joutunut maksamaan, omaisille takaamiaan lainoja, tuolloin 1995. Minä olen. Nyt nämä velalliset tuntuvat pärjäävän tosi kivasti. Paremmin kuin minä. Vuosien takaa buumi oli hakeutua velkajärjestelyyn, oli varmaan tarkoin harkittu homma. Velallinen osasi näyttää, ettei pärjää millään, ja silti vietti mukavaa elämää. Minä maksoin laskut. Nyt kun lamasta on kulunut aikaa ja velat suoritettu, haistatetaan persettä. Eipä mitään, opin, etten takaa enää ikinä. Mutta toivon, että tulis lama Suomeen, ettei olis varaa ottaa ulkomaalaisia tänne. Koska tänäpäivänä ulkomaalaiset saavat sossusta rahaa suuria summia. Tekemättä mitään. Mutta, jos Suomalainen kysyy avustusta, niin johan kysytään edellisen vuoden verotodistus, sekä isän ja äidin, siskon ja veljen varallisuus. Ja päätös tulee parin viikonkuluttua hylättynä. No ei mitään, aikoinaan myin peltoni ja metsäni, että sain varakkaat sukulaiset pitämään rantapaikkansa Savossa. Hyvää Kevättä!
Onko
kukaan,
3328
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä harmitti aika paljon kun mieheni pisti nimen vekseliin. Itsellä on asenne että jokainen hoitakoon omat velkansa joten onneksi en pistänyt nimeäni paperiin. Osuuspankista vakuutettiin ettei mitään estettä ollut miksei oltaisi voitu pistää, luottotiedot kunnossan ja tontti piti olla jossain keskisuomessa velan vastineena. No velkasaneeraus heillä sitten tuli, oli monen miljoonan velat. Mieheni ei ollut ainut joka oli nimensä pistänyt ja joka oli tullut huipututetuksi.
Perhettä seuratessa ei tuntunut olevan mitään puutetta, hieno talo, ylellinen elämä. Röyhkeydestä kertoo se että kun eräästä työsuorituksesta olisimme olleet heille velkaa muutama satasen, niin saimme heiltä maksuvaatimuksen ja uhkakirjeen.
pettää aina
maksettu on, kerran en osannut kieltää, siitä kaikki alkoi,
kymmenen vuotta kahta kolmea työtä, ettei omat mökki ja asunnto mene ulosmittaukseen.