(Jokaisella on tunteet IV)
Kirjoitan vielä yhden laulun vapaudelle.
Libertad.
Viidakon lehvissä humisee libertad, tovereideni käsivarsissa
heidän kantaessaan sosialistiystävien lahjoittamia automaattiaseita
näkymättömin kirjaimin tatuoituna
näen sanan libertad.
Jokaisessa hikipisarassa
väärämielisen hallituksen orjuuttamien kansalaisten otsalla
hengittää Etelä-Amerikan kuumaan yöhön
libertad.
Libertad, libertad, libertad.
Ah!
Wikipedian mukaan synnyin neljästoista toukokuuta
mutta syntymätodistukseen merkittiin kesäkuu, rakkaani,
koska vanhempani halusivat välttää ilkeitä juoruja, perättömiä
ja loukkaavia puheita esiaviollisesta suhteesta.
Esiaviollisesta suhteesta - mitä esiaviollisesta suhteesta, rakkaani libertad!
Viidakossa kaikki on vapaata - vapaata.
Miksi maailma ei kuule ääntäni?
Sen korvat ovat turmeltuneet ja heikot.
Meidän täytyy huutaa toverit, meidän täytyy
pakottaa heidät kuulemaan.
Ja jos muuta mahdollisuutta ei ole annamme aseiden puhua: Libertad!
Tämä on järjestelmällistä vapautta, kontrolloitua vapautta,
viisauteen ja rakkauteen, tietoon perustuvaa
vapautta.
Ei mitä tahansa fuulaa, kansalaiset, tämä on marxilaista vapautta!
Libertad.
Ihminen ei ole häkkieläin jota voitaisiin kahlita
turmeltuneen uskonnon epäinhimillisin
kahlein ja pakottein, ei. Ylväästi ja anteeksipyytämättä
minä painan huuleni naisen iholle ja, kuulkaa paavit ja paavien sokeat
käskyläiset, kaikki uskontojen ja järjestelmien pettämät hullut,
nimikilvin koristellut poliittiset koirat,
kuulkaa lauluni yössä:
Naiseni iholla lukee tulipunaisin kirjaimin
libertad.
Ah!
Me kaadamme hallituksen, ei, kaadamme kaikki hallitukset
kaikki sortohallitukset, viheliäisen epäinhimillisen sortopolitiikan -
Yksi toisensa jälkeen: Pam!
Syrjäytämme, syrjäytämme diktaattorit
ja yksityisomistuksen, kyllä kyllä, asetamme tilalle kansalaisten todellisen
vapauden, annamme ihmisille kaikkialla maailmassa
tasavertaiset oikeudet.
Libertad! Libertad!
Käteni kourivat vääntelehtivää ruumista Bolivian kuumeisessa yössä
huudan naiseni kaulalle:
Kansalaisten vapauden ja tasavertaisten oikeuksien toteuttamiseksi
valitsemme marxilaisia oppeja noudattavan hallituksen
rautaisella otteelle hallituksemme tulee valvomaan vapauden toteutumista
jokaisessa valtiossa jonka diktaattorit olemme syösseet vallasta.
Libertad! Libertad! Libertad!
Hiljaisuus.
Laukeamisen jälkeinen tyyni olotila.
Avaruus on vaiti, kaikki on vaiti.
Teltan ulkopuolelta
jostain kaukaa avaruuden toiselta laidalta
kuuluu puheensorina, vaimea nauru.
Erotan nimeni.
Naurahdan naurunsa mukana,
minä, Ernesto Che Guevara, mahtisonni -
Che. Tulevien vuosisatojen palvottu ikoni.
Äkkiä keuhkoihin pistää, omituinen vavistus kulkee vartaloni läpi.
Nousen, astun viidakon yöhön, kuljen ohi väsyneiden vartiomiesten.
Makaan puron rannalla ja katselen kirkkaita tähtiä.
Olen yksin ja minua itkettää -
Omituiset aavistukset liikahtelevat mieleni läpi kuin varjot -
Mutta minä olen mies, mies enkä mikään vellihousu -
Mitä on synti, onko olemassa rakastava armollinen Vapahtaja?
Tukahdutetut äänet pyrkivät ilmoille sieluni syvyyksissä.
Minä olen mies, vapauden mies, vaietkaa mielettömät houreet!
Bolivian yössä puren hampaani yhteen
ja huudan kuin pidäkkeetön, tai kahleitaan tempova peto:
Libertad -
Sinä rakkaani!
