Ollaan seurusteltu lähes kymmenen vuotta yhdessä. Mieheni puhuu minulle käskevään sävyyn ja komentelee.. Hän on ollut viime aikoina pois töistä, eikä sillä välin, kun minä olen töissä tee minkäänlaisia kotitöitä, ei edes siivoa omia jälkiään. Roskia on pitkin keittiötä ja kaikki postista tullet lehdet on yhtenä sekamelskana keittiön pöydällä, vaatteita on lattialla jne. Sitten hän huomauttelee minulle, jos minulta jää jokin pienikin oma sotkuni siivoamatta. Hän saattaa iltaisin nukkumaan mennessä, kun haluaisin rauhoittua alkaa vaahtoamaan esim. siitä, olenko säätänyt patteria isommalle, vaikken edes ole. Hän huutaa aikatauluista ja kävelee kaupassa perässä vouhottaen, mikä on kallista ja mitä ei kannata ostaa.. Muutama kuukausi sitten, hän alkoi huutamaan minulle laskuistani, jotka oli sattunut vahingossa näkemään. Vaikka maksan laskuni itse ja käyn töissä. Joudun mm. piilottamaan paketit, jos satun tilaamaan postimyynnistä jotain ja sovitan vaatteita salaa mieheltäni... Lisäksi, jos meille sattuu tulemaan isompaa riitaa, ne paisuvat aina aivan mahdottomiksi, enkä enää edes uskalla ottaa puheeksi mitään, että sopu säilyisi. Viime riidan yhteydessä mieheni uhkasi käydä päälleni ja jouduin juoksemaan apua huutaen ulko-ovelle. En tiedä, olemme perheen perustamisiässä, eikä hyvältä näytä. Keskinäinen kunnioitus ja keskusteluyhteys puuttuu. Muutama päivä sitten mieheni sanoi minun jääneen lapsen tasolle, kun totesin, että minuahan ei sitten iehet komentele. Joitain aikoja sitten mieheni kommentoi makkaroitani tyyliin, että muistatkos, kun meidän suhteen aluissa sanoin, etten saa lihoa silloisesta painostani yhtään.. Seurauksena ulkonäköön liittyvistä kommenteista olen todella alkanut lihoa, pari kolme kiloa on tullut hyvin pienellä ajalla. Luultavasti pakenen tätä kaikkea ja rakkaudettomuutta syömiseen...
Mieheni ei kunnioita minua...
16
6068
Vastaukset
- Oma elämä....
Eiköhän ole parempi, että etsit oman asunnon.
Miehesi taitaa olla luonnehäiriöinen. Käy salaa keskustelemassa esim. kriisikeskuksessa. - ---suomineitonen----
sulla on vielä mahdollisuus lähteä... ota ja lähde..
vielä kun olet kunnossa...
älä odota että pääset koristamaan Alibin sivuja..... - Mies menneisyyden ka
Kyse on siitä, että on vaikea hyväksyä, että toinen on erilainen kuin itse on. Maailman vanhin juttu. Ihmiset pelkää erilaisuutta ja siksi suhtautuvat siihen vihamielisesti. Se pätee valitettavasti myös parisuhteessa.
Olin ennen tuollainen mies. Nykyisin osaan jo olla säyseämpi, mutta känkkäränkkä tuntuu silti välillä nostavan päätään. Olen nuuka ja laiska. Näin ollen roskia on ja rahaa pihistellään. Joskus vaimon hankintoja on vaikea sulattaa. Joskus saan itseni kiinni ruokakaupassa penninvenyttämisestä vieläkin. Silloin on vain syytä vetää henkeä ja muistella sitä, miten itse on käyttänyt rahoja joskus paljon turhemminkin elintarvikkeisiin. On niin helppo joustaa omissa mieliteoissa mutta sitten vaikeaa, kun toinen haluaisi tuhlata pari lanttia parempaan kahvilaatuun.
Miesten on joskus vaikea ymmärtää naisten turhamaisuutta, mutta kuitenkin ollaan vaatimassa hyvää ulkonäköä. Nykyään olen jo oppinut ajattelemaan asiaa niin, että minulla on omat turhamaisuuteni ja olkoon naisella omansa, vaikken minä niiden päälle ymmärtäisikään. Toisen ulkonäön kritisoiminen ON VÄÄRIN simple and plain!
