Eli joo... olen 17-vuotias lukiota käyvä panssarikassakaappihomo. Ulkoisesti minua tuskin kukaan homoksi tunnistaa, tarkoitan, etten kuulu näihin stereotypia homoihin, vaan olen kuin kuka tahansa "normaali", jopa hyvännäköiseksi haukuttu 17-vuotias poika. Tämä vain vaikuttaakin olevan juuri se ongelma, eihän kukaan tunnista minua homoksi, eli ei ole toivoakaan löytää seurustelukumppania. Kyllä näitä ihastuksia sun muita aina tulee, mutta myös menee, viimeistään kun jokainen paljastuu heteroksi. Ja toistuu, toistuu... pikku hiljaa jo vituttaa, löytyykö koskaan sitä "oikeaa". Tietysti joo, ongelma olisi korjattu, jos voisi tuntea vetoa näihin tyyppeihin, joista tunnistaa kilometri x10^a mitä miehiä ollaan, mutta kun ei vain "sytytä". Muutenkin ulkoiset paineet mielettömät, kun oli suuri askel edes hyväksyä homoutta, mutta itsehyväksynnän osalta näkyy jo valoa tunnelin päässä. Kuitenkin ajatus julkihomoudesta saa silmissä pyörimään, maan tärisemään, kädet hikoilemaan. Tästä tietysti taas seuraa, yllätys yllätys, lisää ongelmia, enhän uskalla mitään silmäpeliä, etten paljastu! Alkaa vaan usko ihan normaaliin (normaaliin ja normaaliin miesten väliseen) parisuhteeseen kohdallani mennä... Vastaavia ongelmia? Miten ratkennut, siis kuinka olette sen maagisen kumppanin löytänyt? Ei tullut kovin kummoinen viesti, mutta toivottavasti bongaatte pointin:)
Homo
ihan heterona
351914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
""vaan olen kuin kuka tahansa "normaali", jopa hyvännäköiseksi haukuttu 17-vuotias poika. Tämä vain vaikuttaakin olevan juuri se ongelma, eihän kukaan tunnista minua homoksi"" en tosiaan tarkoita, että on epätavallista, että homo näyttää hyvältä, über nopea kirjoitussuoritus vaan sisältää ilmaisuvirheitä:) Siis älkää ottako nokkiin
No täältä sitä kumppania ei ainakaan löydy kun ei tänne voi yhtään mitään näköjään kirjoittaa kun kaikki viestit poistetaan.
Panssari kyllä sulaa kun löydät suuren rakkauden. Varmasti kaatuu muurit ja tulet ulos kaapista. Aikaa on kun olet vata teini. Kolmekymppisenäkin voi löytää todellisen rakkauden. Kärsivällisyyttä ja luottamusta.
Itse uskalsin lähteä etsimään sitä oikeaa vasta kaksvitosena. Silloin ei vielä ollut nettiä, joten lehteen vain ilmoituksia kyhäämään. Silloin kirjeiden odotus oli yhtä tuskaa, mutta kyllä nykyään netti-aikanakin kädet hikoilevat, kun ekaa kertaa ollaan menossa tapaamaan sitä oikealta tuntuvaa tyyppiä.
Hyvä olisi, jos olisi sellainen foorumi, jossa aidosti etsittäisiin sitä oikeaa, eikä vain yhden illan paineen purkua. Voi olla kyllä tosi onnekas, jos normaalikuvioissa törmäisi toiseen samanlaiseen... melkein kuin neula heinäsuovassa.
Ulostulossakin on omat asteensa. Eihän sitä tarvitse kaikille toitottaa. Voihan sitä aloittaa niistä tärkeimmistä ihmisistä. Monasti kun asian kertoo, voi saada palautteen, että "joo, kyllä mä tiesin sen!".
Onnea vaan sen oikean rakkaan löytämiseen.
Pläh... nyt alkaa jo nimimerkki "ihan heterona" kyllästyttää, otsikkoon ja aiheeseen se jotenkin omalla vääntyneellä kielikorvalla kuunnellessa sopi ja kuulosti ihan hyvältä "homo ihan heterona". Mutta tällä kuitenkin mennään:)
Niin, alkusanojen jälkeen asiaan. Kaapin ovet joo pysyy ainakin vielä visusti kiinni, varsinkin kun asun kotona. Mutta sehän tässä juuri mielenkiintoista on, nimittäin elämässä, ettei voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan. Ties vaikka jossain vaiheessa poikkeaisi päivänpaistetta katselemaan. Se on sen ajan murhe.
