Alotetaan heti,etten ala jauhaa mitään tyhjää!
7-vuotta:
Olin pienenä suorapuheinen ja rohkea tytön tyllerö ja ala-asteelle meno oli alussa jännää ja kivaa. Kaikki loppu,kun kaikki piti mua pönttönä sen takii,että kerroin kaiken suoraan. Sanoin pojille suoraan,jos pidin heistä tai sitten inhosin. Kiusaaminen oli sillon vielä pientä,sillä mulla oli kuiteski kavereita.
9-vuotta:
Kolmannella ajattelin,et ehkä on parempi olla ku ne "coolit" tytöt mun luokalla. Tungin niitten seuraan ja tallustelin aina vähän jäljessä heidän perässä. Vaikka kuuluin ns. suosittujen jengiin,niin mua haukuttiin. En välittänyt,vaan nauroin itelleni. En näyttänyt päälle päin miltä musta tuntu. Ajattelin et nyt kaikki on hyvin.
10-vuotta:
Koulun "kovisjengiläiset" (=kuudesluokkalaiset) piti mua niitten "juoksupoikana". Tottelin niitä kuin koira isäntäänsä. Haukuin joitan "ällöjä ja paskoja" tyyppejä niitten pyynnöstä,hankin kutosille tupakat varastamalla ja juorusin kaikki mukamas coolit jutut kaikkien korviin. Mä olin tosi onnellinen,vaikka oikeesti kaikki oli huonosti. Kutoset puhu musta pahaa ja nauro mun jutuille. Luulin olevani itekin tosi vanha ja kova tyttö.
11-vuotta:
Kutoset siirty ylä-asteelle ja olin "yksinvaltias" koulussa. Koulussa oli mun "jengin" lisäksi toinenkin,joka koostu snobeista (ihan kuin itse en olisi yrittänyt olla semmoinen). Mä liikuin poikien kanssa ja oltiin mahdollisimman huonoja ja "kovia" oppilaita. Jouduin heti vaikeuksiin ja mut hakattiin henkihieveriin. Olin sairaalassa neljä päivää.
12-vuotta:
Enään kukaan ei halunnut olla mun kanssa,joten lääkkeet tuskaani oli rööki ja viina. Olin hiljanen ja synkkä oppilas,ja mua kiusattiin. Koulu meni aika huonosti ja mutsi haukku mua vaikka millä nimillä. Koulussa sain turpiini neljä kertaa. En mennyt enään kotiin kuin vasta myöhään illalla,jotta vanhemmat ei olisi nähny mun mustelmia ja röökille haisevaa henkeä.
13-vuotta:
Yläastelle siirryttäessä kaikki paheni. Mua odotti siellä entiset kutoset,joista jotkut käytti huumeita. Jouduin mennä kouluun ainasessa pelossa ja mut hakattiin kolmen viikon sisällä siksi,ku en suostunut hankkimaan parille kasiluokkalaiselle pilveä. Samalla ihastuin yhteen poikaan,jolla oli myös tunteita mua kohtaan.Alettiin seurustelemaan,mutta poika jätti mut,koska se joutui hankaluuksiin mun takia.
14-vuotta:
Hevimusiikki vei mun sydämmen mukanaan ja rupesin pukeutumaan mustaan. Siitä mua alettiin heti huomauttamaan ja KIUSAAMAAN. Mua sanottiin huoraks,outolinnuks,paskaiseks,alaikäseksi alkoholistiksi yms.
Koitin olla välittämättä heistä,mutta se ei onnistunut. Avauduin ekan kerran koulukuraattorille,joka lähetti mut heti jonnekin ihme paikkaan (=Psykologille).
15-vuotta:
Vaihdoin koulua ja sain hyviä kavereita. Löysin vihdoin itteni ja pukeuduin mustaan. Jotkut vielä sanoivat pukeutumisestani jotain,mutta en välittänyt. Pahin aika oli ohi ja elämäni kukki taas.
16-vuotta,eli nyt:
Sama juttu kun 15-vuotiaana! Oon löytänyt itelleni sen oikean jätkän ja mulla on paljon kavereita; massateinejä ja punkkareita!!!! =P
Mutta harmi kun kaikilla ei kiusaaminen lopu onnellisesti... =(
7-vuotta:
Olin pienenä suorapuheinen ja rohkea tytön tyllerö ja ala-asteelle meno oli alussa jännää ja kivaa. Kaikki loppu,kun kaikki piti mua pönttönä sen takii,että kerroin kaiken suoraan. Sanoin pojille suoraan,jos pidin heistä tai sitten inhosin. Kiusaaminen oli sillon vielä pientä,sillä mulla oli kuiteski kavereita.
9-vuotta:
Kolmannella ajattelin,et ehkä on parempi olla ku ne "coolit" tytöt mun luokalla. Tungin niitten seuraan ja tallustelin aina vähän jäljessä heidän perässä. Vaikka kuuluin ns. suosittujen jengiin,niin mua haukuttiin. En välittänyt,vaan nauroin itelleni. En näyttänyt päälle päin miltä musta tuntu. Ajattelin et nyt kaikki on hyvin.
