Jumala puhuu!

Jos jumala puhuu jolle kulle,niin se on vain ihmisen tiedostamaton minä, joka on paljon vanhempi kuin tämä elämä, ja sieltä kumpuavat, nämä viestit, joit pidetään jumalaallisina, ja heijastavat vain vastaanottajan omia toiveta

Tarkoitatkohan jonkinlaista panteistista jumaluutta.

Sellainen ongelma tulee mieleen, että jos jumaluudella on yksi mieli ja yksi tahto, eli jokaisella ihmisellä ei ole omaa yksilöllistä jumaluutta sisällään, niin tämä yksitahtoinen jumala kuitenkin kehottaa eri ihmisiä tekemään aivan erilaisia tekoja.

Jotain henkilöä se kehottaa esimerkiksi vihaamaan ja vainoamaan jotain vähemmistöä kun taas sama jumala kehottaa toista ihmistä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta.

Phoebus kirjoitti:

Tarkoitatkohan jonkinlaista panteistista jumaluutta.

Sellainen ongelma tulee mieleen, että jos jumaluudella on yksi mieli ja yksi tahto, eli jokaisella ihmisellä ei ole omaa yksilöllistä jumaluutta sisällään, niin tämä yksitahtoinen jumala kuitenkin kehottaa eri ihmisiä tekemään aivan erilaisia tekoja.

Jotain henkilöä se kehottaa esimerkiksi vihaamaan ja vainoamaan jotain vähemmistöä kun taas sama jumala kehottaa toista ihmistä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta.

Lue lisää

"Tarkoitatkohan jonkinlaista panteistista jumaluutta."
Panteistista jumalkäsitystä en tunne kovin hyvin, mutta mielestäni sekin on liian rajoittava näkemys jumaluudesta.

"jos jumaluudella on yksi mieli ja yksi tahto,... "
Jumaluudessa on kaikki mielet ja kaikki tahdot.

"...jokaisella ihmisellä ei ole omaa yksilöllistä jumaluutta sisällään,..."
Jokaisessa ihmisessä ja kaikessa mitä on, jumaluus on niin sisäisenä (tietoisuus-viisaus) kuin ulkoisena (voima, energia) ominaisuutena ja se ilmenee kussakin ilmenemismuodossa sen omalla ja ainoalla yksilöllisellä tavallaan. Jokainen siis 'tulkitsee' Jumalaa omalla yksilöllisellä tavallaan ja oman kehityksensä rajoissa.

"...niin tämä yksitahtoinen jumala kuitenkin kehottaa eri ihmisiä tekemään aivan erilaisia tekoja."
Kuten mainitsin edellä, että Jumalassa on *kaikki tahdot*, niin mitä tahansa voidaan sanoa siten Jumalan tahdoksi. Niinpä jokaisen 'tahto' on Jumalan tahto, mutta jokainen on myös vastuussa niistä seurauksista, mitä on tahdollaan saanut aikaiseksi. Ihmismieltä (joka on fyysiseen kehoon kuuluva ja näin ollen hyvin, hyvin rajoittunut verrattuna Jumalan Mieleen) on helppo myös ohjailla ulkopuolelta ja saada se uskomaan kaikenlaista. Siis ei todellakaan kaikki mitä ihmismielestä tulee, ole jumalallista, pyhää ja henkistä, kuten kaikki hyvin tiedämme, vaan kaikessa meidän tulisi uskoa vain sitä, mitä tunnemme itsellemme sopivaksi (resonoi ajatuksiemme kanssa); tämä pätee myös näihin minun tänne heittämiini ajatuksiini!

Brina kirjoitti:

"Tarkoitatkohan jonkinlaista panteistista jumaluutta."
Panteistista jumalkäsitystä en tunne kovin hyvin, mutta mielestäni sekin on liian rajoittava näkemys jumaluudesta.

"jos jumaluudella on yksi mieli ja yksi tahto,... "
Jumaluudessa on kaikki mielet ja kaikki tahdot.

"...jokaisella ihmisellä ei ole omaa yksilöllistä jumaluutta sisällään,..."
Jokaisessa ihmisessä ja kaikessa mitä on, jumaluus on niin sisäisenä (tietoisuus-viisaus) kuin ulkoisena (voima, energia) ominaisuutena ja se ilmenee kussakin ilmenemismuodossa sen omalla ja ainoalla yksilöllisellä tavallaan. Jokainen siis 'tulkitsee' Jumalaa omalla yksilöllisellä tavallaan ja oman kehityksensä rajoissa.

