vanhuksille

nyt vain vahusjonot, kun ennen kansan ruokajonot, eri-ikäisten jonot erilaisen ruokavaatimusten mukaan,
nuoremmat vähän paremmalle ruualle jonossa ja tosi vanhat sitten vähäkaloriselle, että nopeammin
lähtevät maailmasta,
tosi kurjaa ajattelua, mutta nykyajan toiminta vanhempien ihmisten hyvinvoinniksi on surkeaa ja
paranemista ei näy vain pahemmaksi muuttuu, kun palveluja karsitaan.

Meni hukkaan? Mitä kokemuksen tuhlausta ihmisen kuolema onkaan. Juuri kun opit elämään ja
vähän viisastut, onkin jo ilta.

"Valhe ja vilppi ne vain sinun huntusi liepeillä leijaa.
Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee,
niinkuin lapsi hän on, joka vaaralta kasvonsa peittää.
Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heittämä tuulten.
Kourissa kohtalon oot, ah, lelu särkyvä vain"
V.A. Koskenniemi

sarkastivo kirjoitti:

nyt vain vahusjonot, kun ennen kansan ruokajonot, eri-ikäisten jonot erilaisen ruokavaatimusten mukaan,
nuoremmat vähän paremmalle ruualle jonossa ja tosi vanhat sitten vähäkaloriselle, että nopeammin
lähtevät maailmasta,
tosi kurjaa ajattelua, mutta nykyajan toiminta vanhempien ihmisten hyvinvoinniksi on surkeaa ja
paranemista ei näy vain pahemmaksi muuttuu, kun palveluja karsitaan.

Meni hukkaan? Mitä kokemuksen tuhlausta ihmisen kuolema onkaan. Juuri kun opit elämään ja
vähän viisastut, onkin jo ilta.

"Valhe ja vilppi ne vain sinun huntusi liepeillä leijaa.
Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee,
niinkuin lapsi hän on, joka vaaralta kasvonsa peittää.
Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heittämä tuulten.
Kourissa kohtalon oot, ah, lelu särkyvä vain"
V.A. Koskenniemi

piristää mieltä, tuli se sitten täältä tai sieltä.

Älä siis pelkää, vaan rakasta elämää. Ei maailma tähä lopu- ihminen vain.

"Rakastan elämää " lauloi Ots

va////paana kirjoitti:

piristää mieltä, tuli se sitten täältä tai sieltä.

Älä siis pelkää, vaan rakasta elämää. Ei maailma tähä lopu- ihminen vain.

"Rakastan elämää " lauloi Ots

Joka päivä on arvokas elämässä, eihän ne kaikki voi olla yhtä juhlaa, mutta sitten on tähtihetkiä, jotka kantavat yli. Kärsivällisyyttähän jo olemme oppineet elämän saatossa, lämmin kiitollisuus kanssaihmisistä ja itsestäkin antaa paljon. Elämälle kiitos ! Ja rakkautta sydämiin.Kaikilla meillä on kohtalomme, siihen tyydymme ja iloitsemmekin. Elämää se vain on.

Minulla on yli 70-v. tuttava pariskunta, jolla on poika ja tytär. Pariskunta erosi vuosia sitten ja elää kumpikin tahollaan.
Juttelin rouvan kanssa eräänä päivänä ja hän kertoi, että kaikki on heillä hyvin: poika hoitaa isän ja tytär äidin.
Kysyin ihmeissäni, että miten "hoitaa". Ja sain kuulla, että pojan perhe käy siivoamassa ja tekemässä ruuat isälle, ja tytär saman äidille. He ovat niin tyytyväisiä eikä tarvitse ajatellakaan mitään vanhustenkotia. Lapset hoitavat.
Minä kyllä vähän pöyristyin. En usko, että tällaista asennetta enää laajemmalti tunnetaan.

Nämä ihmiset ovat ikäisekseen hyväkuntoisia ja asuvat kerrostalossa. Olisihan ihan omankin liikunnan kannalta terveellistä tehdä omat taloustyönsä ja oman tahtinsa mukaan.
Mutta he tahtovat olla vanhuksia.

Sairaat ja liikuntarajoitteiset ovat tietenkin avun tarpeessa. Mutta ei kai reipas eläkeläinen, joka viettää Teneriffalla muutamia viikkoja vuodessa ja pitää kunnostaan huolta paljolla liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla, (jonka siis lapset hoitavat.)