Mitä mieltä te biovanhemmat olette siitä, jos lapsenne huostaanoton purkamisen jälkeen on yhteyksissä sijoitusperheen kautta tutuiksi tulleisiin henkilöihin?
Minulla on tällainen pieni ystävä. Kyseinen lapsi oli 3 vuotta sijoitettuna ystäväperheeseen ja tulimme hänen kanssaan melko läheisiksi.Sijoitusta ollaan nyt purkamassa ja lapsi asuu jo bioperheessään eikä ymmärtääkseni palaa sijaisperheeseen jos elämä bioperheessä lähtee rullaamaan odotetusti.
Lapsella on minun sähköpostiosoitteeni ja puhelinnumeroni ja minun puolestani hän saa niitä ilman muuta käyttää. Lapsi on perheineen myös tervetullut kylään jne.
En vain yhtään osaa hahmottaa asiaa bioperheen näkökulmasta. Kaikki tapauksethan ovat erilaisia, mutta miten te olette toimineet/toimisitte biovanhempina kuvaamassani tilanteessa?
Onko kiusallista olla tekemisissä sijoitusajan tuttavien kanssa?
Minulla on tällainen pieni ystävä. Kyseinen lapsi oli 3 vuotta sijoitettuna ystäväperheeseen ja tulimme hänen kanssaan melko läheisiksi.Sijoitusta ollaan nyt purkamassa ja lapsi asuu jo bioperheessään eikä ymmärtääkseni palaa sijaisperheeseen jos elämä bioperheessä lähtee rullaamaan odotetusti.
Lapsella on minun sähköpostiosoitteeni ja puhelinnumeroni ja minun puolestani hän saa niitä ilman muuta käyttää. Lapsi on perheineen myös tervetullut kylään jne.
En vain yhtään osaa hahmottaa asiaa bioperheen näkökulmasta. Kaikki tapauksethan ovat erilaisia, mutta miten te olette toimineet/toimisitte biovanhempina kuvaamassani tilanteessa?
Onko kiusallista olla tekemisissä sijoitusajan tuttavien kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En taida olla paras vastaaja, koska lapseni ei ole koskaan ollut sijaisperheessä, mutta voin kuvitella tilannetta silti omalle kohdalle.
Kaikki on täysin siitä, miten lapsi suhtautuu sijaisperheessä oloon. Eli jos hän ei halua muistella sitä, niin hyvin paljon todennäköistä, että hän ei silloin kaipaa yheyttä sen aikaisiin tuttaviinkaan. Vaikka monesti vanhempia moititaan sijoituksen suhteen ymmärryksen puutteesta, mutta kyllä niitä lapsiakin löytyy, jotka ovat henkeen ja vereen vastustaneet omaa sijoitustaan.
Jos taas lapsella ei olisi mitään sitä vastaan, että yhteydenpito jatkuu vielä kotiin paluun jälkeen, niin en minä tietenkään sitä vastustaisi. Eli tuo on kyllä nähdäkseni sellainen asia, jossa lapsen oma mielipide ratkaisisi tilanteen.
Pakko korjata vielä yhtä sanaa viimeisessä lauseessasi. Monelle huostaanottoaika ei ole kiusallista muistoineen, vaan se on elämän suurin järkytys, josta koko perhe yrittää miten kuten toipua lapsen kotiutumisen jälkeen.
lapsi saa olla halutessaan yhteydessä sijais vanhempiin mutta vain jos itse lapsi haluaa, mutta tuskin haluaa kun ovat olleet mitä ovat. yhtä lasta mikä tuli läheiseksi niin varmasti lapsemme kaipaa ja jos on yhteydessä sijaispaikkaan niin varmasti tämän toisen lapsen takia. mielellämme emme antaisi olla yhteydessä koska sijais vanhemmat kuitenkin kuulustelisi lasta siitä miten kotona menee ja sehän taas ei kuulu sijais vanhemmille mitenkään, ei edes kuulu sijoitus aikana.
Huostaanotoista ei päästä, jos niitä häpeillään. Tarkoitin yhteiskunnallisesti. Kaikkien tulee pitää suurta ääntä ja antaa arvo kaikille niille viattomille lapsille, perheille ja suvuille, jotka ovat näiden ihmisoikeusloukkausten kohteiksi joutuneet.
sanoa, että mielettömän suuret huostaanottoluvut ovat tällä hetkellä kansallinen häpeä.
Ei niitä suotta ole ulkomailta arvosteltu ja ihmetelty. Kansalaisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Suomea puuttumaan esim. köyhien lasten asemaan, mutta meillä puututaan lapsiperheiden joka ongelmaan vaan huostaanotolla. Harvoja ovat ne kunnat, joissa muuta "apua" tarjotaan.
Jos huostaanottoja tehtäisiin vain päihde-, väkivalta- ja vakavista mt-ongelmista kärsiviin perheisiin, huostaanottoluvut puolittuisivat, mikä ei ole epärealistinen arvio ollenkaan.