Mieheni erosi exästään 7v sitten, mieheni ja minä tavattiin pari vuotta eron jälkeen.
Miehelläni on edellisestä suhteesta kaksi 8v poikaa, jotka vierailevat meillä joka toinen viikonloppu.
Meillä on kaksi yhteistä lasta mieheni kanssa. Kaikki asiat tapaamisten ym osalta ovat sujuneet hienosti mutta nyt vuosien jälkeen on tullut ilmi että exä on alkanut puhua pahaa minusta ja lastensa isästä pojilleen.
Me ei koskaan puhuta pahaa lapsille mieheni exästä, päin vastoin pojat saattavat haukkua omaa äitiään välillä ja puhuvat usein etteivät tahdo tulla samanlaisiksi kun äitinsä! Ollaan yritetty vaan kuunnella ja puhua positiivisesti äidistä vaikka lasten puheet äidin puutteista ja käyttäytymisestä pitävät valitettavasti paikkansa.
Mieheni on ollut aina hyvin neutraali exäänsä kohtaan ja erosta lähtien hän on ollut hyvin vähän tekemisissä lastensa äidin kanssa. Kommunikaatio on sujunut mieheni mielestä parhaiten tekstiviestien muodossa. Eikä tahdo exäänsä nähdä, koska ei näe tapaamiselle mitään syytä.
Nyt exä tahtoisi pitää muutenkin yhteyttä lastensa isään ja on kokee tekstiviestien lähettämisen huonona tapana kommunikoida.
Itse koen samoin. En ymmärrä mitä haittaa olisi jos asiat hoitaisi esim. keskustelemalla. Samalla varmaan voisi selvittää paremmin että mitä tuo meidän mollaus pitää sisällään.
Mieheni ei kuitenkaan kehoituksistani huolimatta aio pitää mitään yhteyttä lastensa äitiin, koska ei pidä sitä mitenkään tarpeellisena. Hänen mielestään asiat hoituvat parhaiten selkeillä tekstiviesteillä joissa ei ole mitään epäselvää.
Olen yrittänyt udella että onko jotakin katkeruutta edellistä kohtaan kun yhteydenpito ei muutoin onnistu. Hän kertoi että lasten äidistä ei ole mitään muuta kuin harmia jos antaa myönnytyksiä ja on kuulema kova manipuloimaan. No se sitten siitä.
Mieheni on sitä mieltä että jos lasten äiti tahtoo puhua pahaa niin senkun puhuu. Minua asia vaivaa joltain osin. Itse en koe että minun pitäisi olla yhteydessä mieheni exään, mutta miten muutenkaan tämä asia selviäisi.
Miehelläni on edellisestä suhteesta kaksi 8v poikaa, jotka vierailevat meillä joka toinen viikonloppu.
Meillä on kaksi yhteistä lasta mieheni kanssa. Kaikki asiat tapaamisten ym osalta ovat sujuneet hienosti mutta nyt vuosien jälkeen on tullut ilmi että exä on alkanut puhua pahaa minusta ja lastensa isästä pojilleen.
Me ei koskaan puhuta pahaa lapsille mieheni exästä, päin vastoin pojat saattavat haukkua omaa äitiään välillä ja puhuvat usein etteivät tahdo tulla samanlaisiksi kun äitinsä! Ollaan yritetty vaan kuunnella ja puhua positiivisesti äidistä vaikka lasten puheet äidin puutteista ja käyttäytymisestä pitävät valitettavasti paikkansa.
Mieheni on ollut aina hyvin neutraali exäänsä kohtaan ja erosta lähtien hän on ollut hyvin vähän tekemisissä lastensa äidin kanssa. Kommunikaatio on sujunut mieheni mielestä parhaiten tekstiviestien muodossa. Eikä tahdo exäänsä nähdä, koska ei näe tapaamiselle mitään syytä.
Nyt exä tahtoisi pitää muutenkin yhteyttä lastensa isään ja on kokee tekstiviestien lähettämisen huonona tapana kommunikoida.
Itse koen samoin. En ymmärrä mitä haittaa olisi jos asiat hoitaisi esim. keskustelemalla. Samalla varmaan voisi selvittää paremmin että mitä tuo meidän mollaus pitää sisällään.
