Miksiköhän nuoren miehen pitäisi autolla päästä joka paikkaan. Se ei viitsi edes pysäköintipaikalta kävellä kauppaan, kun tunkee autollaan kaupan oven eteen ja liikuntarajoitteisten paikalle, "piipahtaessaan kaupassa, alkossa, kitkalla"! Huhuu, nuoret kollit!
Miksi NUORI MIES on LAISKA?
mikä mikä?
27257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
meiltä alkuvanhuksilta asiaa kysyt?
Juu, täällä se viisaus jo pitäis olla. Kun olin nuori, velipoika jätti mopon aivan rapun eteen, ja paskahuusiin ajo mopolla, jonne oli vain kinttupoku puutarhan läpi, niin eikö sinnekkin pitänyt päästä.
No sitten kun osti moottoripyörän, sama juttu, niin rapun edessä ettei sisälle muut päässeet, ennenkuin joku sen siirsi, ja taas sama juttu, paskahuusiinkin piti sillä motskari käynnistää ja ajaa mansikantaimien välissä. Pieni polku mansikkapuskien välissä, ja marjapuskien sekä omenapuiden katveessa.
Tässä iässähän sitä mies jo tietää, miksi nuorena joka paikkaan piti "koneella" päästä.
sanotaan, "Kyllä elämä opettaa, ellei muuta niin hiljaa kävelemään."
Mutta taitaa meiltäkin jo unohtuneen, mikä kiire nuorena olikaan.
Ne masiinat olivat varsinkin nuorukaisille niin ihania, että niitähän piti käyttää aina kun mahdollista.
Minäkin ajoin kerran mopolla, suoraan pensaaseen.
mutta jos kotona on laiskanlaista, ei vaihdeta työ-, työmatkavaatteita-, iltaisin kotivaatteiksi,
tai ei vaihdeta likaisia työvaatteita työpaikalla puhtaisiin ja käydä suihkussa,
ei pidetä kohtalaista siisteyttä, kodissa ja itsessään,
sellaiseksi ne lapsetkin tulevat,
ikävissä asioissa sitä vaan ei tahdota myöntää,
mutta keskitys alkaa helpommin tosiasioiden tunnustamisella.
nuorten miesten konemaailmaan ja niiden kulmemiseen ja käyttöön. Ei ole pätenyt ainakaan niihin tuntemiini tosi huippusiisteihin perheiden miehiin.
Jos seuraatte aikaanne, niin ei enää pelkoa tuollaisesta. Nuorten työvoima tilastot kertovat ettei halukkuutta ole minkäänlaisiin töihin jossa kädet likaantuisivat.
sIIS lukion käyneet, amispuolella vetää myös eniten linjat jotka ovat siistejä...
Auton remonttireiskat ovat alinta sakkia, ajatuksella ettei rahkeet riitä fiksumpaan.
Jopa putkiasennuspuoli oli kuin halveksumista kun tulivat sähkärit paikalle. Ovat isoja herroja, kertoi eräs nuori työharjoittelunsa tuntemuksista.
Tuskin enää meidän ikäisten murhe, vaan omat tyttärethän ne ovat tälläiseksi avuttomaksi paaponeet, missä itse olitte?
Poikani edustavat juuri noita nuoria miehiä, mutta heihin ei kyllä päde tuo nykymeininki.
Toinen poika rakentelee ja tekee muutostöitä autoihin, mitä niihin ikinä tarvitaankaan. On töissä rekkafirmassa, jossa tosiaan tarvitaan moniosaajia, tumpeloita ei tarvita. Kun töihin otettiin, sanottiin, että on koeaika, jos osaat omatoimisesti, opetettaville ei ole tässä firmassa töitä. Siellähän tuo on töissä edelleen.
Toinen poika on myös autoalalla, valmistuspuolella hänkin. "kusi" ei ole noussut päähän, ovat intohimoisia rakentelijoita, rakastavat työhaasteita ja haastavien ratkaisujen keksijöitä, syönantaja palkinnutkin keksinnöistä. Mutta ei ole työttömyyttäkään näillä pojilla. Tytär on myös autoalalla, eikä työttömyydestä kärsi hänkään.
Ei totta, kuin siteeksi, jos sitäkään. Kaikkea on opetettu, siivouksista lähtien. Kotona ei tupakoida, silti poika polttaa. Samoin kaverillaan. Emme käytä alkon tuotteita paljoakaan, lasillinen vain joskus 1- 2x kk.ssa.
Voi vain toivoa, että vanhempana asiat alkaisi sujua.
No itsensä putsaa, mutta asunto... Silittäminen on kauhistus jne.
Onkohan tämä nykymeno liian viihteellistävää? Jostakin olis kiva saada tukea normielämän käytännöille. Omat keinot on käytetty loppuun. Hyvällä siis.
Lääkkeitäkin pitäs saada viihteeseen, ihan ovat vonkuneet niitä julkisesti. Ja kun telekkarissa oli jokin aika sitten joku, olikos se kuukausi ilman alkoo, niin naivia kuin se oli televisioruudussa vielä pöljyyttään sepittää, ettei voi vapaa-aikana renotutu mutoin kuin viinaa kurkkuun, sitä ilman ei voi olla.
Ja uskomatonta, että niin monille täysin käsittämätöntä, että antibioottikuurin aikaa ei jaksa olla juomatta. Ei me ees tajuta, miten lujaa nuorilla menee. Siinä menee jo viihteet ja virat sekaisin.
Voi miten tuttua, minulla vain likka tuossa yhtälössä. Kun itse olen liiankin tip´top se kai sitten kostautui toisin. Jos asuu vielä kotona, voit komentaa siivouspäivän, jos muualla...iteppä pas...sa kanssa elää!
