Eräs tuttavani pennuttaa narttuaan, jolla on toinen lonkka D, toinen E. Isänä uros, jonka lonkkia ei ole kuvattu. Mitä mieltä olette tuosta touhusta. Nartun lonkat kuulemma oireilee jo nyt. Entä kun vatsa on valtava, painoa enemmän? On jo astuttanut narttunsa, joten kesällä pennut ovat luovutusikäisiä.
lonkkavikainen
Pennut
131199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi! mielestäni ei ole mikään hyvä yhdistelmä kun funtsii pitkän päälle koiran terveyttä niin se ihminen joka ostaa koian tämmösestä yhdistelmästä
niin jotuu huonolla tuurilla juoksemaan hauvan kans elukka tohtorilla ihan pienestä pitäen ja voi olla et kun se kasvaa isoksi niin siitä voi jopa tulla liikunta kyvytön riipuen mitä sen kanssa harrastellaan.. Joten en ainakaan itse ostaisi tosta yhdistelmästä pentua.
..koska uroksen lonkista ei ole tietoa ne voivat olla hyvinkin A:n lonkat !!!
Mutta koska nartulla on lonkat tuossa kunnossa se tod..näk. periyttää jollekkin prosentille pennuistaan tuon perinnöllisyyden, ja vaikka yksikään pennuista ei sairastaisi lonkkiaan se on tuon tason lonkkavikaiselle nartulle mahdollisesti elämän loppu koska raskaus rasittaa lonkkia siinä määrin että eivät ne paremmaksi tule huonommiksi vain !!
Pennut..menevätkö ne rekisteriin?
Kennelliitto suhtautuu asiaan varmaankin kielteisesti ja nartulle tulee jalostuskielto!
..rekisteröidä,koska toinen vanhemmista on kuvaamaton.Ja tuskimpa se on ollut edes mielessä kyseisellä ``kasvattajalla´´,rekisteröidä pennut.
Ei pennut mee rekisteriin. Säälittää se narttu. Miten paljon tiineys voi huonontaa lonkkia? Nyt jo ontuu, vaikka "raskaimmat" ajat ovat edessä päin.
saisi raskauden aikana nousta max 20% sen normaalipainosta.
Narttu kantaa pentuja 9 viikkoa ja viikoista 6. alkaen viikkoon 9. asti pentujen paino kohdussa nousee 75% eli ne kolme viimeistä viikkoa nartulla on pentujen määrästä riippuen ne "raskaimmat" ajat !!
Eli kyllä ne lonkat vaan valitettavasti löystyvät entisestään, nartulla tulee olemaan tod.näk. kipuja tämän johdosta ja sen liikkunnasta ja OIKEASTA ruokavaliosta olisi nyt pidettävä erittäin hyvää huolta!
Jos kuvaamasi narttu ei ole rekisterissä eikä pentujakaan yritetä rekisteröidä ei mikään taho valitettavasti valvo tätä järjetöntä toimintaa, jos epäilet nartun todella kärsivän (ja miksei se raukka kärsisi) voit aina pyytää eläinsuojelu valvojaa+ eläinlääkäriä tarkistamaan kantavan nartun kunnon ja olosuhteet jossa se elää !!!
Narttu on rekisterissä, mutta en tiedä ilmoittaako omistaja pennuista kennelliittoon. Omistaja kyllä hoitaa nartun muuten hyvin, mutta silti huolestuttaa nartun lonkat ja sen jaksaminen. Täytyy toivoa, että itse ymmärtää käyttää koiraansa lääkärin luona, jos tilanne menee hyvin huonoksi. Toisaalta nartun lonkat oireili jo ennen astuttamista, joten ei ollut kovin viisasta sitä astuttaa. Tiineyden loppuvaihe voi siis olla hyvin hankala?!
Tiineyden loppu kolmannes on muutoinkin suuri fyysinen rasitus nartulle samoin pentujen imemisikä, uskon toki että koirasta pidetään huolta mutta jos omistaja on tiennyt koiran vaikeasta lonkkaviasta ja jos koira vielä on selkeästi oirehtinut on minusta käsittämätöntä julmuutta astuttaa tälläinen narttu !!!
Nartun ravintoon tulee siis nyt kiinnittää erityistä huomiota sekä tietysti myös imetysaikana, voisitkohan ystävänä ystävällesi hiukan vihjaista tästä asiasta??
Toivotaan että kaikki sujuu ongelmitta ja että tämä tiineys on nartulle ensimmäinen ja viimeinen!!
Ihmisten rahanahneus ja julmuus on joskus täysin käsittämätön asia !!! Joskin ihmisten pahansuopaisuus myös omia lajitovereitaan kohtaan on monella tasolla täysin käsittämätöntä kuten tällä ja muilla eläinpalstoilla ollaan voitu nähdä !!!!
Kun pentuja ei rekisteröidä niistä tulee terveitä ja suoraselkäisiä.
Shefereillä riittää vikoja vaikka muille jakaa, mutta lonkkaviat ei välttämättä periydy tosin riski on olemassa. Rodulta löytyy salavihaisuutta, vatsasairauksia, selkäsairauksia, luonnevikaa ja lonkkavikaa. Eli sairastavin koira vaikka muuten melko passeli. Tosin pyrkii luikkimaan selän käännyttyä omille teilleen, eikä siihen voi luottaa täysin missään tilanteessa. Perusluonne on pelkuri ja arka, vasta opettuna seisoo omillaan. En ottaisi sitä vahdiksi juuri epäluotettavuuden vuoksi.
Samoin se tulee opettaa pieniin lapsiin, mutta siitäkin huolimatta voi agressioitua ja hyökätä lasten äänistä. Siis aika vaarallinen pienten lasten lähelle ilman itse paikalla olemista.
