Seurustelen kolmatta vuotta miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Kaiken mahdollisen rationaalisuuden mukaan, aiemman avioliiton ei pitäisi olla juttu eikä mikään. Aiempi avioliitto on taatusti antanut miehelle kokemusta ja perspektiiviä asioihin ja menneet ovat menneitä, kaikilla on historia, nyt on nyt - Varsinkin kun aiemman avioliiton päättymiseen oli ihan järkevä syy eikä siihen liittynyt mitään hämärää eikä lapsiakaan "siunaantunut".
Tästä huolimatta tunnen inhoa ja olen suoranaisesti salaa vihainen siitä, että mies on ollut aiemmin naimisissa ja vielä kepein perustein. Miten hän on saattanut riistää mahdolliselta tulevalta vaimoltaan (olin se sitten minä tai joku muu) mahdollisuuden olla "se ainoa oikea elämänkumppani". Irrationaalisiin, lapsellisiin ajatuksiini kuuluvat mm. seuraavat mietelmät: Tunnen olevani hänelle vähemmän merkittävä nyt, kuin mitä hänen ex-vaimonsa oli silloin joskus, Ovatko esimerkiksi yhteen muutto tai naimisiin meno hänelle enää koskaan niin ainutlaatuisia ja merkittäviä asioita kuin aiemmin. Minua häiritsee myös se, että ennen hän saattoi noin vain muuttaa yhteen monenkin kanssa ja hups, sattuipa menemään naimisiinkin 2v. seurustelun jälkeen, mutta minun kanssani se ei tule kyseeseen.
Tiedän, että mies on nyt "kasvanut ihmisenä" ja "tietää paremmin, mitä tahtoo parisuhteelta ja elämältä" ja tiedän myös, että olen hänelle kaikki kaikessa. Minun pitäisi vain ryhdistäytyä ja "get over it". Itse en ole ollut naimisissa enkä ole asunut kenenkään kanssa yhdessä. En välttämättä edes halua naimisiin enkä muuttaa yhteen, mutta minua häiritsee, että mies on muiden kanssa niin tehnyt, mutta minun kanssani hän ei sitä halua vielä "koska on oppinut, eikä tahdo edetä liian nopeasti koska se ei toimi".
Kysyisinkin, miten minun pitäisi ajatella, jottei minua enää häiritsisi ajatus siitä, että hän on antanut _kaiken_ jo jollekin/joillekin toiselle/toisille. Miten saisin päästäni pois ajatuksen siitä, ettei hänellä ole enää mitään sellaista jaettavaa, jota hän ei olisi jo jakanut jonkun toisen kanssa?
Mitä ajatella kun mies on ollut naimisissa jo kerran?
29
4394
Vastaukset
- aaaaaaaaaf
Ehkä se sun miehesi on vaan pessimisti, joka on viisastunut kaikesta kokemastaan ja haluaa nyt olla varoivaisempi kuin ennen. Pitää kyllä sanoa, että kaksi yhteistä vuotta ennen naimisiin menoa ovat nykyisin melko vähän, ellei taustalla ole uskonnollista vakaumusta ym.
- Leena-Mary
aaaaaaaaaf: Niinpä, itse en menisi ikinä naimisiin jollen olisi seurustellut vakavasti _vähintään_ 5 vuotta, joista vähintään 3 olisi jo asuttu yhdessä. Mielummin seurusteluaika toki olisi pidempi. Minusta vain tuntuu, että kaikki muut esim. tahtovat muuttaa yhteen jo 3-6kk seurustelun jälkeen. Lisäksi mies ei todellakaan ole pessimisti ja ajattelee, että olemme yhdessä ikuisesti.
- njb cdnjvdsnk
Leena-Mary kirjoitti:
aaaaaaaaaf: Niinpä, itse en menisi ikinä naimisiin jollen olisi seurustellut vakavasti _vähintään_ 5 vuotta, joista vähintään 3 olisi jo asuttu yhdessä. Mielummin seurusteluaika toki olisi pidempi. Minusta vain tuntuu, että kaikki muut esim. tahtovat muuttaa yhteen jo 3-6kk seurustelun jälkeen. Lisäksi mies ei todellakaan ole pessimisti ja ajattelee, että olemme yhdessä ikuisesti.
