Eksyin facebookin sivuille ja huomasin että siellä komeilee omalla kuvallaan ja tiedoillaan muutama tuttu rouva. Siis vain muutama, ikäsistäni tuttavistani en löytänyt kuin nämä muutamat. Sen sijaan siellä on paljon nuoria aikuisia, lastemme ikäiset ovat siellä varmaan kaikki.
Mitä mieltä olette Facebookista, olisiko mielekästä laittaa kuvansa sinne, ja yrittää saada mahdollisimman monta Facebook-ystävää.
Mitä mieltä olette Facebookista, olisiko mielekästä laittaa kuvansa sinne, ja yrittää saada mahdollisimman monta Facebook-ystävää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"joutuu" esim. jonkun siellä olevan sukulaisen, ystävän kutsumana..niin miulle kävi.., mutta sieltä mitään Facebook ystäviä kerätä; mualimalla olevat sukulaisia siellä vain tavataan.
Nuorten kohtauspaikka se enempi on..
Lapset ne kutsuivat äidin liittymään facebookiin. Yli vuoden olen kuulunut, ihan kuvanikin laitoin. Ystäviä on vajaa kaksikymmentä, en kerää niitä.
Mutta kaksi kauan kadoksissa ollutta ystävää olen löytänyt! Toisen laittoi kuukausi sitten kaveripyynnön. Ensin luulin että hän on erehtynyt luulemaan minua joksikin toiseksi, hänellä kun oli ihan outo sukunimi. Mutta kun näin hänen kuvansa tajusin tuijottavani erittäin hyvän ystäväni kuvaa! En ollut kuullut hänestä mitään yli kymmeneen vuoteen.
Voi siellä facebookissa olla ihan "ihmisiksikin" eikä tarvitse ystäviä kerätä. On se ainakin yksi keino pitää yhteyttä ystäviin. Minä ainakin tykkään siitä.
siellä, ne isommat..naurattaa kun he pyytävät mummia ystäväksi :))
Ihan totta, kyllä naamakirjan avulla voi löytää ihan ihmisiäkin..ja tosiaan niitä Kadoksissa olevia ystäviä ja sukulaisia..
Ajattele kuinka ihana tämä netti loppujen lopuksi on, esim. yksinäinen ihminen jossain kerrostalon uumenissa saa helposti kontaktin toiseen lajikumppaniinsa ja helposti, - muuten kenties ujona ja eristäytyvänä istua kököttäisi ja katselisi ikkunasta päivät pitkät..ihminen on sosiaalinen eläin :) Me kaipaamme toisiamme juttukumppaniksikin :)
tuntuu, mitä enemmän ihmiset kerääntyvät moisten kirjojen sisään ja ympärille, sitä yksinäisempiä he todella ovat, arjessaan, elämässään, siinä ihan oikeassa.
Tuo on ihan höpö höpö juttua, oliskohan siinä pikkusen kateudenkin poikasta?
ei ollut ikiomani, luin tai kuulin sen mediasta, jossa nyt puhutaan mitä puhutaan. Kerropa, mistä olisin kateellinen!?
Tutut ja sukulaiset ovat sinne kutsuneet, mutten tunne kutsumusta. Kenpä tietää, jos joskus.
Ei kai kaikki ole kaikille? Täälläkään Galleria laatikoineen ei innosta pätkääkään.
Minulle facebook on kiva yhteydenpitofoorumi lapsiini ja heidään kavereihinsa sekä muutamaan ystävääni ja sukulaiseen. Asetukset olen laittanut siten, että hyväksytyt kaverini pääsevät sivuilleni, mutta ei muut.
Tänään sain kaveripyynnön mr. Ahmet Mohamed luikuili porstuassa koputtelemassa päästäkseen tupaan ; ) arvaa avasinko oven ; ))))
Nuorilla on hyvin laaja ystäväpiiri, mutta meidän ikäisillä ei kai ole tavoite kerätä ystäväpiiriä tuntemattomista.
Mää oon kuvien kera Fasebookissa. On kutsutte muutamiin ryhmiin. Joissain rymässä oon yks kirjoittajista (on kylläkin yhteistyöryhmiä). Tosin ei ole ollut aikaa oikein syventyä siihen. Joihinkin ryhmiin, joihin on kutsuttu, en osaa mennä, ei avaudu mulle. Eikä oo aikaa hirveesti sen tutkimiseen.
en laittais kuvaani, en ole vieraillu siellä kuin parikertaa, en varmaan osaa käyttää oikein sivustoa ,,
pitääpä taas käväistä katsomassa jos vaikka oppis jotain ,,,,
Ja nykyään ihan järkytyskuvalla, laitoin sen tahallani. Misä löhöän rollaattorin päällä.
Käyn lukemassa serkkuni koppavia kehumisiaan, hän ei hyväksy minua siellä eikä serkukseen on nääs nousukasta ja moukka muutenkin naisihmiseksi.
Ystäväni siellä on tarkkaan harkittu ja hyväksi havaittu.
Noin minäkin ensin ajattelin, ja ensin rekisteröidyin aivan tekaistulla nimellä, mut huomasin, että hirvittävä määrä tuttaviani on siellä aivan omalla kuvallaan ja sähköpostillaan, ja tuuttuja lääkäreitä kans. Ei muuta kuin mukaan vaan.
Muutama vuosi takaperin ihmisillä oli kauhukuvia, ettei netissä voi olla omaa nimeä ja tai puhelinnumeroa/osoitetietoja, kun pelättiin ties mitä ohmeellisiä satuolentoja...
Minulla on ollut omat nettisivut jo yli 15 vuotta, ja siellä kuva, osoite ja puhelinnumero. Koskaan ei ole minkäänlaista häiriötä tullut, kukaan ei ole tullut tuomaan minun kotoa poissaollessani mitään, eikä viemään mitään. Eri asia tietty on, jos on jossain tekemisissä hämäräliigojen kanssa.
Miksi ja miten sitten uskalletaan laittaa omat tiedot puhelinluetteloon, nekin kun ovat netissä kaikkien saatavilla.
kuinka sinne pääsee ???
en ainakaan oikeaa nimeä sinne laita,, siis kuinka sinne pääsee ?? vai pääseekö nimimerkillä ollenkaa ??
hakukoneella kys.sivut, sieltä löydät tarkemmat toiminta ohjeet. On se ihan mukava jutska, ainakin jos on tarpeeksi vapaa aikaa siellä viettää. :)
No miksi ihmeessä sinne sitten menemään. Kyllä siellä ihmiset ovat omilla nimillään. Ainakin kaikki ne sadat ihmiset joita tunnen.
Omalla nimellä on liikuttava.
Mutta yksityisyys asetuksia voi muokata lähes tulkoon tunnistamattomiksi.
Minulla on kuvia itsestäni ja matkoistani face bookissa.
Siellä käy paljon sukulaisiani, varsinkin nuorempaa polvea.
kiva tapa pitää yhteyttä.
En ole kovin tarkka yksityisyyden suhteen, en usko että asiani ja elämäni ovat kovinkaan kiinnostavia ulkopuolisista.