10-vuotta:
Koulun "kovisjengiläiset" (=kuudesluokkalaiset) piti mua niitten "juoksupoikana". Tottelin niitä kuin koira isäntäänsä. Haukuin joitan "ällöjä ja paskoja" tyyppejä niitten pyynnöstä,hankin kutosille tupakat varastamalla ja juorusin kaikki mukamas coolit jutut kaikkien korviin. Mä olin tosi onnellinen,vaikka oikeesti kaikki oli huonosti. Kutoset puhu musta pahaa ja nauro mun jutuille. Luulin olevani itekin tosi vanha ja kova tyttö.
11-vuotta:
Kutoset siirty ylä-asteelle ja olin "yksinvaltias" koulussa. Koulussa oli mun "jengin" lisäksi toinenkin,joka koostu snobeista (ihan kuin itse en olisi yrittänyt olla semmoinen). Mä liikuin poikien kanssa ja oltiin mahdollisimman huonoja ja "kovia" oppilaita. Jouduin heti vaikeuksiin ja mut hakattiin henkihieveriin. Olin sairaalassa neljä päivää.
12-vuotta:
Enään kukaan ei halunnut olla mun kanssa,joten lääkkeet tuskaani oli rööki ja viina. Olin hiljanen ja synkkä oppilas,ja mua kiusattiin. Koulu meni aika huonosti ja mutsi haukku mua vaikka millä nimillä. Koulussa sain turpiini neljä kertaa. En mennyt enään kotiin kuin vasta myöhään illalla,jotta vanhemmat ei olisi nähny mun mustelmia ja röökille haisevaa henkeä.
13-vuotta:
Yläastelle siirryttäessä kaikki paheni. Mua odotti siellä entiset kutoset,joista jotkut käytti huumeita. Jouduin mennä kouluun ainasessa pelossa ja mut hakattiin kolmen viikon sisällä siksi,ku en suostunut hankkimaan parille kasiluokkalaiselle pilveä. Samalla ihastuin yhteen poikaan,jolla oli myös tunteita mua kohtaan.Alettiin seurustelemaan,mutta poika jätti mut,koska se joutui hankaluuksiin mun takia.
14-vuotta:
Hevimusiikki vei mun sydämmen mukanaan ja rupesin pukeutumaan mustaan. Siitä mua alettiin heti huomauttamaan ja KIUSAAMAAN. Mua sanottiin huoraks,outolinnuks,paskaiseks,alaikäseksi alkoholistiksi yms.
Koitin olla välittämättä heistä,mutta se ei onnistunut. Avauduin ekan kerran koulukuraattorille,joka lähetti mut heti jonnekin ihme paikkaan (=Psykologille).
15-vuotta:
Vaihdoin koulua ja sain hyviä kavereita. Löysin vihdoin itteni ja pukeuduin mustaan. Jotkut vielä sanoivat pukeutumisestani jotain,mutta en välittänyt. Pahin aika oli ohi ja elämäni kukki taas.
16-vuotta,eli nyt:
Sama juttu kun 15-vuotiaana! Oon löytänyt itelleni sen oikean jätkän ja mulla on paljon kavereita; massateinejä ja punkkareita!!!! =P
Mutta harmi kun kaikilla ei kiusaaminen lopu onnellisesti... =(
Vastaukset 8
Vanhimmat
missä koulus olit enne??ja mis asut nyt?mis asuit ennen..kuulostaa tutulut..siis ne kusipäät.??
....että asuin sillon Maunulassa. Nyt asun Kaisaniemessä...
No joo. Koulua en ala paljastelee....
Mutta kyl niitä kusipäitä löytyy vähän kaikkialta.
toi on tosi kamalaa lukee mitä nuori ihminen on OIKEESTI joutunu kokemaan...
toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin, ja mä todella toivon sitä!!
Tällästä tää elämä joskus vaan on! Nyt mulla on kaikki hyvin,vaikka vielä joskus saatan kotikulmil törmätä näihin kiusaajiin... Mut ei ne mulle tee mitään muuta,ku huuta perään jotain tosi loukkaavaa. Mut koitan olla aina välittämättä!
voimia sulle!! älä välitä niistä, vaikka vaikeesta se varmaan on!!
toi sun juttus oli järkyttävä, melkein tippa tuli silmään :'( yritä pärjää...ja jos haluut lukee mitä mulle on käyny, nii käy kattoo "Mun elämäni helvetissä", se on se mitä mulle on tapahtunu ja kommentoi jos jaksat... kiitos...
missä koulussa nyt oot?? kaisaniemen kenties?
mull on ihan sama juttu
ma rupesin polttaa ja varastaa ja juomaa mut melkee sorruin huumeisii
mut en iha kosk luulin et jos röökaa ja juo nii se tekee kovaks ja saa mainetta no sain mä mainetta huonoo mun ihastus sano vaa et mä oon nii paska ku mä poltan ja juon jot sun on turha kysyy mua (ku olin kysyny sitä ja se oli harkinnu sitä mut ku se kuuli et mä poltan ja juon nii se sano iha suoraan) et turha luulo mä aloin viillellä itteeni ja mutsi suuttu mulle ku se kuuli mun tekosista ja mun veljet hakkaa mua joka päivä mun jalka on nyt paketis niiden takii et tällänen tää mun juttu