Minulla tilanne muistuttaa vähän ap:ta. Mielessä on se, että mies on halunnut aikoinaan mennä naimisiin sen toisen naisen kanssa, ja miksei sitten minun kanssani. Ikäänkuin tuntuu siltä, että se toinen nainen oli hänen mielestään jollain tasolla parempi kuin minä. Puheiden perusteella kyseessä oli ikävä ämmä, ja puheiden perusteella minä olen ihana ja mielettömän paljon kivempi kuin exä. Joten miksi sitten meni kuitenkin exän kanssa naimisiin, muttei naisen kanssa, jota väittää paljon paremmaksi? Tällainen vertailutilanne tulee itsellä pakostakin mieleen.
- Konservatiivi
Minusta ajatuksesi ja tunteesi eivät ole lapsellisia, vaan inhimillisiä. Ymmärrän sinua, sillä itse ajattelisin samalla tavalla. Miehesi toiminta perustuu hänen arvoilleen ja siksi hänen toimintansa kuvastaa hänen arvojaan. On selvää, ettei mies suhtaudu turhan vakavasti avioliittoon tai yhteenmuuttoon. Arvonne ovat erilaiset.
Neuvoja en osaa antaa. Sen tiedän, että mies ei menneisyyttään voi muuttaa. Sinä taas et todennäköisesti koskaan tule pääsemään ajatuksestasi eroon. Kun jokin asia vaivaa, se vaivaa. Tämä asia tulee vähintään alitajunnassasi olemaan aina ja aika ajoin se nousee tajuntaasi. Joudut siis pohtimaan, onko asia sellainen, että kestät elää sen kanssa. - älä pelkää
Miten ois vanha kunnon anteeksianto?
Olisiko mies jo ansainnut anteeksiannon menneistään ja uuden alun mahdollisuuden..kenties. Ei hän ole kokenut kuin joitakin hetkiä jonkun toisen kanssa, hetkiä jotka voivat kokea täyttymyksensä sinun kanssasi. Ehkä se entinen oli vasta esimaku tulevasta tai raami ilman kuvaa? Tunnustele sydämessäsi....
Olen itse ollut vieläpä kahdesti naimisissa ja tiedän, että näiden koettujen asioiden ylle tulee pettymys erossa, mutta ne on mahdollista pyyhkiä puhtaaksi ja tuntea kuin ensi kertaa, jos ne sydämessään todesti elää.- Leena-Mary
Kiitos kommenteista ja neuvoista.
Anteeksianto ei tässä tilanteessa toimi koska ei ole mitään anteeksi annettavaa. Varsinkaan kun mies-ihmiseni ei koe tehneensä virhettä esim. mennessään naimisiin ja hän ajattelee menneitä suhteitaan rikastuttavina ja viisastuttavina kokemuksina ja on ihan hyvissä "hyvän päivän tuttu"-väleissä exiensä kanssa.
Nimimerkille "älä pelkää" : Tuo kommenttisi viimeinen virke oli lohdullinen, kiitos.
Aika kai näyttää, lakkaavatko nuo ajatukset tulemasta pintaan vai eivät.
- on aina
Luulen, etta sinulla on sama "vika" kuin esim minussa ja monella muullakin naisella.
Jotain on murehdittava.
Jos mies olisi kanssasi ensikertalainen kaikissa asioissa, tai vaikkapa vain parissa asiassa, murehtiminen tulisi siita, etta "mies haluaa varmasti kokea samaa muiden naistenkin kanssa, olen vasta eka ja mies haluaa kuitenkin kokemuksia, kohta se etsii uuden..."
Parisuhteessa oleminen on AINA haastavaa ja aina on joku huolen aihe. Toivottavasti murehtiminen pysyy joissain kohtuullisissa mittakaavoissa!
Tsemppia!- Leena-Mary
Heh, totta, murehtimista on aina oltava! ;) Onhan se hyvä, että mies on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä haluaa.
Ehkä useasti naimisissa olleet (kuten "älä pelkää" -nimimerkillä kirjoittanut jo tekikin) voisivat kertoa, miten ovat kokeneet moninaiset naimisiin menemiset. Tuntuuko mikään miltään monen kerran jälkeen? - elämässätapahtuu
Leena-Mary kirjoitti:
Heh, totta, murehtimista on aina oltava! ;) Onhan se hyvä, että mies on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä haluaa.
