Adoption hitaus

Olen itse vuosien adoptioprosessissa (kv. adoptio) ja vielä kuluu aikaa ennen kuin saamme lapsen kotiin, jos saamme. Tämä on vain hyväksyttävä. Vaikka välillä tuntuu että byrokratia on liian hidasta, en kuitenkaan voi hyväksyä omatoimiadoptioita. Olen ollut aiemmin kehitysmaan orpokodissa töissä ja työskennellyt myös katulapsien parissa. Totuus on, että lapsia kaupataan ja varastetaan, mutta on myös paljon lapsia, joilla ei ole ketään ja jotka tarvitsisivat rakastavat vanhemmat. Yksittäisillä matkailijoilla ei ole mitään keinoa erottaa näitä toisistaan. Siksi tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, valvontaa ja ennen kaikkea kehitysmaiden auttamista, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi perheen synnyinmaastaan.
Kenenkään ei ole pakko tulla vanhemmaksi, vaikka itsekin lapsettomana ymmärrän kyllä, miten raastava voi kaipaus lapseen olla.

etanavauhti kirjoitti:

Olen itse vuosien adoptioprosessissa (kv. adoptio) ja vielä kuluu aikaa ennen kuin saamme lapsen kotiin, jos saamme. Tämä on vain hyväksyttävä. Vaikka välillä tuntuu että byrokratia on liian hidasta, en kuitenkaan voi hyväksyä omatoimiadoptioita. Olen ollut aiemmin kehitysmaan orpokodissa töissä ja työskennellyt myös katulapsien parissa. Totuus on, että lapsia kaupataan ja varastetaan, mutta on myös paljon lapsia, joilla ei ole ketään ja jotka tarvitsisivat rakastavat vanhemmat. Yksittäisillä matkailijoilla ei ole mitään keinoa erottaa näitä toisistaan. Siksi tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, valvontaa ja ennen kaikkea kehitysmaiden auttamista, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi perheen synnyinmaastaan.
Kenenkään ei ole pakko tulla vanhemmaksi, vaikka itsekin lapsettomana ymmärrän kyllä, miten raastava voi kaipaus lapseen olla.

Lue lisää

Valtioilla on kansainvälisiä sopimuksia. Yksi on Haagin-sopimus, jonka Suomi on ratifioinut ja muut jäsenvaltiot voi tarkistaa osoitteesta www.hcch.net. Muista maista adoptoitaessa on aina riskinsä.

sssso kirjoitti:

Valtioilla on kansainvälisiä sopimuksia. Yksi on Haagin-sopimus, jonka Suomi on ratifioinut ja muut jäsenvaltiot voi tarkistaa osoitteesta www.hcch.net. Muista maista adoptoitaessa on aina riskinsä.

Lue lisää

Jep, jep. On se ihme, miten juttu muuttuu näillä keskustelupalstoilla.

A) Kambodzasta adoptoinut perhe ei ollut 7 v mennyt ympäri maailmaa etsimässä adoptoitavaa lasta. Olivat asuneet Kambodzassa ja adoptoineet lapsen sieltä Kambodzan lakien mukaisesti. Jos asut jossain muussa maassa ja hoidat siellä adoption, niin sellaista lakia ei VIELÄ ole Suomessa, että tämä olisi kielletty.

B) Lapsi oli hylätty jo syntyessään. Lapsi on ollut sen jälkeen koko elämänsä orpokodissa. Biologisille vanhemmille ei ole maksettu tästä mitään, lapsi ei ole ryöstetty vanhemmiltaan tai mitään muutakaan. Turhaan siis viittaatte mihinkään lapsikauppaan.

Omatoimisessa adoptiossa ei ole mielestäni mitään väärää, kunhan ei mene ja osta lasta jostain kadulta. Jos kyse "orpo-orvosta", ketä elämänsä ollut orpokodissa, niin onko siinä jotain väärää, että saisi kodin Suomesta ? Omatoimisessa adoptiossa pitää kuitenkin pitää silmät ja korvat tarkkana, koska ei ole sitä organisaatiota takana tästä huolehtimassa.

Maailmalla orpokodit ovat karuja paikkoja. Kannattaa käydä siellä katsomassa, niin silmät aukenevat ihmeesti. Orpoja on maailmassa 13 miljoonaa ja heistä suurinosa on "orpo-orpoja". Kyllä siitä riittää niitä adoptoitavia ilman lapsikauppaakin ! Paitsi tietty Suomen valtion mielestä "adoptioitavia lapsia kun vain ei ole kaikille halukkaille" (Pela, Interpedia).

