Joskus toivon, että olisin sellainen ihminen että pärjäisin ihan vain itsekseni. Elämä kulkisi työn, ystävien ja harrastusten parissa..ehkä myös matkustelisin. Varmasti. Mutta kun ei se niin voi mennä...ei minun(kaan) elämäni. Kaipaan kumppania..ihmistä..naista, jonka kanssa jakaa kaiken mitä tässä elämässä voi jakaa.
Ihastun harvoin..ja silloin kun niin tapahtuu, se on pitkäaikaista. En tiedä oikein itsekään missä on ns. vika. En kohtaa..tai ole kohdannut sellaista naista, jonka kanssa yhteinen elämä olisi todennäköistä ja mahdollista. Se menee aina niin, että jos minä olen head over heels tykästynyt naiseen, niin hän puolestaan ei tunne minua kohtaan samoin. Tai päinvastoin. Olen ajatellut vaadinko ehkä liikaa..ja millaista tunnetta minä sitten oikein kaipaan? Intohimoa? Rakkautta? Suurta välittämistä? Luotettavuutta? Kyllä. Juurikin näitä. Hemmetin vaikeata tuntuu olevan. Ja unohtamatta ystävyyttä..tahtoisin ajatella, että rakastettuni olisi myös paras ystäväni.
Tekisi mieleni antaa periksi..ja yrittää mukautua ajatukseen, että ehkäpä olen tämän elämän ajan yksin. Sydämessäni yksin. Mutta kun en voi ajatella, että se olisi elämää. Ei sellaista elämää, jonka kanssa voi elää. Kaipaan suunnattomasti sitä tunnetta ja tarkoitusta. Kaksi ihmistä yhdessä. Sitä tunnetta, että on jollekulle tietylle sydämen ykkönen. Ja päinvastoin.
Kurja on ajatella sitä vaihtoehtoa, että yksin viettää elämänsä. Mutta sekin on mahdollista. Kaikki on. Tällä aikaa on vain paneuduttava muihin asioihin ja löydettävä elämälle tarkoitusta ja sisältöä jostain muusta. Se tärkein puuttuu. Toivottavasti Hänet joskus kohtaan.
Ihastun harvoin..ja silloin kun niin tapahtuu, se on pitkäaikaista. En tiedä oikein itsekään missä on ns. vika. En kohtaa..tai ole kohdannut sellaista naista, jonka kanssa yhteinen elämä olisi todennäköistä ja mahdollista. Se menee aina niin, että jos minä olen head over heels tykästynyt naiseen, niin hän puolestaan ei tunne minua kohtaan samoin. Tai päinvastoin. Olen ajatellut vaadinko ehkä liikaa..ja millaista tunnetta minä sitten oikein kaipaan? Intohimoa? Rakkautta? Suurta välittämistä? Luotettavuutta? Kyllä. Juurikin näitä. Hemmetin vaikeata tuntuu olevan. Ja unohtamatta ystävyyttä..tahtoisin ajatella, että rakastettuni olisi myös paras ystäväni.
Tekisi mieleni antaa periksi..ja yrittää mukautua ajatukseen, että ehkäpä olen tämän elämän ajan yksin. Sydämessäni yksin. Mutta kun en voi ajatella, että se olisi elämää. Ei sellaista elämää, jonka kanssa voi elää. Kaipaan suunnattomasti sitä tunnetta ja tarkoitusta. Kaksi ihmistä yhdessä. Sitä tunnetta, että on jollekulle tietylle sydämen ykkönen. Ja päinvastoin.
Kurja on ajatella sitä vaihtoehtoa, että yksin viettää elämänsä. Mutta sekin on mahdollista. Kaikki on. Tällä aikaa on vain paneuduttava muihin asioihin ja löydettävä elämälle tarkoitusta ja sisältöä jostain muusta. Se tärkein puuttuu. Toivottavasti Hänet joskus kohtaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellainen ajatus on vain markkinoitu sinulle, olet omaksunut yhteiskunnassa esitetyt valheet. Et sinä oikeasti tarvitse ketään.
Niin. En ole samaa mieltä kanssasi..silloinhan se mitä tunnen olisi valhetta. Varmasti pärjään itsekseni jos sikses. Kaipaan ja tahdon..ei tähän markkinatalouden tuputetut valheet vaikuta. Ei niillä ole mitään tekemistä sydämeni kanssa.
Mitä horiset Catsy? Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa yleensä läheistä kontaktia toiseen lajitoveriin.