"...niin tämä yksitahtoinen jumala kuitenkin kehottaa eri ihmisiä tekemään aivan erilaisia tekoja."
Kuten mainitsin edellä, että Jumalassa on *kaikki tahdot*, niin mitä tahansa voidaan sanoa siten Jumalan tahdoksi. Niinpä jokaisen 'tahto' on Jumalan tahto, mutta jokainen on myös vastuussa niistä seurauksista, mitä on tahdollaan saanut aikaiseksi. Ihmismieltä (joka on fyysiseen kehoon kuuluva ja näin ollen hyvin, hyvin rajoittunut verrattuna Jumalan Mieleen) on helppo myös ohjailla ulkopuolelta ja saada se uskomaan kaikenlaista. Siis ei todellakaan kaikki mitä ihmismielestä tulee, ole jumalallista, pyhää ja henkistä, kuten kaikki hyvin tiedämme, vaan kaikessa meidän tulisi uskoa vain sitä, mitä tunnemme itsellemme sopivaksi (resonoi ajatuksiemme kanssa); tämä pätee myös näihin minun tänne heittämiini ajatuksiini!

Lue lisää

En ole kovin vakuuttunut jumalkäsityksestäsi, mutta se on virkistävän erilainen.

Positiivista siinä on se, että jumaluutta ei puristeta ahtaaseen muottiin.

Kuulutko johonkin uskontokuntaan, vai oletko kehittänyt ajatuksesi ihan itse?

Hieman ihmetyttää, että jumaluudella ei ole "omaa tahtoa", vaan se tavallaan muodostuu pienemmistä tahdoista. Sillä ei myöskään tunnu olevan päämäärää tai tarkoistusta. Se tuntuu menevän sinne minne sattuma pienempien tahtojen keskiarvoa viskoo.

Kuitenkin mielenkiintoinen ajatus.

Phoebus kirjoitti:

Tarkoitatkohan jonkinlaista panteistista jumaluutta.

Sellainen ongelma tulee mieleen, että jos jumaluudella on yksi mieli ja yksi tahto, eli jokaisella ihmisellä ei ole omaa yksilöllistä jumaluutta sisällään, niin tämä yksitahtoinen jumala kuitenkin kehottaa eri ihmisiä tekemään aivan erilaisia tekoja.

Jotain henkilöä se kehottaa esimerkiksi vihaamaan ja vainoamaan jotain vähemmistöä kun taas sama jumala kehottaa toista ihmistä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta.

Lue lisää

Tuota tarkoitan, ja se on ihmisen karma joka on hänen jumalansa, ja kun tuo karma ihmisen kohdalla päättyy,
niin päättyvät hänen jumalansa
Uskonto ei hyväksy karmaa,mutta se on sama kuin perisynti, psykologinen perimä, ja tuolle perisynnille se yrittää saada ikuisuutta armon kautta kuoleman jälkeen, mutta tuo perisynti on hankittu täällä ollessa, niin se
on selvitettävä myös täällä ollessa, mutta kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä
Uskonto on tietämättään kehittynyt sellaiseksi, että lunastusopin avulla ihmisen karma jatkkuu kuoleman jälkeen, ja näin sielu eritetään ikuistaa, ihmisen elämässään kokeman kärsimyksen,ahdistuksen ja tuskan kautta,taistelemalla hyvän idean avulla pahuutta vastaan,mutta se on vain idea, pahuus on todelista

Phoebus kirjoitti:

En ole kovin vakuuttunut jumalkäsityksestäsi, mutta se on virkistävän erilainen.

Positiivista siinä on se, että jumaluutta ei puristeta ahtaaseen muottiin.

Kuulutko johonkin uskontokuntaan, vai oletko kehittänyt ajatuksesi ihan itse?

Hieman ihmetyttää, että jumaluudella ei ole "omaa tahtoa", vaan se tavallaan muodostuu pienemmistä tahdoista. Sillä ei myöskään tunnu olevan päämäärää tai tarkoistusta. Se tuntuu menevän sinne minne sattuma pienempien tahtojen keskiarvoa viskoo.