Kambodzassa laki on muuttumassa ja toivotaan tämän myötä, että myös Suomi hyväksyisi Kambodzan listoilleen. Helsingin kaupunki on ollut tekemässä yhteistyötä Kambodzan kanssa ja toivotaan, että saisivat pikaisesti yhteistyökuviot selville ja vihdoin myös sieltä orpolapsia Suomeen ! Mutta en usko, että tämä ihan heti tapahtuu. Suomessa kun mikään ei mene kovin nopeasti tällä saralla eteenpäin. Päinvastoin - yritetään vaan jarruttaa kaikkea "lapsen edun" nimissä :(

Mutta tämähän on vain minun oma mielipiteeni. Onneksi Suomessa saa vielä sellaisiakin olla, eikä ole keksitty vielä lakia, joka kieltäisi tämänkin.

Oikaisu kirjoitti:

Jep, jep. On se ihme, miten juttu muuttuu näillä keskustelupalstoilla.

A) Kambodzasta adoptoinut perhe ei ollut 7 v mennyt ympäri maailmaa etsimässä adoptoitavaa lasta. Olivat asuneet Kambodzassa ja adoptoineet lapsen sieltä Kambodzan lakien mukaisesti. Jos asut jossain muussa maassa ja hoidat siellä adoption, niin sellaista lakia ei VIELÄ ole Suomessa, että tämä olisi kielletty.

B) Lapsi oli hylätty jo syntyessään. Lapsi on ollut sen jälkeen koko elämänsä orpokodissa. Biologisille vanhemmille ei ole maksettu tästä mitään, lapsi ei ole ryöstetty vanhemmiltaan tai mitään muutakaan. Turhaan siis viittaatte mihinkään lapsikauppaan.

Omatoimisessa adoptiossa ei ole mielestäni mitään väärää, kunhan ei mene ja osta lasta jostain kadulta. Jos kyse "orpo-orvosta", ketä elämänsä ollut orpokodissa, niin onko siinä jotain väärää, että saisi kodin Suomesta ? Omatoimisessa adoptiossa pitää kuitenkin pitää silmät ja korvat tarkkana, koska ei ole sitä organisaatiota takana tästä huolehtimassa.

Maailmalla orpokodit ovat karuja paikkoja. Kannattaa käydä siellä katsomassa, niin silmät aukenevat ihmeesti. Orpoja on maailmassa 13 miljoonaa ja heistä suurinosa on "orpo-orpoja". Kyllä siitä riittää niitä adoptoitavia ilman lapsikauppaakin ! Paitsi tietty Suomen valtion mielestä "adoptioitavia lapsia kun vain ei ole kaikille halukkaille" (Pela, Interpedia).

Kambodzassa laki on muuttumassa ja toivotaan tämän myötä, että myös Suomi hyväksyisi Kambodzan listoilleen. Helsingin kaupunki on ollut tekemässä yhteistyötä Kambodzan kanssa ja toivotaan, että saisivat pikaisesti yhteistyökuviot selville ja vihdoin myös sieltä orpolapsia Suomeen ! Mutta en usko, että tämä ihan heti tapahtuu. Suomessa kun mikään ei mene kovin nopeasti tällä saralla eteenpäin. Päinvastoin - yritetään vaan jarruttaa kaikkea "lapsen edun" nimissä :(

Mutta tämähän on vain minun oma mielipiteeni. Onneksi Suomessa saa vielä sellaisiakin olla, eikä ole keksitty vielä lakia, joka kieltäisi tämänkin.

Lue lisää

..asiallisesta vastauksesta.

Tiedätkö onko tuo perhe saanut lapsen jo virallisesti omaksi lapseksi? Palaako perhe Suomeen?
Harmi kun kaikki eivät ymmärrä kuinka monet lapset kärsivät ilman perhettä, ilman psyykkistä ja fyysistä hoivaa. Ei ole kenenkään etu että maailmaan kasvaa lapsia vain kärsimään, kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus rakastaviin vanhempiin. Parhaimmassa tapauksessa vanhemmat ovat ne jotka lapsen on synnyttänyt, toiseksi parhaassa tapauksessa lapsen lähipiiristä, mutta jos huolehtivaa perhettä ei läheltä löydy niin silloin on lapsen etu tärkein eikä se missä uusi perhe maantieteellisesti sijaitsee.

Jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja huolehtivat vanhemmat!

Adoptiota kirjoitti:

..asiallisesta vastauksesta.

