adoptio

Meillä on kotimaasta adoptoitu lapsi ja tiedämme toki hänen biologisten vanhempiensa henkilöllisyyden. Näin se on aina kotimaan adoptiossa, sillä biovanhempien tiedot löytyvät adoptioasiakirjoista. Lapselle olemme kertoneet jo pienesta vauvasta lähtien adoptiotaustasta. Aluksi hän ei edes ymmärtänyt siitä mitään, mutta puhuimme silti, jotta asiasta puhumisesta tuli meille luonnollinen osa elämää. Näin ohjattiin jo adoptioneuvonnassa tekemään. Silloin kynnys alkaa adoptiotarinasta kertominen jossakin tietyssä iässä poistuu. Nyt ala-asteikäisenä adoptiotaustasta puhutaan vain silloin, kun hän itse sitä haluaa. Välillä kysymyksiä on paljonkin ja sitten asia saattaa unohtua pitkäksi aikaa. Biologisiin vanhempiin emme pidä yhteyttä. He ovat näin toivoneet. Myöskään tapaaminen ei ole mahdollista, sillä biologiset vanhemmat eivät halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä tai kuulla hänestä.

Meillä on 4 vuotias lapsi, jolle on kerrottu myös ihan vauvasta asti adoptiosta. Lapsi kertoo joskus itsekin tarinaansa omin sanoin ;) Me tiedämme bioäidin nimen. Hän ei ole halunnut yhteyttä pitää - ainakaan vielä, me voisimme halutakin pitää jollain tavalla yhetyttä: voisin käydä esim. kirjeenvaihtoa järjestön välityksellä tai lähetellä kuvia jne.

olemme pienen pojan adoptiovanhemmat ja pidämme säännöllisesti yhteyttä biologisen suvun kanssa kirjein, kuvin ja tapaamalla aina silloin tällöin.

Kuten joku jo kertoikin, niin Suomesta adoptoidessa biovanhempien henkilöllisyys tulee automaattisesti adoptiovanhempien tietoon (jos isyyttä ei ole tunnustettu, niin isän henkilöllisyys ei ole tiedossa), vaikka kyseessä ei olisikaan avoin adoptio. Lapsi sijoitetaan adoptioperheeseen biojen allekirjoitettua adoptiopaperit ja ottaa aikansa saada käräjäoikeudesta paperit ulos. Tähän asti lapsella on mm. biologisen vanhemman sukunimi käytössä, vaikka asuukin jo adoptioperheessä.

Pojalle ollaan kerrottu adoptiotarinaa jo ihan alusta alkaen. Kuviakin katsellaan säännöllisesti.