Kuinka lapsi oppii kielen (expattina USA:han)

Ole huoleti,lapsesi oppii kielen nopeammin kuin uskotkaan. Olen itse kolmen lapsen aiti ja lapsemme olivat 2-,5 ja 6-vuotiaat kun muutimme USA:aan. Olemme asuneet taalla 3 kolme vuotta ja ensi kesana muutamme takaisin Suomeen. Kaksi vanhinta meni taalla paikalliseen kouluun ja ihan ummikkona. Meni kaksi viikkoa niin molemmat ymmarsivat jo melko paljon englantia ja kolmen kuukauden jalkeen he puhivat jo melko hyvin. Tarkeaa on lapsenne oman aidinkielen siis suomenkielen kehittymisen kannalta etta puhutte kuitenkin kotona aina suomea.
Amerikkalaiset suhtautuvat pohjoismaalaisiin valtavan ystavallisesti ja uskon etta ystavien saaminen ei ole ongelma.
4-vuotiasta ei olla pakko laittaa kouluun ,mutta taalla on runsaasti eri kirkkojen pre-schooleja noin pikkuisillekin,jionne voi vieda lapsen vaikka puoleksi paivaksi ja vain parina paivana viikossa. Kyse on ohan paikkaritoimminasta vaikka schooolisat puhutaankin. Ja ei tarvitse olla kirkon jasen etta lapsen saa rekisteroitya kouluun.
Ei huolta ,sanoisin oman kokemuksen kautta. Mutta kylla se minuakin aitina jannitti silloin kun asia oli edessa,joten ymmarran tunteesi.

Lasten kielenoppiminen on varmasti pienin murhe silloin kun perhe muuttaa ulkomaille. Lapset nimittäin oppivat sen paikallisen kielen kuitenkin aina ensimmäisinä, halusitpa tai et. Lapselle ei tule edes aksenttia vaan hän oppii todella paikallisen kielen, ja jos asutte siellä vähän pitempään niin lapsesi oppii englannin kuin toiseksi idinkielekseen. Se on iso juttu myöhemmin elämässä.

Kokemuksia on kahden tytön kanssa maailmalla reissaamisesta. Noin kolme kuukautta päiväkodissa ja jostain se uusi kieli tarttuu. Ihmeellistä. Lapset yleensä ottavat ummikolapset hyvin vastaan ja opettavat heille auliisti lelujen ja esineiden nimiä. Amerikkalaisten suhtautuminen vaihtelee eri alueilla, mutta yleensä ottaen valkoisiin tulokkaisiin suhtaudutaan positiivisen uteliaasti. Kun kerrot että olet suomesta, sinulta voidaan kysyä esim. että missä osavaltiossa se on, ja kun selität että se on Pohjois-Euroopassa, niin voidaan todeta että Ou Jeah, se on Ruotsissa. Jenkit ovat yleensä sydämellisiä ja avoimia.

Kotikielenä kuitenkin suomi. Aloittaessaan leikkitarhan parina päivänä viikossa, syksystä jouluun lapsemme eivät avanneet suutaan. He vain imivät kaiken kuulemansa ja huomioivat kaiken. Tammikuussa tarhan taas alettua he tuttuun tapaansa aloittivat päivän, mutta tällä kertaa kaiuttamalla kaikille GOOOOOD morning!!!!! Siitä päivästä lähtien heidän englantinsa oli aivan täydellistä, ilman meidän vanhempien korostusta.

On useita paikkoja joihin voit tutustua: Montessori- ja Steinerkoulut, kirkkojen ylläpitämät lastentarhat, yliopistojen yhteydessä toimivat leikkikoulut plus lukematon määrä muita yksityisiä tarhoja.

Lapset ovat kuin pesusieniä, mitä enemmän heille tarjotaan virikkeitä, sitä enemmän heihin uppoaa. Nuokaan kielten opetukset eivät olleet pakkopullaa vaan he oma-alotteisesti aluksi oppivat sitä ( kansaivalisesti kirjavalta) ystäväpiiriltään, kunnes tuli aika hankkia apuopetusta "oikealta" opettajalta.

USA.ssa on täysin mahdotonta olla saamatta ystäviä! Lapset varsinkin, he ovat äärettomän avomielisiä. Vanhemmat myos, ei ole paikkaa johon et olisi tervetullut. Kun vain itse muistaa olla ystävällinen ja huomaavainen, ihmiset mielellään auttavat ja tulevat tarjoamaan infoa ja apuaan.

Minulla kohta 5.v poika ja kohta 8.v tytto. Muutimme kanadaan puolitoista vuotta sitten. Pistimme tyton heti kouluun taalla koska ekaluokka alkaa jo 6.v ja poikamme kun taytti 4.v pistimme hanet preschooliin ihan ummikkona. Kay 2krt viikossa ja on 2h kerrallan siella. On nyt sitten viime syksysta asti kaynyt eli 7kk ja osaa todella hyvin kielen jo ja osaa kommunikoida englanniksi ja ymmartaa myos kielta jos hanelle puhutaan. Tytar osaa sujuvasti jo englannin niin lukiessa,kirjoittaessa kun keskustellessakin.

Joten ala turhaan huoli lapset oppii todella nopeaan kielen ja mita kavereihin tulee niin lapset ei katso sita osaatko vai et kielta. Kylla lapset saa nopeasti ystavia ja oppivat niilta kielta myos. Kunhan itse vanhempana on rohkea ja kannustaa lasta niin siita se lahtee.