Muuten se on nopea oppimaan ja helppo kouluttaa, valitettavasti näkee pilattuja koiria melko paljon. Kukin tamlaa tyylillään, mutta sheferi on muotikoira ja yleensä ensimmäinen joka on varmasti väärä valinta. Ensimmäinen koira pitäisi olla pienehkö ja helposti hallittavissa, jonka myötä opetellaan koirasta kaikenlaisia viitteitä. Sen naamanilmeet kertoo varsin paljon tarkkasilmäiselle, samoin naamalta näkee onko sillä millainen luonne. Kaikki koiraan liittyvät seikat tulisi opetella aluksi muulla rodulla kuin isolla eläimellä jonka tilanneherkkyys on joskus omia voimiakin huomattavasti kovenpaa. Joten koiran pito on aivan muuta kuin muotia tai vain sitä " nyt minullakin on koira". Kun itselläni oli isoja koiria, joita koulutin samalla kuin muitakin läähättäjiä. Sai usein huomata sen tosiseikan, hyvin monella oli valittu lemmikki täysin väärä rotu ja juuri sellainen jota eivät kykene hallitsemaan äkkitilanteessa. Mutta kaikkea hyvää ja kestämistä koirienne parissa.
Saksanpaimenkoiralla on omia terveydellisiä ongelmia,mutta voin kertoa ettei sillä määrään nähden ole sen enempää sairauksia kuin muillakaan ``muotiroduilla´´.Ja noi luonne analyysit on melko pieleen meneviä myös.Kirjoituksestasi saa heti käsityksen,ettet ole koirien kanssa paljonkaan ollut tekemisissä,saatika saksanpaimenkoirien.Juttusi ovat niitä joita pitää kertoa kun on kysymyksessä sakemanni.
Aika uskomatonta tekstiä.... et ole tainnut törmätä ko; rotuun kuin kuvissa,TV:eessä,kadulla (sinähän takuulla olet sellainen ihminen joka siirtyy kadun toiselle puolelle kun "peto" ohjaajineen tulee vastaan *virn* )
Itse Saksanpaimenkoiria kouluttaneena (edelleen koulutan nyt tosin keskityn "vain" omaan kakaraani) en ole moisia ilmiöitä havainnut ?!
Pikku faktaa rodusta sinulle;
Luonne / käyttäytyminen: (SPL:n jalostustoimikunnan kriteerit)
Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan.
Ja sitten se luonne ; :-))
LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN:
Saksanpaimenkoiran tärkeimmät ominaisuudet ovat lujahermoisuus, tarkkaavaisuus, luontevuus, ohjattavuus, valppaus, uskollisuus ja lahjomattomuus, rohkeus, tasapainoisuus, taistelutahto ja kovuus. Luonteeltaan äärimmäisen uskollinen isäntäänsä kohtaan. Vilkas, itsevarma ja ennakkoluuloton. Se on erittäin rohkea,
peloton, älykäs ja avoin. Koska se oppii nopeasti, se on helposti koulutettava. Se on ulospäinsuuntautunut, hyvähermoinen, erittäin toiminnanhaluinen ja tarmokas. Se on aina valpas ja valmis puolustamaan perhettään. Se on eloisa ja erittäin tottelevainen omistajalleen. Se on myös iloinen ja leikkisä. Perheen lapsia kohtaan se on äärimmäisen kiltti. Se sietää kärsivällisesti lasten kaikki temput. Harvoin käyviä vieraita se vahtii, niin tarkkaan että heidän on vaarallista liikkua talossa ilman
isäntäväkeä. Se on erittäin vireä, kestävä ja ketterä. Jos se koulutetaan oikein, sitä rakastetaan, ja sille annetaan mielekstä toimintaa, johon voi purkaa ehtymättömän energiansa ja älynsä, sen kanssa ei ole ongelmia. Pitkästynyt, levoton, ja hermostunut koira voi epäilemättä olla vaarallinen. Aggressiivisuuden provosoiminen on sulaa hulluutta. Suojelutaipumus on vaistomainen ja tulee tarvittaessa esille.
Saksanpaimenkoira on tosi yleinen rotu, ehkä sen takia moni on kohdannut näitä rodun huonompiakin edustajia. Sääli juttu. Pentutehtailu ja väärät omistajat lienevät pääsyy tähän. Olen tavannut mukavia sakemanneja mutta myös ei niin mukavia. Ja eräs koira puri ilman syytä reiteeni, jonka jälkeen hieman tuntui epäilyttävältä kulkea tälläisen nopeasti reagoivan rodun ohi.
No mutta tämähän on aiheen vierestä...
Toivottavasti tämän lonkkavikaisen emokoiran odotus ja pentujen hoito sujuu hyvin ja joku järkevä ihminen käy valistamassa koiran omistajaa niistä riskeitä, jotka koiralleen langetti astuttaessaan sen.
tämä nartun omistaja onkaan. Itselläni oli uroskoira jolla todettiin D- ja E-lonkat. Koira oli nuori (3v.) ja hän oli kanssani vielä puoli vuotta lonkkakuvien jälkeen, eli tulehduskipulääkkeiden/luontaistuotteiden voimin. Ja kun jalka ei enää noussut juurikaan pissatessa oli aika luopua hänestä.
Eikö tämä nartun omistaja ymmärrä minkä kivun hän nartulleen tuottaa, pahimmassa tapauksessa nartun lonkat "menevät alta". Todennäköisesti nartun olo on kivulias ilman pentujakin, tiedätkö koiralla täytyy olla valtavat kivut ennenkuin se tuo ne julki. Voitko ilmoittaa asiasta viranomaiselle jolle se kuuluu, PLEASE!
Sydämeni itkee koiran puolesta.