Täällä nyt joku uusperheetön taaaaaaaaaas jeesustelee sillä miten uusperheen aikuistet ovat itsekkäitä ja lapset voivat huonosti. miten on te, joilla oikeasti on uusperhe voidaanko teillä todella huonosti ?
Oma kokemukseni pähkinänkuoressa on tämä:
Oma kokemus, ja miehenkin;
Päätä pahkaa rakastuminen aikusiällä, uskomaton tunne että vielä joku saa perhoset vatsaan.
Silti lapsille toinen esiteltiin vasta viikkojen päästä...elämä opettaa.
Kova halu olla yhdessä mutta samalla vankkumaton tieto että esim päätöstä yhteenmuutosta ei voida tehdä kaksin, koska päätös koskettaa myös muita. Lapsia kuultiin, ja yhteen muutettiin lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Ikää molemmilla sen verran että sun ja mun lapset riittää, näinhän meillä jää myös aikaa olla kahden ja hoitaa tätä parisuhdetta.
Molemmilla takana pitkä (17v) pitkä suhde, joka ollut onneton suurimman osan ajasta. Molemmilla vahva tietoisuus siitä, että tämän ihmisen kanssa haluan olla loppuelämäni.
Lapset:
Omani on lähi, miehen etä.
Omani joutui näkemään ja kokemaan ydinperheessä henkistä väkivaltaa ja lievästi myös fyysistä. Huutaminen ja riitely oli päivittäistä, itkeä saatiin paljon. tieto erosta, varsinkin kun isä heitti tiedon lapselle todella törkeästi oli shokki. Asiasta puhuttiin ja äidin kanssa läpikäytiin eron syitä. Huolimatta siitä, että isä välillä hylkäsi eikä lapseen pitänyt yhteyttä, rakkaus isään säilyi. Kuitenkin äidin kanssa kaksin oli parempi. Kun lapsi sitten näki äidissä muutoksen, hymyn silmissä ja naurun äänessä, ei äidin uutta miestä ollut vaikea hyväksyä. Niistä tuli kaverit, pikkuhiljaa, mutta tuli. Lapsi huomasi, ettei isoja päätöksiä tehdä ilman että häntä kuullaan. Esim. kaikki muutettiin yhteen vasta kun lapsi itse otti puheeksi että niin pitäisi tehdä. Nyt; lapsen ei tarvitse kuunnella riitoja eikä varsinkaan kohdata väkivaltaa, ei fyysistä eikä psyykkistä kotonaan. isän kanssa tapaamiset ovat ylä ja alamäkeä, mutta silti, isä on rakas.
Miehen lapset: en ota kantaa miten he eron kokoivat koska en ole tilanteessa ollut silloin mukana. Suhteemme alussa oli miehen nuorin isästään kovasti mustasukkainen. Hänelle tehtiin selväksi ettei kukaan horjuta hänen asemaansa isäänsä nähden, hänelle annettiin aikaa totutella, aikaa olla isän kanssa kahden. pikkuhiljaa tunneside välillämme syntyi, ja syveni. Voin puhtain sydämin sanoa että rakastan häntä.
välit ex-mieheen on kunnossa, samoin kuin hänen vaimoonsa.
Välit miehen ex:n ei ole kunnossa, kellään, mutta onneksemme lapset ovat niin isoja ettei meidän tarvitse olla hänen kanssaan juurikaan tekemisissä.
Meillä, ihan oikeasti on asiat hyvin.
Kun muistan läpikäymääni perhehelvettiä ydinperheessäni, kääntyy mahani ympäri.
En enää ikinä voisi alistaa itseäni enkä lastani moiseen tilanteeseen.
On ihana nähdä kun no päätä pidempi, teini-ikäinen poikani halaa miestäni ja hänen lapsiaan. On ihanaa kun miehen lapset tulevat halaamaan ja sanovat että tykkäävät.
Tunnesiteet ovat syntyneet ja syventyneet...tämä on uusperherakkautta.
Oma kokemukseni pähkinänkuoressa on tämä:
Oma kokemus, ja miehenkin;
Päätä pahkaa rakastuminen aikusiällä, uskomaton tunne että vielä joku saa perhoset vatsaan.