Mieheni ei kuitenkaan kehoituksistani huolimatta aio pitää mitään yhteyttä lastensa äitiin, koska ei pidä sitä mitenkään tarpeellisena. Hänen mielestään asiat hoituvat parhaiten selkeillä tekstiviesteillä joissa ei ole mitään epäselvää.
Olen yrittänyt udella että onko jotakin katkeruutta edellistä kohtaan kun yhteydenpito ei muutoin onnistu. Hän kertoi että lasten äidistä ei ole mitään muuta kuin harmia jos antaa myönnytyksiä ja on kuulema kova manipuloimaan. No se sitten siitä.
Mieheni on sitä mieltä että jos lasten äiti tahtoo puhua pahaa niin senkun puhuu. Minua asia vaivaa joltain osin. Itse en koe että minun pitäisi olla yhteydessä mieheni exään, mutta miten muutenkaan tämä asia selviäisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koko jutut.
Maailmaan puhetta mahtuu, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, koirat haukkuu ja karavaani kulkee jne.
Mutta jos sinä menet miehesi kiellosta huolimatta keskustelemaan tämän exän kanssa, sitä voisi kuvailla sanoilla Kaivaa nenästään verta, ei ymmärrä omaa parastaan, kaivaa lantakasaa.
Kun vastassa on hankala ihminen, on parasta olla hiljaa. Se on ainoa keino lopettaa paskapuheet.
...että kumpikohan tässä on se hankala ihminen: lasten isä vai äiti? Ei taida olla puhtoiset jauhot kummankaan pussissa. Asiat on harvoin ihan mustavalkoisia.
Ihan asiasta kirjoitat mutta jospa laittaisit saman kysymyksen Uusperheet-palstalle. Siellä on varmasti enemmän kokemusta ja tietämystä hankalista ex-vaimoista ja uusipuolisoiden käytäytymisistä kuin täällä YH-palstalla.
Muutenkin tuntuu, että aitojen etäisien kadottua trollaamasta, palstan ovat vallanneet uusionaisten armeija eikä täällä keskustella enää kuin hankalista ex-vaimo ja lähiäideistä ja kummat ovat oikeutettuja kenekin lapsien kasvattamiseen. Kaikkien etuhan olisi hedelmällinen, asiallinen keskustelu joka syntyy kun jokainen keskittyy olennaisissa kysymyksissä sille palstalle, jonka kuppikuntaan pääsääntöisesti kuuluu.
Neuvoisin sinua siirtymään tämän tyyppisissä ongelmissa sinne, josta parhaimman avun saat :)
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3675
on myös yhteishuoltaja jonkun kanssa.
Olipa niin tuttua tekstiä.Meilläkin mies ei halua olla tekemisissä exänsä kanssa ja minäkin tätä ihmettelin..Mutta nyt vuosien jälkeen ymmärrän hyvin miksi.Exä on niin hankala ihminen että huh huh..kääntelee asiat miten tahtoo,valehtelee,manipuloi...ja sitten jos ollaan jossain yhteyksissä niin hän intoutuu vatvomaan asiaa loputtomiin tehden tikusta asiaa.
Hän aikoinaan syytteli minuakin ihan perättömistä asioista, otin sitten yhteyttä häneen ja ymmärrän nyt entistä paremmin miestäni..hankala todella on!
Suosittelen sinuakin siis olemaan ns.näkymätön eli älä provosoidu mistään ja älä pidä yhteyttä.Se ärsyttää varmaan eniten kun ei lähde mukaan vääntöön..
Ja minun mielestä lasten asiat voi sopia ihan hyvin nasevin tekstiviestein tai sähköpostilla..eipähän tule riitoja kun välit etäiset.Mieheni sanoja lainaten parhaat välit on silloin kun välejä ei ole ollenkaan..:)
Meillä taas minä en halua olla enää exäni kanssa tekemisissä, koska hänellä on niin hankala nyksä. Ei senpuoleen, eivät halua lapsetkaan olla. Nyksä kääntelee asioita miten tahtoo, velehtelee, manipuloi ja puhuu pitkin kyliä minusta ja lapsista rikosoikeudellisesti herjan täyttäviä juttuja. Nyksä on tehnyt minusta jopa rikosilmoituksia ja lastensuojeluilmoituksia, jotka kaikki on todettu perättömiksi. Loppujen lopuksi sain häneltä puhelinsoittoja, johon reagoin lopettamalla kiinteän lankaliittymän ja vaihtamalla kännykkäni numeron, sain kirjeitä, jotka näytin lastensuojelussa sekä asianajajalleni vastaisuuden varalle.
