Ikävä kyllä ne eronneet ,jotka nopeasti (alta 2v. erosta) etsivät/löytävät uuden ja aloittavat perhe-elämän ovat yleensä tasoltaan kesken jääneitä erosta. Juuri silloin kun eron jälkeen pitäisi mennä itseensä (molempien) ja miettiä,mikä meni vikaan. Nämä uusperheet ovat suurimmassa riskissä erota taas uudelleen. Monesti ihastumisen hetken huumassa he tekevät vielä lapsia lisää, vaikkei edelliset lapset ole edes mukana kunnolla uusperheydessä, ehkä eron keskeneräisyyden johdosta.
Lapsilla saisi olla max. yksi muutos vuodessa,jotta he kykenevät kasvamaan ja kehittymään tasaisesti. Kuinka moni uusperhe ajattelee lapsia muutoksissaan?
Mielestäni uusperheys on luonnollinen asia siinä missä ydinperheyskin, mutta hätäiset ja vääristä perusteista tehdyt ratkaisut satuttavat ympärillä olevia, ketkä eivät vielä ole eroa käsitelleet. Esim.puolison lapset,ex-puoliso, jolloin voi alkaa ns. koston kierre.
Hyvin eron läpikäynyt ihminen kykenee toimimaan edellisen puolison kanssa ja lapsilla on tapaamiset molempiin vanhempiin normaalisti. Jos ex-puoliso ei ole eroa läpikäynyt entistä kohtaan voi se näkyä syyttelynä exää kohtaan (katkeruus) joka voi olla myös miehen puolelta. Esim.mies sanoo ettei voi lapsia tavata,kun exä on sitä ja tätä. Ja kiputtaa uuden puolisonsa samaan vyyhtiin ja alkaa uusikko vs. ex riita.
Lapsilla saisi olla max. yksi muutos vuodessa,jotta he kykenevät kasvamaan ja kehittymään tasaisesti. Kuinka moni uusperhe ajattelee lapsia muutoksissaan?
Mielestäni uusperheys on luonnollinen asia siinä missä ydinperheyskin, mutta hätäiset ja vääristä perusteista tehdyt ratkaisut satuttavat ympärillä olevia, ketkä eivät vielä ole eroa käsitelleet. Esim.puolison lapset,ex-puoliso, jolloin voi alkaa ns. koston kierre.
Hyvin eron läpikäynyt ihminen kykenee toimimaan edellisen puolison kanssa ja lapsilla on tapaamiset molempiin vanhempiin normaalisti. Jos ex-puoliso ei ole eroa läpikäynyt entistä kohtaan voi se näkyä syyttelynä exää kohtaan (katkeruus) joka voi olla myös miehen puolelta. Esim.mies sanoo ettei voi lapsia tavata,kun exä on sitä ja tätä. Ja kiputtaa uuden puolisonsa samaan vyyhtiin ja alkaa uusikko vs. ex riita.
Vastaukset 55
Vanhimmat
kukaan toinen ulkopuolinen henkilö ei voi sanoa toiselle onko ero jäänyt kesken vai ei.
Jopa eronneet kumppanit voivat olla omassa erossaan eri mieltä siitä, onko ero käsitelty vai ei.
Jotenkin naurattaa nämä hatusta vedetyt numeraaliset arviot (tämäkin 2v) siitä milloin ero aikaisintaan voi olla valmis
Sitä eroa voidaan olla tehty jo vuosia, vaikka jalat olleet yhä saman pöydän alla. Sitten kun ero vihdoin ja viimein kongreettisesti toteutettu, niin psyykkisesti ero käsitelty jo loppuun.
Minusta tärkeintä on se, millaisen viestin ja millaisen asenteen eronneet vanhemmat antavat lapsilleen erossa, eikä se kuinka monta vuotta on kulunut. Ei näytetä lapsille sitä omaa kärsimystä, vihaa, inhoa,
eikä viedä lapsilta erossa etä-vanhempaa. Ajatellaan lapsen parasta, eikä omaa napaa.
Vihan pito ja katkeruus voi jatkua vuosi kausia, pitäisikö toisen osapuolen (joka jo sinut eronsa kanssa) vain odotella milloin se angstinen ex-kumppani on eron käsitellyt?
Elämä on jatkumoa, elämään kuuluu parisuhde ja perhe, miksi turhia odotella, jos tuntee onnensa kohdanneen?
Mutta luokittelen tämänkin aloituksen jotenkin uusperhevastaiseksi, maalataan piruja UP-seinälle, miksi?
Monen uusperhe-elämä on kestänyt pidempään kuin se suuri ja mahtava ensimmäinen liitto?
Kuin myös lauseesi -hätäiset ja vääristä perusteista tehdyt ratkaisut- jos ihminen rakastuu ja haluaa sitoutua, onko se väärä peruste perustaa perhe? Ei, minusta se on ainoa oikea syy siihen
olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Uskomattomia nuo väitteet tekstissä, kuten:
"nopeasti (alta 2v. erosta) etsivät/löytävät uuden ja aloittavat perhe-elämän ovat yleensä tasoltaan kesken jääneitä erosta."
"Nämä uusperheet ovat suurimmassa riskissä erota taas uudelleen."
"Monesti ihastumisen hetken huumassa he tekevät vielä lapsia lisää, vaikkei edelliset lapset ole edes mukana kunnolla uusperheydessä, ehkä eron keskeneräisyyden johdosta. "
"Lapsilla saisi olla max. yksi muutos vuodessa,jotta he kykenevät kasvamaan ja kehittymään tasaisesti"
En myöskään ymmärrä että eron jälkeen pitäisi vielä miettiä että mitäköhän tuo ex tykkää tästä ja tästä päätöksestä. On käsittämätöntä sanoa ettei toinen saa edetä parisuhteeseen jos ex ei ole topinut erostaan. Toisillahan tämä tarkoittaa loppuelämää ! mietippä näitä tännekin kirjoittavia naisia, jotka ovat kirjoittaneet samaa katkeraa soopaa tänne yli viisi vuotta. Pitäisikö heidän ex-miestensä olla sinkkuja vain siksi ettei ex osaa jättää mennyttä taakseen vaan elää edelleeen erosta katkeroituna.
