ni kertokaaha lappeenrannassa asuvat että kannattaisko miettiä muuttamista helsingistä takaisin sinne. mitä siellä tekis, oisko niit mukavii ja lupskoit ihmisii. mistä töitä, asunto?
kulttuuria? tapahtumia? muutakin kuin se kesähehkutus siellä satamatorilla ja ne ijäikuset vetyt ja atomit ja turha puhe "myö ko ollaa nii ilosii ja soitto soip". V*u ite ainakaa nähnt mittää ilosta siinä työttömyyven aikakautena ko lähin... mutt jotenkin tekis miel takasi
kulttuuria? tapahtumia? muutakin kuin se kesähehkutus siellä satamatorilla ja ne ijäikuset vetyt ja atomit ja turha puhe "myö ko ollaa nii ilosii ja soitto soip". V*u ite ainakaa nähnt mittää ilosta siinä työttömyyven aikakautena ko lähin... mutt jotenkin tekis miel takasi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän täällä varmasti paljon rennompi meininki on kuin Helsingissä... Jos sinulla on lapsiperhe ja/tai puoliso, niin kyllähän Lappeenranta hyvä kaupunki on, jos vaan töitä löytyy.
Sinkkumiehelle en Lappeenrantaa kuitenkaan suosittele.
Mikäpä sinä olet sinkkumiehille tai kelleen suosittelemaan kannattaako tänne muuttaa. Aika paha heitto, meitä sinkkunaisia on täällä vielä pilvin pimein odottelemassa milloin joku vähän muutakin elämää kuin cityä ja kidiä nähneitä miehiä alkaa ilmaantua nurkille.
Eikun tervetuloa, jos kerran mieli tekee. Aina tämä Helsingin ja monen muunkin paikan hakkaa työttömyydestään, kateellisista ihmistään ja muusta kurjuudestaan huolimatta.Huonomminkin voisi olla, ja yleensä asiat vaan jotenkin järjestyy. Kaikkea löytyy, etenkin jos on täppiä tarjota väliin. Eikä kaikki ole edes rahasta kiinni:rohkeutta ja halua, avointa ja vastaanottavaista mieltä tarvitaan huomattavasti enemmän.
JOS ON KOTOA LÄHTENYT TOTAKAI KOTIIN VOI PALATA MUTTA MUTTA ON MYÖS MONTA MUTAA YKSI SUURIMPIA MUTTIA ON SIELLÄ ASUVAT KAVERIT JOTKA EIVÄT KYLLÄ SANO MUTTA AJATELEVAT ET MIKÄHÄN TOLLE TULI KUN EI PÄRJÄNYT SIELLÄ VARMAAN SATUI JOTAIN JA NYT SE TULI TÄNNE KUKOILEE MIKÄHÄN SE ON OLEVINAAN JA NIIN EDELLEEN ELI NE TAKAISIN MUUTOT OVAT MUMMOJEN JA PAPPOJEN TOIVEUNIA JOITA EI KANTSI KATSELLA ELI EI MUUTA KUN KAULUKSET PYSTYY JA ETIEPÄIN EI MITÄÄN PERUUTELUJA . KOKENUT KONKARI SEMPIÄ.
Sehän on ihan itsestään kiinni miten käyttäytyy.. Ei välttämättä tarvi hyppiä kenenkään nenille, ei Helsinki vielä NIIN erikoinen paikka ole, että sieltä tulleen tarvitsisi siitä mitään numeroa tehdä. Päteä voi muutenkin.
Ja aika harva aikuinen kuitenkaan valintojaan tekee sen mukaan mitä kaverit ajattelee.
No Lappeenrantahan on NUOREN sinkkumiehen näkökulmasta pahin mahdollinen paikka Suomessa, ehkä jotain Utsjokea lukuunottamatta (tosin siitäkään en menisi takuuseen). Tästä asiasta oli keskustelua jossain aiemmassa aiheessa, mutta nuoria, 20-29 -vuotiaita miehiä on tässä kaupungissa noin 4000-5000 kappaletta enemmän kuin naisia. Mielestäni aika monta.
