Olen nyt kuunnellut 7 kuukautta seinänaapurini koiran itkua joka päivä klo 12.00-20.00
Aika on hänen emäntänsä työssäoloaika.
Pieni koira aloittaa ensin haukulla, sitten se päivän mittaan muuttu ulinaksi ja seuraava vaihe on sydäntä särkevää eläimen itkua ja tosi ikävöivän, yksinäisen, hylätyn eläimen huutoa.
Ajattelin ensin, että omistaja ei tiedä koiransa ikävöinnistä ja kerroin hänelle siitä. vastassani oli selvästi empatiakyvytön nainen, joka koki ilmeisesti jotenkin arvelluttavana ehdotukseni jätää koiralle emännän pusero tms, ettei se koiksi itseään hylätyksi. "Eeeei se semmost, eiii",
Tarjouduin lenkkikaveriksi koirallae, sekin oli jotenkin sopimatonta, samoin se , kun ehdotin, että voisin käydä koiran luona pari kertaa päiväsä hoitamassa sitä. Sain täydet tyrmäysest kaikista koiran viihtyvyyttä kohentavista ehdotuksistani.
Ainoa hänen mielestään pätevä ratkaisu olisi koiran "piikittäminen" joka minusta kuulosti tasan tarkkaan siltä, miltä se kuulosti!
Olen yrittänyt selittä tälle pakollisen oppimäärän ehkä suorittaneelle rouvalle, että asia kiinnostaa minua vain eläinsuojelullisessa mielessä ja että koiran itku käy sydämeeni. Hän ei ymmärrä sitä, vaan aloittaa seuraavan lauseen: Jos se kerran häiritsee, niin minä piikitän,........
Silti minä olen tässä " se muita ihmisiä kyttäävä mummo.jolla ei ole muuta tekemistä kuin seurata muiden eloa.
Tosiasiassa ei edes tarvitse muuta kuin olla, koira ilmoittaa meille naapureille kyllä emäntänsä töihinlähdön.
Mitä tekisitte tilanteessani.
Seinän takana täysin empatiakyvytön koiranomistaja, koira kärsii.
Huudappas itse puoli vuotta ikävääsi kämppääsi suljettuna!
Viimeinen kerrostalon pihalla käymämme "Keskustelu" aiheesta meni molemminpuoliseksi huutamiseksi ja päätyi siihen että: "KIssat haisee".
Minulla on siis kaksi kissaa.
Kysyin rouvalta," miksi sinulla on koira?" Hän vastasi: "En tiedä, tämä on jo 11v., sen voi piikittää"
Aika on hänen emäntänsä työssäoloaika.
Pieni koira aloittaa ensin haukulla, sitten se päivän mittaan muuttu ulinaksi ja seuraava vaihe on sydäntä särkevää eläimen itkua ja tosi ikävöivän, yksinäisen, hylätyn eläimen huutoa.
Ajattelin ensin, että omistaja ei tiedä koiransa ikävöinnistä ja kerroin hänelle siitä. vastassani oli selvästi empatiakyvytön nainen, joka koki ilmeisesti jotenkin arvelluttavana ehdotukseni jätää koiralle emännän pusero tms, ettei se koiksi itseään hylätyksi. "Eeeei se semmost, eiii",
Tarjouduin lenkkikaveriksi koirallae, sekin oli jotenkin sopimatonta, samoin se , kun ehdotin, että voisin käydä koiran luona pari kertaa päiväsä hoitamassa sitä. Sain täydet tyrmäysest kaikista koiran viihtyvyyttä kohentavista ehdotuksistani.
Ainoa hänen mielestään pätevä ratkaisu olisi koiran "piikittäminen" joka minusta kuulosti tasan tarkkaan siltä, miltä se kuulosti!
Olen yrittänyt selittä tälle pakollisen oppimäärän ehkä suorittaneelle rouvalle, että asia kiinnostaa minua vain eläinsuojelullisessa mielessä ja että koiran itku käy sydämeeni. Hän ei ymmärrä sitä, vaan aloittaa seuraavan lauseen: Jos se kerran häiritsee, niin minä piikitän,........
Silti minä olen tässä " se muita ihmisiä kyttäävä mummo.jolla ei ole muuta tekemistä kuin seurata muiden eloa.
Tosiasiassa ei edes tarvitse muuta kuin olla, koira ilmoittaa meille naapureille kyllä emäntänsä töihinlähdön.
Mitä tekisitte tilanteessani.
Seinän takana täysin empatiakyvytön koiranomistaja, koira kärsii.
Huudappas itse puoli vuotta ikävääsi kämppääsi suljettuna!
Viimeinen kerrostalon pihalla käymämme "Keskustelu" aiheesta meni molemminpuoliseksi huutamiseksi ja päätyi siihen että: "KIssat haisee".
Minulla on siis kaksi kissaa.