Hyviä kysymyksiä nimimerkeillä täällä pohjan tähden ja uskomatonta shittiä, Mutta ei näy heidän kysymyksiin vastauksia,,,
Nim. uskomatonta shittiä..
"Pitäisikö heidän ex-miestensä olla sinkkuja vain siksi ettei ex osaa jättää mennyttä taakseen vaan elää edelleeen erosta katkeroituna. "
Lauseesta saa sen kuvan,että että ex-miehen ei pitäisi elää katkeroituna yksin vaan toisen naisen kanssa,jos ex-nainen ei osaa jättää mennyttä taakseen.
Mutta tarkoitit varmaan,että miestenkö pitäisi olla sinkkuja,jos ex-nainen ei ole käynyt eroaan läpi.
Ja nim. Täällä pohjan tähden alla
"Vihan pito ja katkeruus voi jatkua vuosi kausia, pitäisikö toisen osapuolen (joka jo sinut eronsa kanssa) vain odotella milloin se angstinen ex-kumppani on eron käsitellyt?"
Minun mielestä kumppani,joka on jo käsitellyt eroaan liitossa ennen eroa ei ole täysin tasapainoinen itsensä kanssa. Selittelyt "olin vain lasten takia" tai "olin vain liitossa,en tuntenut enää mitään" kuvaa siitä ihmisestä petolliseksi,kylmäksi ja hyväksikäyttäväksi. Miksi hän oli siinä liitossa,jos se oli niin epätyydyttävä? Todennäköisesti siksi,että saisi henkisen ylivallan jättää eikä tulla jätetyksi.
Ja kun ex-nainen saa tietää elänneensä petoksessa,kylmässä ja hyväksikäytetyssä suhteessa,kuka ei olisi vihainen ja katkera? Ehkä emotionaalisesti vajaa.
Sillä tarkoitan sitä,että tämä jättäjä voisi myös mennä peilin eteen ja miettiä,miksi teki toiselle noin? Miksi ei antanut mahdollisuutta jätetylle lähteä samalta viivalta,vaan piti raukkamaisesti ottaa varaslähtö.
Se,että jos itse on sinut eronsa kanssa ja pystyy toimimaan exänsä kanssa esim.tapaamiset,kertoo hyvin eron läpikäyneestä ihmisestä ja sehän on totta,ettei kaikki pysty antamaan anteeksi ehkä koskaan exälleen tapahtunutta ja sairastuu itse katkeruuteen.
"Elämä on jatkumoa, elämään kuuluu parisuhde ja perhe, miksi turhia odotella, jos tuntee onnensa kohdanneen? "
Mielestäni ei sinänsä tarvitse "odotella",mutta edetä hissukseen ja antaa aikaa myös itselleen. Omien asioiden läpikäymiseen,niin tylsää kuin se onkin. Elämä ei ole joka päivä yhtä onnea sen uudenkaan kanssa,niinkuin joskus teininä luultiin.
"Mutta luokittelen tämänkin aloituksen jotenkin uusperhevastaiseksi, maalataan piruja UP-seinälle, miksi?
Monen uusperhe-elämä on kestänyt pidempään kuin se suuri ja mahtava ensimmäinen liitto?
Kuin myös lauseesi -hätäiset ja vääristä perusteista tehdyt ratkaisut- jos ihminen rakastuu ja haluaa sitoutua, onko se väärä peruste perustaa perhe?"
Minkälaisen pirun minä maalasin? Että pitäisi mennä itseensä? Jollekin se voi olla piru,mutta olisi hyvä kohdata sekin. Mielestäni perhettä ei saa perustaa hätäisesti eikä lapsia tehdä hetken mielijohteesta lasten etua ajatellen. Vaikka rakastuu,joka on muuten psykoositila (positiivinen) niin silloin tehdään siinä hurman tunteessa jos on henkisesti vielä "teini-iässä". Vastuullinen aikuinen ei tee lasta/lapsia vääristä syistä. Ehkä ne liiton ensimmäiset lapset ovat tehty samassa hurmiossa,jotka tehdään seuraavan kanssa.
Tartuit lauseeni rakenteeseen. Ennen ko. lausetta kirjoitin:
"On käsittämätöntä sanoa ettei toinen saa edetä parisuhteeseen jos ex ei ole topinut erostaan. Toisillahan tämä tarkoittaa loppuelämää"-
Eli asia tuli VARMASTI selväksi.
Kuitenkaan et vastannut kysymykseeni.
Kirjoitit myös:
"Minun mielestä kumppani,joka on jo käsitellyt eroaan liitossa ennen eroa ei ole täysin tasapainoinen itsensä kanssa. Selittelyt "olin vain lasten takia" tai "olin vain liitossa,en tuntenut enää mitään" kuvaa siitä ihmisestä petolliseksi,kylmäksi ja hyväksikäyttäväksi. Miksi hän oli siinä liitossa,jos se oli niin epätyydyttävä? Todennäköisesti siksi,että saisi henkisen ylivallan jättää eikä tulla jätetyksi.
Ja kun ex-nainen saa tietää elänneensä petoksessa,kylmässä ja hyväksikäytetyssä suhteessa,kuka ei olisi vihainen ja katkera? Ehkä emotionaalisesti vajaa."
No sen kyllä huomaa esim kirjoituksestasi että katkera olet.
Tosin oletko miettinyt ettei se ole hyväksi käyttöä eikä petosta, jos toinen osapuoli ei lähde suhteesta koska haluaa antaa sille mahdollsuuden kerta toisensa jälkeen.
