Muutos on välttämätöntä vaikka se niin hirvittävästi pelottaakin jollakin tiedostamattomalla tasolla.
Itseasiassa kaikkea ei tarvitse pistää vaihtoon kerrasta, vaan yksikin muutos riittää parantamaan elämänlaatua.
Sitä tuntee itsensä aivan uudesti syntyneeksi kun on uskaltanut irrottaa jostakin ja kärvistellyt muutaman viikon. Vasta jonkunajan kuluttua muutoksesta voi katsoa objektiivisesti asioita taaksepäin, ja ymmärtää kuinka hyvä ja oikea ratkaisu loppujenlopuksi oli.
Pakka haluaa tulla sekoitetuksi, muuten kortit liimaantuvat toisiinsa.
Itseasiassa kaikkea ei tarvitse pistää vaihtoon kerrasta, vaan yksikin muutos riittää parantamaan elämänlaatua.
Sitä tuntee itsensä aivan uudesti syntyneeksi kun on uskaltanut irrottaa jostakin ja kärvistellyt muutaman viikon. Vasta jonkunajan kuluttua muutoksesta voi katsoa objektiivisesti asioita taaksepäin, ja ymmärtää kuinka hyvä ja oikea ratkaisu loppujenlopuksi oli.
Pakka haluaa tulla sekoitetuksi, muuten kortit liimaantuvat toisiinsa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kun muutos lähtee itsestä ja se on itse generoitu mahdolliset muutoksen aiheuttamat töyssyt on helpompi ottaa vastaan.
Auta armias kun välttämätön muutos tuleekin ulkopuolelta, sitä viedään kuin sikaa säkissä eikä mikään auta vaikka kiljuisi kuin hätääntynyt possu... Siis näin meillä. :-D
Mutta usein se muutos, vaikka tulisi ulkopuoleltakin, on silti hyvä. Ei tietenkään muutoksen hetkellä jolloin on aivan paniikissa ja hukassa, vaan vähän myöhemmin kun mahtava totuus paljastuu.
:-)
Kehityksen edellytys on muutos. Itse asiassa jatkuva muutos.
Kehitys on taas kasvua kohti aina vain parempaa - täydellisyyttä. Tosin täydellisyys on kuin absoluuttinen nollapiste. Mutta parempaa kohti kuljetaan!
Muistatkos sellaisen vanhan Kasevan biisin, jossa hemmo ottaa pesäeron vanhaan? Kun kaverit jää köörissä kotikylille laulamaan: "Ja päivä päivältä enemmän me ollaan Penasta huolissamme niin..."
Siis tuota kuoroa riittää. Varoittelijoita ja sormenheristäjiä.
Muistan biisin joo.
Luin juuri eilen Lokki Joonatanin jälleen kerran, siinä kirjassa on kyllä sanomaa.
Mä annan piutpaut kaikille sormenheristelijöille! :-)
>>Mä annan piutpaut kaikille sormenheristelijöille! :-)>>
Näyttää olevan kevättä rinnassa! Onneksi olkoon: meidän Haamu on rakastunut!!! ;-D
Eikä ole! Haamu ei ole rakastunut muuhun kuin ehkä vapauteensa, koittavaan kesään ja elämään!
Herra Rödfinnen kristallipallo nyt vääristelee asioita! :-)
Tämä pallo ei valehtele! Tuikkii punasella joka kolmas sekunti, jos vaan Haamun nikki mainitaan. :-)
Tosiasioita ei käy kieltäminen. Et vaan taida itse tunnustaa vielä koko juttua...
Mitä, mitäs, mitäs kummaa tämä nyt on? :-)Vanhempi velho yrittää laitella sanoja pikku- haamun suuhun?
Kerrohan nyt suoraan mistä moiseen päätelmään tulit? Nyt nimittäin alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan!
ps. mä en muuten myönnä mitään.... :-)
Jostain syystä kristallipallosta poksahti sulakkeet lauantaina... Olisikohan sitä myöten sitten mennyt epäkuntoon. ;-(
Mä vaan aattelin että jos sulla olis parempaa tietoo...
Ei mulla kyllä oo parempaa tietoa! ;-) Olen pahoillani lasipallosi puolesta!
Ne on nämä nykyajan digitaalivehkeet tämmösiä. Mihinkään ei voi luottaa :-( Täytyy kaivaa ilmeisesti mummon isoisän tykötarpeet tuolta vintiltä.