Ei siis kai auta, kuin jatkaa yrittämistä, pitää silmät auki ja oppia ymmärtämään tjs.. Pakko se vain on luottaa, että joku jossain vaiheessa löytyy, ei pidä heittää hanskoja tiskiin. Niin, ikäähän on kokonaiset 17 risat lasissa, että toisaalta, kyllä tässä vielä kerkeää. Kun jaksaisi vain odottaa.
Mutta, kirjoitelkaa nyt ihmeessä muut kokemuksia, vastaavia tilanteita yms.! Tätä voisi sitten vaikka vertaistueksi kutsua:)
on tunnetusti vaikeaa aikaa muutenkin, mutta jos ja kun, ei aseta liian suuria ennakkotoiveita ja paineita siihen "ensimmäiseen" tapaukseen, tarkoitan, ettei se kumminkaan seksissä tule olemaan sitten "se suuri ja lopullinen rakkaus". Jokainen tarvitsee mielestäni ensin joitakin kokemuksia, ennen kuin edes osaa päättää millaisesta, minkä tyylisestä edes pitää, siihen kun ei pelkkä ihastuminen riitä, koska siihen mukaan tulee enemmin tai myöhemmin se aktinkin kokeileminen. No, jos ei itsellään riitä rohkeutta tehdä kenellekään aloitetta, on vain tyydyttävä odottomaan joltain toiselta sitä aloitetta ja mentävä siihen sitten rohkeasti mukaan. Kukaan tuskin pystyy ja edes voi antaa kokonaisvaltaista ohjetta tai neuvoa, miten niissä tilanteissa on toimittava, ne vain tulevat kohdalle.
Omat ensimmäiset kokeiluni sain hieman vanhemmalta ja kokeneemmalta pojalta, en sunkaan ollut mitenkään hyväksikäytetty, vaan koska tunsin asiaan suunnatonta vetoa, olin välittömästi valmis "leikkiin mukaan". Onneksi en ole niitä, jotka haikailevat sen "ikuisen rakkauden" perään, joten uusien kavereiden kanssa seksi on ainoastaan nauttimista varten. En tarkoita, että jokaisen on oltava valmis hyppimääm jokaisen kainaloon aina pyydettäessä, mutta mielestäni on aivan turha rakennella heti alkuun mitään "tuhannen ja yhden yön satua" tulevaisuudesta, nuoruuteen kuluu tietysti ne ihastumiset, mutta rakkaudesta ei vielä silloin ole kysymys ja ikuinen homo-rakkaus, toteutuuko sellainen edes 1/10 000:sta?
Jep. Taisit osua aika lailla naulan kantaan. En tosiaan tarkoittanutkaan, että mitään varsinaista "kestosuhdetta" kaipaisin, tai edes odottaisin, vaan enemmin kokemusta. Käyttämästäni "kumppani" sanasta saa helposti väärän kuvan. Toisaalta kokemuksen hankkimiseenkin tarvitaan tietty kemia, uskoisin. Tai itse tarvitsen, kaikki ei.
Mua ärsyttää tää yleistys et homot ei voi sitoutua pitkäksi aikaa ja aina se suhde on pelkkää seksiä.. Se on totta et suurin osa meistä on sitoutumiskammoisia, pelkän seksin perässä juoksevia tyyppejä. Itse olen seurustellut kohta 6 vuotta maailman ihanimman ja luotettavimman ihmisen kanssa. Silloin ku me tavattiin niin itse olin 21v ja toinen osapuoli 17 että kyllä sitä voi nuorenakin sitoutua kunnolla suhteeseen.. Edellyttäen että molemmat sitä oikeasti haluavat.. Älä menetä toivoa.. Sitä ei tiedä minkä nurkan takana se "oikea" tyyppi on sua vastassa.. Niin ja meistäkin molemmat on ihan "normaaleja" tyyppejä.. Tarkoitan siis että ei meistä homous kilometrin päähän loista...
"Alkaa vaan usko ihan normaaliin (normaaliin ja normaaliin miesten väliseen) parisuhteeseen kohdallani mennä..."