Jos ei nyt metsässä asu, niin kyllä niitä kontakteja lajitovereihin tulee ihan riittävästi muutenkin.
Kun katkaisin suhteeni patologiseen sukuuni ja nyt ne ovat olleet poikki pitkään, niin on entistä selvemmin tullut sellainen tunne, että terkein ihminen minun elämässäni olen minä itse. Jos minä teen typeryyksiä, niin nahassani kärsin, jos minä taas elän fiksusti, niin itse nautin. Herää vain halu entistä suurempaan riippumattomuuteen kaikista muista.
On tietysti romanttista sanoa, että minä tarvitsen Peetua, mutta se ei pidä paikkansa. En oikeasti tarvitse edes häntä.
Vaikka olen näin itseriittoinen ja ylpeä, niin ei se vaikuta minun arvioihini muista. Jos joku tulee minulle sanomaan, että minä olen väärässä ja antaa hyvät perusteet sille, niin minä puren huultani ja nolostun, mutta vähän ajan kuluttuani myönnän sen toisen olleen oikeassa. Se on se ainoa asia mihin toinen on hyvä olla olemassa ja sellaiseksi kelpaa kuka tahansa kunhan vain on rehellinen, ei sellaisen ihmisen ympärille elämäänsä tarvitse kietoa.
Kuulostat aivan minulta. Hetken aikaa mietin, olenko huomaamattani itse käynyt kirjoittamassa viestisi. Tavallaan kaikki on hyvin. Tai no, ainakin melko hyvin. Moni asia on vielä levällään elämässäni ja tulee olemaan niin melko pitkään. Kuitenkin olen elämssäni tällä hetkellä melko lailla siinä, missä haluankin olla. Silti en vain osaa olla tyytyväinen. Samoin kuin sinä minäkin ihastun vain harvoin ja pitkäaikaisesti. Alan haaveilla, rakentaa pilvilinnoja, miettiä, miten voisin päästä lähemmäs ihastustani, kunnes jossakin vaiheessa minun on vain pakko tajuta, ettei hän taida olla kiinnostunut minusta. Olen tällä hetkellä juuri siinä tilanteessa, että nyt kai minun pitäisi jo tajuta päästää irti, mutta vielä en ihan vielä raaski.
En pidä sitä, mitä haluan, kovin kohtuuttomana. En kuvittele mitään täydellistä vaaleanpuneista romanttista hattarahöttöä. Tahdon vain sitä, mikä muille näyttäisi olevan aivan itsestäänselvyys. Naisesta tahtoisin itselleni elämänkumppania, rakastettua - tai sitten pelkästään arkisesti jotakuta, joka löhöää sohvalla sylissäni perjantai-iltana.
jokseenkin epänormaali ajattelutapa tässä yhteiskunnassa. Kaksi naista ei kuulu yhteen eivätkä kuulu kaksi miestäkään. Mies pystyy tarjoamaan naiselle ja naisella on mitä antaa. Oppikaa antamaan ja ottamaan, mitä annetaan. Mikä tekee naisesta pihtailijan?
Haista sacceus passius piiiiiiitkä haiseva paska. Ja syö se.
söit mainitsemasi itse. "piiiiiiitkä haiseva paska" oliko se omaa tuotettasi?? Vai tyttiksenen tekeleen vetäisit?
Aivan kuin olisit kertunut omasta elämästäni. Olen aivan samanlainen kuin sinäkin, että rakastun harvoin, mutta kiinnyn tähän ihmiseen sitten pitkäksi aikaa, enkä edes vilkuile muualle. Harvoinhan se on molemmin puolista kiintymystä ja harvoin minulla rohkeus riittää viedä juttu pidemmälle...
Toisinaan työ, ystävät ja harrastukset riittävät mainiosti, mutta taas toisinaan sitä kaipaa niin suunnattomasti rakkautta, että ei sitä voi edes sanoilla kuvailla.
Toivotaan, että löydämme vielä ne oikeat ihmiset vierellemme ja saamme rakastaa ja tulla rakastetuksi.
peleissä kokonaan ilman. Sekö on kiintymsen tarkoitus? Oletko oikein epätoivoinen takerttuja, josta irtipäästyään sekä mies että nainen iloitse?
Samaa mieltä Catsyn kanssa, ensin pitää oppia elämään itsenäisenä. Ei se niin vaikeaa ole.
Catsylle: Olisi kiva tietää miten paljon jutuistasi on totta. Olen ollut paljon pahemmissa paikoissa mutta sellaisissa joista ei kerrota.