Tiedätkö onko tuo perhe saanut lapsen jo virallisesti omaksi lapseksi? Palaako perhe Suomeen?
Harmi kun kaikki eivät ymmärrä kuinka monet lapset kärsivät ilman perhettä, ilman psyykkistä ja fyysistä hoivaa. Ei ole kenenkään etu että maailmaan kasvaa lapsia vain kärsimään, kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus rakastaviin vanhempiin. Parhaimmassa tapauksessa vanhemmat ovat ne jotka lapsen on synnyttänyt, toiseksi parhaassa tapauksessa lapsen lähipiiristä, mutta jos huolehtivaa perhettä ei läheltä löydy niin silloin on lapsen etu tärkein eikä se missä uusi perhe maantieteellisesti sijaitsee.

Jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja huolehtivat vanhemmat!

Lue lisää

Perhe ei ole saanut lasta Suomeen. Paperit ovat Suomessa hovioikeudessa käsittelyssä ja saattaa kestää kauankin (kuukausia), ennen kuin asiaan tulee varmuus. Adoptiotodistus on täysin laillinen, mutta tulee nyt "väärästä" ministeriöstä (tulee korkeimmasta Kambodzan ministeriöstä eli pääministeriöstä eikä sosiaaliministeriöstä).

Lapsi on ollut jo tässä perheessä 1.5 kk, jonka jälkeen reissu tyssäsi Bangkokkiin. Mikäli adoptiota ei suostuta vahvistamaan Suomessa, on perheellä edessään muutto sellaiseen maahan, jossa saisivat asua perheenä yhdessä. Suomeen heillä ei ole tämän jälkeen enää mitään asiaa, koska adoptiolapsi ei saa edes turistiviisumia Suomeen/EU-maihin, koska adoptiota ei ole vahvistettu Suomessa. Eivät ole tällöin Suomessa virallisesti lapsen huoltajia. Kambodzan adoptiotodistus ei ole tällöin minkään arvoinen, paitsi Kambodzassa.

Mutta tällaista tämä byrokratia Suomessa on.

"Lapsen etua tässä vain ajatellaan"
"Vanhempien etu ei ole aina sama kuin lapsen etu"

oikaisu kirjoitti:

Perhe ei ole saanut lasta Suomeen. Paperit ovat Suomessa hovioikeudessa käsittelyssä ja saattaa kestää kauankin (kuukausia), ennen kuin asiaan tulee varmuus. Adoptiotodistus on täysin laillinen, mutta tulee nyt "väärästä" ministeriöstä (tulee korkeimmasta Kambodzan ministeriöstä eli pääministeriöstä eikä sosiaaliministeriöstä).

Lapsi on ollut jo tässä perheessä 1.5 kk, jonka jälkeen reissu tyssäsi Bangkokkiin. Mikäli adoptiota ei suostuta vahvistamaan Suomessa, on perheellä edessään muutto sellaiseen maahan, jossa saisivat asua perheenä yhdessä. Suomeen heillä ei ole tämän jälkeen enää mitään asiaa, koska adoptiolapsi ei saa edes turistiviisumia Suomeen/EU-maihin, koska adoptiota ei ole vahvistettu Suomessa. Eivät ole tällöin Suomessa virallisesti lapsen huoltajia. Kambodzan adoptiotodistus ei ole tällöin minkään arvoinen, paitsi Kambodzassa.

Mutta tällaista tämä byrokratia Suomessa on.

"Lapsen etua tässä vain ajatellaan"
"Vanhempien etu ei ole aina sama kuin lapsen etu"

Lue lisää

..on hyvinvointi valtio joka pyrkii monella tavalla takaamaan sen että ihmisillä mahdollisimman paha asua ja elää täällä!!!!!!!!!!!

Aivan törkeää tuo Suomen tapa kohdella eri maasta adoptoivia perheitä. Mitä h.... väliä sillä on mikä ministeriö asian on vahvistanut, jos sen on kerran joku maan ministeriö vahvistanut. Mitä Suomi hakee tällä itselleen? Sitäkä että se voi taas ylpeillä miten se on tehnyt yhden perheen elämästä vaikeaa, jopa mahdotonta elää omassa kotimaassaan.

Kun Suomi ei saa adoptiotaan toimivaksi ja maat joissa on paljon adoptiovapaita lapsia haluaa silti antaa tänne adoptiolapsia, niin miksi sitä pitää pilata kaikki?

Toivon että Suomen päättäjät viisastui ja perhe pääsisi pian takaisin tänne.