No ei tätä nyt oikein muuksikaan voi tulkita kuin "kestosuhteeksi", jos et sitten ole niitä kolmenviikonseukkaamissuhteista höpöttäjiä... Jos taas ongelmasi on riittäväntasoisen panoseuran vähäisyys, kannattaa ehkä tinkiä tavoitteista tai muuttaa isommalle paikkakunnalle, mikäli et halua viettää "neitseellistä" elämää edelleen kolmekymppisenä. Kolmekymppinen ikineitsyt ei muuten ole mikään harvinaisuus maakuntahomojen keskuudessa...
Freegay tyrkyttää taas muille sitä oma elämisen malliinsa. Mä oon ennenkin lukenu näitä Freegayn viestei ja huomannu, et toi Freegayn elämisen malli sopii ehkä joillekin, jotka itkee vielä kuuskymppisenäkin "sen ikusen kadotetun nuoruuden" perään harrastamalla irtosuhteita niin kauan ku kyrpä vaan jotenkin vielä seisoo (vaikka sitten Viagran avulla, jos ei muuten). Asia nyt vaan kuitenkin sattuu oleen niin, et homojen joukosta löytyy aika paljon näitä Freegayn kaltasii sitoutumishaluttomii ja -kyvyttömii otuksii, jotka hakee vaan sitä yhden yön nautintoo eikä elämänkumppanii.
Parisuhteessa kyse on kuitenkin muustakin ku vaan seksistä. Siinä kyse ihan vaan siitä, et saa olla yhessä toisen kanssa ja jakaa ihan sitä tavallista arkee. Seksikin kuuluu parisuhteeseen, mut kaikille tulee sellasii hetkii, et ei vaan seksi yksinkertasesti kiinnosta eikä seksin harrastaminen oo mikään nukkumiseen tai syömiseen verrattava perustarve, jota koko ajan pitää saada, et pystyy elään.
Freegayn mielestä jokanen tarvii vähintään muutamii kokemuksii ennen ku tietää haluuks sitoutuu vai ei. Miks tarttis? Jotkut ei kykene parisuhteeseen vaikka kirveellä uhkais, mut jotkut taas on sitoutumiskykysii- ja halusii ja haluu jakaa sen arjen oman poikaystävänsä kanssa eikä jää itkeen "menetettyjen seksikokemusten" perään. En mä ainakaan usko, et mä kolmekymppisenä eroisin mun poikaystävän kanssa ja rupeisin itkeen sitä, ku mä en oo harrastanu koskaan seksii kenenkään toisen kanssa (mulle ku seksi ei oo se pääpointti parisuhteessa, vaan ihan yhdessä oleminen). Mä itseasiassa oon varautunu oleen loppuikäni sen yhden ja saman tyypin kanssa enkä mä haluu elämääni ketään muuta. Jos tulee ero, ni sekin on elämää, mut toivottavasti niin ei käy. Mä en ainakaan oo sellanen tyyppi, joka luovuttaa heti, ku arki tulee vastaan niin ku nimimerkki Freegay ja monet muut homot näyttää olevan.
"Mua ärsyttää tää yleistys et homot ei voi sitoutua pitkäksi aikaa ja aina se suhde on pelkkää seksiä.."
Oman tulkintani mukaan tämä on aikas yleistä ennen vuotta 1980 syntyneiden homojen keskuudessa. Sitoutumattomuus on läheistä sukua kyvyttömyydelle hyväksyä omaa seksuaalisuuttaan. Erästa sanontaa lainatakseni; ensin pitää oppia rakastamaan omaa itseään ennen kuin voit rakastaa muita.
Siinä suhteessa nuoremmat homot eroavat radikaalisti vanhemmista homoista, jotka ovat tottuneet saamaan p*skaa niskaansa oikein urakalla. Kun on hakattu, haukuttu, syrjitty, hylätty ja riepoteltu koko ikä, ihminen ei ole oikein kykenevä jakamaan minkäänsortin rakkautta enää kenellekään vastaantulijalle. Surullisia tapauksia kaiken kaikkiaan. Suomi on kolkko maa.
Tää on niin ällöpallohyveellistä tekstiä, et sun on pakko olla uskossa. Joko olet kysynyt seurakunnaltasi, mitä mieltä ne ovat homoista?