Ehkä useasti naimisissa olleet (kuten "älä pelkää" -nimimerkillä kirjoittanut jo tekikin) voisivat kertoa, miten ovat kokeneet moninaiset naimisiin menemiset. Tuntuuko mikään miltään monen kerran jälkeen?Itse olen ollut kolmesti naimisissa, mutta kun joukkoon mahtuu toisen osapuolen pettäminen, kuoleminen ja muita asioita, niin en kyllä ainakaan itse tunne, että minun pitäisi jättää "elämä" kesken. Miksi pitäisi luovuttaa, ettei enää haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Olenko huonompi ihminen, kun puolisoni kuoli. Eikö mulla ole enää sen takia oikeutta hyvään ihmissuhteeseen, naimisiin, kun olen antanut "parhaat" osani jo aiemmin. Mutta luojan kiitos on ihmisiä, jotka eivät ajattele näin. Elämässä sattuu ja tapahtuu, täytyy vain yrittää eteenpäin ja nauttia elämästä niin kuin voi. Ja kun olen aiemmin mennyt uudelleen naimisiin, niin hyvältä se on tuntunut. "Uusi" elämä alkaa ja tapahtuneet ovat muistoja, jotka tietenkin säilyvät ja asioista voi oppia, myös suhtautumaan kuolemaan ja elämän "lyhyyteen". Kerran me vain täällä ollaan, eikä se tietenkään tarkoita, että kaiken voi heittää ranttaliksi. Joillekin asioille ei vain voi mitään.
- älä pelkää
Leena-Mary kirjoitti:
Heh, totta, murehtimista on aina oltava! ;) Onhan se hyvä, että mies on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä haluaa.
Ehkä useasti naimisissa olleet (kuten "älä pelkää" -nimimerkillä kirjoittanut jo tekikin) voisivat kertoa, miten ovat kokeneet moninaiset naimisiin menemiset. Tuntuuko mikään miltään monen kerran jälkeen?Ymmärrän ajatuksesi anteeksiantamisesta, koskapa mies ei ainakaan sano katuvansa mitään. Itselläni ero on ollut kummallakin kerralla niin paha omantunnon kysymys (itse lähdin molemmilla kerroilla, koska koin olevani suhteissa ihan selkä seinää vasten ja vahingoittuvani miesten käytöksestä), että olen kokenut huonoa omaatuntoa.
Kyllä asiat vielä tuntuvat joltain -ehkäpä juuri siksi, että ei ole jäänyt suhteisiin, jotka olisivat tunteet lopulta turruttaneet. Tuo "on aina" nimimerkin kommentti on muuten niin totta, että ihan hymyilyttää. - Menin-käinen
älä pelkää kirjoitti:
Ymmärrän ajatuksesi anteeksiantamisesta, koskapa mies ei ainakaan sano katuvansa mitään. Itselläni ero on ollut kummallakin kerralla niin paha omantunnon kysymys (itse lähdin molemmilla kerroilla, koska koin olevani suhteissa ihan selkä seinää vasten ja vahingoittuvani miesten käytöksestä), että olen kokenut huonoa omaatuntoa.
Kyllä asiat vielä tuntuvat joltain -ehkäpä juuri siksi, että ei ole jäänyt suhteisiin, jotka olisivat tunteet lopulta turruttaneet. Tuo "on aina" nimimerkin kommentti on muuten niin totta, että ihan hymyilyttää...parisuhteet on kahden kauppoja. Ei kandee vatvoa koti-spykologina toisen traumoja; parasta on keskustella ....Jos haluat kunnolla ajan kanssa tutustua, kerro se! Sopiiko se toiselle- Varaudu kuitenkin siihen, ettet voi spekuloida toisen valintoja loputtomiin, vaan kuitenkin joitakin vakavasti otettavia eleitä sinulta odotetaan.
PS. Yhdessäeläminen ei ole vielä avioliton kaltainen sitoumus.Toisaalta, avioliittohan voi olla joillekin pelkkä paperi - Liisa-Betty
Leena-Mary kirjoitti:
Heh, totta, murehtimista on aina oltava! ;) Onhan se hyvä, että mies on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä haluaa.
Ehkä useasti naimisissa olleet (kuten "älä pelkää" -nimimerkillä kirjoittanut jo tekikin) voisivat kertoa, miten ovat kokeneet moninaiset naimisiin menemiset. Tuntuuko mikään miltään monen kerran jälkeen?Hyi hitto, minä en ainakaan huolisi tuollaista aisurimiestä joka on tökkinyt tappiansa jo monen h'***an koloihin . Oksettaa.