Voi itku mikä pettymys (mutta epäilee silti edelleen vahvasti, josko Haamu hämää...).
Ja minä kun yritin herätellä keskustelua muutoksesta ja taas meni aiheen ohi, plörinäksi ja suorastaan käsille! :-)
Siellä pohjanmaalla taitaa olla teitä velhoja niin että päät yhteen kolisee? Isoisäni veli oli myös pohjalainen ja hänellä oli kykyjä, kuten olen joskus kertonutkin.
Et sä nyt täysin metsässä ole....
>>Siellä pohjanmaalla taitaa olla teitä velhoja niin että päät yhteen kolisee? Isoisäni veli oli myös pohjalainen ja hänellä oli kykyjä, kuten olen joskus kertonutkin.>>
Miten veli olisi pohjalainen mutta toinen ei? Asuinpaikka ei pohjalaisuutta määrää, vaan heimo.
Pohjalaisia velhoja todellakaan EI ole niin että päät yhteen kolisisi! Nyt alan kiinnostua minä vuorostani: olen tutkinut pitkään sukututkimuksen kautta näitä pohjalaisvelhojen linjoja ja niitä ei todellakaan kovin montaa ole.
Aikoinaan kun minua alkoi kiinnostaa mistä tämä velhous oikein juontaa meillä juurensa, päädyin samaan 1600-luvun alussa mestattuun mieheen ja hänen jälkeläisiinsä. Näin siis meillä.
Jos tullaan niinkin lähelle kuin itsekunkin isovanhempiin niin useimmat noitasuvut ovat jo sammuneet. Pohjanmaalla moni vei taidot mennessään jenkkeihin ja Kanadaan - sieltä olen tavoittanut joitain sukulaisia.
Tunnen siis hyvin varsinkin Etelä-Pohjanmaan noitasukujen historiaa. Saako kysyä, millä suunnalla isoisäsi veli vaikutti ja millaisia tunnettuja tapauksia olet kuullut hänestä?
Noh, long story. Yritän lyhentää.
Isoisän veli asui muistaakseni Kauhajoella. Isoisäni vanhemmat olivat molemmat pohjalaisia, he lähtivät eri aikaan eri teitä Amerikkaan joskus aivan 1900- luvun alussa. Sittemmin tapasivat toisensa Minnesotassa, olikohan paikka Ispheming (ainakin isoisäni synnyinpaikka on tuo) ja menivät naimisiin. Heille syntyi ameriikoissa pari lasta ja palasivat Suomeen joskus 1910- vuoden tienoilla, ja tietysti takaisin pohjanmaalle! :-)Joitain sukulaisiani asuu edelleen Grand Rapidsin liepeillä.
Isoisäni veli osasi siis seisauttaa veren ja jähmettää käärmeen sillätavalla, että sitä saattoi ottaa hännästä kiinni ja paiskata metsään kuten kuivan oksan.
Myös isoisäni oli aika erikoinen tyyppi, vaikea kuvailla, sinun olisi pitänyt tavata hänet jotta olisit voinut vetää omat johtopäätöksesi. Isoisäni kuoli jo -89 joten itse olin aika vihreä vielä tuolloin.
Isoisäni veli (kuten myös sisko) muutti ensin Kauhajoelle ja sitten Minnesotaan 1900-luvun alussa. Minnesotassa hän tapasi kauhajokisen tytön jonka kanssa meni naimisiin.
Heille syntyi yksi poika, jonka lapset (siis pikkuserkkuni) löysin noin vuosi sitten internetin kautta melkoisen salapoliisityön tuloksena. Nyttemmin olemme tämän tästä sähköpostiyhteydessä.
Heille oli melkoinen ylläri kuulla yhtäkkiä sukulaisista Suomessa, joista he olivat tienneet vain dementoituneen isoisän juttuina...
Näin siis meillä.
Pitäisköhän tästä keskustella lisää?
Olen ihmeissäni.
Mutta miten? Taidan pitää pienen tauon ja tutkia hieman lisää näitä Ameriikan seikkailijoita.
Jos kiinnostaa, voin pistää sivustoja joiden kautta löydät esimerkiksi isoisäsi vanhempien passitiedot, laivaliput ja Ellis Islandin lääkärintodistukset tosta vaan. Edellyttäen että tiedät jotakuinkin nimet oikein ja noin vuoden jona jenkkeihin muuttivat.