Kenellä on potentiaalia aktiiviseen seksielämään, niin mikä ettei, GO FOR IT! Muttei pidä yleistää, tai syyttää mitenkään jeesustelusta tai että tavalliseen arkielämään pyrkivä homopariskunta ajattelisi kokoajan vain lihan himoa. Miksi kuvittelet, että jos haluaa muutakin kuin pelkkää seksiä, että se on jotenkin jeesustelua, miksi monopolisoit sellaisen ajattelun vain kirkolle? Ja ei, en ole uskovainen vaan ateistinen homo, joka haluaisi jonkun vierelleen jakamaan sen arjen, enkä vaihtuvaa panopuuta tyyliin, että aina kun olen saanut tyydytetyksi itseni hänen kroppansa avulla laittaisin hänet samantien vaihtoon.
Sinulla on aika suuret stereotypiat siitä, että homot ajattelevat vain seksiä toisesta miehestä eivätkä näe toista miestä rakkauden kohteena? Toki seksi on tärkeää, mutta haluan uskoa, että jos jotain miestä rakastat niin pystyt rakastamaan häntä vaikka vanhainkodissa, jolloin ne seksuaaliset halut eivät ole niin suuret vaan olette yhdessä siksi, koska miehet välittävät toisistansa.
Kuinka voit olla noin täynnä itseäsi - ja noin tekopyhä. Jos periaatteesi on tuo kun sanoit, miksi olet tuollainen kusipää, että ylpistyt ja nostat itsesi noin "jalustalle" ja pidät muita halpa-arvoisina perseenjakajahuorina? Osoitat todella oman tyhmyytesi... ei sua voi arvostaa, ei kukaan
Luulet vaan ettei sua huamata homoks. jus ton ikäsiä naisia kiinnostaa yrittää iskee joku kaheli homo ja......
Heterothan on NORMAALEJA joten heh ole tyytyväinen että kohtaat vain normaaleja ihmisiä, et ketään hulluja ja sekopäitä!
Homoissa suurin osa on mielenterveysongelmaisia, alistavia tai alistuvia perverssejä.
Hiv on nykypäivää, miten aiot suojautua siltä??? et voi mitenkään enään tässä suomessa jossa homoista jo kohta 50% kantaa virusta. Kokemusta on !
Mieti tarkkaan mitä teet hae apua ennenkuin lankeat.
Mutta jos todella koet kaiken jälkeen vielä olevasi homo, niin muista että ÄLÄ KOSKAAN näyttele olevasi muuta, tai ÄLÄ OLE NAISEN KANSSA VAIN ETTÄ SAISIT LAPSIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Suosittelen muuttoa vaikkapa canarialle tms.... sieltä löytyy sinunlaisiasi sairaita tyyppejä hurumykke ja tauteja sitäkin enenmmän, joten onnea vaan tulevaisuuteen .....
"Ei elämästä selviä hengissä" on muistamisen arvoinen totuus mutta ei kannata ihan kaikkia neuvojia todesta ottaa. Pikkusen ihmettelen heidän maailmankuvaansa ja motiiviaan jaella näitä neuvoja. Luulevat kai jakamalla pahaa oloaan keventävän omaansa. Mutta hyvä on muistaa, että on se ihmisjoukko sitten mikä tahansa: lääkärit, lentäjät, homot, heterot, uskovaiset... niin kaikista löytyy tyyppejä laidasta laitaan. Eli on hyvikset ja pahikset ja siltä väliltä. Toivottavasti törmäät enemmän näihin mukaviin tyyppeihin.
Tärkeintä on tietysti, että olet sinut itsesi kanssa ja sen avulla voit olla aito ja onnellinen myös toisten kanssa.
Jos olet 17 v ja risat niin ehdit kyllä hankkimaan elämässä vielä vaikka millaisia kokemuksia ja ihmissuhteita. Muistan kyllä kun olin Sinun ikäisesi, sitä kaipasi, etsi ja odotti. Kulttuuri silloin oli vielä tosi syyllistävä ja asuin pikkukaupungissa. Löytyi 18-vuotiaana joku kumppani, joka ei tosiaankaan ollut "se oikea". ja löytyi vielä myöhemmin monta muuta opettavaista ihmissuhdetta, osa oikein mukavia. Ei kenenkään tarvitse sitoutua 17-vuotiaana loppuelämäkseen, elämähän Sinulla on vasta edessä. Rohkeasti vain kokeilemaan oman ihmisenä kasvamisen myötä seurustelua tai ihastumisia. Ei kannata pelätä, se toinen voi olla ihan yhtä arka, haavoittuva tai kokematon.