Kuitenkin mielenkiintoinen ajatus.

Lue lisää

"Kuulutko johonkin uskontokuntaan, vai oletko kehittänyt ajatuksesi ihan itse?"
En kuulu. Näkemysteni pohjalla on vuosikymmenien pituinen 'etsintämatka', joka alkoi rippikouluikäisenä siitä, kun en pystynyt purematta nielemään tiettyjä kristinuskon väittämiä. Olen tällä yli 60v kestäneellä matkallani tutustunut eri uskontoihin, teosofiaan yms., spiritualismiin, parapsykologiaan, itämaisiin filosofioihin (Krishnamurti on suosikkini niistä), metafysiikkaan ja viimeisin kiinnostuksen kohteeni on kvanttifysiikka (äärimmäisen kiinnostavaa!!!)...siis laidasta laitaan. Mutta...tämä on ollut minun tieni; yleensä hyvin yksinäinen ja itsekseni - ilman guruja tms. - hakien yhä täydellisempiä vastauksia sielustani nouseviin kysymyksiin. Sen olen huomannut, että sitä mukaa kun kysymyksiä nousee, vastauksetkin tulevat jostain vastaan... AINA!

"Hieman ihmetyttää, että jumaluudella ei ole "omaa tahtoa", vaan se tavallaan muodostuu pienemmistä tahdoista."
Nyt ajattelet rajoittuneesti! Jumaluuden 'pienet tahdot', kuten esim. ihmiskunnan, ovat vain pieni osanen siitä. Jumalan *tahto* ei siis muodostu niistä, vaan nämä meidänkin 'pienet tahtomme' ovat vain OSA SIITÄ.
Mieluummin jättäisin kokonaan pois käsityksen "Jumalan tahto", koska se saa meidät ajattelemaan, että on olemassa joku johtava taho tai auktoriteetti, joka määrää miten pitää olla ja uskoa ja ellet tee niin...you know...!

"Sillä ei myöskään tunnu olevan päämäärää tai tarkoistusta."
Mielestäni jumaluuden ainoa tahto on EHDOTON RAKKAUS. Se on myös ainoa syy joka löytyy, kun tarpeeksi syvältä kaivamme, kaikkien "pienten tahtojemmekin" takaa eli tahto (halu) olla pysyvästi onnellinen. Sehän on loppujen lopuksi kaiken elämisemme ja olemisemme perusajatuksena ja se vetää meitä yhä uudestaan etsimään sitä. Se on se "Jumalan Valtakunta" joka löytyy sisältämme, omasta ITSESTÄMME ja josta olen omasta mielestäni löytänyt ainakin palasen... :)

Brina kirjoitti:

"Kuulutko johonkin uskontokuntaan, vai oletko kehittänyt ajatuksesi ihan itse?"
En kuulu. Näkemysteni pohjalla on vuosikymmenien pituinen 'etsintämatka', joka alkoi rippikouluikäisenä siitä, kun en pystynyt purematta nielemään tiettyjä kristinuskon väittämiä. Olen tällä yli 60v kestäneellä matkallani tutustunut eri uskontoihin, teosofiaan yms., spiritualismiin, parapsykologiaan, itämaisiin filosofioihin (Krishnamurti on suosikkini niistä), metafysiikkaan ja viimeisin kiinnostuksen kohteeni on kvanttifysiikka (äärimmäisen kiinnostavaa!!!)...siis laidasta laitaan. Mutta...tämä on ollut minun tieni; yleensä hyvin yksinäinen ja itsekseni - ilman guruja tms. - hakien yhä täydellisempiä vastauksia sielustani nouseviin kysymyksiin. Sen olen huomannut, että sitä mukaa kun kysymyksiä nousee, vastauksetkin tulevat jostain vastaan... AINA!

"Hieman ihmetyttää, että jumaluudella ei ole "omaa tahtoa", vaan se tavallaan muodostuu pienemmistä tahdoista."
Nyt ajattelet rajoittuneesti! Jumaluuden 'pienet tahdot', kuten esim. ihmiskunnan, ovat vain pieni osanen siitä. Jumalan *tahto* ei siis muodostu niistä, vaan nämä meidänkin 'pienet tahtomme' ovat vain OSA SIITÄ.
Mieluummin jättäisin kokonaan pois käsityksen "Jumalan tahto", koska se saa meidät ajattelemaan, että on olemassa joku johtava taho tai auktoriteetti, joka määrää miten pitää olla ja uskoa ja ellet tee niin...you know...!