Minulla se meni niin, että alkuhuuman laannuttua alko virheet ja erilaisuus ärsyttään. Ulkonäkökin hieman vaikka kauneutta piisasi. Tottakai tuli riitoja kuten kaikilla, mutta niitä ei osannut oikein käsitellä. Mitä enemmän aikaa kului, sen enemmän kerääntyi niitä erilaisuuden hiertymiä ja ärsytys kasvoi. Seurauksena riidat paisui. Se, että asiat TOISTUVAT, vaikka niistä on keskusteltu monta kertaa, laittaa ärsytyksen potenssiin n (rahankäyttö esimerkkinä). Kun toisen erilaisuus ärsyttää, alkaa punaista nähdä tosi herkästi - pikkuasioissa. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten lapsellinen sitä onkaan eikä ole helppoa katsoa peiliin. Se kannattaisi miehen kuitenkin tehdä.
Se vaatii vaan kypsymistä. Pitäisi vaan rentoutua ja ymmärtää, että me ollaan erilaisia ja ei maailman koossapysyminen ole kiinni yhden ihmisen järkevästä talousajattelusta taikka muistakaan pikkutavoista. Minun tieni ei ole ainut oikea! Minulla se vaati jopa sen, että tyttöystävä kyllästyi ja jätti. Se pani miettimään paskamaisuuttani joka kuitenkin uusi vielä seuraavassa seurustelussa.
Älä ota miehesi kommenttia lapsen tasolle jäämisestä yhteydessä siihen, mitä sanoit, vaan MITEN sen sanoit. Älä siis luule, että hän kannattaisi miesten määräysvaltaa yli naisen. Hän on ehkä tietämättään määräilevä mutta varmaan tuo lapsellisuudesta syyttäminen liittyykin juuri siihen, että hän ei näe perusteita määräämisestä syyttämiseen ja kokee sinun ärtymyksesi (vaikkakin aiheellisen) jotenkin lapselliseksi.- Myös miesten ommentt
Kiitos asiallisista vastauksista. Nyt kysynkin, onko pitkässä parisuhteessa mahdollista kumppaneiden välinen kunnioitus? Onko maailmassa ymmärtäväisiä, kilttejä ja empaattisia miehiä? Olen aika lailla kiintynyt mieheeni jopa riippuvainen ja suhteesta lähteminen tuntuu vaikealta.. Ajattelen usein tapahtumien jälkeen, että kaikissa parisuhteissa tapellaan, että tämä meidänkin kinastelu on normaalia ja parisuhteeseen kuuluvaa.. Mutta ei se taida olla.. Minulla on aika vähän vertailukohteita, koska aiempaa kokemusta ei ole näin pitkästä parisuhteesta ja isäsuhteeni on aika huono.. Isä käytti paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa perheessäni, kun itse olin lapsi. Naisellinen itsekunnioitukseni on aika heikko ja varmaan siksi suostun kynnysmatoksi.. Myös äitini on sulattanut omalta isältäni aivan törkeää käytöstä mm. alkoholismia.
- Ei minuakaan
Myös miesten ommentt kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Nyt kysynkin, onko pitkässä parisuhteessa mahdollista kumppaneiden välinen kunnioitus? Onko maailmassa ymmärtäväisiä, kilttejä ja empaattisia miehiä? Olen aika lailla kiintynyt mieheeni jopa riippuvainen ja suhteesta lähteminen tuntuu vaikealta.. Ajattelen usein tapahtumien jälkeen, että kaikissa parisuhteissa tapellaan, että tämä meidänkin kinastelu on normaalia ja parisuhteeseen kuuluvaa.. Mutta ei se taida olla.. Minulla on aika vähän vertailukohteita, koska aiempaa kokemusta ei ole näin pitkästä parisuhteesta ja isäsuhteeni on aika huono.. Isä käytti paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa perheessäni, kun itse olin lapsi. Naisellinen itsekunnioitukseni on aika heikko ja varmaan siksi suostun kynnysmatoksi.. Myös äitini on sulattanut omalta isältäni aivan törkeää käytöstä mm. alkoholismia.