Itselleni kävi niin. Tosin jouduin samalla miettimään myös sitä että ero toisi helpotuksen ikuiseen pahaan oloon ja pettymykseen siitä ettei toinen olekkaan valmis tekemään liiton eteen sitä mitä haluat.
Joten siis, kyllä minä käsittelin eroa jo pari vuotta ennen kuin ilmoitin että eron haluan. Silti en koe olevani huono ihminen, sillä jokainen hetki liitossa tuon kahden vuoden aikana oli ns. jatkoaikaa, jota elettiin siinä toiveessa että liitto pelastuisi. Olisiko siis ollut parempi että olisin eronnut sen kaksi vuotta aikaisemmin, antamatta liitolle sitä mahdollisuutta ?
Sä et katkeruudessasi ja vihassasi näe metsää puilta. Jokaiseen eroon on syynsä, ja yleensä se syy on se, että vähintään toinen osapuoli on liitossa onneton.
Minä taas en ymmärrä niitä liittoja joissa eletään kuin veli ja sisko tai kaverukset. Asutaan yhdessä ja maksetaan laskut yhdessä, koska niin KUULUU olla. Ei yhdessä viihtymistä, ei hauskuutta, ei intohimoa ei rakkautta, pelkkää tottumista siihen että toinen on vieressä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi moiseen suhteeseen.
""On käsittämätöntä sanoa ettei toinen saa edetä parisuhteeseen jos ex ei ole topinut erostaan. Toisillahan tämä tarkoittaa loppuelämää"-
En ole sanonut,ettei toinen saa jatkaa elämää,vaan edelleen olen sitä mieltä,että eron jälkeen olisi hyvä antaa kaikille osapuolille aikaa sopeutua eroon. Ja käyttää aika itseensä menemiseen ja tutkiskella syitä,mitkä johtivat eroon. Näin rakkaat lapset saavat myös aikaa,samoin ex-puoliso ja muut sukulaiset. Jos kysyisin asiaa toisinpäin, mikset voisi antaa lapsille aikaa sopeutua eroon ja uusperheyteen ennenkuin laajennatte perhettä lisää? Vai onko sinun mielestä lapset valmiita nopeisiin muutoksiin?
MINUN MIELESTÄ se on itsekkyyttä lapsia ja syntymätöntä lasta kohtaan tehdä hätäisesti perhe kasaan,missä ei asioita ole vielä käsitelty. Miksi kiirehtiä? Miksi se lapsi/perhe täytyy tehdä heti eron jälkeen?
Aika vahva oletus:
"Sä et katkeruudessasi ja vihassasi näe metsää puilta. Jokaiseen eroon on syynsä, ja yleensä se syy on se, että vähintään toinen osapuoli on liitossa onneton."
Itseasiassa elin suhteen lopun viisi vuotta miettien eroa ja yritin pariterapiaa,muttei mies halunnut. Muutaman vuotta sitten jätin hänet ja nyt olen sinkkuna elellyt. Tapaamisia miehiin on ollut,mutta ei lapset eikä kukaan sukulainen niistä tiedä,koska haluan ensin itse tuntea miehen kenen kanssa olen ja lapset totuttaa vähitellen. Tällä hetkellä ei ole ketään,mutta olen onnellinen.
Totta,tein itse niin mitä vastustan,elin suhteessa vaikka se oli kuollut jo ja petin toista ajatuksella,että kaikki on hyvin. Ex-mieheni ei ole missään tekemisissä kanssani tästä syystä,eikä tapaa lapsiaan.
Siksi nämä eron jälkeiset vuodet ovat olleet kasvamisen aikaa minulle. Olen tosiaan mennyt itseeni ja ymmärrän nyt,että olin niin nuori,etten ymmärtänyt lähteä. Olen pyytänyt anteeksikin exältä,mutta hän ei anna. Ja minulla ainakin on paha olla,että tein niin hänelle.
"Ex-mieheni ei ole missään tekemisissä kanssani tästä syystä,eikä tapaa lapsiaan." Oletko exäsi terapeutti, vai mistä voit tehdä tuollaisen analyysin, vai kuulostiko se vain sinulle hyvältä.
Ero pitää käsitellä, siinä olen samaa mieltä. Mutta toiset vain tekevät sen nopeammin kuin toiset.
En repostele eroani tai sen päätöksiä,se on mitä on.
Kyllä,toiset tekevät eron nopeammin,mutta miksi? Mihin on kiire? Miksi pitää mennä vauhdilla eteenpäin? Voisiko olla rakastunut uuteen ja edetä rauhassa,koska ainakin lapset tarvitsee aikaa.Voisiko ajatella joskus muitakin,kuin itseään ja omia himojaan ja halujaan?
Mitä sä kuvittelet saavasi tuolla neuvomisella täällä.
Täh.
Jokainen taaplaa tyylillään ja kantaa tekemisistään vastuun, aikuisia ihmisiä kun ollaan.
Me ei TODELLAKAAN tarvita sun neuvoja, eikä edes paljon perusteta sun mielipiteistä.
Elä miten elät, me eletään niin ko me eletään.
asioita esille.
Totta,jokainen taaplaa tyylilään ja kuka kantaa vastuun ja kuka ei. Aikuisia ihmisiäkin ollaan fyysisesti.
"Me ei TODELLAKAAN tarvita sun neuvoja, eikä edes paljon perusteta sun mielipiteistä.
Elä miten elät, me eletään niin ko me eletään. "
En tiennyt,että edustat monen uusikon mielipidettä,kaikki ei kuitenkaan ole samaa mieltä sinun kanssasi täällä. Minua ei ole kuin yksi täällä nimimerkin takana.
Monet tuttavapiirissäni olevat uusikot ovat samaa mieltä kanssani siitä,että lapsille pitää antaa aikaa eron jälkeen,ja muutenkin koko suvulle, toipua järkytyksestä. Sen ajan on hyvä käyttää siihen peilin eteen menemiseen ja tuntuu,ettei se sinullekaan pahaa tekisi.