Keski-ikäiset ovat tietysti asia erikseen, ja tässä ikäluokassa tilanne tasoittuu huomattavasti.
Nuorena sinkkumiehenä pysyisin kuitenkin kaukana Lappeenrannasta... Ja vaikka olisi puolisokin, niin silti kannattaa miettiä tarkkaan, sillä "houkutukset" ovat aika yksipuolisia tässä kaupungissa. Toisin sanoen eräänä päivänä muijasi löytää uuden miehen ja itse jäät nuolemaan näppejäsi...
Siis miksei sinkkumiehelle Lappeenranta ? Ei se kuule sinkkunaisella oo helppoo Helsingissä. Iha ko pitäis koko aja olla kilpasilla jossai hemmetin ihmissuhdemarkkinoilla - ja miust ei oo siihe. Ei kehtaa, ei kiinnosta. Kaikk o nykyjää nii hiton hektistä ja kiireistä ja trendiä... tuntuu ett perusasiat ois niin moneltakkii hukassa. Ja just sen takkii ei ihmissuhteetkaa onnistuu ko kaikk ettii koko aja jotaki parempaa ja muuta vaikkeivät itekkää tiiä mitä ettiivät. Mietihä siekii isseksein ett mitä sie oikee etit sinkkuuven sijjaan
eihä täss kyse oo siit ett oisko sitä pärjänt jossai vai ei. Toi "pärjääminen" on just yks niitä lappenrantamentaliteettejä jota lähdin karkuun. Mikä hiton pärjääminen ? siis missä ? millä se mitataan ? Lappeenrannassa on just toi ihmeellinen asetelma, ettei siellä suvaita toisenlaisuutta jossei siin niiko "pärjää". ja niiko hyö sitt haasteleep ett myö ollaa muka nii lupsakoit. Hyvä oli lukea kommenttisi, muistin taas ett miks lähin. Kaikkea hyvää sinulle, elellään ihmisiks
Täälä, kait helpommin kuin jossain Helsingissä, katsotaan kummeksuen jos on erilainen. Erilaisiahan täällä toki on, mutta saavaat hyvinkin olla omissa oloissaan, aika harva haluaa oikeasti tutustua. Mä ite olen vähän erilainen nuori,yli neljänkymmenen, ja kuljen just sellaisissa kuteissa kun haluan, ajattelen asioista omalla tavallani, ja kuljen vahvasti omia polkujani. Hintaa siitä saa maksaa, mutta Hämeessä käydessäni maksoin siitä tätäkin enemmän. Kun on vahva, itsenäinen, itsensä kanssa sovussa, on ihan se ja sama, mitä kulmilla minusta tai mun tekemisistä tai tyylistä ajatellaan. Itselleni on suuri onni, että olen jälleen kotona, vaikka kauaa en edes poissa ollutkaan.
Enhän mä varmaankaan väittänyt ettei tänne kannata muuttaa takaisin ? Enkä vissiin ottanut kantaa mitkä olot on Hesassa sinkuilla ? En, käsittääkseni sanoin, ettei täällä ole helppoa olla erilainen, jos ei sitten ole vahva ja kestäväksi koulittu. Minä olen, enkä ole edes varma haluanko tästä sinkkuudestani luopua, etsinkö yhtään mitään sen sijaan.Uskon näet,ettei mies, joka saa minut tosiin ajatuksiin, löydy etsimällä, vaan sellainen tulee vastaan, kolahtaa ja vie mukanaan. Sen enempää pohtimatta etukäteen..
mut ei kerro... heh. Kyllähän Ruben Stillerkii suositteli vanhana stadilaisena Lappeenrantaa rentouttavaks lomakohteeks ihmisten leppoisuuden vuoks, oisko ollu Etelä-Saimaassa tai Lappeenrantalaisessa. Mut Ruben on ain ollu jonkii verra keitaalla asioista!