Meillä homoilla taitaa olla aika paha tapa lokeroida itsemme liian ahtaisiin käsityksiin homoudestamme.
Minulle on aivan saman tekevää, haluaako joku koko elämänsä pituiseen suhteeseen ja odotella sitä "oikeaa" vuosikausia, vai elää tavallani elämästä nauttien, eikä se todellakaan tarkoita, että jatkuvasti olisin "perse pystyssä" hankemassa uutta miestä.
Heitot siitä "sitoutumiskammoisuudesta /-kyvyttömyydestä" ohitan täysin tietämättömyydestä johtuvana, mutta en kyllä ymmärrä tätä "pakko löytää vakituinen" valitusta, josta gay-palstoilla valitellaan, jos seuraa suhteensa virallistaneitten tilastoja, niin ei niitä vuosittain kovinkaan paljoa gay-miesten kesken ole solmittu, elääkö ne suhteissa olevat sitten "kaappi-liitoissa", niin voi kyllä epäillä?
Näyttää selvästi siltä, että aika harvat maaseudun homot kirjoittelevat näille palstoille, niin paljon on väärää käsitystä täällä elämisen "muka vaikeudesta", jos on penskasta asti ollut sinut itsensä kanssa ja hyväksynyt oman elämänsä, ei siihen ole ollut muilla mitään sanomista, enkä ole kuulluut, että ainakaan täällä meillä yksikään homo olisi joutunut hakatuksi/saanut turpiinsa suuntauksensa takia.
Se pitää varmaan paikkansa, että mitä pienempi paikkakunta, sen harvemmin niitä parisuhteita syntyy, mikä on ihan luonnollista, suhteet mitä syntyy voi näyttää ulkopuolisesta "irtosuhteilta" mutta niin ei suinkaan ole, ja kun lähden esim. paikallisesta ravintolasta toisen homon kanssa, jokainen tietää mistä siinä on kysymys, näillä pienillä paikkakunnilla on turha edes yrittää elää "kaapissa" mikäli aikoo elää edes hiukankaan normaalia elämää ja se normaali elämä täällä on sitä, ettei tarvitse asua ja elää toisen kanssa vakituisessa suhteessa.
Muuten, yksi asia vielä ihmetyttää, miten kukaan tosissaan voi tietää olevansa homo, jos ei ole edes kokeillut homoseksiä toisen kanssa, koska se vasta todentaa olenko ehkä homo, nuorena voi ihastua toiseen muustakin syystä, joten näitten 17v:n
"olenkohan homo" kysymykset eivät ratkea ennen kuin käytännössä kokeilemalla.
Vaikka maaseudut autioituvat, ei täällä kumminkaan eletä missään takapajulassa, homous hyväksytään ihan luonnollisena asiana, näin ainakin itse olen kokenut asian.
ps. en tuputa vapaata elämäntyyliäni kenellekään, mutta en ota vastaan neuvoja vakituisen kumppanin ihanuudesta kertovia juttuja, jokainen "taaplatkoon tyylillään"
Öö, Freegay, pakko kysyä, et olihan toi oltava provo, siis toi
"Muuten, yksi asia vielä ihmetyttää, miten kukaan tosissaan voi tietää olevansa homo, jos ei ole edes kokeillut homoseksiä toisen kanssa, koska se vasta todentaa olenko ehkä homo, nuorena voi ihastua toiseen muustakin syystä, joten näitten 17v:n
"olenkohan homo" kysymykset eivät ratkea ennen kuin käytännössä kokeilemalla."
Mikäli ei ollut, niin oletkohan itse oikeasti homo, sillä et tunnu ymmärtävän, että homo tunnistaa itsensä homoksi siitä, että samasukupuoli vetää puoleensa ja "puhdas" homo (siis ei bi) tuskin voisi kuvitellakaan olevansa naisen kanssa. Suuntautumisen ymmärtämiseksi ei tarvita mitään "koeajoja"... Tiesitkö myös, että homous saattaa merkitä joillekin jopa muutakin kuin seksiä?