En ymmärrä lainkaan mikä exässäni on vinksahtanut että otti tuuollaisen kumppanin.
Olet oikeassa siinä, että olemalla näkymätön, kun ei provosoidu mistään ja jättää yhteydenpidon myös exäänsä tyystin, tilanne rauhoittuu.
Lasten asiat voi oikein hyvin hoitaa tekstiviestein, niin ei tule väärinymmärryksiä, kun on mustaa valkoisella mitä on sovittu. Ja kun lapset itse kieltäytvät puhelimessa menemästä etän luokse ja kertovat etälle eteivät pidä tästä uudesta kumppanista, ei syyte manipuloinnista lankea ainakaan lähihuoltajalle.
Totta; parhaat välit on silloin kun välejä ei ole ollenkaan
että entisen miehen naismaku on nyttemmin muka huonontunut.:) Uskallan epäillä ettet itse ole yhtään kummoisempi ja tekstistäsi paistaa selkeästi äitien niin yleisesti käyttämä lasten manipulointi!!
Usko pois että lapset tämän myöhemmin itsekkin huomaavat ja sitten ei sinulla ole häävi tilanne.Sinun lähivanhempana tulisi olla aikuinen ihminen ja tukea tapaamisia isän uudesta huolimatta.Usein vaan nimenomaan äidit haluavat tehdä lapsistaan ns.liittolaisiaan ja lapset kärsivät tästä.Tuleepa mieleeni erään tuttavaperheen tarina jossa lapsi tykkäsi kovasti äitipuolestaan, mutta miellyttääkseen äitiään lapsi kuitenkin haukkui häntä.Sairasta touhua ja luulisi äidillekkin olevan pitemmän päälle hyvä asia että lapsilla olisi muitakin turvallisia aikuisia ihmisiä elämässään.
Miten muuten lapsesi suhtautuvat sinun uuteen kumppaniin vai oletko semmoista ikinä saanut hommattuakaan?Hänen kanssaan lasten varmasti olisi hyvä tulla toimeen..Toivottavasti tilanteesi kääntyy vielä joskus niin päin että lapset inhoavat sinun uutta ja sitten isälle itkevät sitä kuinka paska on olla sinun uuden kumppanisi kanssa..Ehkä sitten silmäsi avautuisvat näkemään jotain mitä et nyt näy näkevän!
En ole ainoa, joka ihmettelee exäni uuden naisystävän käytöstä ja toimintatapoja, joten oletettavasti meidän perheen tilanne ei ole minun katkeruuden tai kateuden syy.
Lapset tapasivat isäänsä melko säännöllisesti ennen isän uutta suhdetta. Kaipaan niitä aikoja kun sain viikonloppuvapaani, koska nyt lapset eivät mene isälleen, koska isä ei vastaa kysymykseen oletko yksin viikonloppuna. Aluksi pakotin lapset menemään tapaamisiin, kun ajattelin että he vain temppuilivat, mutta koulupsykologin yhteydenoton jälkeen en ole enää sille tielle lähtenyt. Lapset ovat psykologille kertoneet etteivät halua tavata isiä naisystävän läsnäollessa ja kertoneet syyt siihen ja psykologi uskoi heitä.
Miten selität häiriösoitot, lopetetut puhelinliittymät ja kirjepostin, joka on asianajajan mapissa?
Minun syy nekin? Olet hyvin hyvin kaukana totuudesta ja siihen on varmasti joku looginen syy. Kenties oma elämäsi?
"oletko semmoista (uutta kumppania) ikinä saanut hommattuakaan?"
Kerran sain, mutta hän menehtyi kaksi vuotta sitten.
Kysymyksesi sävy paljastaa sinut moukaksi ja katkeraksi. Peilistä löydät vastauksen omaan pahaan oloosi.
Sitä paitsi, uusia kumppaneita ei hommata - tai ehkä sinä hommaat, mutta minä en.
Vastaan tähän erolapsen kokemuksella.... vanhemmudeesta en vielä mitään tiedä :)
Anna sen äidin haukkua, omaa kuoppaansa siinä kaivaa.
Lapset päättävät itse mitä sinusta ajattelevat ja tuskin muulla on merkitystäkään.