Hei, mieheni kanssa pohditaan, että mitä tehdään... lasta on yritetty 3 vuotta ja tutkimuksissa käyty. Vika on minussa. Hoidot voisi aloittaa, mutta en vaan tiedä haluanko siihen rumpaan lähteä. Olemme aina puhuneet, että adoptio olisi yksi vaihtoehto, vaikka siinähän se vasta hommaa onkin, että asia edes lähtisi etenemään... nyt tiedustelenkin sitä, että pitääkö ennen adoption vireille laittoa olla käynyt jonkun tietyn määrän tuloksettomia hoitoja vai onko se vain jos haluaa suomesta saada lapsen. Ja jos joku ihana ihminen haluaa/jaksaa kertoa enemmänkin adoptiosta niin lukisin mielelläni... Ei ole väliä onko saanut lapsen suomesta vai muualta maailmasta:)
adoptiosta ja
lapsettomuus hoidois
4199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käydä hoitoja ollenkaan jotkut kontaktit asettavat lapsettomat hakijat etusijalle, mutta muuten myös biologisten lasten vanemmat voivat adoptoida. Naimisissa täytyy olla, avoliitto ei riitä. Jälleen jotkut kontaktit edellyttävät avioliitolta tiettyä kestoa, mutta sekin vaihtelee.
Prosessin voit aloittaa vaikka huomenna soittamalla oman kuntasi sosiaalitoimistoon ja kysyä sieltä adoptioneuvontaa. se on kaikille pakollinen, jotkut kunnat antavat sen itse, toiset osatavat sen Pelastakaa lapset ry:ltä. Onnea matkaan, tie on pitkä ja kivinen, mutta palkkio - oma lapsi - on vaivan arvoinen.
Mutta käsittääkseni adoptio on aikas pitkä prosessi muttei niin "kivulias" kumminskaan.
Hoidoissa on kait kanssa rankempia ja vähemmän rankkoja juttuja.
Mikä estää käynnistämästä molempia samanaikaisesti.
Adoptioprosessin voit kai kuitenkin keskeyttää kivuttomammin melkein missä vaiheessa tahansa (ennen lapsen tuloa)
noinkaan. Adoptioprosessi _on_ pitkä eikä sen lopputuloksena ole aina sitä kauan kaivattua lasta. Raskaakksi ja kivuliaaksi adoption tekee epävarmuus, fyysistä kipua prosessiin tuskin liittyy. Tilanteet luovuttajamaissa vaihtelevat, hakuehdot muuttuvat tai kohde sulkee ovansa kokonaan.
Adoptioprosessin käynnistämistä hoitojen aikana ei suositella molempien prosessien raskauden vuoksi. Lisäkksi lapsettomuuden aiheuttama suru tulee olla surtuna loppuun, ennen kuin vanemmat vovat sitoutua odottamaan adoptiolasta. Adoptiolapsi ei saa koskaan olla biologisen lapsen korvike.
Adoptiojonot ovat todella pitkiä, jopa pääsyä lakisääteiseen neuvontaan voi joutua odottammaan vuoden puolitoista ja itse neuvonnassa voi mennä toinen yhtäpitkä aika. Prosesseja keskeytyy, se on totta, mutta jos adoptioprosessin laittaa vireille ajatuksella, että voihan sen keskeyttää jos ei haluakaan, ei koko prosessiin pidä edes ryhtyä. Joku toinen olisi voinut saada paikan jonossa. Toisekseen on otettava huomioon se lapsi siellä jossain kaukana. Hänelle ollaan etsimässä vanhempia, ei koskaan toisinpäin. Keskeyttämällä prosessin, voi juuri yhdeltä tietyltä lapselta mennä mahdollisuus perheeseen.
Adoptio on erinomainen tapa perustaa perhe tai kasvattaa sitä. Mutta sen on jokaisen prosessin kohdalla oltava aito halu saada perheeseen lapsi - juuri se, joka on tulossa - kaikkinnen taustoineen ja menneisyyteineen.
Mun tuttavat kävivät hoidoissa ilman tulosta mutta aloittivat adoptionkin aika aikaisessa vaiheessa.
Hoidot eivät tuottaneet tulosta mutta toivottu lapsi tuli kuitenkin adoption kautta perheeseen.
Yllätyksenä adoption jälkeen tuli toinenkin vauva luomusti.
Sivusta seuraten kumpikin lapsi on yhtä rakas ja tärkeä heille.
Että näinkin voi käydä.