Lapset kyllä ymmärrän, mutta minkä helkutin takia pitää antaa aikaa "koko suvulle"??
Liitto on kahden kauppa, niin on erokin.
Pitäisikö tässä hattu kädessä kiertää ex-apet, ex-anopit ja ex-kälyt ja ex-langot
ja puhumattakaan siitä itse-exästä, että saapiko sitä jatkaa elämäänsä vai ei.
Sitä minä en ymmärrä että täällä tuomitaan niin kovasti uusi parisuhde eron jälkeen?
Eron käsittely vie joillakin hyvin pitkään, varsinkin sillä osapuolella joka kokee tulleensa jätetyksi.
Syiden vatvominen vuosikausia ei asioita pelasta, jos toinen ei enään rakasta, niin ei siinä puheet auta.
Siis pitääkö muka jäädä oottamaan exän lupaa uudelle suhteelle. Sanoja että "nyt olen käsitellyt meidän eron loppuun, voit alkaa seurustella toisen kanssa" Ja pah!
Se joka haluaa jatkaa elämäänsä, jatkakoon ja nauttikoon ja pitäkööt huolta samalla lapsistaan, se joka haluaa "käsitellä" käsitelköön yksin tai terapeuttien kanssa, ja hoitakoon lapset samalla, mutta älköön vaatiko sitä valmista osapuolta marssimaan omaan tahtiinsa.
Kas kun jo pelkästään ollakseen kelju, voi vedota siihen etten ole vielä loppuun puinut meidän eroa ja vedättää toista hyvinkin pitkään.
Onhan täälläkin Lissu jonka erosta vuosia, eikä vieläkään päässyt eronsa yli. Olisiko hänenkin miehen pitänyt oottaa nämä ainakin 5 vuotta, ehkä pidempäänkin?
näihin vastamielipiteisiin..
mm.
"Siis pitääkö muka jäädä oottamaan exän lupaa uudelle suhteelle. Sanoja että "nyt olen käsitellyt meidän eron loppuun, voit alkaa seurustella toisen kanssa" Ja pah!"
Jaa että sinäkö et ohjeista ja tuomitse:
"Ikävä kyllä ne eronneet ,jotka nopeasti (alta 2v. erosta) etsivät/löytävät uuden ja aloittavat perhe-elämän ovat yleensä tasoltaan kesken jääneitä erosta"
"Nämä uusperheet ovat suurimmassa riskissä erota taas uudelleen"
"Lapsilla saisi olla max. yksi muutos vuodessa,jotta he kykenevät kasvamaan ja kehittymään tasaisesti."
"Minun mielestä kumppani,joka on jo käsitellyt eroaan liitossa ennen eroa ei ole täysin tasapainoinen itsensä kanssa."
"Selittelyt "olin vain lasten takia" tai "olin vain liitossa,en tuntenut enää mitään" kuvaa siitä ihmisestä petolliseksi,kylmäksi ja hyväksikäyttäväksi"
"Todennäköisesti siksi,että saisi henkisen ylivallan jättää eikä tulla jätetyksi. "
"Voisiko ajatella joskus muitakin,kuin itseään ja omia himojaan ja halujaan? "
" Sen ajan on hyvä käyttää siihen peilin eteen menemiseen ja tuntuu,ettei se sinullekaan pahaa tekisi. "
"MINULLA olisi suhteen alkuaikana käynyt mielessä,että olen "korvike". Tunnen itseni arvokkaaksi ja en halua olla kenellekkään korvike,laastari tai terapeutti."
"MINULLA olisi suhteen alkuaikana käynyt mielessä,että olen "korvike". Tunnen itseni arvokkaaksi ja en halua olla kenellekkään korvike,laastari tai terapeutti."
"Mutta koittaa se päivä,jolloin asiat selkiintyy ja ikävä kyllä, taas tulee ero ellei se ihminen ole kasvanut ja kohtaa niitä ensimmäisen liiton tuomia vaikeuksia."
Jne
Jne
Jne
Mahdatko edes lukea mitä kirjoitat
ja tiivistettynä viestisi on tämä:
- uuteen suhteeseen ei saa mennä VAIKKA itse tuntisi olevansa valmis, on kysyttävä KAIKKIEN muiden mielpipide ensin.
- eroa EI voi käydä läpi ennen varsinaista eroamista, siis kypsyttely vielä liitossa olessa EI OLE mahdollista (tunnen ihmisiä jotka ovat sanoneet etä ero kypsyi jo vuosia ennen varsinaista eroa)
- lapset eivät selviä erosta ja uudesta suhteesta alle 2 vuoden, tätäkään en usko.
- kaikki uudet suhteet sen vanhan paskan jälkeen, mistä on kuitenkin haluttu eroon, eivät ole aitoja vaan LAASTAREITA. Ehkäpä se ensimmäinen olikin joku eka-laastari, ja toinen aiton rakkausliitto?
-pitää loputtomiin odotella sen toisen osapuolen mieltä, vaikka itse haluaa jo jatkaa elämäänsä, jos toinen ei, niin siinähän odottelet...
Tämä on viestisi tässä asiassa.
Erota ei saa missään tapauksessa, ja jos eroat uutta liittoa ei saa missään tapauksessa perustaa. Pitää jäädä sinkuksi, hoitaa tietenkin lapsensa, mutta pitää myös hoivata sitä exääkin vielä, vaikka ykeensä erossa siitä exästä halutaan juuri eroon.
Minä olen sitä mieltä että puhuminen on ylikorostettua, jos ero tulee se tulee varmasti syistä mihin ei enään puhuminen auta. Se ei-kypsä ex-puoliso, voi etsiä muut kanavat missä jutustella ja antaa toisen jatkaa uutta elämää ilman painostusta.
ap.kirj. omasta linkistä katselin eteenpäin:
"Uusperheen parisuhde joutuu monien haasteiden eteen. Usein ulkopuoliset ihmiset esittävät omia arvioitaan ja tuomioitaan uudesta perheestä. Tähän ei auta kuin ulkomaailman sulkeminen pois ja selkeiden rajojen vetäminen.