Pitäisikö alkaa keräämään asian puolesta adressia?

Todella outoa kirjoitti:

..on hyvinvointi valtio joka pyrkii monella tavalla takaamaan sen että ihmisillä mahdollisimman paha asua ja elää täällä!!!!!!!!!!!

Aivan törkeää tuo Suomen tapa kohdella eri maasta adoptoivia perheitä. Mitä h.... väliä sillä on mikä ministeriö asian on vahvistanut, jos sen on kerran joku maan ministeriö vahvistanut. Mitä Suomi hakee tällä itselleen? Sitäkä että se voi taas ylpeillä miten se on tehnyt yhden perheen elämästä vaikeaa, jopa mahdotonta elää omassa kotimaassaan.

Kun Suomi ei saa adoptiotaan toimivaksi ja maat joissa on paljon adoptiovapaita lapsia haluaa silti antaa tänne adoptiolapsia, niin miksi sitä pitää pilata kaikki?

Toivon että Suomen päättäjät viisastui ja perhe pääsisi pian takaisin tänne.

Pitäisikö alkaa keräämään asian puolesta adressia?

Lue lisää

Chantha (1v) kotiin!

Liity ryhmään kirjoitti:

Chantha (1v) kotiin!

Suomen viranomaisilla on outo käsitys siitä, mikä on inhimillistä ja missä menee raja lapsen ryöstön ja adoption välillä. Vaikkakin on hyvä olla tarkkana adoptioiden kanssa, niin jos ei ihmisistä (perheestä) löydy pahaa kaivamallakaan, onko pakko lähteä sellaista väen väkisin keksimään. Ko. perheellä ei varmasti ole rahaa matkustella ympäri maailmaa "ostamassa lapsia". He ovat normaali työtätekevä omaa asuntoa maksava perhe.

Se mitä lehdet kirjoittelevat ei nyt vaan aina ihan pidä paikkansa. Jos perhe ei halua antaa virkamiehille huonoa kuvaa itsestään, he eivät uskalla julkisuudessa puolustautua... kun taas kaupunki/valtio voi rauhassa mättää päälle. Ihan omakohtaisia kokemuksia on moisesta. Haukkuja tulee lehteä lukevilta kansalaisilta vaikka itse tietää miten asia oikeasti on, ei vain voi mennä samallatavalla antamaan lausuntoja, tai tulee muualla kovat vastaan ja ongelmia.
Valitettava tosiasia. Joten älkää aina uskoko kaikkea mitä lehdissä sanotaan. Asioilla voi olla monta puolta!

Chantha kotiin! kirjoitti:

Suomen viranomaisilla on outo käsitys siitä, mikä on inhimillistä ja missä menee raja lapsen ryöstön ja adoption välillä. Vaikkakin on hyvä olla tarkkana adoptioiden kanssa, niin jos ei ihmisistä (perheestä) löydy pahaa kaivamallakaan, onko pakko lähteä sellaista väen väkisin keksimään. Ko. perheellä ei varmasti ole rahaa matkustella ympäri maailmaa "ostamassa lapsia". He ovat normaali työtätekevä omaa asuntoa maksava perhe.

Se mitä lehdet kirjoittelevat ei nyt vaan aina ihan pidä paikkansa. Jos perhe ei halua antaa virkamiehille huonoa kuvaa itsestään, he eivät uskalla julkisuudessa puolustautua... kun taas kaupunki/valtio voi rauhassa mättää päälle. Ihan omakohtaisia kokemuksia on moisesta. Haukkuja tulee lehteä lukevilta kansalaisilta vaikka itse tietää miten asia oikeasti on, ei vain voi mennä samallatavalla antamaan lausuntoja, tai tulee muualla kovat vastaan ja ongelmia.
Valitettava tosiasia. Joten älkää aina uskoko kaikkea mitä lehdissä sanotaan. Asioilla voi olla monta puolta!

Lue lisää

Monta puolta- indeed.. Mulla on hyvä parisuhde, vastuullinen työtätekevä rakastava puoliso, vakityö (lasten parissa), iso omistusasunto, vakaa talous, ei rötöksiä eikä päihteidenkäyttöä kummallakaan edes menneisyydessä, supportiivinen suku.. ainakin ystävien mielestä oltaisiin suorastaan ideaalivanhemmat. Ainoa ongelmamme on että olemme noudattaneet kaikenlaisia virallisia ohjeita adoptiosta tunnontarkasti ja tehneet kaikessa sääntöjen mukaan.