Silti lapsille toinen esiteltiin vasta viikkojen päästä...elämä opettaa.
Kova halu olla yhdessä mutta samalla vankkumaton tieto että esim päätöstä yhteenmuutosta ei voida tehdä kaksin, koska päätös koskettaa myös muita. Lapsia kuultiin, ja yhteen muutettiin lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Ikää molemmilla sen verran että sun ja mun lapset riittää, näinhän meillä jää myös aikaa olla kahden ja hoitaa tätä parisuhdetta.
Molemmilla takana pitkä (17v) pitkä suhde, joka ollut onneton suurimman osan ajasta. Molemmilla vahva tietoisuus siitä, että tämän ihmisen kanssa haluan olla loppuelämäni.
Lapset:
Omani on lähi, miehen etä.
Omani joutui näkemään ja kokemaan ydinperheessä henkistä väkivaltaa ja lievästi myös fyysistä. Huutaminen ja riitely oli päivittäistä, itkeä saatiin paljon. tieto erosta, varsinkin kun isä heitti tiedon lapselle todella törkeästi oli shokki. Asiasta puhuttiin ja äidin kanssa läpikäytiin eron syitä. Huolimatta siitä, että isä välillä hylkäsi eikä lapseen pitänyt yhteyttä, rakkaus isään säilyi. Kuitenkin äidin kanssa kaksin oli parempi. Kun lapsi sitten näki äidissä muutoksen, hymyn silmissä ja naurun äänessä, ei äidin uutta miestä ollut vaikea hyväksyä. Niistä tuli kaverit, pikkuhiljaa, mutta tuli. Lapsi huomasi, ettei isoja päätöksiä tehdä ilman että häntä kuullaan. Esim. kaikki muutettiin yhteen vasta kun lapsi itse otti puheeksi että niin pitäisi tehdä. Nyt; lapsen ei tarvitse kuunnella riitoja eikä varsinkaan kohdata väkivaltaa, ei fyysistä eikä psyykkistä kotonaan. isän kanssa tapaamiset ovat ylä ja alamäkeä, mutta silti, isä on rakas.
Miehen lapset: en ota kantaa miten he eron kokoivat koska en ole tilanteessa ollut silloin mukana. Suhteemme alussa oli miehen nuorin isästään kovasti mustasukkainen. Hänelle tehtiin selväksi ettei kukaan horjuta hänen asemaansa isäänsä nähden, hänelle annettiin aikaa totutella, aikaa olla isän kanssa kahden. pikkuhiljaa tunneside välillämme syntyi, ja syveni. Voin puhtain sydämin sanoa että rakastan häntä.
välit ex-mieheen on kunnossa, samoin kuin hänen vaimoonsa.
Välit miehen ex:n ei ole kunnossa, kellään, mutta onneksemme lapset ovat niin isoja ettei meidän tarvitse olla hänen kanssaan juurikaan tekemisissä.
Meillä, ihan oikeasti on asiat hyvin.
Kun muistan läpikäymääni perhehelvettiä ydinperheessäni, kääntyy mahani ympäri.
En enää ikinä voisi alistaa itseäni enkä lastani moiseen tilanteeseen.
On ihana nähdä kun no päätä pidempi, teini-ikäinen poikani halaa miestäni ja hänen lapsiaan. On ihanaa kun miehen lapset tulevat halaamaan ja sanovat että tykkäävät.
Tunnesiteet ovat syntyneet ja syventyneet...tämä on uusperherakkautta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mä huomasin kanssa, että joku uuspreheetön on taas ottanut asiakseen oikein kahden otsikon verran tulla periaatteessa haukkumaan miten uusperheet on perseestä.
Onneksi itse tiedän oman perheeni tilanteen ja muiden asiat ei kiinnosta.
Kumpa nää jeesustelijatkin oppis saman. taitaa vaan olla niin että
niiden oma elämä on niin helvettiä etteivät jaksa enää paneutua siihen vaan
laittavat jäniksen tavoin päänsä pensaaseeen ja keskittyvät arvostelemaan muita.
silloin aikanaan kun ex-miehesi oli niiiiin kamala? provooo..