Kauhajoen kirkonkirjoihin pääsee myös netin kautta käsiksi.
Minusta tuntuu että välillämme on yhden sukupolven gäppi. Eli siis isoisäsi saattaisi olla omien vanhempieni serkkuja...
Juu, siltä mustakin tuntuu. Todella hämärää! Noh, kyllä maagi maagin löytää! :-)
Mä olen joskus käynyt katsomassa heidän lähtöpaikkansa ja muut jutut mutta olen hukannut osoitteen. Kiva olisi jos laittaisit linkit.
Täältä löytyy jenkkeihin muuttaneiden mtkustaja yms. tietoja:
http://www.migrationinstitute.fi/migration/ml/asp/search.asp
http://www.anywho.com/
http://www.utu.fi/erill/instmigr/fin/s_rekist.htm
http://www.familysearch.org/
Tässä Kauhajoen kirkonkirjat. Kysy jos on epäselvyyttä:
http://www.genealogia.fi/hiski/uctu3o?fi 0180
Täältä löytyy muut linkit sukulaisten jäljittämiseen:
http://www.genealogia.fi/
"Muutos on välttämätöntä vaikka se niin hirvittävästi pelottaakin jollakin tiedostamattomalla tasolla."
Muutos todella on välttämätöntä koska se on tämän maailman luonne. Ihmismielelle on ominaista pyrkiä turvalliseen ja ennalta-arvattavaan stasikseen, siksi sen on vaikea hyväksyä että kaikelle on määräaikansa. Se mikä tulee, se menee. Murhetta aiheuttaa se, että yritetään takertua asioihin, se on taistelua elämän väistämättömyyttä vastaan.
Onkohan se lajinsäilymisen kannalta tärkeää että takerrutaan totuttuun, vaikka elämä olisi mustan pilven alla kulkemista?
Muutos on mielenkiintoinen asia. Muutos on kehitystä, joko huononpaan tai parempaan.
Jotta jokin voisi olla muutoksessa on jonkun oltava paikoillaan. Otetaan vaikka magian peruskivi tahto. Tahto on ikuista.
Muutos lähtee tahdosta, useimmat ihmiset tahtovat jotain koko aika. Jopa erakotkin ja askeesissa elävät ihmiset haluavat jotakin. Oli se sitten ruokaa tai mitä tahansa.
Muutos on olemassa toteuttaakseen tahtoa, maailma on itseasiassa vain suuri tahdon ilmentymä, mutta mistä tiedämme mitä universumi tahtoo ?. Siinäpä filosofinen kysymys.
Mutta muutos on edistymistä hyvässä tai pahassa. Joku varmaan haluaa dekadenssia muutosta ja katsoo sen olevan hyvästä.
Mutta samalla huomaamme, ettei mikään todellisuudessa muutu. Aina tahdomme jotakin, vain muoto muuttuu. Useat ihmiset haluavat kehittyä paremmaksi, mutta aina syntyy uusia haasteita.
Polku ei koskaan lopu vaikka muoto muuttuu, ehkä jotkut löytävätkin pelastuksensa ajatuksesta, että tahto lakkaa joskus. Maailmat muuttuvat kuten kaikki mikä on sidottu tahdon kautta aikaan, paikkaan ja tilaan.
Itseasiassa koska huomaamme ja saavutame tietoisuuden maailmasta tahtomme/tietoisuutemme kautta, luomme samalla tietoisuuden itseemme niiden olemassaolosta. Miten voimme olla varmoja, ettei meidän ajattelumme niistä luonut niitä alunperin.
Ajatus, että persoonamme luo maailmamme on mielenkiintoinen esimerkki tahdosta. Jos tahdomme jotakin luommeko sen samalla ?. Juuri tämä on magian peruskivi, tekeekö uskomme magiaan sen mahdolliseksi. Tämänkö takia skeptikot eivät huomaa sitä ?.
Jos tahdomme mahdotonta huomaammeko sitä ?. Jos haluamme parantaa itseämme ja saavutamme sen, entä sitten. Joskus matka on ehkä parempi kuin päämäärä.
Loppujen lopuksi tahtooko ihmiskunta sellaista, mitä se ei voi saavuttaa tahtomalla ?.
BF.