Mielestäni aloittaja ei myöskään arvuutellut omaa suuntautumistaan, vaan oli sen ihan itse ymmärtänyt.
"Muuten, yksi asia vielä ihmetyttää, miten kukaan tosissaan voi tietää olevansa homo, jos ei ole edes kokeillut homoseksiä toisen kanssa, koska se vasta todentaa olenko ehkä homo, nuorena voi ihastua toiseen muustakin syystä, joten näitten 17v:n
"olenkohan homo" kysymykset eivät ratkea ennen kuin käytännössä kokeilemalla."
En usko että tuohon yhtyy kukaan asiantuntija. Seksuaalisuus on eri asia kuin seksi. Mistä heterot tietävät olevansa heteroita, kun he sen tietävät ilman seksin harrastamista? Olisikohan kyse ihan luonnollisista vieteistä niin homoilla kuin heteroilla. Tiesin olevani homo ennen kuin harrastin seksiä ja tiesin olevani sen jälkeenkin. Sinulla näyttää olevan sellainen käsitys, että homoseksuaalisuus merkitsee pelkkää seksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Homoseksuaalisuus on sitä, että yksilö virittyy romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti pääsääntöisesti samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Kyllä minä voin osoittaa kiintymystä samaa sukupuolta olevaan henkilöön ilman, että haen sillä tavoin seksiä. Rakkauskin on eri asia kuin seksi.
Seksikokeilut eivät välttämättä varmenna kenenkään seksuaalisuutta sillä kaikenmaailman hairahduksia sattuu ihmisillä ja kyse on siitä romanttisesta tasosta myös. Jotakin heteroa voi kiinnostaa kokeilla seksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ja vice versa, mutta ei seksuaalisuus vaihdu välttämättä yhden tai kahdenkaan kerran jälkeen. Joillekin oma seksuaalisuus on päivän selvä asia ja jotkut etsivät itseään monta vuotta. Viimeistään siinä vaiheessa kun löytää sen henkilön jonka kanssa haluaa olla niin varmaan asia valkenee.
Jos homoseksuaalisuus merkitsee sinulle pelkkää seksiä niin ok, se on sinun elämäsi jos sitä kautta löydät onnen, mutta sellainen elämä ei kaikille sovi. Varsinkaan nuorille homoille en lähtisi suosittelemaan mitään "nussi niin paljon kuin on mahdollista monta vuotta ja ala sitten miettimään seurustelua ja sitoutumista". Tarkoitukseni ei ole sanoa myöskään, että on pakko seurustella. Nuorista kun on kyse ja välttämättä monille suojaus ei tule mieleen homoseksissä, koska raskauden riskiä ei ole, mutta tauteja sen sijaan riittää yllin kyllin. Siksi itse en henkilökohtaisesti suosittele sellasta kukasta kukkaan kyrpä pystyssä elämää ellei varmasti suojauduta, mutta itse en voisi koskaan sellaista elämää elää. Koskaan ei voi tietää mitä toisessa ihmisessä kuhisee ellei hän tule jotkin tuoreet testipaperit kädessä todistamaan. Monet nuoret homot etsii hormoihyrrinä niitä kokemuksia ja jotkut aina sitä vanhempaa "opettajaa". Nuorena tulee hölmöiltyä ja siksi mielestäni varovaisuus pitäisi pitää mielessä.
Kasvattavimpina kokemuksina ovat olleet omalla kohdalla seurustelusuhteet. Ne yhden illan seksikokemukset ovat enimmäkseet olleet sellaisia hairahduksia, joista jotkut kaduttaa ja jos jotain opin niin sen että en tule sellaisia enää harrastamaan koskaan. Helposti nimittäin paskapuhe leviää pienissä piireissä, että kuka on kylän huorapoika jolta saa helposti. Eipä sitä nimittäin voi täysin luottaa että ne yhden illan panot eivät suutaan aukaise.
