaan asti, jotta muiille ei koidu haittaa.
Pystyykö sitten tekemään sen päätöksen, että ei hanki lapsia ja tyytyy elämään toisen homon kanssa. Omassa tapauksessa myrkytän suhteen vihaamalla homoutta sen vuoksi, että se vie minulta mahdollisuuden saada omia lapsia. Lemmikkejä on, mutta ei korvaa ihmislapsia. Halu kokea se oman lapsen syntymä, hoitaminen ja kasvatus on niin voimakas että minkään karvaturrin paijaaminen ei sitä korvaa minun tapauksessani. Voisihan sitä ajatella, että on lasten kannalta parempi jäädä syntymättä, koska homojen lapset varmasti joutuvat kärsimään. Mutta eipä niiden heteroidenkaan lapset säästy tämän hirveän maailman tuskilta.
Kielitaitoa on, mutta ei halua muuttaa pois kotimaasta. Kaikenlisäksi ajatus adoptiolapsesta ei minun tapauksessani oikein tunnu kivalle (hyvät niille jotka kykenee ottamaan toisen lapsen) koska haluaisin kasvattaa ihan biologisen oman lapsen. Eikä jaksa odottaa Suomessa tapahtuvaa muutosta homojen adoptio-oikeuteen, eihän sitä voi tietää vaikka olen silloin jo vanha riutunut mies jolloin ei kannata lapsia hankkia adoptoimalla tai biologista kautta.
Luonnon huijaaminen sateenkaariperhesysteemin avulla. Omatunto ei sallisi sellaista, että lapsi tuodaan jo valmiiksi jakautuneeseen perheeseen. Voishan sitä kuvitella, että muuttais vaikka lesbojen kanssa johonkin suurmökkiin, että lapsilla olis yksi ja sama koti. Käytännössähän tämä ei toteudu kaikilla heteroillakaan, että lapsilla on yksi ja sama koti koko ajan, kun niitä eroja tapahtuu. Mutta niissä tapauksissa on mietittävä tuliko lapset hankittua tarkoituksenmukaisesti rikkinäiseen perheeseen vai tapahtuiko ero jälkeenpäin. Itse myös haluan asua lapsen kanssa saman katon alla, mutta en halua evätä oikeutta lapselta olla tekemisissä äitinsä kanssa. Menee hyvin ristiriitaiseksi tämä asia?
Noh sen verran päätä pakottaa, kun suhteet myrkyttyy toisen osapuolen, siis minun homovihastani itseäni kohtaan, kun ei pysty päättämään haluaako olla suhteessa, koska kaksi samaa sukupuolta eivät voi saada lapsia. Ellei se kantasolututkimus etene siihen vaiheeseen, että kantasoluista voi tehdä sukusoluja, mutta sen varaan ei voi luottaa. Myrkytän myös oman elämän muutenkin homovihallani. En voi sille mitään. Se on sellainen juttu mikä ei minuun kuulu. Ei, sitä ei voi hyväksyä että tälläinen taakka on isketty niskaan.
1) Elämä valheessa naisen kanssa, mutta mahdollisuus saada lapset ja yrittää elää idyllistä perhe-elämää. Mutta kaivattua suhdetta kumppanin kanssa ei.
2) Tyytyminen toisen homon kanssa elämiseen ilman lapsia ja hankkia vaikka lemmikkejä korvikkeeksi.
3) Muuttaminen kumppanin kanssa toiseen maahan, jossa adoptio on mahdollista tai odottaminen Suomessa, että adoptio-oikeus homoille tulee voimaan mikä ei toistaiseksi tunnu todennäköiseltä.
4) Perustaa valmiiksi rikkinäinen sateenkaariperhe esim. jonkun yksinäisen heteronaisen tai lesbon/lesboparin kanssa.
5) Itsensä tappaminen kun edellä mainitut vaihtoehdot eivät sovi
Noh valheessa eläminen vahingoittaa passiivisesti ympärillä olevia kunnes valhe paljastuu ja vahingot aktivoituvat. Siinä sivussa voisi yrittää hakea toiselta mieheltä/miehiltä läheisyyttä, mutta pettämistä ei voi hyväksyä. On lapset, mutta ei rakkautta haluamaltaan sukupuolelta. Pakko miettiä onko itse kylliksi vahva pidättäytymään homoudesta ja pystyykö kanatamaan valheen hautaan asti, jotta muiille ei koidu haittaa.
Pystyykö sitten tekemään sen päätöksen, että ei hanki lapsia ja tyytyy elämään toisen homon kanssa. Omassa tapauksessa myrkytän suhteen vihaamalla homoutta sen vuoksi, että se vie minulta mahdollisuuden saada omia lapsia. Lemmikkejä on, mutta ei korvaa ihmislapsia. Halu kokea se oman lapsen syntymä, hoitaminen ja kasvatus on niin voimakas että minkään karvaturrin paijaaminen ei sitä korvaa minun tapauksessani. Voisihan sitä ajatella, että on lasten kannalta parempi jäädä syntymättä, koska homojen lapset varmasti joutuvat kärsimään. Mutta eipä niiden heteroidenkaan lapset säästy tämän hirveän maailman tuskilta.
Kielitaitoa on, mutta ei halua muuttaa pois kotimaasta. Kaikenlisäksi ajatus adoptiolapsesta ei minun tapauksessani oikein tunnu kivalle (hyvät niille jotka kykenee ottamaan toisen lapsen) koska haluaisin kasvattaa ihan biologisen oman lapsen. Eikä jaksa odottaa Suomessa tapahtuvaa muutosta homojen adoptio-oikeuteen, eihän sitä voi tietää vaikka olen silloin jo vanha riutunut mies jolloin ei kannata lapsia hankkia adoptoimalla tai biologista kautta.
