Jotenkin en vaan tajua miten vampyyrikirjat ovat nykyään niin hurjan suosittuja ja itselleni tulee lähinnä tarve laskea kirja pois heti kun takakannesta luen jotain vampyyreista. Aikoinaan tuli luettua Anne Ricen vampyyrikronikoista kolme ensimmäistä ja tykkäsin ihan possuna, mutta nyt jokin aika sitten kun luin jatkoa noille (Memnoch the Devil ja Vampire Armand), niin tuntuivat ihan puisevilta. Lisäksi Twilightin älytön hehkuttaminen joka paikassa yhdistettynä joihinkin harvoihin kriittisiin arvioihin siitä on saanut minut vierastamaan kaikkia vampyyrikirjoja. Kun kuulen jostain kiinnostavasta hyvästä kirjasta, niin kiinnostukseni lopahtaa välittömästi, jos paljastuu, että siinä on vampyyrejä. Helposti vaan saa vaikutelman, että vampyyrifaneille mikä tahansa kirja, jossa on vampyyreja, on "ihan mahtava, tosi hyvä!!".
Hieman samaa tapahtui Da Vincin koodin kanssa. Sitä hehkutettiin ihan tajuttomasti vaikka kirja oli aika keskinkertainen. Sen jälkeen hylyyn jäi mikä tahansa kirja, jota mainostettiin Da Vinci koodin veroiseksi tms.
Hieman samaa tapahtui Da Vincin koodin kanssa. Sitä hehkutettiin ihan tajuttomasti vaikka kirja oli aika keskinkertainen. Sen jälkeen hylyyn jäi mikä tahansa kirja, jota mainostettiin Da Vinci koodin veroiseksi tms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vamppyyrit sinänsä ovat minusta ihan kiehtova aihe, mutta tämä Twilight ihkutus on jotenkin onnistunut pilaamaan koko jutun.
Minäkin pidän vampyyreistä taruolentoina (vaikka ihmissudet ovat kyllä vielä kivempia, niistä vaan on harvemmin hyviä kirjoja tai ne ovat vain sivuosassa), mutta Twilight lässäytti innon lukea oikeastaan mitään kirjaa missä on vampyyrejä. Joskin ehkä voisin harkita lukevani tuon kirjasarjan mistä se Trueblood on tehty...