Ensin 1 v odoteltiin kuuluuko lasta vai ei, sitten infertiliteettiselvittelyt (yksityispuolella, nopeampaa) noin 6kk jolloin todettiin että biologista mahdollisuutta saada lasta ei kerta kaikkiaan ole; sitten 3v lukuisia infertiliteettihoitoja psykologihaastatteluineen (yksityispuolella edelleen, sikakallista- tein tuplatyöt jotta kaikki saatiin maksettua-- vaan tuloksetta..) jossa meinasi mennä oma terveys -ja väliaikaisesti menikin, iso leikkaus vaadittiin jotta työkunto palautui. Kun sitten nämä selvittelyt läpikäyty, aloitettiin adoptioprosessi. Infot, kaavakkeiden täyttö, oheismateriaalin keruu, adoptioneuvontaan pääsy ja läpikäynti (hi-das-ta), suositukset sieltä ja täältä, lisäselvitykset, adoptiolautakunnan lausunnon odotus (toivemaa 3x vaihtunut, koska prosessi kestänyt n 4v ja lukuisilla mailla on nyt tarjota ei-oota toisin kuin 4v sitten) -- aikaa on jo nyt tuhraantunut 9 vuotta ja ikärajat kolkuttelevat. Kunhan paperit saadaan kohdemaahan (hamassa tulevaisuudessa, ehkä, kiitos prosessiputken hitauden) niin voimme varautua 3-5 vuoden odotukseen, jos lasta on ylipäätään saatavilla.

Mieleen hiipii suorastaan rikollinen ajatus, että adoptioputki tällä vauhdilla olisi pitänyt pistää vireille jo papin aamenen jälkeen (lue; ainakin kuvainnollisesti :) tai jo sinkkuaikoina. Tai olisi pitänyt pistää pakkasalkiot kylmäkassiin ja lampsia ulkomaille sijaissynnyttäjän luo (olisi muuten ollut halvempaakin, kaikki entiset ja tulevatkin kustannukset huomioiden).

Mulla ei ole varaa tuomita ketään, joka on proaktiivinen ja hakee vaihtoehtoisia reittejä tälle prosessille. Mä olen ollut siinä naivissa uskossa että kun tekee säännösten mukaan niin siitä palkitaan. Toisin taitaa olla.. Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta.

Ehkä me olemme niitä epäkelpoja ihmisiä, jotka jättävät adoptioprosessin täällä kesken. Jos jäämme Suomeen, täytyy toivoa että muiden lapset maksavat eläkkeemme sitten vastaisuudessa - olisimme mielellämme muutaman lainkuuliaisen kansalaisen kotimaallemme kasvattaneet.Yksi vaihtoehto on muuttaa maahan, jossa lainsäädätö on erilainen ja prosessi vauhditettu. Hyvän koulutustaustamme takia tämä saattaisi olla vielä mahdollista.

frustrated x1000 kirjoitti:

Monta puolta- indeed.. Mulla on hyvä parisuhde, vastuullinen työtätekevä rakastava puoliso, vakityö (lasten parissa), iso omistusasunto, vakaa talous, ei rötöksiä eikä päihteidenkäyttöä kummallakaan edes menneisyydessä, supportiivinen suku.. ainakin ystävien mielestä oltaisiin suorastaan ideaalivanhemmat. Ainoa ongelmamme on että olemme noudattaneet kaikenlaisia virallisia ohjeita adoptiosta tunnontarkasti ja tehneet kaikessa sääntöjen mukaan.

Ensin 1 v odoteltiin kuuluuko lasta vai ei, sitten infertiliteettiselvittelyt (yksityispuolella, nopeampaa) noin 6kk jolloin todettiin että biologista mahdollisuutta saada lasta ei kerta kaikkiaan ole; sitten 3v lukuisia infertiliteettihoitoja psykologihaastatteluineen (yksityispuolella edelleen, sikakallista- tein tuplatyöt jotta kaikki saatiin maksettua-- vaan tuloksetta..) jossa meinasi mennä oma terveys -ja väliaikaisesti menikin, iso leikkaus vaadittiin jotta työkunto palautui. Kun sitten nämä selvittelyt läpikäyty, aloitettiin adoptioprosessi. Infot, kaavakkeiden täyttö, oheismateriaalin keruu, adoptioneuvontaan pääsy ja läpikäynti (hi-das-ta), suositukset sieltä ja täältä, lisäselvitykset, adoptiolautakunnan lausunnon odotus (toivemaa 3x vaihtunut, koska prosessi kestänyt n 4v ja lukuisilla mailla on nyt tarjota ei-oota toisin kuin 4v sitten) -- aikaa on jo nyt tuhraantunut 9 vuotta ja ikärajat kolkuttelevat. Kunhan paperit saadaan kohdemaahan (hamassa tulevaisuudessa, ehkä, kiitos prosessiputken hitauden) niin voimme varautua 3-5 vuoden odotukseen, jos lasta on ylipäätään saatavilla.

