Yön pimeys otti minut syliinsä,
kuu silitti hellästi poskeani.
Tähdet tulivat hiuksiini kimmeltämään,
ja musta korppi lennähti
kädelleni lepäämään.
Läpi synkän metsän kuljin
susi oppaanani.
Ylitse tumman meren seilasin
varis lentäen edelläni.
Ja pian saavuinkin perille.
Haistoin suopursut,
suussani meren suolainen maku.
Korviini kantautui kellojen soitto,
täällä olisi kotini,
ja ikuinen aamunkoitto.
kuu silitti hellästi poskeani.
Tähdet tulivat hiuksiini kimmeltämään,
ja musta korppi lennähti
kädelleni lepäämään.
Läpi synkän metsän kuljin
susi oppaanani.
Ylitse tumman meren seilasin
varis lentäen edelläni.
Ja pian saavuinkin perille.
Haistoin suopursut,
suussani meren suolainen maku.
Korviini kantautui kellojen soitto,
täällä olisi kotini,
ja ikuinen aamunkoitto.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuin jonkin fantasiakirjallisuuden hahmo eläisi runossasi, konditionaalisesti tietenkin. Mukava ajatus.