työhaluttomat!!! Ottakaa lopputili työpaikastanne ja tehkää tilaa sellaisille jotka HALUAVAT käydä töissä!!!
Niin yksinkertaista se on! Ei mitään jankutuksia vaan irtisanoutuminen töistä ja sitten saa maata kotona 24h. Kuluu rahaakin vähemmän kun ei liiku ja siitä kyvystä liikkuahan eli toisin sanottuna halusta käydä töissä joillain työstä pois haluavilla on kysymys. Keksitään kaiken maailman sairauksia javongutaan kun ei päästä eläkkeelle. Terveitä ihmisiä pakotetaan olemaan työttömänä kotona ja ns. työssäkäyviä haluais kotiin. Se on niin helppoa kun vain soittaa työnantajalle ja sanoo että se on nyt LOPPU. Näin voit tehdä työnantajan tosi iloiseksi kun ei tarvitse enää kuunneella tekosyitä miksei voi tulla taaskaan töihin.
Niin yksinkertaista se on! Ei mitään jankutuksia vaan irtisanoutuminen töistä ja sitten saa maata kotona 24h. Kuluu rahaakin vähemmän kun ei liiku ja siitä kyvystä liikkuahan eli toisin sanottuna halusta käydä töissä joillain työstä pois haluavilla on kysymys. Keksitään kaiken maailman sairauksia javongutaan kun ei päästä eläkkeelle. Terveitä ihmisiä pakotetaan olemaan työttömänä kotona ja ns. työssäkäyviä haluais kotiin. Se on niin helppoa kun vain soittaa työnantajalle ja sanoo että se on nyt LOPPU. Näin voit tehdä työnantajan tosi iloiseksi kun ei tarvitse enää kuunneella tekosyitä miksei voi tulla taaskaan töihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkei nyt tämä saitti ton kaltaista vaihtoehtoisuutta tarkota vaikka todellisuuttahan tuo meillä Suomessakin toki on.
Olisi sen asian voinut toisinkin muotoilla. Eräisiin kroonisiin kiputiloihin liittyy ns. psykososiaalinen komponentti. Oireet eivät näy missään kuvisa eivätkä testeissä, mutta kivulla on tapana pahentua, jos työssä on ankeaa. ja sitten jos korvaukset ovat pienemmät, niin kipu mystisesti hellittää ja työnteko sujuu taas.
Tästä porukasta osa keksiii itsellen amalgaamisairauden, sähköallergian tai jonkun muun vastaavan ja vaihtoethoiset hoitajat myyvät sitten mustaa maalia, Faradayn häkkejä, valkoisia kaapuja, tuhansien antioksidanttipillereiden satseja ja muuta turhanaikaista. Ehkä kuitenkin kannattaisi edes harkita psykiatrilla käyntiä.
Työilmapiirin vaikutuksien ymmärtäminen ihmisten terveyteen ja sitä kautta työpanokseen ei Suomessa ole kovin korkealla tasolla. Keskitytään työvälineisiin ja fyysisten vaaratekijöiden poistamiseen, mutta tärkein eli työntekijän henkinen hyvinvointi jää toissijaiseksi. Oman erinomaisuuden korostaminen kilpailuyhteiskunnan hengessä on omiaan tuhoamaan työilmapiirin ja yhteen hiileen puhaltamisen. Tämä jo kouluissa opetettu ja opittu toimintamalli jatkuu työyhteisöissä ja tästä defensiivisestä toimintamallista käy hyvänä esimerkkinä terveydenhoitomme, jonka pitäisi huolehtia ihmisten hyvinvoinnista.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8806520/42338359
Kuinka ihmisten työkuntoisuutta voi hoitaa, ymmärtää ja ratkaista ongelmia sellainen järjestelmä, joka on sisältä sairas. Tämä pillerivetoinen ja inhimillisyyden unohtanut terveydenhoito on osaltaan syyllinen nykyisten ongelmien laajuuteen. Asetetaan työryhmiä, jotka väsäävät mietintöjä ja jotkut niistä osuvat asian ytimeen ja ovat toteuttamiskelpoisia, mutta jostakin syystä ne eivät konkretisoidu ja saa rahoitusta.
Työolojen parantamisen lähtökohtana tulisi olla se, että jokaiselle löytyy sellainen työ, työympäristö ja työolot jossa viihtyy. Työhönsä motivoitunut työtekijä on yritykselle voimavara, jota ei pidä liialla kuormalla polttaa loppuun. Jakamalla työaika useamman kesken lyhentämällä se 6 tuntiin saavutetaan parempi työpanos ja enemmän aikaa toipua seuraavaan työpäivään. Tämä menettely vähentää sairastuvuutta ja sitä kautta lisää tulosta, mikä jää viivan alle. Yhteiskunnan pienentyneet terveydenhoitomenot ja työttömyyskorvaukset kerryttävät valtion kassaa niin, että veroruuvia voidaan keventää ja lopputulos on monella tavoin positiivinen.