Vaikka ne suhteet eivät ole kestäneet niin vuodenkin sisällä ehti jo oppia uutta omasta itsestään. Vaikka eron tullessa sitä toivoikin ettei olisi alkanut seurustella ikinä kun sydän särkyi kuitenkin. Mutta se kuuluu elämään ja tunnen itseni nyt paljon vahvemmaksi ja kypsemmäksi. Mitä tulee niihin reksiteröityjen suhteiden määrään, niin eihän ne kerro niitä lukuja suhteista joita ei ole rekisteröity oli ne sitten kaappisuhteita tai julkisia. Ei sitä heti olla menossa maistraattiin virallistamaan suhde.
Elämässä on muutakin kuin seksiä.
Kiitos Gayboy_91 hyvästä kirjoituksesta mutta itse kuitenkin haluaisin lisätä tuohon loppuun että elämässä on kaikkea muuta kuin seksiä, koska tosi rakkaus pelaa ilman seksiäkin.
"muurahaispesäkin kuohahtaa, kun tikulla sohii" joo, jokainen tekee elämästään ja elämällään mitä haluaa, mutta on tehtävä nimenomaan, eikä haaveiltava ja odoteltava jonkun toisen aloitteita.
Vielä kerran, kun on sinut itsensä kanssa ja tietää mitä elämältään haluaa, on tärkeintä, haluaa olla itsenäinen ja päättää itse tekemisistään, olematta kuitenkaan itsekäs, toisesta miehestä voi pitää ilman "rakastumista", vai onko sellainen ihan tuntematon elementti?
Niin, seksi ja homous, etteikö ne muka kuulu yhteen, ihan samalla lailla kuin heteroilla, yksikään avioliitto ei toteudu, jos mukana ei ole seksin kipinää, pelkkä kädestä pitäminen, pusi,pusi tms. sitäkö se pitäisi olla?
Milloin sitten on valmis seksiin, senkin jokainen päättää ihan itse, siihenkään ei valmista vastausta ole kenelläkään toiselle antaa. Ihanteellistahan se tietenkin olisi, jos se homon elämä voisi alkaa hellien halausten ja kädestä pitämisten, suudelmien, romanttisten iltojen vietoilla, mutta kun se todellisuus ei vain ole niin "ruusunpunaisten lasien" läpi katsomista.
Jos voisitte vain olla rehellisiä itsellenne ja toisille, niin muistanette, että jo ensimmäisillä tapaamisilla ne kädet tahtovat löytää tien sinne housunkauluksen alle, vai kuinka?
Vieläkin uskallan väittää, että enemmistönä Suomessa on ne homot jotka eivät haikaile vakituisen suhteen perään, mutta siihen kaipailevat, onnea onnen metsästykseen, sitä tarvitsette...onnellinen voi olla yksinkin ja yksin oleminen ei takoita silti yksinäisyyttä, ainoastaan itsenäisyyttä. joo, ja kanada voitti olympiakullan jääkiekossa, onnea heille...
No ei todellakaan ollu edes mielessä mennä ensimmäisellä kerralla hiplaamaan siltä alueelta! Ei sitä nyt heti ensimmäisellä tapaamiskerralla odoteta, että ny seurustellaan ja sit seksiä perään. Kyllä siinä enempi kiinnosti mitä toisen yläpäästä löytyy. Sitä paitsi ne jotka tapasin netin kautta ihan kaverimielessä ovat myös pysyneet kavereina, koska sehän se tarkoitus olikin. Ihan sama minkäläiseksi joku määrittelee kaverisuhteen itselleen, minulle se ei ainakaan ole sellainen, että pienet panot silloin tällöin. Pidän seksin erotettuna kaverisuhteista. Minua ei kiinnosta kuksia kaikkea mikä liikkuu ja kaikkia tuntemiani homoja. Itsenäinen voi olla parisuhteessakin, vaikka ei niin vapaasti. Mutta itse en edes etsi miestä joka on koko ajan riippuvainen minusta. Sellaisen ihmisen kanssa olen asunut ja pieni mustasukkaisuus saattaa luoda ehkä jotain kiihoketta, mutta ylenpalttinen menee todellakin yli.
Hyvinkin samanlainen tilanne on itselläni, sillä erolla vaan, että ikää on kertyny jo 18 vuotta. Olen ihastunut vuotta nuorempaan kaveriini, joka kuitenkin on melko uusi tuttavuus.. Hänkin täyttää nyt kesällä 18, toivon että saattaisi jotain tapahtua meidänki välillä sitten jos päästäisiin kahdestaan käymään jossain.