Mieleen hiipii suorastaan rikollinen ajatus, että adoptioputki tällä vauhdilla olisi pitänyt pistää vireille jo papin aamenen jälkeen (lue; ainakin kuvainnollisesti :) tai jo sinkkuaikoina. Tai olisi pitänyt pistää pakkasalkiot kylmäkassiin ja lampsia ulkomaille sijaissynnyttäjän luo (olisi muuten ollut halvempaakin, kaikki entiset ja tulevatkin kustannukset huomioiden).

Mulla ei ole varaa tuomita ketään, joka on proaktiivinen ja hakee vaihtoehtoisia reittejä tälle prosessille. Mä olen ollut siinä naivissa uskossa että kun tekee säännösten mukaan niin siitä palkitaan. Toisin taitaa olla.. Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta.

Ehkä me olemme niitä epäkelpoja ihmisiä, jotka jättävät adoptioprosessin täällä kesken. Jos jäämme Suomeen, täytyy toivoa että muiden lapset maksavat eläkkeemme sitten vastaisuudessa - olisimme mielellämme muutaman lainkuuliaisen kansalaisen kotimaallemme kasvattaneet.Yksi vaihtoehto on muuttaa maahan, jossa lainsäädätö on erilainen ja prosessi vauhditettu. Hyvän koulutustaustamme takia tämä saattaisi olla vielä mahdollista.

Lue lisää

Ottamatta kantaa ns omatoimiseen adoptioon, toivotan kuitenkin sinulle ja puolisollesi kaikkea hyvää, pitkän taipaleen olette jo yhdessä käyneet. Meillä on kv adoptiolapsi, saimme myös vähän kypsemmällä iällä ja ymmärrän kyllä epätoivon, surun, kiukun ja muut tunteet, joita epävarma adoptioprosessi aiheuttaa.
Sydämestäni toivon, että saisitte pian sen oman lapsenne kotiin.

nyt on kaikki ok! kirjoitti:

Ottamatta kantaa ns omatoimiseen adoptioon, toivotan kuitenkin sinulle ja puolisollesi kaikkea hyvää, pitkän taipaleen olette jo yhdessä käyneet. Meillä on kv adoptiolapsi, saimme myös vähän kypsemmällä iällä ja ymmärrän kyllä epätoivon, surun, kiukun ja muut tunteet, joita epävarma adoptioprosessi aiheuttaa.
Sydämestäni toivon, että saisitte pian sen oman lapsenne kotiin.

Lue lisää

..sitä tajuaa vasta taaksepäin katsoessa miten aika kuluu. Kiitos, ja koetetaan jaksaa. ehkä se pidempi odotus on jo takana päin. aika huvittava puoli tässä on se, että sitä tuntee olevansa ikäistänsä nuorempi (!) kun pienten lasten kanssa joutuu sitten aloittamaan vaippa-tarha yms veivaukset-- suurin osa ikäisistäni painiskelee nyt murkku- ja opiskeluikäisten lasten ongelmien parissa...

frustrated x1000 kirjoitti:

Monta puolta- indeed.. Mulla on hyvä parisuhde, vastuullinen työtätekevä rakastava puoliso, vakityö (lasten parissa), iso omistusasunto, vakaa talous, ei rötöksiä eikä päihteidenkäyttöä kummallakaan edes menneisyydessä, supportiivinen suku.. ainakin ystävien mielestä oltaisiin suorastaan ideaalivanhemmat. Ainoa ongelmamme on että olemme noudattaneet kaikenlaisia virallisia ohjeita adoptiosta tunnontarkasti ja tehneet kaikessa sääntöjen mukaan.