"Sillä ei myöskään tunnu olevan päämäärää tai tarkoistusta."
Mielestäni jumaluuden ainoa tahto on EHDOTON RAKKAUS. Se on myös ainoa syy joka löytyy, kun tarpeeksi syvältä kaivamme, kaikkien "pienten tahtojemmekin" takaa eli tahto (halu) olla pysyvästi onnellinen. Sehän on loppujen lopuksi kaiken elämisemme ja olemisemme perusajatuksena ja se vetää meitä yhä uudestaan etsimään sitä. Se on se "Jumalan Valtakunta" joka löytyy sisältämme, omasta ITSESTÄMME ja josta olen omasta mielestäni löytänyt ainakin palasen... :)

Lue lisää

Minua vaivaa edelleenkin se, että kaikien ihmisten tahto olisi jumalan tahto.

En ehkä ymmärrä ajatustasi oikein.

Jos jumalan tahto/päämäärä on rakkaus, niin miksi jumala joissain ihmisissä toimii itseään vastaan?

Luonnollinen selitys olisi, että kyseiset ihmiset eivät noudata jumalan tahtoa, vaikka halutessaan sen "kuulisivatkin". He vain sulkevat korvansa jumalan "ääneltä" ja noudattavat omia mielihalujaan.

Jos näin on, niin mihin jumalaa tarvitaan? Eikö ns. jumalan ääni voisi olla ihmisen omatunto (siis moraalinen koodisto ihmisen sisällä ilman jumalien läsnäoloa)?

Phoebus kirjoitti:

Minua vaivaa edelleenkin se, että kaikien ihmisten tahto olisi jumalan tahto.

En ehkä ymmärrä ajatustasi oikein.

Jos jumalan tahto/päämäärä on rakkaus, niin miksi jumala joissain ihmisissä toimii itseään vastaan?

Luonnollinen selitys olisi, että kyseiset ihmiset eivät noudata jumalan tahtoa, vaikka halutessaan sen "kuulisivatkin". He vain sulkevat korvansa jumalan "ääneltä" ja noudattavat omia mielihalujaan.

Jos näin on, niin mihin jumalaa tarvitaan? Eikö ns. jumalan ääni voisi olla ihmisen omatunto (siis moraalinen koodisto ihmisen sisällä ilman jumalien läsnäoloa)?

Lue lisää

Ei ole mitään muuta kuin Jumala, missään tai milloinkaan. Kaikki on sitä ja sen ilmentymää. Tästä johtuen kaikki ajatukset ovat siitä lähtöisin ja kaikki 'tahdot' ovat sitä; myös ihmisten. Onko tätä ihan mahdotonta ymmärtää?

"Jos jumalan tahto/päämäärä on rakkaus, niin miksi jumala joissain ihmisissä toimii itseään vastaan?"
Jotenkin olen vakuuttunut, että Jumala ei koskaan toimi ihmistä vastaan. Ihminen kylläkin helposti uskoo toimivansa Jumalaa vastaan, mutta totuushan on, että kaiken mitä teemme, teemme itsellemme! Toisaalta; mistä voimme tietää koskaan kenenkään perimmäisiä syitä toimia tietyllä tavalla? Emme voi oikeasti tuomita emmekä arvostella ketään, sillä jokaisessa tapahtumassa ja teossa ja ajatuksessa on kuitenkin Jumala mukana olkoonpa se mielestämme kuinka kauheaa tahansa. Eikä meidän kannatakaan tuomita ketään, sillä itseämmehän siinä vain tuomitsemme! Meidän ei silti tarvitse arvostaa kaikkea eikä varsinkaan toimia omaatuntoamme vastaan.

Oman kokemukseni mukaan tuollainen "Jumalan äänen" kuuleminen ei ole kovin helppoa, sillä mielemme on hyvin vahva 'palomuuri' pitämässä omista mielipiteistään kiinni. Kaikesta, noista mielihaluistakin saamme tärkeitä opetuksia ja lopulta johtavat kuuntelemaan ja noudattamaan tarkemmin sisäistä itseämme (tuota Jumalan ääntä).

