Katsokaamme vielä hetki totuutta silmiin, rakkaani!
Voimme hävitä erän
mutta taistelun me voitamme.
Maailma ei ole niin epäoikeudenmukainen
että unohtaisi tekemämme uhraukset.
Nimemme muistetaan, Eva, ne ovat lähtemättömästi
kaiverretut graniittiin.
Olen kuullut hiljaisina öinä
levätessäni rintaasi vasten, kuin syvältä ikiaikaisten vuorten
uumenista kumisevan vakuutuksen:
Adolf, rakkaus on lahja - vaali sitä.
Ja minä olen vaalinut rakkautta sydämessäni, Eva,
rakkautta sinuun, rakkautta elämään ja ihmisyyteen, rakkautta
voittoisaan Saksaan, rakkautta rotuun.
Mutta rakkauden esteenä on pimeyden voimia,
ne ovat soluttautuneet yhteiskuntaan,
ne ammentavat voimansa pelottavista syvyyksistä,
ne on hävitettävä, ne on murskattava:
nuo torakat!
Kuuletko pommien äänen, rakkaani?
Älä itke.
Me voimme hävitä yhden erän, kaksi erää,
mutta taistelun
me tulemme voittamaan.
Ja viimeisen erän koittaessa kaikki kansat käyvät torakoita vastaan,
juutalaisia, kirottuja syöpäläisiä vastaan.
Rakkauden ja totuuden nimissä, Eva, se on iloni
kun ummistan silmäni ikuiseen lepoon -
Työmme ei ole ollut turha.
Maailma ei voi olla niin epäoikeudenmukainen
että unohtaisi uhrauksemme, meidän rakkautemme -
eihän, Eva?
[18:52 - 19:02]
Voimme hävitä erän
mutta taistelun me voitamme.
Maailma ei ole niin epäoikeudenmukainen
että unohtaisi tekemämme uhraukset.
Nimemme muistetaan, Eva, ne ovat lähtemättömästi
kaiverretut graniittiin.
Olen kuullut hiljaisina öinä
levätessäni rintaasi vasten, kuin syvältä ikiaikaisten vuorten
uumenista kumisevan vakuutuksen:
Adolf, rakkaus on lahja - vaali sitä.
Ja minä olen vaalinut rakkautta sydämessäni, Eva,
rakkautta sinuun, rakkautta elämään ja ihmisyyteen, rakkautta
voittoisaan Saksaan, rakkautta rotuun.
Mutta rakkauden esteenä on pimeyden voimia,
ne ovat soluttautuneet yhteiskuntaan,
ne ammentavat voimansa pelottavista syvyyksistä,
ne on hävitettävä, ne on murskattava:
nuo torakat!
Kuuletko pommien äänen, rakkaani?
Älä itke.
Me voimme hävitä yhden erän, kaksi erää,
mutta taistelun
me tulemme voittamaan.
Ja viimeisen erän koittaessa kaikki kansat käyvät torakoita vastaan,
juutalaisia, kirottuja syöpäläisiä vastaan.
Rakkauden ja totuuden nimissä, Eva, se on iloni
kun ummistan silmäni ikuiseen lepoon -
Työmme ei ole ollut turha.
Maailma ei voi olla niin epäoikeudenmukainen
että unohtaisi uhrauksemme, meidän rakkautemme -
eihän, Eva?
[18:52 - 19:02]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.