Rajat on tehtävä selviksi myös ex-puolisoille. Entisten puolisoiden ei pidä päästä käyttämään valtaa uusperheessä vaan heidän kanssaan on sovittava selkeät toimintasäännöt. Voi olla tarpeen sopia esimerkiksi tietty aika, jolloin vastataan entisen puolison puheluihin. Voidaan myös sopia jopa siitä, ettei entistä puolisoa päästetä uusperheen kotiin ulko-ovea pidemmälle. Aina ei ole tietenkään tarpeen vetää näin jyrkkiä rajoja. Pariskunnan on pyrittävä joka tapauksessa hioutumaan vahvemmaksi, jotta he pystyvät jättämään muiden mielipiteet, asenteet ja arvot ulkopuolelle."
"Lapsilla saisi olla max. yksi muutos vuodessa,jotta he kykenevät kasvamaan ja kehittymään tasaisesti"
Mihin perustat moisen väitteen ?
Elämähän on täynä muuotoksia, myös lasten.
Hoitajat vaihtuvat, opet vaihtuvat, ryhmä muuttuu, luokkaan tulee uusia oppilaita ja toisia lähtee pois.
Tulee uusia ihmissuhteita jne.
Aikamoinen väite TAAS faktana.
Järkyttävää,kuinka itsekkäitä ihmisiä täällä on. Tämä ei ole provoa, vaan kaikkien etua ajatteleva viesti.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/lapsi_uusperheessa/
Tässä linkissä kerrotaan juuri siitä,miten lapset jäävät uusperheydessä aikuisten päätöksien ja muutoksien alle.
Otteita sivulta:
"Lapselle uusperhe tarkoittaa sitä, että hän joutuu hyväksymään elintilaansa ihmisiä joita ei ole itse valinnut."
"Lapsen ympärille saattaa hetkessä muodostua laaja ja monimutkainen ihmissuhdeverkosto."
"Uusperheiden lasten ja nuorten ongelmien taustalla saattaa olla myös toipuminen tai suruvaihe vanhempien erosta tai toisen vanhemman menettämisestä. Tällöin on tärkeää antaa lapselle aikaa käsitellä asioita ja sopeutua muutoksiin."
nämä ovat toteamuksia. Aivan kuten tekstissä kohta: "Uusperheessä uuden perheen rakentaminen ei aina suju ongelmitta. ". Ei suja aina ei, mutta usein sujuu.
Onneksi meistä jokainen tietää oman tilanteensa, ja ne täällä näitä negatiivisia juttuja huutelee joilla oma
pesä ei ole kunnossa.
Minulla on, koko ihana uusperheemme on onnellinen yhdessä, se tieto riittää minulle.
En koe että minun tarvitsee kantaa huolta muiden perheistä, ja ihan muuten vaan aloittajalle tiedoksi, ei tarvitse sinunkaan, hoida vaan oma elämäsi.
mutta esitäppä nyt FAKTAA noista väittämistä jioita esitätä aloituksessasi. aloita vaikka tuosta lapsi ei kestä kuin yhden muutoksen vuodessa.....
Että lapsilla on paljon psyykkisiä ongelmia. Pillereitä vaan poskeen niin hyvin menee. Näiden lisäksi olisi suotavaa ettei enään koti olisi jatkuvien muutosten temmellyskenttä. Pidän alkuperäisen sanomassa jotain järkeäkin, miksi se tyrmätään? Aikuisten levottomuuden ja itsekkyyden takiako.
Ensinnäkin väestöliiton sivuilla en usko kirjoitettavan luuloja ja toteamuksia. Se on luotettava lähde.
Toiseksikin ,että lapsi ei kestä kuin yhden muutoksen vuodessa..Voit etsiä vaikka googlettamalla "kriisin vaiheet" kriisin vaiheitten läpikäymiseen menee ainakin vuosi. Ja se on totta,että lapsella on normaaleja kehityskriisejä esim. nämä kouluun menot,murrosikä....
Mutta me voimme aikuisina vaikuttaa lapsemme kehitykseen suotuisasti suojella heitä liialta muutoksilta.
Haluathan sinäkin lapsellesi hyvän ja tasapainoisen lapsuuden?
Tässä yksi linkki kriisin vaiheitten läpikäymisestä. Jos haluat googlettaa luotettavampaa sivustoa,löytyy samat tiedot.
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ulkosuom.nsf/sivut/WebPageD2AFB?OpenDocument&cid=ContentE74BD
3. Työstämis- ja käsittelyvaihe
- Kestää kauan, jopa vuoden tapahtumasta
- Kriisireaktiot vähenevät hitaasti
Siis mikä kaksi vuotta erosta ????
Ei johda oikein mihinkään. 2v. on suositeltu aika,jotta eronneet saisivat aikaa miettiä mikä meni vikaan. Syytä on varmasti molemmissa,eikä se,että "katsoo peiliin" tarkoita,että täytyisi palata entiseen.
2 vuodella tarkoitin nopeimmassakin uusperheydessä, että n. vuosi menee erotessa,seurustelussa noin vuosi,jotta lapset tottuvat mahd. muuttoihin ja arki rutinoituu..sen jälkeen miettiä niitä yhteisiä jälkipolvia..
huh,huh..minulle olisi liian nopeaa kehitystä ja jos ajattelisin lapsen kohdalle,joka ei kykene ajatella vielä niin kehittyneesti..
Se ,että provosoidut helposti,kannattaisi miettiä miksi? Ja toinen,etkö ole samaa mieltä,että lasta täytyy suojella liiallisilta muutoksilta? (kun et vastannut)
Olen täysin samaa mieltä että lasta täytyy suojella, ja niin olen tehnytkin.
ja siksi mua vituttaa että joku kokee asiakseen tulla tänne asiasta jeesustelemaan.
