on kuollut. Tykkäsin hänestä ja luin mielelläni hänen matkakertomuksiaan. Matkasi rahtilaivalla kauas maailmalle ja kirjoitti elämänsä tapahtumista ja matkoista hyvin mielenkiintoisesti. Jotenkin, joissain hänen ajatuksissaan, samaistuin häneen voimakkaasti. Oli kuin sukulaissielu, vaikka en koskaan häntä tuntenut tai tavannut.
Mitä mieltä sinä hänestä olit ja luitko hänen teoksiaan?
Mitä mieltä sinä hänestä olit ja luitko hänen teoksiaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luin muutama vuosi sitten Vanhan rouvan lokikirjan. Oli se vaihe kun suunnittelin jotain vastaavanlaista matkaa. Päädyin kuitenkin siihen, että pitkästyisin kuoliaaksi, joten reissu jäi - sillä kertaa. Villan viimeisin (viimeinen?) kirja taitaa olla minulta lukematta... pitääpä kysellä kirjastosta.
Vähän vastaava mutta nuoren energisen naisen perspektiivistä kirjoitettu matkakuvaus on Rahtilaivalla Brasiliaan, kirjoittaja Niina With. Jos jotakuta kiinnostaa.
minäkin ja luin hänen matkakertomuksiaan. Pidin kovasti ja kerronnat veivät mukaansa. En ollut tiennytkään että rahtilaivoissa kulkee muitakin matkustavaisia ja heillä on omat hytit jne... Olisipa itse yhtä seikkailumielinen niin voisi tehdä samanlaisia matkoja ja ilmeisesti aika edullisesti verrattuna muihin "risteilyihin" jotka suuntautuvat kauaksi... Rauha Kyllikki Villan muistolle.
En ole nimeä ikinä kuullut enkä nähnyt! Miksi ihmeessä hänen kuolemansa on uutisoitu?
kun huomasin hänen kirjoittaneen teoksen Tyttö sodasssa ja selasin kirjakaupassa sitä.Valokuvista havaitsin hänen olleen sodan aikana Tiiksjärven lentokentällä. Kirja koostuu hänen ja läheisten välisestä kirjeen vaihdosta sodan aikana.Kun lehteilin kesäkuun alkuun vuonna 1943, niin huomasin sivulla merkinnän päiväkirjasta: jossa kerrotiin lentopommituksesta ko lentokentälle ja samalla merkintä kertoi isäni kaatumisesta samassa yhteydessä.
Seuraavana kes'änä tapasin hänet Tampereella kirjansa esittelyn yhteydessä.
lue paljonkaan tai ole lukenut? Meikäläinen jonka yksi harrastus on lukeminen, olen lukenut tuhansia kirjoja ja kuinka paljon vielä ehdin lukeakaan..? Suosittelen lukemista, se opettaa, se avartaa, se viihdyttää. Kirjojen ja tarinoiden maailma on ihmeellinen. Luen miltei kaikkea, en kuitenkaan Reginan/Nyyrikin tapaisia tarinoita, joista tiedän mitä ovat kun muutaman luin nuorena. Kaunokirjallisuutta, thrillereitä, dekkareita, runoja, muistelmia, kaikenlaista jne...
Itsellekin kertyi jo vuosikymmeniä sitten aikamoinen kirjasto ja ei ole vuosiin voinut ostaa yhtään kirjaa, kun ei mahdu enää. Olen kirjastojen suurkuluttaja ja omiakin voi lukea uudelleen kun ei enää muista kaikkia käänteitä. Hyvän kirjan voi lukea uudelleen kun on kulunut aikaa. Kun lainaan kirjastosta kirjoja tapaan usein sanoa, että en ole varma olenko jo tämän lukenut, mutta sen näen kun alan lukemaan.
En ole millään voinut pitää lukua kaikista kirjoista. Kun lehdet julkaisevat listoja uutuuksista laitan omat suosikkini ylös ja yritän niitä tavoittaa. Nykyään saa uutuudet aika hyvin lainattua ns pikalainoina, eikä tarvitse odottaa kuukausia...
muuta kuin jännityskirjoja. Esimerkiksi Agatha Christietä ja sellaisia. Hyvin harvoja suomalaisia kirjoja luen. Siis suomalaisten kirjoittamia
Eikö näistä viesteistä selvinnyt, miksi hän on uutisen arvoinen?
Sama tauti, taas ostin n. kymmenen uutta kirjaa. Entisiä on jo kahdessa kerroksessa kirjahyllyssäni, ullakolla monta laatikollista.
Parin viikon päästä alkaa taas saneeraus, pakko pakata kirjat laatikoihin ja saneerata samalla.
Minne vien? Hyviä ehdotuksia?