Ensin 1 v odoteltiin kuuluuko lasta vai ei, sitten infertiliteettiselvittelyt (yksityispuolella, nopeampaa) noin 6kk jolloin todettiin että biologista mahdollisuutta saada lasta ei kerta kaikkiaan ole; sitten 3v lukuisia infertiliteettihoitoja psykologihaastatteluineen (yksityispuolella edelleen, sikakallista- tein tuplatyöt jotta kaikki saatiin maksettua-- vaan tuloksetta..) jossa meinasi mennä oma terveys -ja väliaikaisesti menikin, iso leikkaus vaadittiin jotta työkunto palautui. Kun sitten nämä selvittelyt läpikäyty, aloitettiin adoptioprosessi. Infot, kaavakkeiden täyttö, oheismateriaalin keruu, adoptioneuvontaan pääsy ja läpikäynti (hi-das-ta), suositukset sieltä ja täältä, lisäselvitykset, adoptiolautakunnan lausunnon odotus (toivemaa 3x vaihtunut, koska prosessi kestänyt n 4v ja lukuisilla mailla on nyt tarjota ei-oota toisin kuin 4v sitten) -- aikaa on jo nyt tuhraantunut 9 vuotta ja ikärajat kolkuttelevat. Kunhan paperit saadaan kohdemaahan (hamassa tulevaisuudessa, ehkä, kiitos prosessiputken hitauden) niin voimme varautua 3-5 vuoden odotukseen, jos lasta on ylipäätään saatavilla.

Mieleen hiipii suorastaan rikollinen ajatus, että adoptioputki tällä vauhdilla olisi pitänyt pistää vireille jo papin aamenen jälkeen (lue; ainakin kuvainnollisesti :) tai jo sinkkuaikoina. Tai olisi pitänyt pistää pakkasalkiot kylmäkassiin ja lampsia ulkomaille sijaissynnyttäjän luo (olisi muuten ollut halvempaakin, kaikki entiset ja tulevatkin kustannukset huomioiden).

Mulla ei ole varaa tuomita ketään, joka on proaktiivinen ja hakee vaihtoehtoisia reittejä tälle prosessille. Mä olen ollut siinä naivissa uskossa että kun tekee säännösten mukaan niin siitä palkitaan. Toisin taitaa olla.. Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta.

Ehkä me olemme niitä epäkelpoja ihmisiä, jotka jättävät adoptioprosessin täällä kesken. Jos jäämme Suomeen, täytyy toivoa että muiden lapset maksavat eläkkeemme sitten vastaisuudessa - olisimme mielellämme muutaman lainkuuliaisen kansalaisen kotimaallemme kasvattaneet.Yksi vaihtoehto on muuttaa maahan, jossa lainsäädätö on erilainen ja prosessi vauhditettu. Hyvän koulutustaustamme takia tämä saattaisi olla vielä mahdollista.

Lue lisää

" Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta. "

Käsittääkseni sijaisperheille maksetaan Suomessa hyviä korvauksia ja joissakin kunnissa huostaanottojen käyttö on jopa siksi saanut vääristyneen korkean aseman verrattuna avohuollon toimenpiteisiin. Se, minkä sijaisvanhemmat joutuvat huomioimaan, on lapsen biologisten vanhempien oikeudellisesti sitovat tapaamisoikeudet, heidän voimassa oleva virallinen vanhemmuutensa ja huostanpurkua koskevat oikeudenkäynnit ja mahdollinen sijaislasten palauttaminen. Olen käsittänyt, että nämä jälkimmäiset olisivat todellisia syitä siihen, miksi jotkut karsastavat sijaisvanhemmuutta.

mikko_n_75 kirjoitti:

" Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta. "

Käsittääkseni sijaisperheille maksetaan Suomessa hyviä korvauksia ja joissakin kunnissa huostaanottojen käyttö on jopa siksi saanut vääristyneen korkean aseman verrattuna avohuollon toimenpiteisiin. Se, minkä sijaisvanhemmat joutuvat huomioimaan, on lapsen biologisten vanhempien oikeudellisesti sitovat tapaamisoikeudet, heidän voimassa oleva virallinen vanhemmuutensa ja huostanpurkua koskevat oikeudenkäynnit ja mahdollinen sijaislasten palauttaminen. Olen käsittänyt, että nämä jälkimmäiset olisivat todellisia syitä siihen, miksi jotkut karsastavat sijaisvanhemmuutta.