Elä ensin uusperheessä ennen kun alat esiintymään jonain helvetin asiantuntijana.
että se ei tosiaan ole helppoa.....
No,kai täällä saa kuitenkin esittää omia mielipiteitään.Eikö tämä juuri sen vuoksi ole KESKUSTELUpalsta?
Aika kärkkäästi me eronnet ja uuden suhteen rakentaneet tähän kuitenkin otamme näköjään kantaa.
Itsekin olen aikoinaan eronnut ja nykyisin uudessa suhteessa.Näin kauas taaksepäin katsellen on pakko myöntää että joitakin asioita olsi voinut eron myllerryksessä paremminkin hoitaa.Tällä järjellä tekisin muutamia asioita eri tavalla.Mutta vaikea on myöntää,että omassa käytöksessä olisi ollut jotain korjattavaa.
On eri asia keskustella kun arvostella.
On myös perin kummallista että ne on nimenomaan uusperheettömät
jotka täällä arvostelee uusperheellisiä.
on omat mielipiteensä erosta ja, koska alkaa tai on alkanut uutta sudetta, sen kyllä allekirjoitan, että ero kantsii käsitellä ja oppia virheistään, aina on molemmissa ollut vikansa kun se liitto ei kestänyt.
Lapset ovat sopeutuvia, kunhan perusturvallisuus säilyy ja heitä rakastetaan kaikesta huolimatta.
Jokainen tekee tavallaan ja joka ainoa käsittelee tai on käsittelemättä ja toipuu tai ei toivu erostaan.
Olemme yksilöllisiä ja eri luonteisia.
arvostelee ja ketä ????? en minä tästä mitään arvostelemista löydä.
kannattaisiko sitten lukea aloittajan kirjoitukset tarkemmin.
Tai jos ei viisti niin lueppa otsikolla Ja HAH (päivätty tänä aamuna) kirjoitus, sinne on
listattu näitä aloittajan kommentteja. Tosin aloittajahan on sitä mieltä ettei hän neuvo eikä arvostele....
ymmärtänyt miesten ajatusmaailmaa, että miksi he kiirehtivät uuden muijan ottamisessa ja taas uusia lapsia pitää saada maailmaan, vaikkei enstisistäkään ole osannut huolehtia?? Mitä ihmeen järkeä siinä on?
Jotkut änkee yhteen viikon tai kahden jälkeen erosta, tuoset muuttaa suoraan vaimon luota jonkun luokse?
Mies ei osaa elää yksin, ja onhan se halvempaa asua kahden kuin yksin, niin silloin ei ole mitään väliä sillä kuka siinä vierellä on vaikka päivän tuttavuus ja yhteen vaan muutetaan.
Miehellä on elarit maksettavanaan, niin silloinhan se on järkevää asua jonkun kanssa jotta kulut voi puolittaa. Yksinäisyys voi olla toisille rankkaa, niin sekin hoituu kun ottaa naisen kuin naisen seurakseen.
on tuota molemmin päin. Saahan nainen lapsenkasvattajan tynkää ja maksamaan puolet menoistansa siinä missä mieskin..
sitten jaksat kirjoittaa tätä samaa paskaa.
Kuule kyllä se puoliso otetaan niin ekalla kuin tokallakin kerralla ihan rakkaudesta.
ikävä jos et pysty myöntämään että rakastamasi ihminen rakastaakin nyt toista.
ovat kasvattaneet pojista tuolaasia miehiä, jotka ei osaa olla yksin yhtään, aina tarvitaan joku kodinhoitaja huolehtimassa miehen tarpeista ,ellei vaimo/tyttöystävä, niin sitte äiti.
Tottai on myös poikkeuksia poikia/miehiä, jotka on muuttanut jo nuorena äidin luota omilleen yksin, esim. opiskelujen takia.
Minä olen kirjoittajan kanssa kyllä samaa mieltä. Vaikka eron olisi omassa mielessään käsitellyt vaikka kuinka hyvin niin muille osapuolille ero tulee kuitenkin "järkytyksenä". Ei lapset ole osanneet eroa etukäteen käsitellä vaan kyllä se on vasta sitten konkreettinen kun toinen vanhemmista lähtee kotoa. Minusta tässä tilanteessa pitäisi antaa aikaa lapsille sopeutua eroon, tottua siihen että myös sitä lähtenyttä vanhempaa tapaa säännöllisesti ym. Ja uuden ihmisen ilmaantuminen tässä vaiheessa on varmaan aika vaikeaa. Tosin minun ex esitteli uuden onnen lapsille jo siinä vaiheessa kun minä en edes tiennyt hänen olemassaolostaan ja kuvittelin että elämme suurinpiirtein normaalissa ja tyydyttävässä avioliitossa. Mutta jokainen tavallaan.
Itse olen järki-ihminen ja ajattelen asiat aina järjellä. Tunne tulee sitten myöhemmin perässä. Olen sitä mieltä että eron jälkeen jokaisen pitäisi asua yksin, oppia pärjäämään sen oman itsensä kanssa. Löytää elämän onni ja ihanuus siitä elämästä jonka voi itse itselleen antaa. Tai ainakin minulle itselleni on ollut hyvin tärkeää että opin elämään yksin ja pärjään itsekseni. On ollut tosi hienoa löytää itsestään se vahva ihminen joka pärjää elämässä. Tiedän että tämä tapani jatkaa elämää eron jälkeen on ollut myös lapsille hyväksi. Äiti on ollut aina läsnä, koti on pysynyt kotina vielä eronkin jälkeen, eli arki on pysynyt hyvin pitkälti samanlaisena kuin ennen eroakin. Mulla meni vuosia ennenkuin edes uskalsin ajatella uuden suhteen mahdollisuutta. Ja kun se ihminen elämään tuli, niin meni aikaa ennenkuin annoin lupaa tunteille. Ja mielestäni tämäkin eteneminen on sujunut hyvin kaikkia osapuolia ajatellen. Yhteenmuuttoa en edes mieti; miksi muuttaisimme yhteen kun yhdessä voi elää muutenkin. Taloudellisesti tulen toimeen niin siinäkään mielessä en tarvitse "elättäjää". Ehkä se rakkaus pysyy tuoreempana ja säilyy paremmin kasassa kun ei yhdessä jaeta sitä kaikkein tylsintä arkea. Joku toinen tekee toisenlaiset ratkaisut ja se on hänen tapansa elää ja toimia. Me ihmiset olemme yksilöitä ja toivonkin, että jokainen pystyisi tekemään ne ratkaisut ja valinnat niin, että niiden kanssa pystyy elämään tyytyväisenä ja onnellisena.