Siis mihin Jumalaa tarvitaan? Luulen, että Jumala tarvitsee meitä yhtä paljon kuin me tarvitsemme Jumalaa. Olemme yhtä Jumalan kanssa! Olemme Jumala...siis tarvitsemmeko Jumalaa? Emme!

Tuosta "Jumalan äänestä"; se ei ole mielestäni samaa kuin omatunto. Omatunto on kokemuksista ja opitusta muodostunut 'virustorjuntaohjelma', joka varoittaa aina kun olemme 'väärillä sivuilla'. Tuo "Jumalan ääni" kuuluu vain harvoin lähinnä intuitiona tai hiljaisena opetuksena tietynlaisessa meditatiivisessa tilassa (näin omalla kohdallani) ja se ei koskaan käske eikä varoittele, vaan on aina jollain tavalla opettavaa tai vastauksia antavaa.

Brina kirjoitti:

Ei ole mitään muuta kuin Jumala, missään tai milloinkaan. Kaikki on sitä ja sen ilmentymää. Tästä johtuen kaikki ajatukset ovat siitä lähtöisin ja kaikki 'tahdot' ovat sitä; myös ihmisten. Onko tätä ihan mahdotonta ymmärtää?

"Jos jumalan tahto/päämäärä on rakkaus, niin miksi jumala joissain ihmisissä toimii itseään vastaan?"
Jotenkin olen vakuuttunut, että Jumala ei koskaan toimi ihmistä vastaan. Ihminen kylläkin helposti uskoo toimivansa Jumalaa vastaan, mutta totuushan on, että kaiken mitä teemme, teemme itsellemme! Toisaalta; mistä voimme tietää koskaan kenenkään perimmäisiä syitä toimia tietyllä tavalla? Emme voi oikeasti tuomita emmekä arvostella ketään, sillä jokaisessa tapahtumassa ja teossa ja ajatuksessa on kuitenkin Jumala mukana olkoonpa se mielestämme kuinka kauheaa tahansa. Eikä meidän kannatakaan tuomita ketään, sillä itseämmehän siinä vain tuomitsemme! Meidän ei silti tarvitse arvostaa kaikkea eikä varsinkaan toimia omaatuntoamme vastaan.

Oman kokemukseni mukaan tuollainen "Jumalan äänen" kuuleminen ei ole kovin helppoa, sillä mielemme on hyvin vahva 'palomuuri' pitämässä omista mielipiteistään kiinni. Kaikesta, noista mielihaluistakin saamme tärkeitä opetuksia ja lopulta johtavat kuuntelemaan ja noudattamaan tarkemmin sisäistä itseämme (tuota Jumalan ääntä).

Siis mihin Jumalaa tarvitaan? Luulen, että Jumala tarvitsee meitä yhtä paljon kuin me tarvitsemme Jumalaa. Olemme yhtä Jumalan kanssa! Olemme Jumala...siis tarvitsemmeko Jumalaa? Emme!

Tuosta "Jumalan äänestä"; se ei ole mielestäni samaa kuin omatunto. Omatunto on kokemuksista ja opitusta muodostunut 'virustorjuntaohjelma', joka varoittaa aina kun olemme 'väärillä sivuilla'. Tuo "Jumalan ääni" kuuluu vain harvoin lähinnä intuitiona tai hiljaisena opetuksena tietynlaisessa meditatiivisessa tilassa (näin omalla kohdallani) ja se ei koskaan käske eikä varoittele, vaan on aina jollain tavalla opettavaa tai vastauksia antavaa.

Lue lisää

>>Ei ole mitään muuta kuin Jumala, missään tai milloinkaan. Kaikki on sitä ja sen ilmentymää. Tästä johtuen kaikki ajatukset ovat siitä lähtöisin ja kaikki 'tahdot' ovat sitä; myös ihmisten. Onko tätä ihan mahdotonta ymmärtää?

Phoebus kirjoitti:

>>Ei ole mitään muuta kuin Jumala, missään tai milloinkaan. Kaikki on sitä ja sen ilmentymää. Tästä johtuen kaikki ajatukset ovat siitä lähtöisin ja kaikki 'tahdot' ovat sitä; myös ihmisten. Onko tätä ihan mahdotonta ymmärtää?