- retard1
Ymmärrän aloittajaa aivan niin uskomattoman hyvin! Löysin tämän keskustelun juurikin siksi, että itse painin saman "ongelman" kanssa. Olen aivan raivona. Tänäkin aamuna riita asiasta ja aivan turhaan, tiedän. En edes halveksi tai vihaa tuota entinstä vaimoa koska eihän se hänen syy ole jos mies on niin tossu, että menee naimisiin "vaikkei ole ihan varma " tai " kyllä mä häntä varmasti rakastin mutta en samalla tavalla kuin sinua nyt". Paskapuhetta, sanon minä. Tekisin mieli laittaa koko suhde poikki tämän takia! Entisellä vaimolla vielä poikaystävän nimi ( joka ei ole mikään Mäkinen tai Virtanen, btw) joten tuntisin olevan vain kakkospainos. Lapsia heillä ei luojan liitos ole, mies ei halunnut lapsia silloisen naisen kanssa. sekin herättää kysymyksen, että miksi ihmeessä menit naimisiin!?
Ja tiedän myös, että tämä kaikki on ihan hullua. En ole mikään konservatiivi tai vanhoillinen mutta mun mielestä naimisiin mennään vain kerran. En pidä siitä tunteesta, että minää olisin se "toinen vaimo". Ärsyttää tällä hetkellä NIIN paljon , että tekisin mieli vain pakata kamat ja lähteä. Kiitos, että sain purkaa raivoani tänne...- 43ty5htre
No jos asialla on noin suuri merkitys sinulle, miksi ihmeessä edes yrität seurustella aiemmin naimissa olleen miehen kanssa?! Tee palvelus itsellesi ja hänelle ja lähde kävelemään. Ja kun kerran olet alun alkaen tilanteen tiennyt, miksi aloit tämän suhteen?
On se vaikeaa, on... Ajattelepas muuten, että sinä menisit naimisiin ja eroaisitte muutaman vuoden kuluttua miehen tahdosta. Tapaisit uuden miehen ja alkaisitte seurustella, mutta se, että sinä olet aiemmin ollut naimisissa hiertäisi pahasti suhdettanne. Kokisitko miehen tuntemukset oikeutetuiksi?
- 2+7
Rehellisesti sanottuna, ei se toinen tai kolmas tai n:s kierros enää ole niin ainutlaatuista kuin ensimmäinen. Se on varmaan yksi syy siihen, miksi toisista ja kolmansista liitoista erotaankin niin paljon helpommin ja useammin.
- Sekäärö
Minua häiritsi myös avokin entinen suhde. Naimisissa saakka ihan. Kyllä se vaan niin on, että kaveri on kyllä elänyt jo jotain ainutkertaista. Epätasapaino, kun sinä olet ensikertalainen. Toisaalta hänellä on elämänkokemusta ja haluaa välttää entisiä virheitä. Anna ajan kulua kaikessa rauhassa. Sitten kun teillä on enemmän yhteistä taivalta kuin entisten kanssa, olet voitolla. Ja sitä paitsi toiset ovat menneisyydessä, sinä nykyisyyttä. On vielä yksi pointti, mitä toinen ei ole kokenut etkä sinäkään. Mutta se sitten vasta vuosien päästä, harkittuna. Sitten kun suhteenne on tasaisella.
- yxmies
Itse olen ollut 2 kertaa naimisissa ja kolmattakertaa en mene.
Kun papin aamen on luettu niin alamäki alkaa suhteessa, luulaan että se toinen on tavara joka omistetaan . Mies kun menee naimisiin niin samalla lähtee ihmisarvo. Luulaan että sen jälkeen toista voi kohdella miten tahansa.
Jos oikeasti rakastaa toista niin silloin ei hössötä naimisiin menosta - avio-vai avo
jos miehesi kosisis nyt sinua. muuttuisiko sinun ajatuksesi? Hiertääkö sinua sitoutumattomuus vai oletko epävarma itsestäsi tai suhteesta?
toki avioliitto ekalla kerralla on varmasti erilaista, mutta eiköhän ihminen myös opi ensimmäisestä avioliitosta todella paljon. - O-ouuu
Nostan vanhaa ketjua, mutta itselläni on tismalleen samat tuntemukset kuin aloittajalla! Tähän vielä päälle, että tunnen tämän exän hyvin, enkä voi sietää häntä yhtään! Kiinnostaisi tietää, miten aloittajalla nyt menee.
- Anonyymi
Minuakin kiinnostaisi kuulla kokemuksia aiemmin naimisissa olleilta. Onko toinen tai kolmas kerta yhtä merkittävä kuin ensimmäinen. Jos on, niin mikä siitä teki merkittävän?
Kuten tässä ketjussa aloittaja,niin tunnen myös pientä kiukkua siitä että mies ollut aiemmin naimisissa ja vie nyt tavallaan minulta mahdollisuuden olla se ainoa ja oikea. Jos siis hänen kanssaan päätän olla.
