Tyttöystävä viettää joskus tuntejakin netissä: fb:ssä, pelaten jne..jos sanon asiasta niin riitaa siitä tulee, toivoisin niin että saatais joku kompromissi aikaseks, koska se vie mielestäni liikaa yhteistä aikaa. Onko kellään ollu tällasta tilannetta, että toinen jää jumittaa koneelle? Miten ootte ratkassu asiaa?
Mielestäni asiasta pitää puhua jos se häiritsee toista osapuolta.
Mielestäni asiasta pitää puhua jos se häiritsee toista osapuolta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hae vasara ja tuunaa tietokone uuteen uskoon.
Minä olin joskus 1980-luvulla nettiaddikti, vaikka silloin ei tiedetty edes, että netti aiheuttaa riippuvuutta, eikä oikein tiedetty, noh, nettiäkään.
Minulle netti on tapa ottaa etäisyyttä kumppaniin, pitää olla oma rauha, oma reviiri. Saman saa vaikka kun lähtee talosta ulos, mutta ulkona on tylsää.
En itse voi ymmärtää sellaista, että kokoajan pitäisi nyhjätä sohvalla kylkikyljessä tuijottamassa toista silmiin. Kyllähän ihmisellä saa ja pitääkin olla muutakin elämää kuin vaan se ihana nainen siinä vierellä. Toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset joten ei siihenkään ole mitään kiintiötä kuinka paljon pitää saada tehdä omia juttuja, kuten tavata kavereita livenä tai muuten. Toiset urheilee toiset lukee ja jotkut roikkuvat netissä, kuka mitenkin tahtoo omaa aikaansa viettää, mutta oikeesti se on tärkeetä, sillä ei mikään suhde pitemmän päälle kestä sitä, ettei ole mitään muuta elämää kuin "vain me kaksi ", juuri siksi on niin paljon näitä ruikuttajia täälläkin sivuilla valittamassa siitä, että toinen lähti ja vei kaverit mennessään ja nyt olen niiiiiiin yksin, nyyh, Voi kyynel. Viellä jos se toinen on jotenkin mustis siitä, että vie yhteistä aikaa kaikki sosiaalinen toiminta siis, niin ei ole kovin hyvin asiat sitten jos tarttee rajoittaa kaikkea siksi ettei kerkkee oleen yhdessä tarpeeksi. Pitää olla molemmilla omaa aikaa tehdä mitä haluaa.
Minä tykkään nyhjätä sohvalla ja pidellä kättä.
Siis sohvalla nyhjääminen, kivaahan se on sekin :-) , mutta kyllä elämään pitää muutakin mahtua. Olen joskus ollut sellaisessa suhteessa jossa toinen ospuoli ei lainkaan ymmärtänyt sitä, etten halunnut "eristäytyä" elämään vain kahdestaan. Olen aina ollut aika sosiaalinen ja harrastanut monen laisia asioita ja tätä kautta minulla onkin aika laaja sosiaalinen verkosto. Lisäksi pidän yhteyttä perheeseenija ystäviini. Tämä ex:äni ei halunnut kuitenkaan tutustua, minulle kuitenkin tärkeisiin ihmisiin ja yritti rajoittaa yhteyden pitoani heihin, vedoten juuri siihen, että se vie liikaa yhteistä aikaa. Kuitenkin pidin tärkeänä ylläpitää sosiaalista verkostoani ja pitää kiinni omasta ajastani, jota tunsin tarvitsevani. Varmaan se ettei ex:älläni itsellään ollut kovinkaan montaa kaveria ja läheisiä suhteita perheeseensä, johti jonkin laiseen kateuteen tai mustasukaisuuteen ajankäytöstä. Ei toinen voi määrätä sitä kuinka kukakin saa pitää yhteyttä ulkomaailmaan, koska ei toista voi omistaa ja eristää.