täällä mies kyllä otti samantien minusta uuden emännän vähän kyllä itsekin varovaisesti ja tiedostaen riskit. Ja itse tiesin ne myös kun soppaan lähdin. Meidän eka yhteinen muksu lähti alulle siitä puolessa vuodessa vähän yllättäen, mutta toivotettiin tervetulleeksi. Kyllä täällä miespuolella eli meillä tämä uusioperhe toimii vallan mainiosti mutta exvaimo kyllä käy terapiassa ja on katkeroitunut todella suuresti ja haluaa keinolla millä hyvänsä hajottaa meidän perheen ja täällä päässä uusioperheen toimivuuden. Eikä osaa etsiytyä ja hakeutua omalla tahollaan uuteen vakavaan suhteeseen ja luomaan lapsilleen tukevaa uusioperhettä. Yrittää kyllä ehkä liiankin tahdikkaasti näin sivusta jos seuraa. Miehen muksut ja meidän muksut on sopeutuneet vallan mainiosti tähän meidän päässä tapahtuvaan uusioperhe-elämään, tuntevat olevansa sisaruksia itsekin, kuten sitä ovatkin vaikkakin vain puolittain, ja voi olla niinkin että se varmastikin lisää exän tuskaa mutta minkäs tälle oikeen voi. Ei kai se lopulta ole meidän vika että joku osapuoli ei saa asiaa käsiteltyä? Kukaan muu ei kärsi kun se exä siellä. Lapset (isoimmat tietysti) ei onneksi ole lähteneet mukaan riitoihin joita exä kyllä osaa järjestää.
Itse en lähde kylvämään riitaa vaikka exä sitä haluaa ajoittain haastaakin. Tottahan hän kokeilee millon mitäkin ja millon minuun tai mieheeni kohdistuen mutta siinähän koettaa. Häntä on yritetty kuunnella ja auttaa ja ymmärtää mutta emme voi lakata elämästä jo tätä olemassa olevaa uusioperhe-elämää. Tämä on nyt meidän elämää ja uskoakseni mieheni on ainakin jo käsitellyt eronsa omalta puoleltaan. Olihan se hurjaa seurusteluaikaa alkuun kun toinen tosiaan vielä käsitteli sitä ero asiaa ja tiesin siellä niitä lapsiakin olevan taustalla jotka kuvioihin tuli aika nopeastikin ja olivat lapsetkin siinä aika oma-aloitteisia ja rohkeita ja reippaita.. mutta ne ajat meni ja nyt on eri ajat ja uudet elämänkuviot. Ja tää on vuosikausien prosessi ollut jo.. nähtyä ha koettua ja ihan ollaan onnellisia nopeista käänteistä huolimatta.
Exätkin vois elää tätä hetkeä ja tulevaa eikä hautautua aina menneisiin.
Täällä puhutaan juuri tuosta äkkisyöksystä uuteen suhteeseen. Vaikka annat hyvän kuvan teidän tilanteesta,niin MINULLA olisi suhteen alkuaikana käynyt mielessä,että olen "korvike". Tunnen itseni arvokkaaksi ja en halua olla kenellekkään korvike,laastari tai terapeutti. Haluan olla aikuisten oikeasti puoliso tasapainoiselle miehelle,joka on hoitanut exänsä kanssa asiat hyvin,jotta uusperheytemme toimisi. Sitä antaisin myös miehelle. Sen ymmärrän,että kaikki ei käsittele asioita samassa tahdissa,mutta kenellekään ei tee pahaa olla 1-2v. eron jälkeen yksin ja miettiä,mikä meni vikaan? Pitäisikö minun muuttaa käytöstäni,koska ero tuli? (puhun siis normi eroista,ei väkivalta jne.) Koska hehän ovat rakastaneet toisiaan aikoinaan,kun päättivät hankkia lapsia ja muuttaa yhteen.
Linkkiä aiheeseen:
http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2010/02/1065932
se on sun mielipide.
Oma mies erosi lastensa äidistä yli kolme vuotta ennen meidän liittoamme. Välissä
oli pari yritelmää.
Itse taas eroni jälkeen olin yksin noin kuukauden jonka jälkeen menin, ja kovaa.
Mieheni tuli vastaan vajaa vuosi erosta. Uskon silti, että vaikka olisimme tavanneet heti
eromme jälkeen ei mies olisi ollut lähelläkään korviketta. Toisaalta sen takia että olin käsitellyt
eroa jo vuosia ajatuksissani ja toisaalta siksi että hän on Miljoona Kertaa Parempi kun ex-mieheni.
Jokainen ero ja uusi liitto on tapauskohtainen. Tuollaisten aikamääreiden esittäminen on tosi tyhmää.
Kyllä jokainen tietää koska on valmis aloittamaan uuden suhteen.
minä seurustelin jo 2 vuotta avioliiton aikana ja sitte narahdin ja ero tuli , ja yhdessä yössä muutin nykynaiseni luo. Ei siinä mitään yksinoloa tarvita kun sen oikean kohtaa.
eroa voi alkaa käsitellä jo liitossa,jolloin eropäätös on yleensä yllätys toiselle. Aika raukkamaista ottaa varaslähtö.