Kysyin rouvalta," miksi sinulla on koira?" Hän vastasi: "En tiedä, tämä on jo 11v., sen voi piikittää"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koira on jo niin vanha, että sillä voi hyvinkin olla todella hätä ulos, pidätyskyky ei välttämättä ole kuin ennen. Toivottavasti se muuten on terve ja saa riittävästi huomiota ym. Ilmeisesti omistaja ei välitä koirastaan sen kummemmin, koska ei ymmärrä ajatella vaihtoehtoja. Fiksu koiranomistaja ottaa fiksusti esityt palautteet aina avoimesti vastaan, etenkin kun koira ikä antaa ymmärtää, että jotain todella voi olla vialla. Jos hän ei ole kykeneväinen hoitamaan koiraansa tai ottamaan apua vastaan, niin voi per...le. Onko omistaja "normaali" ihminen eli voisiko joku muu naapuri puhua hänelle, jos ei siedä juuri sinua? Ainakin isännöitsijälle voit ilmoittaa, häntä luulisi kuuntelevan. Työpäivää voi esim lyhentää, moni käyttää apuvoimia koiran aktivointiin työssäoloaikana, on esim koirien päiväkoteja jne.
mutta hyvä että olet edes yrittänyt. Ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä, miksei apu kelpaa.. Sitä näköjään ihminen (tämä koiran emäntä) kangistuu kaavoihinsa eikä ymmärrä muutoksen tärkeyttä. Ei sen pitäisi olla hänelle mikään oikeutus että "se on vaan vanha koira", vaikkei tiedetä miten tämä koira on tälle ihmiselle päätynyt aikanaan. Taitaa todella olla kummallinen persoona. Yrittäkää vielä muiden asukkaiden/isännöitsijän avulla saada jotain ryhtiliikettä aikaan. Voihan se sitten olla, että hauvan on parempi siirtyä parempien lihapatojen äärelle pois ymmärtämättömän emännän hallusta.
onpa harmillista..itse olisin ollut onnellinen jos minulla olisi ollut sinunkaltainen naapuri joka olisi yrittänyt auttaa. Itse omasin eroahdisteisen koiran ja nyt kun ikää tullut eroahdistus hävinnyt mutta aina kysyin onko koira häirinnyt ketään..ei kuulemma läähätti ja kipitti ympäri kämppää muttei häirinnyt..koulutus vei aikaa ja naapurit onneksi ymmärsi. tuo on vaikea ongelma välillä.
koiralla voi tosiaan olla vanhuudesta johtuvaa eroahdistusta..vanhemmiten koira täytyy viedä pissille useammin ja ihmettelen ettei apua ottanut vastaan..minä olisin. Itselläni 14v ja ulos vietävä usein sairauden vuoksi.
ehkä naapuri luulee että käsität asian niin että hän ei huolehdi koirastaan ja ehkä on joskus aiemminkin saanut asiasta kuulla (ja luultavasti ei noin positiivisesti)mutta ei ole osannut asiaa hoitaa ja siksi menee puolustuskannalle joskus ihmiset ymmärtää asiat aivan väärin. :(
Totta, juuri noin tässä on käynyt. En varmaan itsekkään sitten osannut tarpeeksi kärsivällisesti manipuloida koiran emäntää......monta kertaa kyllä ja ensin ihan rauhallisissa merkeissä. Viimeinen "keskustelu" sitten karkasi käsistä.
Tänäänkin oli niin murheellisia ääniä koiraparalla, että omat kissani kuunteliivat jo ihan hädissään nekin.
Paikkakunnan eläinsuojeluyhdistyksen nettisivuilla jo olen käynyt.
Katselen nyt tilannetta ja varmaan sitten kun tarpeeksi hermostun, teen asialle jotain. Nämä on vaan niin paskamaisia juttuja, kun tietää, että seuraukset voi olla mitä vaan.
nii in älä valita eläinsuojeluun sitten koira tulee lopetetuksi. Itsellä ollut tosiaan eroahdisteinen ja opetus oli todella hankalaa ja aina tressasi kaikesta huolimatta..jouduin joustamaan koiran takia paljon eli sanoisin todella vaikea joskus kouluttaa pois varsinkin jos vanha koira ja piintynyt tapoihinsa.
eli emäntä lopettaa koiran ja mieluummin antaisin koiran stressata kuin lopetuttaisin vaikka raaalta kuulostaa..ehkä voisit ehdottaa vaikka lenkittämistä sanot että viet ihan vain omaksi iloksesi kun on niin kivat ilmat ja kissat kun ei ulos lenkille tule sopiiko? ja siitä edelleen eteenpäin jos onnistut saamaan lenkille niin ura on auennut. Kiitä ja vie kahvipkt ja silleen ystävystyt mutta älä mainitse koiran häirintää ennen kuin olet saanut kontaktin emäntään..ja uuden luottamuksen. kokeile uusiksi..ja kerro onnistutko..psykologia ihmiseen on a ja o sitten voit vaikuttaa koiraan..lykkyä tykö :)
naapurissa oli ylivilkas villis ja emäntä ei kuljettanut tarpeeksi lenkille se ulisi ja valitus tuli..koira lopetettiin samantien ja oli vain 4vuotias olisi varmasti saanut uuden kodin mutta ei.. :(
hyvä lenkitys vie pois stressiä koiralta ja ehkä auttaa.
Voisitko harkita vaihtoehtoa, että piikin sijaan sinä ottaisit koiran omaksesi? Ainakin sen perusteella kun kerroit, että voisit sitä lenkittääkin, ei varmaan terveytesikään estäisi?
Ihmisen manipulointiin en ryhdy, enkä maanittelemaan. Välit menivät poikki jo viimeisen tappelun jälkeen.
Koira ulisee jo öisinkin, varsinkin perjantaisin. Taitaa emäntä rentoutua töistään aina silloin.
Heh, enkä aio itselleni koiraa missään nimessä ottaa, sellainen olisi minulla jo ollut, jos elämäni ja työni olisi moisen sallinut. Terveytenikään ei enää salli jatkuvaa koiran lenkittämistä ja kissoillani on jo seuraava koti ystäväni luona, kun minusta aika hurahtaa ohi.
Olen pistänyt psyykkiset korvatulpat, niinhän meillä on tapana, toisiin ihmisiinkin nähden.
Hyvää kevään tulemisen aikaa kaikille!