Vapautunut
Sielu auki kohti aamu-usvan reunaa.
Mikä ajatus hetken vain viivähti mielessäin,
sitä otsa kurtussa tuumailen.
Avaan kallion laella siipeni auki,
kuin lokinpoikanen ensiaskeleilla.
Vasten tuulta avaudun ja räpyttelen,
jospa ilma kantaisi minut kohti tulevaa.
Suojassa myrskytuulilta.
Katsoen huomista,
nurkan takaa varovasti.
Aurinkolasit silmillä,
jotta kirkkaus ei sokaisi minuutta.
Varjoisten pilvien alla kulkuni on päättynyt,
olen astunut valoon.
Joka ei sokaise herkkyyttäni,
kovan kuoren alla.
R.S
26.02.2010
Sielu auki kohti aamu-usvan reunaa.
Mikä ajatus hetken vain viivähti mielessäin,
sitä otsa kurtussa tuumailen.
Avaan kallion laella siipeni auki,
kuin lokinpoikanen ensiaskeleilla.
Vasten tuulta avaudun ja räpyttelen,
jospa ilma kantaisi minut kohti tulevaa.
Suojassa myrskytuulilta.
Katsoen huomista,
nurkan takaa varovasti.
Aurinkolasit silmillä,
jotta kirkkaus ei sokaisi minuutta.
Varjoisten pilvien alla kulkuni on päättynyt,
olen astunut valoon.
Joka ei sokaise herkkyyttäni,
kovan kuoren alla.
R.S
26.02.2010
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi
Johan oli tykitys ,
Sielu antoi tulla mitä ajatteli, hieno oli jälki. tässä on runoilijan alku tulossa, sanon minä
Kiitosta.
Tajunnan virtaa tässä teoksessa oli paljon.
Mutta että se tuntui noin hienolta niin se oli yllätys.
No Kuhan jonkinmoinen raapustelija tulisi, niin olisi hyvä olla.
Kiitän.
Ter kobo