Taitaa olla halu uskoa exän ottaneen "korvikkeen" eikä uskoa että hän olikin oikeasti rakastunut.
helmiä sioille.
Et taida olla ihan rehellinen kirjoituksessasi.
Taitaa todellakin olla niin päin että elät toiveissa että ex-miehesi uusi vaimo on korvike.
Itse en ole koskaan kokenut olevani korvike, niin monta kertaa olen kuullut kuinka paljon parempi olen kuin entinen. Siihen että hänestä erottiin oli syynsä kuten myös siihen että minun kanssani eletään, ja
joka ainoa päivä tehdään selväksi kuinka paljon rakastetaan.
Enkä sano,että uusikko on korvike,laastari tai terapeuttinen suhde. Vaan Korostan,että eron jälkeen olisi hyvä mennä itseensä ja antaa itselleen aikaa.
MINUSTA TUNTUISI siltä,jos mies heti erottuaan alkaisi perhettä perustamaan minun kanssa,että olisin korvike,laastari tai terapeutti. Ja MINULLE tämä kuvaamani tahti olisi nopea.
Sinulla olkoon sinun mielipiteesi, mutta älä hitto vie tuomitse niitä jotka eivät
etene SINUN tahtisi mukaan.
Minäkin olen rehellinen ja sanon ettei sitä kalenterista lasketa koska ollaan valmiita uuteen suhteeseen.
Siihen vaikuttaa niin moni asia,ja jokainen käsittelee eroaan eri tavalla.
Minusta tuollainen toisten ylenkatsominen ja arvostelu on ala-arvoista.
parane tonkia, se alkaa haisee vaan enempi....
on siinä että henkisesti valmistelee itseään jo eroon, jos se kerran on väistämätön¨?
Väistämätön itselleen, jostain syystä ei siis ole tyytväinen suhteeseen?
Toinenhan voi olla maailman tappiin asti onnellinen ja toinen siinä sivussa onneton. Ihmisille kun riittää niin erilaiset asiat suhteessa.
Joku haluaa vain sormuksen sormeen, pari kakaraa, maastoauton ja katon pään päälle. Kumppani voi siinä sivussa haluta seksiä, tunteidenpaloa, yhteistä kahdenkeskistä aikaa.
On hyvä psyykata itsensä valmiikis, varsinkin jos tietää että toinen on sitten vaikea. Kiristystä, uhkailua,huutamista, vaatimista millätahansa....Parempi että yksi on vahva ja osaa pitää rattaat pyörimässä.
Ennakointi on vain hyväksi.
ei siinä mitään raukkamaista ole, kun kerran ei ole tyytyväinen, niin uus kehiin ja vanhalle akalle kenkää, mä ainaski ajattelin itteeni, olin jo kärsinyt tarpeeksi, mä en tippaaka ajatellu sen toisen tuntemuksia, käsitelköön ite eronsa minusta. Onneksi akka oli niin tyhmä, että osituksessakin sain mitä halusin, kakaroita kävi vähän sääliksi.
tietämättä pikapika uuteen suhteeseen kun on pakko olla joku. Naiset ei niinkäään nopeesti, kun heillä ei ole aikaa kun mies jättää lapset naisen vastuulle, mutta miehet itse täysin vapaina lapsista ottaa uudennaisen heti. Onhan se aika pitkää yksin, joten uusi löytyy pian yksinäisyyteen.
Silloin on mennyt jotain vikaan, jos on eronnut ennen kuin on käsitelty se ero aivan viimeistä piirtoa myöten.
Eli jos vielä eron jälkeen pitää miettiä, mikä meni vikaan ja käsitellä sitä mennyttä, on erottu liian aikaisin.
Sellainen ihminen on ollut kypsä eroamaan, joka on käynyt kaiken läpi, eikä erotessa enää tunne mitään, eikä ole tarvetta enää vatvoa sitä mennyttä parisuhdetta.
Minä kyllä käsittelin eron vasta eron jälkeen, en siis ollut kypsä eroamaan. Mutta aina ei ole vain minusta itsestä kiinni ja jos minusta olisi ollut kiinni niin eroa ei olisi tullutkaan. Missään vaiheessa ex:ni ei ollut sanonut miettivänsä eroa eikä mitään joten en minä osannut käsitellä eroa ollenkaan etukäteen. Siinä vaiheessa olin tietysti jo eron käsitellyt kun tuomio avioerosta tuli postilaatikkoon. Mutta kyllä eron alkuajat olivat yhtä itkua ja märehtimistä.
hajoovat noppeesti, kun ne on kasattu kahden erosta toipuvan ihmisen kesken, ja saavat näin tukea suruunsa. Kahden kestää paremmin ja kulut puolittuu, ja aina toinen voi hoitaa toisen lapsia samalla kuin omiakin. Paikausliitot, ja kun sitten suru hellittää, niin on valmis etsimään todellisen rakkauden.
Monesti näin käy. Joillakin se eron läpikäyminenhän voi kestää jopa 3-5v. ja sitten elellään siinä uusioperheessä niinkuin ei koskaan eroa olisi ollutkaan,lapsiakin saatettu tehdä lisää vaikka asiat ovat olleet repsallaan jo ensimmäisestä liitosta. Näihin liittoihin kuvastuu vielä se,että huonoimmassa tapauksessa entisiä lapsia ei enää tavatakaan.
Mutta koittaa se päivä,jolloin asiat selkiintyy ja ikävä kyllä, taas tulee ero ellei se ihminen ole kasvanut ja kohtaa niitä ensimmäisen liiton tuomia vaikeuksia.
Mutta on niitä onnellisia tarinoitakin,joista laastari suhde on myöhemmin muuttunut rakkaudeksi.
Mutta minä en lähtisi sellaiseen riskisuhteeseen.
nyt noin tyhmä ole....
Ilmoitus lähti.