Raukka.....
sitten muuhun kykene raukka. Älykyytesi on pahasti pakkasella.
provoa enää keksi kun miehen lapset sitä ja tätä!!!! Ainakin saa porukkaa liikkeelle kun kirjottaa varmasta tärpistä, miehen lapset...puuta heinää.
Mitä pahaa aloittaja susta kirjoitti miehen lapsista ???
kertoa minulle, mitä tarkoitat , kun sanot että "miehen lapset sitä ja tätä" ,
sekä "varmasta tärpistä"? Luin pari kertaa tekstin, enkä ymmärrä mihin viittaat?
Minusta ap kirjoitti erittäin kauniisti uusperheensä muodostumisesta, eikä haukkunut ketään, edes ex-miestään. Kertoi vain oman tarinansa.
Toisin kuin sinä et pysty muuhun kuin rakki koiran virkaan.
Täällä kirjoitellaan että uusperheistä ei kirjoiteta muuta kuin pahaa, ja sitä miten onnettomia perheitä ovat. Tässä ja monessa muussakin tarinassa on kerrottu onnellisuudesta, tasapainosta ja rakkaudesta, mikä vallitsee uusperheissä. Ja kas kummaa, heti kirjoitus ammutaan alas provona.
Se taas kertoo minulle tänmän UP-palstan vakio valittajista paljon. Heidän omasta kurjasta ja surullisesta tilanteestaan, rakkaudettomuudesta, syvästä yksinäisyydestä, kateudesta toisia kohtaaan.
Kirjoittaa ihan mistä tahansa, on tietty ryhmä taustalla etsimässä siitä virheitä, mollaamassa kirjoittajaa. Ja jos tekstistä ei löydy edes suurennuslasilla mitään arvosteltavaa, niin sitten se kuitataan provoksi.
Vanha fraasi tähän loppuun, paljon käytetty ja kulunutkin ehkä, mutta paikallaan:
Hanki elämä, niin ei tarvitse kadehtia toisten elämää.
Sulta on kysytty mitä tarkoitat tällä kirjoituksella, mutta älykkyytesi ei riitä vastaamiseen.
Tyhjä tynnyri sen kun kumisee....
herää jo, kellojasi soita ding dong gong... heh...
onko tossa todella kaikki mihin älykkyytesi riittää.
No mulla on paljon fiksumpi koirakin sitten kun sinä.
Vastaukset kertoo paljon tän palstan sisällöstä.
Täällä näköjään ei ole uusperheellisiä vaan ainoastaan näitä katkeria yksinhuoltajia
joita kukaan ei enää huoli.
No täytyy sanoa, että mä en ole ikinä kokenut että uusperhe-elämä olisi jotenkin ongelmallista. Mulla ei ole siis kokemusta huonoista väleistä suhteessa mieheeni, lapsipuoleen tai miehen exään. Mies ja ex hoitavat asiansa hyvin ja miehelläkään ei ole mitään exän uutta miestä vastaan.
Mitä tulee noihin uusperheettömiin, niin ei nekään oikeastaan mitenkään vaivaa. Jos ei ole kokemusta, niin ei voi tietää. Ja sellaiset ex-nyx-tappelut täällä tuntuu itselleni jotenkin niin lapsellisilta, absurdeilta ja naurettavilta, kun aikuset ihmiset kehtaa tapella kuin kakarat keskenään.
Ilmeisesti tekstini sai uusperheettömät suuttumaan todella siitä ajatuksesta että uusperheissä ollaankin onnellisia ja rakastetaan toinen toisiamme.
En anna näille ikäville kirjoituksille mitään arvoa, sillä ymmärrän että niiden takaa löytyy yksinäisiä ja katkeria ihmisiä, minulla taitaa olla jotain josta he vain haaveilevat.
Nyt vietän tämän päivän töissä, ja sen jälkeen aloitan loman josta nautin koko uusperheen voimin. Juttuja tehdään yhdessä ja erikseen, ja nautitaan yhdessäolosta.