Lue lisää

Kaikkeudessa on niin rakkaus (=Valo) kuin ei-rakkaus (=pimeys) eli kaikki nuo listaamasi esimerkkikauheudetkin (muutenhan se ei olisi *kaikkeus*). Ei-rakkaus on pohjimmiltaan pelkoa, jonka seurauksena syntyy kaikkea sitä, mikä on pahaa ja negatiivista mielestämme. Kun arvostelemme pahuutta mielemme tasolla, emme voi nähdä sielun syvempiä tarkoituksia sen enempää kärsijän kuin kärsimyksen aiheuttajankaan puolelta. Kaikki arvostelu on vain omassa itsessämme olevien asenteiden heijastusta mielemme peilissä.

Käsitän Jumalan rakkauden loputtomaksi energiaksi, joka ANTAA ja SALLII kaiken, mutta joka VETÄÄ PUOLEENSA hiljaa, pakottamatta, mutta kuitenkin hetkeksikään hellittämättä (vähän niin kuin gravitaatiovoima).

Sielutasolla ketään ei pakoteta kokemaan yhtäkään pahan kokemusta, mutta Jumala rakkaudessaan sallii sen meille (ja siis itselleen). Tällä ihmismielemme mielestä ei ole järkeä; miksi kukaan halauasi kokea pahaa. Mutta jos laittaisimme todella itsemme 'Jumalan housuihin'; kuinka hän saisi kokemuksen oman itsensa kaikista puolista, jos hän ei voisi myös kokea vapaasti kaikkea negatiivista?

Vaikka ymmärtäisimmekin tämän, niin kaiken tässäkin hetkessä maailmassamme riehuvan pahuuden ja kärsimyksen näkeminen on meille suurimmalle osalle ihmisistä kova paikka ja joka saa monet meistä menettämään lapsenuskonsa hyvään Jumalaan. Emme voi kuitenkaan parantaa maailmaa kuin omalta osaltamme ajattelemalla ja käyttäytymällä rakastettavasti tai vähintään myötätunnolla kaikkia kohtaan; niin myös niitä pahantekijöitä kohtaan. Vaikutamme silti huomattavasti enemmän kuin olemme koskaan uskoneet kaikkeen siihen, mitä maailmassamme tapahtuu vain kiinnittämällä huomiomme sen tapahtumiin! Esim. Jos epäoikeudenmukaisuus tai kärsimys nostaa meissä vihan, pelon tai mitä tahansa negatiivista tunnetta esiin, luovutamme sitä vain lisää niille, jotka tuota kärsimystä ovat ylläpitämässä.

Siis jos todella haluamme 'parantaa maailmaa' jotenkin, se parantaminen on lähdettävä omasta itsestämme! "Tunne itsesi" on koko tämän elämänseikkailumme 'password'!

Jos puu tunnetaan hedelmistään, niin silloinhan esimerkiksi buddhalaisuus on oikeampaa kuin kristinusko, sillä se on suvaitsevampaa.

Uskallatteko te uskovaiset miettiä, miksi ihan oikeasti muut uskonnot ja niiden pyhät kirjoitukset ovat vääriä ja sen jälkeen koetella omaa uskontoanne samoilla perusteilla?

Miksi raamattu on oikeampi kuin koraani? Siksikö, että raamatussa sanotaan niin? Eikö koraanissakin sanota, että se on jumalan sanaa?

Phoebus kirjoitti:

Jos puu tunnetaan hedelmistään, niin silloinhan esimerkiksi buddhalaisuus on oikeampaa kuin kristinusko, sillä se on suvaitsevampaa.

Uskallatteko te uskovaiset miettiä, miksi ihan oikeasti muut uskonnot ja niiden pyhät kirjoitukset ovat vääriä ja sen jälkeen koetella omaa uskontoanne samoilla perusteilla?

Miksi raamattu on oikeampi kuin koraani? Siksikö, että raamatussa sanotaan niin? Eikö koraanissakin sanota, että se on jumalan sanaa?

Lue lisää

uskossa(nnossa) että uskon kohde on toteuttanut kirjoitukset ja sovittanut synnit, ja noussut kuolleista, todistettavasti?