Tässä on nyt jonkun aikaa yritetty vihjailla kaverille vähän omista tunteista, mutta en kyllä tiedä yhtään että onko menny perille, ja jos onkin, että onko vastakaikua ollenkaan.. Välillä tuntuu että tottakai se tuntee samoin, mutta sitten taas seuraavana päivänä tuntuu että ei mitään tunteita ole minua kohtaan. Suoraankaan en uskalla sanoa kun harrastuksen johdosta vietetään paljon aika yhdessä, saattaisi tulla aika paljon kiusaantuneita tilanteita, jos tunteilleni ei sitten löytyisikään vastakaikua. Lisäksi olen vielä visusti kaapissa, niin sekin salaisuus uhkaisi paljastua.. Noh, saa nähdä miten tässä nyt käypi..
Mä tunnen kaks homoo, jotka on naimisissa ja niillä menee hyvin. Eikö se ole muka sitoutumista?
Ja mä tunnen itseni ja kverini. Elokuussa tulee yhteistä taivalta 16 vuotta. Ja katkuu..
Olin itse samassa tilanteessa vielä viime kesänä. Tuolloin en voinut edes kuvitella tulevani ulos kaapista. Nykyisin kaikki kaverini, jopa äitini ja veljeni tietävät.
Mitä sitten tapahtui? Vaikea sanoa... Kypsyin. Löysin netistä sattumalta homoseksuaalien yhteisön, qruiser.com:in. Aluksi olin täysin anonyymi. Ei kuvaa, ei mitään tietoja. Mitä enemmän jaoin kokemuksiani kaltaisteni 17-vuotiaiden ja vanhempienkin homojen kanssa, sitä enemmän opin hyväksymään itseni. Olen löytänyt qruiserista monta rakasta ystävää sekä miehen, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. (kannattaa silti aina olla varovainen jos antaa yhteystietoja ylipätään kenellekkään)
Homoseksuaalisuuden totaalinen hyäksyminen on pitkä ja kivinen tie. Silti voin vakuuttaa, että mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin huomata, että ystävät hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Kun kerrot ystävällesi jotakin niin henkilökohtasta, niin ystävyyssuhde ei voi kuin parantua. Luottamus kasvaa.
Ota pieni askel kerrallaan. Uskalla ja usko ystäviisi. Se palkitsee.
Heeehee!
ei mitään aprilliä perse pystyyn ja hymy naamalle
asutko vielä pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki erilaiset yritään hiljentää ja sulkea yhteisöstä ulos ?
Miks tää aihe ei ole ELÄIN keskustelussa? Homothan on villi eläimiä...
Jaa homot villieläimiä, en ny tiiä totakaan. Kattoo noita hetero miehiä jotka tuijottelee naisia (etenkin 16 vuotiaat), hyvä ettei kuola valu suusta, ala ulvomaan ku mikäkin susi ja sörkkimään kalua ku likka pelkästään pyllistää
Ite olen 18 v bisexuali joka nojaa enemmän homon puolelle. Haluaisin poikaystävän mutta ei ole ollut onnea matkassa vaikka moni kehuu minua hyvän näköiseksi tai söpöksi.
http://www.facebook.com/profile.php?id=1750128983&sk=wall
Saisko seksi seuraa ? ;)
että täällä on pari ärsyttävää viestiä... "Olet vielä niin nuori", "ehdit kyllä vielä", "olet vasta teini" jne jne jne jne... Itseä on aina ärsyttänyt juuri tuo tapa jolla vanhemmat ihmiset puhuu nuoremmille, olipa sitten homo, hetero tai mikä tahansa kyseessä...
"Sinä olet vielä niin nuori->et tajua mistään mitään, usko mitä minä sanon, ole hiljaa" jne...
Te kaikki jotka puhuttelette nuorempaa väkeä tuolla tavalla, minun ja monen muun samoin tuntevan puolesta vastaus teille:
Haistakaa saatanan paskiaiset pitkä vittu. Me ei uskota teitä. Meillä on ihan omat aivot joilla ajatella asioita, ja teillä on vielä isot ongelmat edessänne. Itse ajattelen että on kyseessä aivovammainen, jos ei osaa muuta kuin jauhaa siitä "miten nuori sinä vielä olet".