Lue lisää

Vuodelle 2010 sijaisvanhemman hoitokorvaukseksi on vahvistettu 347,41€ ja kulukorvaukseksi 375,08€ /kuukaudessa. Kulukorvauksesta maksetaan lapsen ruoka-, asumis-, vaate-, lääkäri- ja lääke-, harrastus- yms kulut. Nämä ovat verotuksenalaista tuloa ja lapsesta on vastuussa 24/7. Perhehoitaja ei ole oikeutettu Kelan tukiin, esim. kotihoidon tukeen. Lapsilisät jotkut kunnat ohjaavat perhehoitajille. Sanoisin kyllä, että korvaukset ovat naurettavia ottaen huomioon, että sijaisvanhemman pitää jäädä pois työstä vähintään kuudeksi kuukaudeksi, mielellään ainakin vuodeksi lapsen tullessa perheeseen. Aika moni suomalainen kuitenkin tienaa enemmän kuin tuon 347,41€ kuussa, joten ansionmenetys on huima sijailapsen saapuessa perheeseen. Aika harvalla on surkeista palkkioista johtuen mahdollisuus ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Enkä kyllä ole samaa mieltä siitäkään, että kunnissa tehtäisiin turhia huostaanottoja hyvien korvausten vuoksi :) Taas kerran Mikko, luulo ei ole tiedon väärti!!! Ota asioista selvää ennen kuin päästelet sammakoita suustasi...

Sijari kirjoitti:

Vuodelle 2010 sijaisvanhemman hoitokorvaukseksi on vahvistettu 347,41€ ja kulukorvaukseksi 375,08€ /kuukaudessa. Kulukorvauksesta maksetaan lapsen ruoka-, asumis-, vaate-, lääkäri- ja lääke-, harrastus- yms kulut. Nämä ovat verotuksenalaista tuloa ja lapsesta on vastuussa 24/7. Perhehoitaja ei ole oikeutettu Kelan tukiin, esim. kotihoidon tukeen. Lapsilisät jotkut kunnat ohjaavat perhehoitajille. Sanoisin kyllä, että korvaukset ovat naurettavia ottaen huomioon, että sijaisvanhemman pitää jäädä pois työstä vähintään kuudeksi kuukaudeksi, mielellään ainakin vuodeksi lapsen tullessa perheeseen. Aika moni suomalainen kuitenkin tienaa enemmän kuin tuon 347,41€ kuussa, joten ansionmenetys on huima sijailapsen saapuessa perheeseen. Aika harvalla on surkeista palkkioista johtuen mahdollisuus ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Enkä kyllä ole samaa mieltä siitäkään, että kunnissa tehtäisiin turhia huostaanottoja hyvien korvausten vuoksi :) Taas kerran Mikko, luulo ei ole tiedon väärti!!! Ota asioista selvää ennen kuin päästelet sammakoita suustasi...

Lue lisää

Faktaa:
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/view/1477027

mikko_n_75 kirjoitti:

" Paradoksaalista on, että sijoitusperheistä on pula, mutta sijoitusvanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä vanhempien oikeuksiä esim. työnantajan suhteen- työssäkäyvät omistusasuntoaan maksavat vanhemmat (huom pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat) eivät voi tällaista vaihtoehtoa harkita millään. Ja kuvittelisin että erityisesti ne sijoituslapset niitä vanhempainvapaita tarvitsisivat, enemmän kuin muuta. "

Käsittääkseni sijaisperheille maksetaan Suomessa hyviä korvauksia ja joissakin kunnissa huostaanottojen käyttö on jopa siksi saanut vääristyneen korkean aseman verrattuna avohuollon toimenpiteisiin. Se, minkä sijaisvanhemmat joutuvat huomioimaan, on lapsen biologisten vanhempien oikeudellisesti sitovat tapaamisoikeudet, heidän voimassa oleva virallinen vanhemmuutensa ja huostanpurkua koskevat oikeudenkäynnit ja mahdollinen sijaislasten palauttaminen. Olen käsittänyt, että nämä jälkimmäiset olisivat todellisia syitä siihen, miksi jotkut karsastavat sijaisvanhemmuutta.

Lue lisää

"Käsittääkseni sijaisperheille maksetaan Suomessa hyviä korvauksia ja joissakin kunnissa huostaanottojen käyttö on jopa siksi saanut vääristyneen korkean aseman verrattuna avohuollon toimenpiteisiin."

Jos sijaisperheille maksetaan hyvät korvaukset, niin naisen logiikan mukaan sitä suuremmat kulut on kunnalla, mitä enemmän on huostaanotettuja lapsia! Miksi ihmeessä kunnat, jotka ovat muutenkin talousvaikeuksissa sosiaali- ja terveysmenojen vuoksi, suosisivat kalliita huostaanottoja edullisempien avohuollon tukitoimisen kustannuksella? Naisen logiikalla kunnat säästävät sillä, että jättävät huostaanotot tekemättä, vaikka tarvetta olisi ja laittavat vaan laastaria päälle.