Ollaan vähän alle 30kymppisiä, ja minulla on entisestä suhteesta kaksi alle 10v lasta. Nykyinen aviomieheni on lapseton, mutta ottanut minun lapset kuin omakseen, lapset sanovatkin häntä ihan omasta tahdosta Isäksi. Sitä ei ole heille edes missään välissä ehdotettu tai mitään vastaavaa.
No asiaan..
Minusta on pitkään tuntunut, että kyllä tässä menisi 1-2 lasta lisääkin..Mieheni haluaisi omia, mutta tässä onkin yksi pieni ongelma.
Nimittäin minä en uskalla enää tehdä lapsia, kahdesta synnytyksesta seurasi masennukset, eikä siis sellaiset "mua niin itkettää/masentaa"-fiiliksiä, vaan toisen kohdalla menin jopa psykoosiin :/
Lääkäritkin ovat puhuneet, että se taitaa minun kohdalla tulla joka kerta pahempana,kuka tietää..
Niimpä..
Adoptio olisi aivan mahtava idea, mutta onko meillä minkäänlaista mahdollisuutta siihen??? Omat lapseni olivat 1kk lastenkodissa omasta tahdostani,kun olin huonoimmassa kunnossa nuoremman synnytksen jälkeen. Mutten vielä niin huonossa, että laitokseen olisis tarvinnut mennä, tai no olis mun kyllä pitäny.
Entä minkälaista on olla sijaisvanhempi?? lapsethan tulee ja sitten taas lähtee?? vaikka tiedän kyllä tapauksen,että lapset oli sijoituksessa liki 10v samassa paikassa.
Miten olla niin, ettei liikaa kiinny, kun jos kuitenkin joutuu luopumaan??? Itse olen aina pitänyt kaikkia lapsia samalla viivalla.
Vai onko niin,että meidän lapsikiintiö on täynnä...
Veljeni lapset ovat juuri siirtymässä sijoutukseen, ja veljeni pyysi minua siihen. Mutten sukulaissuhteiden takia pysty...En pystyisi olemaan neutraali tilanteessa, jossa lapset raivoaa isäänsä ja äitiänsä jotka ovat jättäneet, koska itsekkin tunnen niin. Tottakai, onhan minulla syviä tunteita veljeäni kohtaan, tottakai.
No asiaan..
Minusta on pitkään tuntunut, että kyllä tässä menisi 1-2 lasta lisääkin..Mieheni haluaisi omia, mutta tässä onkin yksi pieni ongelma.
Nimittäin minä en uskalla enää tehdä lapsia, kahdesta synnytyksesta seurasi masennukset, eikä siis sellaiset "mua niin itkettää/masentaa"-fiiliksiä, vaan toisen kohdalla menin jopa psykoosiin :/
Lääkäritkin ovat puhuneet, että se taitaa minun kohdalla tulla joka kerta pahempana,kuka tietää..
Niimpä..
Adoptio olisi aivan mahtava idea, mutta onko meillä minkäänlaista mahdollisuutta siihen??? Omat lapseni olivat 1kk lastenkodissa omasta tahdostani,kun olin huonoimmassa kunnossa nuoremman synnytksen jälkeen. Mutten vielä niin huonossa, että laitokseen olisis tarvinnut mennä, tai no olis mun kyllä pitäny.
Entä minkälaista on olla sijaisvanhempi?? lapsethan tulee ja sitten taas lähtee?? vaikka tiedän kyllä tapauksen,että lapset oli sijoituksessa liki 10v samassa paikassa.
Miten olla niin, ettei liikaa kiinny, kun jos kuitenkin joutuu luopumaan??? Itse olen aina pitänyt kaikkia lapsia samalla viivalla.
Vai onko niin,että meidän lapsikiintiö on täynnä...
Veljeni lapset ovat juuri siirtymässä sijoutukseen, ja veljeni pyysi minua siihen. Mutten sukulaissuhteiden takia pysty...En pystyisi olemaan neutraali tilanteessa, jossa lapset raivoaa isäänsä ja äitiänsä jotka ovat jättäneet, koska itsekkin tunnen niin. Tottakai, onhan minulla syviä tunteita veljeäni kohtaan, tottakai.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.