Se liittyy oleellisesti tuon kirjoittelijan omimpiin ominaisuuksiin, jonka anti on toistuvasti tuo sama:
> Tästä porukasta osa keksiii itsellen amalgaamisairauden, sähköallergian tai jonkun muun vastaavan ja vaihtoethoiset hoitajat myyvät sitten mustaa maalia, Faradayn häkkejä, valkoisia kaapuja, tuhansien antioksidanttipillereiden satseja ja muuta turhanaikaista. Ehkä kuitenkin kannattaisi edes harkita psykiatrilla käyntiä.
Yritä viimeinkin hakeutua sinne mistä voisit saada apua tuohon pakkomielteeseesi.
Osoitteenhan tiedät?
Muista, että ajat on kortilla, ja jonot pitkät!
suosittelee itselleen hoitoa:
" Ehkä kuitenkin kannattaisi edes harkita psykiatrilla käyntiä. "
Hyvä, hyvä olet jo itsekin huomannut, että olet hoidon tarpeessa.
Siitä se parantuminen lähtee alkuun.
>Työolojen parantamisen lähtökohtana tulisi olla se, että jokaiselle löytyy sellainen työ, työympäristö ja työolot jossa viihtyy.
Ei se voi olla toisten ihmisten tehtävä etsiä teille sellaisia töitä missä sattuisitte viihtymään. Opettele itsellesi joku ammatti vaikka joutessasi. Nykykunnossa sinusta ei ole voimavaraksi mihinkään.
Skebo/lobbari ei kelpaa edes aidanseipääksi.
Paljonko sait sossusta tässä kuussa?
Entäs paljonko kela maksoi sulle sairaskorvauksia tässä kuussa?
Ja paljonko sait vielä kuntoutusrahaa?
Vaikka ethän sinä koskaan kuntoudu, kun on monenlaista vikaa
siellä korvien välissä.
Olen sen ikäluokan ihminen, että jo pienestä pitäen on töitä saanut tehdä ja ns. leipäpalkka riitti, josta olin tosi kiitollinen toihan se edes hieman helpotusta kodin talouteen. Pöllin parkkuut, risusavotat ja taimenistutukset kesäisin olivat oman rahan lähteitä, myös marjat ja sienet antoivat lisäansiota, että sai omilla rahoilla vaatteita ja kengät ostettua. Ylpeilyn aihetta antoi omilla ansioilla ostettu polkupyörä tai sukset, kello olikin jo ylellisyyttä, ettei siihen rahat pitkään aikaan riittäneet.
Usein työmatka polkuja pitkin kävellen oli yhteen suuntaan kymmenenkin kilometriä, mutta se ei ollut mitään uutta, koska jo kymmenenvuotiaana kävin usein serkun luona päivän viettämässä ja matkaa tuli metsäpolkuja pitkin lähes 7 km. Työpäivän muuttuessa viisipäiväiseksi kävelin talviaikaan perjantaisin kotiin, jonne oli matkaa 32 km, koska linja-autoja ei niin myöhään enää kulkenut. Joskus pakkanen laski –40 ja allekin, revontulia katsellen oli aikaa miettiä maailmanmenoa ja sinisiä ajatuksia.
Olen myös elänyt oravanpyörässä, jolloin istuttiin ’sorvin’ ääressä parikin vuorokautta yhteen menoon ja muutaman tunnin unien jälkeen jatkettiin. Sitä työtahtia en toivo kenellekään, sillä sitä ei kestä kukaan ei edes työhullu ja rahanperässä juoksija. Onneksi ymmärsin hypätä ajoissa pois ja nyt voin auttaa niska- ja hartiavaivaisia päätetyöskentelijöitä, joiden ongelmiin olen kehitellyt myös hoitomenetelmän onhan omakohtaisia kokemuksia ko. työstä.
Luulen tietäväni mitä työnteko on ja myös sellaisen, mistä ei välttämättä pidä, koska olen elänyt aika rikkaan ja monipuolisen elämän ja olen myös pysynyt terveenä, ettei ole tarvinnut armeija aikaisen keuhkoputkentulehduksen jälkeen sairastelun vuoksi sairaalassa käydä.
Mikäs vaikeus se terveelle on aloittaa vaan työnteko? Ei siihen työnantajaa tarvi, senkuin oot vain oma työnantajas, ja tekemätöntä työtä on maailman sivut väärällään.
Mikse aloit tekemään? Mikä estää?
Voi taivahan vallat, vielä makaat tähän aikaan päivästä! Aikamoinen lorvikatarri iskenyt, kun ei vielä ole jaksanut nousta ruikuttamaan.