Onko muussa kirjoitti:

uskossa(nnossa) että uskon kohde on toteuttanut kirjoitukset ja sovittanut synnit, ja noussut kuolleista, todistettavasti?

todistukset puuttuvat kaikista! Kyllä se on nyt vaan niin, että mainitsemasi asiat ovat pelkkää uskomusta! Mitään pätevää todistusta niistä ei ole olemassa edes kristinuskossa! Mielestäni kristinusko, siis uskonnoksi muokattu määrätynlainen näkemys, on suurin maailmanlaajuinen ihmisiin kohdistuva huijaus!

Onko muussa kirjoitti:

uskossa(nnossa) että uskon kohde on toteuttanut kirjoitukset ja sovittanut synnit, ja noussut kuolleista, todistettavasti?

Olen samaa mieltä kuin EL.

Missään uskonnossa ei ole todisteita näkynyt, pelkkiä kertomuksia ja väitteitä vain.

Jos sinulla on jotain todisteita, niin kuulisin niistä mielelläni.

Phoebus kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin EL.

Missään uskonnossa ei ole todisteita näkynyt, pelkkiä kertomuksia ja väitteitä vain.

Jos sinulla on jotain todisteita, niin kuulisin niistä mielelläni.

Lue lisää

1. Jeesuksen käärinliina, siitä on viime aikoina saatu pitäviä todisteita, sen aitoudesta.
2. Sen aikalainen historioitsija Josefus on maininnut Jeesuksesta.
3. Israelin valtion synty, ajanmerkkinä on profetian täyttymys.
4. Kristuksen seurakunta, armolahjat toimivat, lupauksen mukaisesti.
5. Evankeliumin muuttava voima nähtävissä synnin siteissä olevassa ihmisessä.
6. Karismaattisen uskonliikkeen ylivoimainen lisääntyminen maailmassa.
7. Jumalan Pyhän Hengen sinetti, parannuksen tehneelle; uskon todistus sisimmässä.

Filadelfi kirjoitti:

1. Jeesuksen käärinliina, siitä on viime aikoina saatu pitäviä todisteita, sen aitoudesta.
2. Sen aikalainen historioitsija Josefus on maininnut Jeesuksesta.
3. Israelin valtion synty, ajanmerkkinä on profetian täyttymys.
4. Kristuksen seurakunta, armolahjat toimivat, lupauksen mukaisesti.
5. Evankeliumin muuttava voima nähtävissä synnin siteissä olevassa ihmisessä.
6. Karismaattisen uskonliikkeen ylivoimainen lisääntyminen maailmassa.
7. Jumalan Pyhän Hengen sinetti, parannuksen tehneelle; uskon todistus sisimmässä.

Lue lisää

Luultavasti Filadelfin lista on hänen omasta mielestään vakuuttava, mutta aikuisten oikeasti siinä ei ole yhtään konkreettista todistetta.

Onko koskaan tullut mieleen, että itse Jeesus saattaisi olla Saatana? Saatanastahan puhutaan valheen mestarina? Ja uskovat aina sanotaan, että usko ei tarvitse todisteita, sillä se ei olisi uskoa, jos olisi todisteita. Mutta Raamatussa Jeesus suorittaa ihmetekoja, ja mikäs se sen parempi todiste on? Eli Saatanalle ei olisi mikään homma huijata mitättömiä ihmisiä, tekemällä muutamia hämmästyttäviä taikatemppuja. No, mikä hyöty tästä Saatanalle olisi? Hänhän olisi saanut suuren joukon ihmisiä eksytettyä oikealta tieltä (tällä hetkellä jotain pari miljardia?), uskottelemalla että pelastukseen vaaditaan vain se, että uskoo Jeesukseen. Ja täten siis joutuukin oikeasti kadotukseen? No, joku sanoo että Jeesus ja Saatana on eri tyyppejä, ja ne jopa juttelee keskenään Raamatussa. Itselle tulisi mieleen semmoinen asia kuin alibin tekaiseminen. Ja se, että Saatana olisi tästä juonestaan niin mielissään, ettei malta olla tuomatta itseään esille asian yhteydessä, elikäs siis Raamatussa. Vähän kuin rikoksen tekijät eivät voi joskus vastustaa kiusausta auttaa esim. etsinnöissä tai pelastustöissä jonkun tapettuaan tai kaapattuaan.
Tämmöinen ajatus vain.