Jooo kuule, ei perusurpoille mitään voi, ei vaikka miten päin asiaa yrittäisit kääntää ja vääntää. Kyllä juttu on niin, että sinä olet se, jonka on tajuttava ja muututtava ja muutettava tapansa; lakkaa aliarvioimasta itseäsi mieheen nähden. Olet osannut pistää edellisten sukupolvien 'virheet' oikeaan järjestykseen, osaat tehdä sen oman parisuhteesi kohdallakin.
Jos et "lähde suhteesta" niin muuta kuitenkin omat ajattelu- ja toimintatapasi, elä itsenäisen ihmisen tyyliin välittämättä kommentoinnista ja arvostelusta / arvioinnista. Sinua ei arvosta kukaan, jos et itse sitä tee, niin se menee; 'kuka kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse'.
Henkiseen väkivaltaankaan ei tarvitse suostua mutta jos fyysistä ilmenee, niin tee selväksi, että ekasta lyönnistä mieäs on poliisin papereissa. - aloittajatar
Ei minuakaan kirjoitti:
Jooo kuule, ei perusurpoille mitään voi, ei vaikka miten päin asiaa yrittäisit kääntää ja vääntää. Kyllä juttu on niin, että sinä olet se, jonka on tajuttava ja muututtava ja muutettava tapansa; lakkaa aliarvioimasta itseäsi mieheen nähden. Olet osannut pistää edellisten sukupolvien 'virheet' oikeaan järjestykseen, osaat tehdä sen oman parisuhteesi kohdallakin.
Jos et "lähde suhteesta" niin muuta kuitenkin omat ajattelu- ja toimintatapasi, elä itsenäisen ihmisen tyyliin välittämättä kommentoinnista ja arvostelusta / arvioinnista. Sinua ei arvosta kukaan, jos et itse sitä tee, niin se menee; 'kuka kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse'.
Henkiseen väkivaltaankaan ei tarvitse suostua mutta jos fyysistä ilmenee, niin tee selväksi, että ekasta lyönnistä mieäs on poliisin papereissa.Kiitos. Tämä viesti laittoi ajattelemaan. Niin, totta toi oman itsen aliarvioiminen suhteessa mieheen. Oma naisellinen itsearvostus olisi löydettävä.
- Kortit jakajalla
kun lähdet kiitämään, turhautuneisuus ja ärsytyskynnyksien ylitys ei ole palautettavissa.
- huolestunuttt
LÄhde ihmeessä pois tommosesta suhteesta, varsinki jos teillä ei ole lapsia. Suhteelta on lupa odottaakki jotai.
- kuukuukuu
Kuulosti siltä että mietit mikä on suhteessa normaalia ja mikä ei. Esim. Voiko pitkässä suhteessa olla vielä keskinäistä kunnioitusta? Kyllä. Mitä pidempi ja onnellisempi suhde sitä enemmän kunnioitusta ja rakkautta. Kyllä, on olemassa onnellisia ja pitkiä parisuhteita!
Miksi olet riippuvainen miehestäsi? Olisiko mahdollista kuitenkin edes muuttaa omaan asuntoon ja yrittää sitten saada asiat kuntoon? Jos kerran ärsytät kumppaniasi noin paljon niin huh huh. Voisit aloittaa tuon oman arvon nostattamisen sillä että osoitat miehelle ettei tämä peli vetele. Tuntuu varmaan mahdottomalta ja mietit että hän uhkaa panna koko teidän suhteen poikki jos otat etäisyyttä. Ihan varmasti uhkaakin ja muillakin tavoilla yrittää pitää sinut siinä.