Muutimme avomieheni kanssa tänne takaisin helmikuussa, siis Vantaalta. Asuimme tosin pk-seudulla olon aikana myös Helsingissä ja vuoden Espoossa.
Minulla oli todella kiva työpaikka Helsingissä,mutta koko ajan oli olo ettei "kuulu sinne" - mitä enemmin ikää tuli (olen 30), enemmin alkoi todellakin polttaa ajatus paluusta Lpr:aan.
Sain pitkän etsimisen jälkeen työpaikan täältä (vieläpä alaani vastaavan) ja miestäni onnisti myös. Työpaikat ovat täällä kiven alla, joten olimme kait tavallista onnekkaampia.
Nyt olemme kaksi kuukautta täällä asustelleet ja voin rehellisesti sanoa, että kaduttanut ei ole päivääkään, päinvastoin olen superonnellinen, että lähdimme takaisin. Tuntuu, että parisuhteemmekin voi täällä paremmin...eikä ihme,sillä Helsingin hulinoissa tuntee olevan itsekin stressaantunut ja kulkee vain sen kiireisen ihmisvirran mukana, ettei ehdi elämään tätä elämää täysillä.
Kyllähän mun Hesan kaverini kirjoittelee, että joko olen pitkästynyt, mutta ehei - täältä löytyy kaikki mitä tarvitsemme ja jos joskus haluaa lähteä Helsinkiin (kuten mekin varmassti tässä kohta puoliin lähdetään; onhan siellä tuttuja ja kiva paikka pistäytyä), niin autolla 2,5 tuntia, eli täällä ollaan ja viihdytään :)!
eihän ihminen onnellisesti elääkseen tarvitse paljoakaan... Eihän miunkaan elinpiiri helsingissä kovin laaja ole: tapahtumatarjontaa on, mutta tuleeko niissä käytyä: no eipä juuri. Jotenkin hirvittää Lappeenrannan nurkkakuntaisuus ja se ettei voi olla oma ittensä, aina joku joka tietää ja kertoo ja on nähnyt ja on tietävinään ja... sukuspaineet on suuret. Mutta jotenkin sitä alkaa myöskin muistella tässä iässä (olen 41 v.) että kuka olen ja miksi. Siksi kenties tämä kaipuu kotiseudulle ja juurilleen. Helsingissä ihmisiä tulee ja menee mutta mikään ei pysy. Suku on ja tulee olemaan.
Herkkä hetki näyttää olevan. Lappeenranta on perseestä. Ahdasmielinen pikkukylä jossa parasta on se että siellä voi käydä kerran vuodessa pari päivää ja sieltä pääsee pois.
Jote ota ittees niskasta kiinni ja unohda ne lapsuudenmuistot ja muut. Toi on juuri nelikymppisten kriisiä. Vietä viikon loma siellä lpr-citys ja et enää ajattele noin.
Kyllä ihminen pärjää missä vaan jos on sinut ittensä kaa eikä vaan hae muitteen hyväksyntää!!! Silloin löytää ystäviä mistä vaan kun on oma itsensä.
" koti on siellä missä sydän on"
Ilmeisesti sinä "Mie" olet hyvin nuori, joka luulee, että ruoho on aidan toisen puolen vihreämpää ka kaikki muut paikat ovat paratiiseja LPR:aan verrattuna.
Itsekin ajattelin nuorempana vähän tuohon tyyliin. Lukioiässä olin varma, että haluan pois tällaisesta pikkukylästä, jossa ei tapahdu mitään. Niin ne ajatukset vaan muuttuu, kun vähän muualla pyörii; LPR on ihan vireä kaupunki. Ihmisen kokoinen kaupunki nimenomaan.
Edelleen suosittelen paluumuuttoa tänne. Me emme ole katuneet.