Suomalainen dokumentti

Tuo dokumentti on pari vuotta vanha, mutta meille täällä Brisbanessa, Australiassa, se oli uusi. Näin sen eilen, eurooppalaisen filmifestivaalin yhteydessä ja olin hyvin otettu. Hienosti tehty filmi, hienoja ajatuksia, tärkeä aihe, ja - ehkä tahattomasti - suomalaisen mentaliteetin esittelyä.

Suomalaisittain filmin pariskunta ei osannut keskustella asioista. Mies (onko hän Suomessa elämänsä asunut, englanninkielisten vanhempien lapsi?) päätti projekteistaan omalla tahollaan ja sitten kertoi niistä vaimolleen kameran pyöriessä. Osittain kai senkin takia ja osittain tyypillistä suomalaista negatiivisuuttaan vaimo oli vastahankaan kaikessa. Hän tunsi olevansa pakotettu ryhtymään miehen ehdottamaan projektiin yrittää olla käyttämättä tuotteita ja palveluita, joihin oli käytetty öljyä, mutta hän ei tuntunut näkevän sitä muuna kuin miehensä hulluna ideana. "Olet hullu", hän sanoi monta kertaa ja nauroi ystävilleen miehensä omituista päähänpinttymää. Aivan kuten suurin osa meistä, hän olisi mieluummin jatkanut elämäänsä niinkuin ennenkin, tehden muutoksia vasta kun katastrofi siihen pakottaisi.

Juuri tuo suomalainen kyvyttömyys katsella nokkaansa pitemmälle ja kyvyttömyys keskustella olivat minulle kiinnostavinta tuossa dokumentissa. Siitä jäi kyllä myös paljon ajatuksia maapallon kohtalostakin. Me todella olemme kulkemassa loppua kohti kuin sopulit. Emme muuta kulutustottumuksiamme, koska "mitä naapurit sanoisivat".

Hieno dokumentti, tahattomine ja tarkoituksellisine viesteineen.

Olikohan tuo vaimon vastahankaisuus ennaltasuunniteltua? Sitä jäin miettimään. Kyllä minultakin lopahtaisi yhteistyöhalu, jos minulle esiteltäisiin kameran edessä jo ennalta tehtyjä päätöksiä, jotka vaikuttavat minunkin elämääni.