Jos ei erilleen muutto onnistu ainakin vaatisin parisuhdeterapiaa. Missään nimessä en tekisi lapsia ennen kuin tämä ongelma on saatu käsiteltyä niin ettei siinä sinulla ole mitään mietittävää enää, että voit jatkaa elämääsi onnellisena yksin tai yhdessä.- Myös miesten komment
Juu, perhehelvettiä en halua, joten lastenteko on todellakin jäissä, kunnes asiat saadaan kuntoon, mitään väkivaltaan viittaavaa ei saisi ainakaan olla... Kamalan ristiriitaista, kun on niitä hyviäkin aikoja toisinaan ja sillon on kaikki hyvin aina noin pari kuukautta, kunnes taas kaikki romahtaa esim. jonkin hirveän riidan seurauksena.. Lisäksi oma perheeni on kovasti kiintynyt mieheeni ja jopa tuntuu, etteivät kohta edes usko minua, kuinka huonosti mieheni minua kohtelee. Mieheni on aina heidän seurassaan kohtelias, fiksu ja loistava seuramies.. Kohta en enää itsekään tiedä mitä uskoa tai jos itse aiheutankin kaiken... Lisäksi joskus tuntuu, että ongelmat ovat pieniä, jos kuitenkin välittää toisesta. Miehenikin sanoo, että antaa perheen perustamisen ym. asioiden mennä omalla painollaan, hänen mielestään niistä ei tarvitse keskustella mitenkään. Luulen, että, jos muutan omaan asuntoon suhteemme on sitten siinä tai että mieheni alkaa pettämään tai juomaan. Mieheni myös petti minua parisuhteemme alkuaikoina todella törkeästi... Jostain kumman syystä uskon suhteemme illuusioon, koska mieheni on päällisin puolin kunnollinen, loistava seuramies ja kovin lapsirakas ja ahkera ja jämpti, jopa vähän liikaakin. Mutta tunnetasolla on hänen suurimmat ongelmansa, mitkä eivät näy ulospäin ensimmäisenä. Mieheni on myös loistava pitämään kulissia yllä ja saamaan sädekehän päänsä päälle....
- kuukuukuu
Myös miesten komment kirjoitti:
Juu, perhehelvettiä en halua, joten lastenteko on todellakin jäissä, kunnes asiat saadaan kuntoon, mitään väkivaltaan viittaavaa ei saisi ainakaan olla... Kamalan ristiriitaista, kun on niitä hyviäkin aikoja toisinaan ja sillon on kaikki hyvin aina noin pari kuukautta, kunnes taas kaikki romahtaa esim. jonkin hirveän riidan seurauksena.. Lisäksi oma perheeni on kovasti kiintynyt mieheeni ja jopa tuntuu, etteivät kohta edes usko minua, kuinka huonosti mieheni minua kohtelee. Mieheni on aina heidän seurassaan kohtelias, fiksu ja loistava seuramies.. Kohta en enää itsekään tiedä mitä uskoa tai jos itse aiheutankin kaiken... Lisäksi joskus tuntuu, että ongelmat ovat pieniä, jos kuitenkin välittää toisesta. Miehenikin sanoo, että antaa perheen perustamisen ym. asioiden mennä omalla painollaan, hänen mielestään niistä ei tarvitse keskustella mitenkään. Luulen, että, jos muutan omaan asuntoon suhteemme on sitten siinä tai että mieheni alkaa pettämään tai juomaan. Mieheni myös petti minua parisuhteemme alkuaikoina todella törkeästi... Jostain kumman syystä uskon suhteemme illuusioon, koska mieheni on päällisin puolin kunnollinen, loistava seuramies ja kovin lapsirakas ja ahkera ja jämpti, jopa vähän liikaakin. Mutta tunnetasolla on hänen suurimmat ongelmansa, mitkä eivät näy ulospäin ensimmäisenä. Mieheni on myös loistava pitämään kulissia yllä ja saamaan sädekehän päänsä päälle....
Mitä jos pitäisit päiväkirjaa ajoista jolloin teillä on ”tilanne päällä” eli huonompi kausi meneillään. Sitten kun on taas rauhallisempaa voisit pyytää miestä lukemaan mietteesi ja näin hän ehkä huomaisi pahan olosi. Tai sitten voit tulostaa tämän ketjun ja näyttää hänelle mitä mieltä muut ovat hänen käytöksestään.