Sukulaissieluksi en itseäni tunnista. Villan kirjoja olen kyllä lukenut. Ihailin häntä, koska hän on ensimmäisiä ellei ensimmäinen. joka uskalsi tunnustaa, että matkustaminen voi olla myös pelottavaa ja yksin on yksin, vanhana vielä yksinäisempi. Samalla hän rohkaisi omalla esimerkillään olemaan itsenäinen ja lähtemään vielä iäkkäänäkin reippaasti kohti haasteita, joita matkat varsinkin tarjoavat. Missäpä ihmispolo paremmin oppisi tuntemaan omat rajoituksensa ja suuret mahdollisuutensa kuin matkoilla. Matkustavaisena olen aika lailla samanlainen kuin Villa, en tykkää hillittömästä juhlimisesta enkä ryyppäämisestä, koen mieluummin asioita selvin päin.
Villan toinen puoli: hän oli tavallaan aikansa lapsi, hieman naiivi naisena ja hellyttävän naisellinen. Ulkonäkö ja vaatteet olivat tärkeitä asioita (kuten myös matkakumppanien, erityisesti miesten hyväksyntä ja ihailu) vielä hyvinkin iäkkäänä. Varhaisempien vuosien päiväkirjassa - ennen matkapäiväkirjoja - tämä puoli tulee vielä korostetummin esille. Olikohan tuon päiväkirjan nimi Elämän keinussa tai jotakin sinne päin. Ostin, mutta tunnustan, että jaksoin lukea vain puoliväliin, teksti oli niin lapsellista.
Rohkea ja samalla ujo nainen, ei kuitenkaan mikään julkisuustyrkky. Kirjat puhuvat puolestaan, kirjailijan ei tarvitse kertoa kaikkea itsestään. Aikanaan hänellä oli myös poikkeuksellinen uravalinta, heittäytyminen omilleen, olla samalla yksinhuoltaja sekä matkustaa usein lainarahalla. Hänellä oli voimakas usko siihen, että elämä kantaa ja se välittyy hänen tekstistään lukijalle hyvin lohduttavana. Lohtukirjoina olen Villan päiväkirjoja lukenut (kun proosasta enempi tykkään) ja saanut niistä alkua uuteen yritykseen, kun elämä on lyönyt.
Nähdessäni Villan kuolinilmoituksen ajattelin, että mahtoiko hän luopua mielellään elämästä. Luulen niin, sillä kulkijan on päästävä liikkeelle, merta rakastavan oikealle merelle. Mielessäni näen hänet laivan kannella vilkuttamassa rannan saattajille ja toivotan riemukasta matkaa.
miellyttävä haastateltava. Pidin Kyllikki Villan olemuksesta noissa haastatteluissa ja mielsin hänet aika rohkeaksi naiseksi. Olihan hän meitä -6-kymppisiä iäkkäämpi ja teki aika rohkeita ratkaisuja elämässään ajatellen oman sukupolvensa naisia. Kirjoihin en ole tutustunut, vaikka olenkin kova lukemaan kaikenlaista kirjallisuutta.
Kuolleista ei pidä puhua pahaa, he kun eivät ole enää puolestaan puhumassa. Sen kuitenkin sanon mielipiteenäni, että en olisi pientä lasta raijannut mukanani pitkin maailmaa rahtilaivoilla. Eivät olleet nuo matkat varmaan ihan turvallisiakaan. Ajattelemattomana toimintana pidän, en pahantahtoisena.
Miksi pengoit näin vanhan jutun esiin ?????????? Voitko vastata ??????
Koska hänellä ei ole Villat kohdillaan korvien välisessä patiossa, siksi hän kaivelee kuin korviaan.
t. Ästön Villa, jalkapalloseura
Lainasin äskettäin Kyllikki Villan matkapäiväkirjoja kirjastosta, ja hain lisätietoja. Kun googletin "Kyllikki Villa", löytyi tämä keskustelu.
Hah! Kuka outo näitä ikivanhoja nostelee? Eipä silti, jo otsikosta muistin että olen kommentoinut aikoinaan, koska olen ollut Kyllikki Villa -fani ja tykkäsin kirjoistaan. Ihailin myös hänen rohkeuttaan ja mielikuvitustaan. Ajatella, noinkin kätevästi voi kirjallisia töitä tehdä, ja ottaa vielä joskus lapsen mukaan. Ja kokea samalla uusia elämyksiä, nähdä maailmaa ihan joltain muulta kuin turistikantilta. Jännittävää, hauskaa!
En usko että tyttärelle aiheutui reissuissa sen kummempaa vaaraa kuin normielämässä Suomessakaan. Saarako hän on? Uskon että tytär on onnellinen siitä millaisia elämyksiä äiti hänelle näiden matkojen muodossa tarjosi.
kelli veti nyrkkikyllikkiä villaan. villalapaseen.
Huomasin, että hän oli syntynyt samana vuonna, kuin edesmennyt äitini. Äitini oli myös Jatkosodan aikana lotta, työskenteli ilmavalvonnassa. Kai ne koetut ajat antoivat rohkeuden elää omannäköistään elämää.
Pitää etsiä käsiini tuo kirja Vanha rouvan lokikirja, kiinnostuin aiheesta.