Tämä asia ottaa lujille. Miksi, sitä en tiedä.- Anonyymi
Kannattaa tulla alas sieltä pilvistä ja kedkittyä ihan oikeisiin murheisiin. Niitä kun siunaantuu ilman, että niitä yrittää erikseen keksiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa tulla alas sieltä pilvistä ja kedkittyä ihan oikeisiin murheisiin. Niitä kun siunaantuu ilman, että niitä yrittää erikseen keksiä.
Kyllä tämä on minulle ihan oikea murhe. Olen yrittänyt käännellä ja väännellä asiaa positiiviseen suuntaan mutta se ei vaan onnistu. Tottakai haluaisin tästä ajattelutavasta eroon,mutta ku. En keksi että miten
- Anonyymi
Olen nainen ja olen ollut kerran aikaisemminkin naimisissa. Usko pois, se naimisissa ollutkin tuntee melkoista syyllisyyttä siitä, että ei voi antaa sitä samaa kokemusta sille ihmiselle, jota rakastaa.
Toinen avioliitto omalla kohdallani tulee kuitenkin olemaan harkitumpi, mikä tekee siitä erityisen. Nuorempana sitä meni naimisiin, koska niin kuului muka tehdä. Suku ja ystävät odottivat sitä. Nyt avioliittoon ei liity odotuksia, siihen liittyy vain harkiten tehty valinta ja tahto sitoa itsensä toiseen ihmiseen. Tiedän jo, ettei avioliitto aina tarkoita sitä, että se kestää ikuisesti, olenhan kertaalleen eronnut. Tästä huolimatta, kaiken sen kivun jälkeen ja sen vahvistamana olen valmis tekemään valinnan uudelleen. Nyt teen sen vahvemmin perustein, vain omasta tahdostani.
Miehesi ex-vaimo ei ole miehesi nykyinen vaimo, hän ei ole se ainoa ja hän ei ole se oikea. On sinun päätöksesi, pidätkö tätä entistä vaimo mukana suhteessanne nostamalla hänet sinun yläpuolellesi ja glorifioimalla hänet miehesi toiseksi ainoaksi ja oikeaksi. Sillä sitä sinä nyt teet ajattelemalla, että hän jotenkin syö olemassaolollaan ja menneisyydellään sinun arvoasi miehesi silmissä. Ymmärräthän ajatusmallisi nurinkurisuuden?
Itsekkään en ole kiinostunut naisista ketkä ovat olleet parisuhteessa aiemmin..
Puhumattakaan avioliitosta.- Anonyymi
Kehitä itsetuntoasi. Olet tällä hetkellä huonon itsetuntosi vanki, ja se estää sinua elämästä paremmin sekä todennäköisesti vaikuttaa negatiivisesti suhteeseesi.
- Anonyymi
Hei kanssaihmiset! Älkää menkö tämän harhaisen ihmisen keskusteluihin mukaan. Hän on psykoosissa, eikä vahingoita ainoastaan itseään, vaan myös muita. Pyydän. Tämä on joikaisen meidän velvollisuus.
- Anonyymi
Jos toi on sulle noin iso asia niin kannattaa erota. Jos toi edellinen avioliitto on noin iso asia, et tuu pääsemään tosta yli. Jarrutat sitä miestä myös, ajattele nyt miten paljon onnelisempi hän olis jonkun kanssa joka olisi täysillä mukana ilman tota ongelmaa. Tällä planeetalla on kyllä ihmisiä joista valita
- Anonyymi
Mitä ajatella, no kaikki tekee jossain vaiheessa virheitä, naimisissa olo on jo itsessään virhe.
- Anonyymi
Tämähän on melkein 10v vanha aloitus, mutta mielenkiintoinen.
Toivoisin, että maailmassa olisi enemmän naisia, jotka ajattelisivat näin. Silloin noille kokemattomammillekin miehille tulisi mahdollisuus.
Kuitenkin naiset suosivat usein niitä miehiä, joista muutkin naiset pitävät, kun taas miehet haluaisivat mahdollisimman vähän kokeneita naisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi
Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit866023KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti3255201Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja202658Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei512605Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta
Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011780852831842Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT1031669- 1111531
Puolen vuoden koeaika
Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro171521seurakunnan talouspäällikön valinta meni perseelleen
Nyt on ihan pakko kyseenalaistaa tuo Kemijärven seurakunnan päätös talouspäälliköstä. Valitulla ei ole talouspuolen osaa1201420Olen ihmetellyt yhtä asiaa
Eli miksi naiset ovat niin pelokkaan tai vaitonaisen oloisia minun seurassani. Se sai minut ajattelemaan, että olen epäm1331393