Jotenkin olisi hyvä jos saisit hänen silmänsä auki edes sen verran että hän suostuisi pariterapiaan tai edes johonkin ryhmään.
Sanoit miehesi olevan hyvä seuramies ja muille mukavaa seuraa paitsi sinulle. En tiedä mistä tämmöinen käytös johtuu että toisille näytetään parhaat puolet ja sitten niille rakkaimmille ihmisille voi syytää kaiken pahan. Omassa perheessäni isä on ollut aina tuollainen. Äitini otti kuitenkin eron joten en kasvanut sen takia kokonaan ”kieroon” mutta muistan kyllä tätä ihmetelleeni aina. Äitini ei kyllä koskaan saanut keneltäkään moitteita tai muuta kummastelua osakseen. Kai ihmiset jotenkin huomaavat ettei kaikki ole hyvin.
Kyllä sinun sukulaisesi ovat ensisijaisesti kiinnostuneita sinun hyvinvoinnistasi ja seuraavaksi vasta miehen.
Perheen perustamisesta pitäisi mielestäni kyllä jutella. Oman kumppanin kanssa mietimme nimiä, missä olisi kiva asua jne. laidasta laitaan kaikkea. Vaikka se aika tulee sitten kun on tullakseen olisi silti hyvä ottaa selville edes vähän asioita. Mistä tiedät onko mies edes tosissaan haluamassa lapsia? On helppo nyt sanoa että totta kai joskus, mutta jos ei edes viitsi puhua mistään siihen liittyvästä niin itselle ainakin tulisi sellainen tunne ettei toinen ole tosissaan.
Jos erikseen muutto hirvittää ei sitä tarvitse heti tehdä. Olette olleet yhdessä pitkään. Mitä jos asettaisit päämärän kahden vuoden päähän ja päättäisit että jotain on tapahduttava. Ajattele tätä aikaa teidän molempien ”kunnostautumisajaksi”. Mieti keinoja kuinka saada mies terapiaan ja mieti itsellesi keinoja jotta saisit paremman itsetunnon. Uusi harrastus yksin tai miehen kanssa? Terapiaa itselle jos mies ei suostu mukaan? Kirjoita päiväkirjaa ja yritä keksiä joka viikolle/kuulle jokin uusi juttu itsetunnon parantamiseksi. Ei sen tarvitse olla mikään suurensuuri homma. Kirjoita vaikka itsellesi kirje nyt ja laita kuoreen päiväys vuoden päähän ja lue se sitten. Kirjoita mitä haluaisit ensimmäisen vuoden aikana muuttuvan. Vuoden päästä voit katsoa mikä on muuttunut ja kirjoittaa taas uuden kirjeen. - Myös miesten vastauk
kuukuukuu kirjoitti:
Mitä jos pitäisit päiväkirjaa ajoista jolloin teillä on ”tilanne päällä” eli huonompi kausi meneillään. Sitten kun on taas rauhallisempaa voisit pyytää miestä lukemaan mietteesi ja näin hän ehkä huomaisi pahan olosi. Tai sitten voit tulostaa tämän ketjun ja näyttää hänelle mitä mieltä muut ovat hänen käytöksestään.
Jotenkin olisi hyvä jos saisit hänen silmänsä auki edes sen verran että hän suostuisi pariterapiaan tai edes johonkin ryhmään.
Sanoit miehesi olevan hyvä seuramies ja muille mukavaa seuraa paitsi sinulle. En tiedä mistä tämmöinen käytös johtuu että toisille näytetään parhaat puolet ja sitten niille rakkaimmille ihmisille voi syytää kaiken pahan. Omassa perheessäni isä on ollut aina tuollainen. Äitini otti kuitenkin eron joten en kasvanut sen takia kokonaan ”kieroon” mutta muistan kyllä tätä ihmetelleeni aina. Äitini ei kyllä koskaan saanut keneltäkään moitteita tai muuta kummastelua osakseen. Kai ihmiset jotenkin huomaavat ettei kaikki ole hyvin.
Kyllä sinun sukulaisesi ovat ensisijaisesti kiinnostuneita sinun hyvinvoinnistasi ja seuraavaksi vasta miehen.