Näitä kirjoituksia lukiessani, olen entistäkin onnellisempi siitä, että olen saanut mieheni elämääni ja hänen mukanaan kaksi ihanaa lasta. Että olemme ex-puolison kanssa saaneet välimme kuntoon.
Toivotan kaikille UUSPERHEELLISILLE oikein aurinkoista viikonloppua.
Kyllä, osuit oikeaan. Totuus sattuu toisiin.
Toiset viettävät tämän tulevan viikonlopunkin yksin yksinäisenä kun taas
toiset viettävät intohimoisia ja ihania hetkiä miehensä kanssa.
viettävät intohimoisia hetkiä naisenkin kanssa.
hyvä pointti ;)
tosi huonosti vain miehen lapset, jotka eivät sopeudu minnekkään oli asia tai paikka mikä tahansa. Aina löytävät valittamista ja vinkuvat ja huutavat ja kiukkuavat. Onneksi omat ovat sivistyneitä ja pärjäävät paikasa kuin paikassa. Voi kasvatta ja opettaa näitä lapsia parempaan elämään vaikka vaikeelta tuntuu oppivatko ikinä.
Ehkä joskus tilanne rauhoittuu kun nuo lapset kasvaa ja eivät enää tarvi isäänsä rahoittamaan elämäänsä. Saisimme olla oman perheen kesken.
sulla raukalla ei ole edes perhettä, senhän näkee kaikki.
Kirjoituksesi oli aivan kuin omista kokemuksistani.
Meillä on edetty hyvin samalla tavoin, lapsia kuunnellen.
Kuitenkin lapsille on tehty myös selväksi, että tässä on ihminen jota rakastan ja jonka
kanssa haluan elää.
Minä olen voimakkaasti sitä mieltä että lapsi voi olla onnellinen vain jos hänen vanhempansakin on.
Siksipä tulee usein mieleen että kuinkahan huonosti näiden valittajien lapset voivatkaan, kun oma äiti
on noin masentunut ja negatiivinen.
Niin ihanaa, että jollakin noin hyvin mennyt :) Ero on rankkaa lapselle ja monesti sen uusperheen syyksi laitetaan ne lapsen oireet jotka ovat oikeasti peräisin niistä aiemmista eroista tai oikeammin niistä hirveistä riidoista ja ehkä väkivallasta. Mutta niin monta on tarinaa kuin on perhettäkin.
useammalla lapsella, että kun joutuu muuttamaan pakolla talosta toiseen, niin kyllä se tuottaa tuskaa. Miksei ne aikuset muuta, miksi lapsi laitetaan muuttamaan? Lapset laitetaan maksamaan isän virheet.
Kenen vika se on ellei tämän uusioperheen?
Kuinkas monesta uusperheestä sulla on kokemuksia, siis ihan omakohtaisia ???
lapsi maksaa myös äidin virheistä?
Kaikki erot kun eivät johdu miehistä.
Kyllä se menee niin että, minä asun omassa kodissani, oman perheeni kanssa.
Samoin minun mieheni asuu omassa kodissaan, oman perheensä kanssa (siis me olemme perhe ja asummu yhdessä), joten ne lapset tulevat isänsä kotiin, eikä isä mene tapaamaan lapsia ex-avokkinsa asuntoon, vaikka se exä sitä varmasti hartaasti toivoo, eikä vain lasten takia....
Ei meillä ainakaan lapset tunne tuskaa siitä että käyvät säännöllisesti isänsä kodissa, ei minun lapseni eikä mieheni lapset. onnellisia, tasapainoisia lapsia.
Merkittävintä lapsen hyvinvoinnissa on se, miten perheen aikuiset suhtautuvat eroon.
Jos kylvää katkeraa myrkkyä kokoajan lapsensa mieleen ja mustamaalaa isää sekä isän uutta puolisoa, antaa vihansa tulla kaiken yläpuolelle, niin se vahingoittaa eniten lasta, eikä kulkeminen kotien välillä.
Ja onhan se aikuinen muuttanut myös monta kertaa: ensin yleensä isä muutta erossa muualle ja sitten myöhemmin muutetaan taas, kun rakastutaan uuteen puolisoon....