[19:17 - 20:17]
Kirjoitan vielä yhden laulun vapaudelle.
Libertad.
Viidakon lehvissä humisee libertad, tovereideni käsivarsissa
heidän kantaessaan sosialistiystävien lahjoittamia automaattiaseita
näkymättömin kirjaimin tatuoituna
näen sanan libertad.
Jokaisessa hikipisarassa
väärämielisen hallituksen orjuuttamien kansalaisten otsalla
hengittää Etelä-Amerikan kuumaan yöhön
libertad.
Libertad, libertad, libertad.
Ah!
Wikipedian mukaan synnyin neljästoista toukokuuta
mutta syntymätodistukseen merkittiin kesäkuu, rakkaani,
koska vanhempani halusivat välttää ilkeitä juoruja, perättömiä
ja loukkaavia puheita esiaviollisesta suhteesta.
Esiaviollisesta suhteesta - mitä esiaviollisesta suhteesta, rakkaani libertad!
Viidakossa kaikki on vapaata - vapaata.
Miksi maailma ei kuule ääntäni?
Sen korvat ovat turmeltuneet ja heikot.
Meidän täytyy huutaa toverit, meidän täytyy
pakottaa heidät kuulemaan.
Ja jos muuta mahdollisuutta ei ole annamme aseiden puhua: Libertad!
Tämä on järjestelmällistä vapautta, kontrolloitua vapautta,
viisauteen ja rakkauteen, tietoon perustuvaa
vapautta.
Ei mitä tahansa fuulaa, kansalaiset, tämä on marxilaista vapautta!
Libertad.
Ihminen ei ole häkkieläin jota voitaisiin kahlita
turmeltuneen uskonnon epäinhimillisin
kahlein ja pakottein, ei. Ylväästi ja anteeksipyytämättä
minä painan huuleni naisen iholle ja, kuulkaa paavit ja paavien sokeat
käskyläiset, kaikki uskontojen ja järjestelmien pettämät hullut,
nimikilvin koristellut poliittiset koirat,
kuulkaa lauluni yössä:
Naiseni iholla lukee tulipunaisin kirjaimin
libertad.
Ah!
Me kaadamme hallituksen, ei, kaadamme kaikki hallitukset
kaikki sortohallitukset, viheliäisen epäinhimillisen sortopolitiikan -
Yksi toisensa jälkeen: Pam!
Syrjäytämme, syrjäytämme diktaattorit
ja yksityisomistuksen, kyllä kyllä, asetamme tilalle kansalaisten todellisen
vapauden, annamme ihmisille kaikkialla maailmassa
tasavertaiset oikeudet.
Libertad! Libertad!
Käteni kourivat vääntelehtivää ruumista Bolivian kuumeisessa yössä
huudan naiseni kaulalle:
Kansalaisten vapauden ja tasavertaisten oikeuksien toteuttamiseksi
valitsemme marxilaisia oppeja noudattavan hallituksen
rautaisella otteelle hallituksemme tulee valvomaan vapauden toteutumista
jokaisessa valtiossa jonka diktaattorit olemme syösseet vallasta.
Libertad! Libertad! Libertad!
Hiljaisuus.
Laukeamisen jälkeinen tyyni olotila.
Avaruus on vaiti, kaikki on vaiti.
Teltan ulkopuolelta
jostain kaukaa avaruuden toiselta laidalta
kuuluu puheensorina, vaimea nauru.
Erotan nimeni.
Naurahdan naurunsa mukana,
minä, Ernesto Che Guevara, mahtisonni -
Che. Tulevien vuosisatojen palvottu ikoni.
Äkkiä keuhkoihin pistää, omituinen vavistus kulkee vartaloni läpi.
Nousen, astun viidakon yöhön, kuljen ohi väsyneiden vartiomiesten.
Makaan puron rannalla ja katselen kirkkaita tähtiä.
Olen yksin ja minua itkettää -
Omituiset aavistukset liikahtelevat mieleni läpi kuin varjot -
Mutta minä olen mies, mies enkä mikään vellihousu -
Mitä on synti, onko olemassa rakastava armollinen Vapahtaja?
Tukahdutetut äänet pyrkivät ilmoille sieluni syvyyksissä.
Minä olen mies, vapauden mies, vaietkaa mielettömät houreet!
Bolivian yössä puren hampaani yhteen
ja huudan kuin pidäkkeetön, tai kahleitaan tempova peto:
Libertad -
Sinä rakkaani!
[19:17 - 20:17]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.