Ensimmäistä koiraa haussa. Onko kovia haukkuun Islannin lammaskoira, Suomen lapinkoira, Ruotsin lapinkoira. Omia kokemuksia näistä roduista kellään? Lapsiperheeseen ja kerrostaloon.
Mitä pystykorvaa yleensä suosittelette ensimmäiseksi koiraksi?
Mitä pystykorvaa yleensä suosittelette ensimmäiseksi koiraksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
perheestä.
Lapinkoira sopii hyvin luonteensa puolesta lapsiperheelle ja kokemattomallekin koiranomistajalle hyvin ensikoiraksi, ja myös kerrostaloasumiseen. Tunnen useita, äitini koirat parhaiten, ja luonteeltaan ovat todella seurallisia eikä vähäisessäkään määrin dominoivia, toisin kuin oma suomenpystykorvani.
Lapinkoiran haukku on yleensä jonkin verran kimeämpi eikä volyymiltaan niin kova kuin omallani. Jos vertaan näitä kahta rotua jotka parhaiten tunnen niin lapinkoira uskoo paljon helpommin mitä käsketään. Toisin kuin suomenpystykorva joka on todella riistaverinen ja itsenäinen. Tämän havaitsee parhaiten ulkona, jossa mikä tahansa liike saa suomenpystärillä aikaan valmiustilan(liike muuttuu nykiväksi, silmät ja korvat nauliutuvat kohteeseen ja tapahtuu lentävä lähtö 0-100km alle sekunnin), kun taas lapinkoira kuulee silti mitä sanotaan vaikka kiinnostusta peräänlähtöön olisikin. Metsässä lapinkoira pysyy paljon helpommin lähellä, kun taas suomenpystykorva kulkee kauempana, mutta pitää silti yhteyttä ja käy välillä katsomassa missä olen.
Yllättävintä on ollut suomenpystykorvan oppimiskyky sisällä, sillä omani on lähes kuin opaskoira ja nostaa esineitä maasta, tuo ja vie mitä pyydän, erottaa oikean ja vasemman sekä keskimmäisen, sammuttaa valot ja stereot, pelaa "koripalloa" jne. Taas nämä lapinkoirat jotka tunnen paremmin niin tuntuvat enemmän normaalikoirilta(toki vika saattaa olla omistajissa). Nämä äitini molemmat ovat sellaisia että eivät esimerkiksi osaa kiertää estettä hihnalenkeillä. Omalleni voin antaa valmiiksi ohjeet kummalta puolelta kierretään jokin puu. Tai kumpaan suuntaan käännytään risteyksestä.
Liikunnan puolesta näyttäisi myös lapinkoira pärjäävän vähemmällä ilman ongelmia, kun taas jos suomenpystykorvan kanssa jää lenkit useana päivän alle kolmen tunnin per päivä, niin alkaa tulemaan oireita. Käskyt eivät mene perille ja miellyttämishalu sisällä vähenee kummasti. Yleensä lenkkeilemme 4-5 tuntia.
Mielenkiintoinen havainto muuten tämä, että kun alueellamme asuu muutamia suomenpystykorvia joista me olemme ainoat jotka kerrostalossa. Kuitenkin tämä omani on näistä kaikkein parhaassa kunnossa ja muut, jotka asuvat omakotitaloissa niin ovat varsin lihavia. Eli oma piha ei riitä liikunnantarpeen tyydyttämiseen.
Ja lopuksi vastaus mitä pystykorvaa suosittelen: Jos perheessä on ihan pieniä lapsia ja haluat päästä helpommalla koiran kanssa ota lapinkoira, mutta suomenpystykorva jos lapset ovat jo isompia ja jos haluat koiran jolla on karaktääriä.
>>Mielenkiintoinen havainto muuten tämä, että kun alueellamme asuu muutamia suomenpystykorvia joista me olemme ainoat jotka kerrostalossa. Kuitenkin tämä omani on näistä kaikkein parhaassa kunnossa ja muut, jotka asuvat omakotitaloissa niin ovat varsin lihavia. Eli oma piha ei riitä liikunnantarpeen tyydyttämiseen.>>
-Tuo on hyvä esimerkki siitä, kuinka kerrostaloasukkaita aliarvioidaan huomattavasti koirien huoltajuudessa:-)
Mutta minusta se vaihtelee melkein kaikilla pystykorvaroduilla huomattavasti yksilöittäin, millaisia ovat perusluonteiltaan. Esimerkiksi suomenpystykorvia käytetään paljon sekä metsästys- että seurakoirina, kuten lapinporokoiriakin niin paimen- kuin seurakoirina, joten luonteissa on melkoisesti eroja samankin rotuisilla yksilöillä.
Lisää luen mielelläni. Kolmen hengen perhe ollaan jossa 4 vuotias lapsi. Lapinporokoira? Eikö se ole rotu joka vaatii ns. paimennettavaa. Meneekö ihan seurakoirana tietysti ulkoillen kunnolla?
Pystykorvat ovat yleisesti ottaen hyvin alkukantaisia rotuja, joten ne tarvitsevat paljon ainakin ruumiillista liikuntaa ja monet myös älyllistä. Alkukantaisina ja terveinä rotuina pystykorvat eivät sovi vain kotikoiriksi, vaan vaativat liikuntaa ja harrastustoimintaa: muuten ne voivat ruveta purkamaan turhautuneisuuden tunnetta vaikkapa haukkumalla jatkuvasti.
Usein koirien jatkuvaan haukuntaan onkin syynä juuri tekemisen puute.