Perheen perustamisesta pitäisi mielestäni kyllä jutella. Oman kumppanin kanssa mietimme nimiä, missä olisi kiva asua jne. laidasta laitaan kaikkea. Vaikka se aika tulee sitten kun on tullakseen olisi silti hyvä ottaa selville edes vähän asioita. Mistä tiedät onko mies edes tosissaan haluamassa lapsia? On helppo nyt sanoa että totta kai joskus, mutta jos ei edes viitsi puhua mistään siihen liittyvästä niin itselle ainakin tulisi sellainen tunne ettei toinen ole tosissaan.
Jos erikseen muutto hirvittää ei sitä tarvitse heti tehdä. Olette olleet yhdessä pitkään. Mitä jos asettaisit päämärän kahden vuoden päähän ja päättäisit että jotain on tapahduttava. Ajattele tätä aikaa teidän molempien ”kunnostautumisajaksi”. Mieti keinoja kuinka saada mies terapiaan ja mieti itsellesi keinoja jotta saisit paremman itsetunnon. Uusi harrastus yksin tai miehen kanssa? Terapiaa itselle jos mies ei suostu mukaan? Kirjoita päiväkirjaa ja yritä keksiä joka viikolle/kuulle jokin uusi juttu itsetunnon parantamiseksi. Ei sen tarvitse olla mikään suurensuuri homma. Kirjoita vaikka itsellesi kirje nyt ja laita kuoreen päiväys vuoden päähän ja lue se sitten. Kirjoita mitä haluaisit ensimmäisen vuoden aikana muuttuvan. Vuoden päästä voit katsoa mikä on muuttunut ja kirjoittaa taas uuden kirjeen.Kiitos mahtavista viesteistä, ymmärsin tosiaan erityisesti äskeisen viestin avulla sen, että itsehän hyväksyn kynnysmattona olemisen, enkä tee asialle mitään. Samoin kuin oma äitini ei ole koskaan tehnyt mitään radikaalia suhteessa isään vaan on alistunut osaansa. En halua, että itselleni käy samoin. Itse kävin noin vuoden ajan juttelemassa psykologin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minun on turha jatkaa yksin istuntoja, jos miestä ei saada mukaan. Meillä molemmilla alkaa olla ikää jo hieman yli kolmenkymmenen, joten kovasti pitäisi olla jo lapsentekoa yrittämässä, kun siihen yritämiseenkin voi mennä oma aikansa. Että en tiedä, pikaisia ratkaisuja olisi tehtävä. Osittain oma naisellinen itsetuntoni on kyllä heikentynyt tämän suhteenkin myötä.. Olisi mukava joskus keskustella mieheni kanssa aikuisten lailla ja olisi kiva joskus kuulla jotain posiitiivista ja kannustavaa miehen suusta.
- Anonyymi
Haaskaat elämääsi moisen diktaattorin kanssa. Toivottavasti olet jo muuttanut kauas siitä!
Siis kymmenen vuotta. Ihan oikeesti?
- Anonyymi
Sinulla Ap, ei ole oikeutta tuhlata enää sekunntiakaan antaa tuon petomaisen miehen tuhota sinut! Vielä vähemmän tehdä lapsia tuon olion kanssa!!
Ymmärrätkö mitä tuo tarkoittaa!
Uskoisi, että nähtyäsi läheltä äitisi kohtelun pahan isäsi taholta, varmistaisit ettet koskaan salli kenekään tekevän sinulle noin! Nyt vielä haaveilet lasten teosta! Haluatko sinä tuon kammottavan kehän jatkuvan sukupolvesta toiseen?
Sinun on heti, jo tänään hankittava oma asunto, vaikka alivuokralais-yhden huoneen-johon vain sinulla avain- asunto/koti. Roinaa et tarvitse! Vain rauhaisan ja turvallisen katon pääsi päälle! Aluksi.
Ole hyvä ja vain lähde. Nyt heti! - Anonyymi
Itsehän asiaa siedät.Pelkäätkö jääväsi yksin ja rahatta?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904383
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?572974Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1132511Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1132321- 402003
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281967Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2221723Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki641647Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91627- 291608