Luonnon huijaaminen sateenkaariperhesysteemin avulla. Omatunto ei sallisi sellaista, että lapsi tuodaan jo valmiiksi jakautuneeseen perheeseen. Voishan sitä kuvitella, että muuttais vaikka lesbojen kanssa johonkin suurmökkiin, että lapsilla olis yksi ja sama koti. Käytännössähän tämä ei toteudu kaikilla heteroillakaan, että lapsilla on yksi ja sama koti koko ajan, kun niitä eroja tapahtuu. Mutta niissä tapauksissa on mietittävä tuliko lapset hankittua tarkoituksenmukaisesti rikkinäiseen perheeseen vai tapahtuiko ero jälkeenpäin. Itse myös haluan asua lapsen kanssa saman katon alla, mutta en halua evätä oikeutta lapselta olla tekemisissä äitinsä kanssa. Menee hyvin ristiriitaiseksi tämä asia?
Noh sen verran päätä pakottaa, kun suhteet myrkyttyy toisen osapuolen, siis minun homovihastani itseäni kohtaan, kun ei pysty päättämään haluaako olla suhteessa, koska kaksi samaa sukupuolta eivät voi saada lapsia. Ellei se kantasolututkimus etene siihen vaiheeseen, että kantasoluista voi tehdä sukusoluja, mutta sen varaan ei voi luottaa. Myrkytän myös oman elämän muutenkin homovihallani. En voi sille mitään. Se on sellainen juttu mikä ei minuun kuulu. Ei, sitä ei voi hyväksyä että tälläinen taakka on isketty niskaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta kun ei saa itseään tappaa ettei tule mamille, isille, sisaruksille, sukulaisille, kavereille ym. läheisille paha mieli. Kun täällä nykyään eletään muita varten. On itsekästä ajatella "Minun elämä, minun päätökset, kuolen tai elän" On aika itsekästä vaatia toista elämään jos toinen kärsii koko ajan. No eipä moni tue tätä, koska kysymyshän on silloin toisen välittämisestä eikä siitä, että halutaan toisen kärsivän oman onnen vuoksi. Kun toinen on pistettävä hoitoon, että se tulee järkiin. Työnnettävä pakkoterapiaa ja pilsuja suu täyteen. Miten hirveää! Siinä on välittäminen kaukana, sillä kuolemakin on parempi kuin popsia lääkkeitä koko lopun elämä. Jokainen elää omaa elämäänsä. Me kannamme omat kehomme, jotkut jopa muiden. Me käymme läpi elämän tuskat ja jokaisella on oma taistelunsa. Aivan, oma taistelu. Jokaisen oma asia siis jos ei huvita taistella enää, kun ei ole mitään tavoitetta tai kohdetta minkä vuoksi elää. Mutta kun joku on keksinyt vain sellaisen jutun, että itsemurhan halu on merkki jostain viasta. Kenties se on luonnonvalinnan aikaan saannosta. Heikot yksilöt, joita kukaan ei tapa, mutta heidän tulee kuolla on siis murhattava itsensä jotta tasapaino luonnossa säilyy. Luonnon karsiminen näkyy monin tavoin. Miksi itsemurhat eivät voi olla osa sitä, vaikka on toki ihmisiä jotka itseään vahingoittaa sairauden vuoksi?
Tai jos luonto teki minusta homon sen vuoksi, että olisin mukana rajoittamassa väestönkasvua. Missä meni siis vikaan kun minulle jäi kyky haluta saada lapsia? Olkaa onnellisia te joita ei lapset kiinnosta. Homostelkaa rauhassa ja kuolkaa onnellisina sitten aikanaan.
Kuinka vanha olet? Vihdoinkin joku homo, jolla on oikeasti järkeä eikä biletä kokoajan 24/7. Missä kaltaisiasi tapaisi?
Uskon, että rakkauden tunteminen on tärkeintä elämässä. Voit siirtää sen lapsen hellyyden tunteen toisen lapseen, serkukseen? Sosiaalinen ja biologinen vanhemmuus on eri asia. Mikä saa sinut miettimään, että tärkeintä on saada lapsi? Geenien jatkaminen? Toisaalta voi ajatella, että täällä on muutenkin niin paljon lapsia, joilla on niin surkea elämän alku joten ehkä niitä voisi sitten ennemmin auttaa. Homoille saisi kyllä tulla se adoptio-oikeus ja pian.
Tappamista en suosittele, ehkä sen kärsimisen kokeminenkin on kokemus sinänsä kuin täydellinen olemattomuus. Rakkaus on tärkeintä elämässä, ilman mitenkään yliromantisoiden tätä asiaa.
Täällä on ainakin yksi, joka on hukannut tämän asian vuoksi elämäntarkoituksensa. En saa koskaan lapsia, mitä sitten elämässä tekisin?
Jos on biiseksuaali niin mikäpä siinä kun hommaa jonkun naisen asialle. Niinkuin se tunnettu heroic homosex yhdistyksen Bill Weintraub ehdottaa että yksi kumpaakin sukupuolta siinä tapauksessa. Ongelmana on tietenkin ettei moniavioisuus ole sallittua ja se toinen puoli että toinen voi pettyä mikäli hommataan kolmas pyörä suhteeseen.
Puhtaasti homosuhteessa saatuja lapsia on mahdollista saada. Ainakin tieteellisin keinoin kuten otetaanpa munasolu joka tyhjennetään sisällöstä ja korvataan se toisen miehen danalla vaikkapa hänen hiuskarvastaan joka sitten hedelmöidään mies numero ykkösen siemenellä. Ainoa mikä puuttuu on se keinotekoinen kohtu sillä ihmettelen kuinka moni naisista tarjoisi kohtuaan moiseen palvelukseen?