Olen 17-vuotias lukiolainen ja olen viime aikoina hieman pohdiskellut tuota omaa ajatteluani. Olen omasta mielestäni jo siirtynyt jossain määrin käsitteellisen ajattelun vaiheeseen, mikä onkin odotettavissa, kun huomioidaan ikäni. Minulla on kuitenkin eräs ongelma ajattelussani. Sen lisäksi, että päättelen käsitteiden avulla, minulla on tahtomattani tapana katsella käsiteltävinä olevia asioita myös kuvina. Esim. jos ajattelen jotain filosofista tai muuhun tieteenalaan liittyvää kysymystä tai ongelmaa, niin näen erilaisia maisemia ja kuvia yms. Tämä ei olisi muuten ongelma, mutta kuvat häiritsevät keskittymistä olennaiseen ja tuo ajatteluuni ylimääräisen elementin, joka tosiasiassa on aivan turha ajattelun pätevyyden ja toimivuuden kannalta.
Onko tapani ajatella väärä? Tarkoitan, miten te ajattelette? Näettekö te myös kuvia--jotka käsittääkseni syntyvät puhtaasti sen perusteella, mitä mielikuvia käsiteltävistä asioista syntyy-- vai onko ajattelunne täysin tällaisista visuaalisista häiriötekijöistä irtaantunutta?
En ole aivan varma, mutta saattaa olla niin, että irtaantuminen konkreettisesta, tässä tapauksessa tällaisista sielunsilmin nähtävistä ärsykkeistä, tapahtuu vaiheittain. Eli, että ensin ajatteluun tulisi tämä käsitteellinen aspekti, minkä jälkeen alettaisiin pikkuhiljaa irtautumaan näistä mielikuvista.
Miten on siis asioiden laita? Onko käsitteellinen ajatteluni vielä kehittymisvaiheessa, vai onko tällainen kuva-aines kovinkin yleistä?
Onko tapani ajatella väärä? Tarkoitan, miten te ajattelette? Näettekö te myös kuvia--jotka käsittääkseni syntyvät puhtaasti sen perusteella, mitä mielikuvia käsiteltävistä asioista syntyy-- vai onko ajattelunne täysin tällaisista visuaalisista häiriötekijöistä irtaantunutta?
En ole aivan varma, mutta saattaa olla niin, että irtaantuminen konkreettisesta, tässä tapauksessa tällaisista sielunsilmin nähtävistä ärsykkeistä, tapahtuu vaiheittain. Eli, että ensin ajatteluun tulisi tämä käsitteellinen aspekti, minkä jälkeen alettaisiin pikkuhiljaa irtautumaan näistä mielikuvista.
Miten on siis asioiden laita? Onko käsitteellinen ajatteluni vielä kehittymisvaiheessa, vai onko tällainen kuva-aines kovinkin yleistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ite oon kovin kiinnostunu psykologiasta ja tämä jos mikä aihe liippaa kyllä todella läheltä kiinnostusta. Mielenkiintoista on mun mielestäni se, että oot kiinnittänyt huomiota moiseen asiaan. :) Monikaan ei varmasti ajattele omaa ajatteluaan.
Tällai pelkän tekstin perusteella on tietysti vaikea kuvailla omaa ajattelua. Itestäni tuntuu, ettei mun ajattelu ainakaan kovin kuvapainoitteista varmaan ole.
Mut koska ite en asiasta enempää tiedä kun mitä koulun psykologian kirjat on siitä vallaisseet, niin en kyllä oikeistaan osaa vastata tohon sun kysymykseen, mutta halusin nyt kuitenkin vastata sun tekstiin, koska oot tarttunu mun mielestä tosi mielenkiintoiseen aiheeseen.
Sinuna lainaisin kirjastosta jotaan kirjoja ja selvittäisin asiaa oikeen perehtyen tai jututtaisin vaikka koulun psykologian opettajaa. :D
Tsemppiä salapoliisin työhön ! :DD
Sinulla on taito muuttaa ajattelu kuviksi. Kannattaa kehittää sitä, voit oppia sen avulla hyvin. Jotkut ihminen näkee värejä silloin kun lukee asioita taikka ajattelee. Jotkut tuntee makuja. Nämä ovat kykyjä, joita on joillakin. Jos ajattelet esim. historian aineen aiheita ja näet maisemia, voit opetella yhdistää niitä. Ja kokeissa kun muistat se maisemakuvan, voit muistaa kuvaan liittyviä ajatuksia historian oppiainesta.