Tyttöni ei ole edelleenkään järjestyksen ihminen, mut kotinsa on ns. yleissiisti. Ei likaa missään ole, vaan sellainen sekamelska jota en tajua.
Vaatteet henkareihin , kaappeihin tai likavaate koreihin, ei pitkin tuolinnojia jne... Jos ei mallia ole kotoo sekin voi olla syynä taas joillein, meillä oli kai sitten liikaa... eläköön kakoissaan...rakas silti :)
Oliko niin, ettei tyttö saanut/joutunut itse tekemään riittävästi elonsa eteen? Sisarellani taas ollaan, sanoisinko ihan järjettömän, sairaan siistejä, niin etteivät lapset saaneet kotona elääkkään, etteivät paikat sotkeennu. Niinpä lapsista tuli aika uusavuttomia. Eivät edes petiä osanneet petata, vaatteita järjestää kaappeihin yms.
Voi ei ollut, ettenkö opettanut. Puhuin aina et siksi että joskus aikanasi osaisit hoitaa kotiasi jne...
Olin saada laakin, kun kuulin et ovat ottaneet koiran, kohta toisenkin...eikä mitään sohvaperunoita vaan isoja ja karvasia. Aattelin ettei onnistu...nyt ovat jo 10v koiruleita, eivät tule ruokapöytään krejuulle, tyttö nostaa vain etusormensa ja sessukat on hiljaa. Uskomatonta, vaan totta :))
Joo, minäkin tiedän läheisissäni naisen joka suurinpiirtein pesi perheensä ulos. Valitettavasti hänen nukkekotinsa meni myyntiin, kun ero tuli.
Mun tytär on haksahtanut, sanoisinko sairaasti haksahtanut lemmikkie-eläimiin. No ei siinä vielä mitä, on meilläkin aina ollut lemmikkieläimiä, mut se kissoihin haksahtaminen. Kissoja ei saa komentaa ja sitähän minä en ymmärrä, ne saa melskata kuin kuritta kasvaneet kakarat. Hän on sellaisessa kissalemmikkipiireissä, joissa kissa menee yli kaiken, ja se tarkoittaa sitä, että kissa saa kävellä ruokapöydässäkin ruokien seassa. Joka paikan ne nuohoovat, ne kissat.
Kun minä komennan kissoja, eihän ne komentamisesta mitään ymmärrä, mutta mun lautaselle ei tulla litkimään eikä kävelemään lautasen yli, ja siitäkös meille tulee kinaa. Tyttö suorastaan närkästyy, mut närkästyköön. Ainahan lapset ja vanhemmat ovat närkästyneet toistensa tavoista ja sanomisista.
Kotoa hän ei ainakaan ole oppinut sellaista palvomista. Meillä on aina kissoja komennettu, eikä ole ollut ennen, eikä nytkään asiaa kissoilla hyppelemään ruokapöydille, eikä sängyille. Niille on omat nukkumapaikat ja ruokapaikat.
= laiskat lapset!
Kun vanhemmat passaavat kullanmurunsa vastuuttomiksi, laiskoiksi ja mukavuudehaluisiksi niin ei tarvitse tulosta ihmetellä.
Tuon itsekään omaan napaan tuijottamisen jäljet näkyvät kaikkialla.
Pidän tuota myös osasyynä suuriin avioerolukuihin.
Miten kaksi itsekkääksi kasvatettua kullanmurua voisivat arjen koittaessa tulla toimeen keskenään?
..vaan hyvinkin ahkeria ja aikaansaavia.
On vaan niin monta rautaa tulessa samilla kertaa, asiat täytyy hoitaa nopeesti ,että ehditään kuntosalille ,lekkille ,kuka minkin harrastuksen perään.
Nyky nuoriso ei osaa ottaa tekemistä hyötyliikuntana ,niinkuin meidän sukupolvi vaan siihen haetaan paikka vartavasten liikunnalle.
Laiskenpi on tämä mies joka asuu kanssani ,syn:40 luvulla autolla täytys päästä kaupan sisään ja muuta vastaavaa, muusta liikunnasta puhumattakaan.Aikaa olisi vaikka kuinka, ei aina ehdi tehdä kotitöitä sillä välin kun itse olen ansiotyössä . Se tv on niin tärkeä Hänelle
Oli pakko lukea koko ketju läpi. Olin juuri laittamassa tuon "ahkerat vanhemmat ,laiskat lapset"
Mutta se on erillaista laiskuutta. Ovat satakertaa huolellisimpia kuin isänsä kouluasioissa.Kaikki aina viimeisen päälle. Isällä jäi keskikoulutasolle ja sekin tosi huonosti. Hävetti laittaa koulutodistuksia kun hain työpaikkaa.
Näin otsikon,joten haluan kertoa omasta "laiskuudestani". Aina ihmetellään miksi en mene töihin,mutta ei tiedetä sitä että monella nuorella on runsaasti tatuointeja ja silloin haastattelutilaisuudessa näytetään ovea.
Mulla on kalju,korvarenkaat ja paljon tatuointeja joten työnsaanti on toivotonta.
Eli nämä eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä nämä työpaikat. 4-vuotta olen ollut kortistossa eli saan päivärahaa ja asumistukea,sekä iso osa laskuistani maksetaan "luukulla". Palveluammattiin ei taskajannuja oteta,ei myöskään valtion töihin.Kertokaa mitä teen,jos pystytte.
Eipä tuohon ole paljon lissämistä. Ajatteleko että kukaan ikäihminen lähtisi kanssasi vaikkapa pankissa käymään, tai vain ulkoileen? Miksi, kysyn ? Onko pakko olla karseen näköinen, mitä sillä tutot esiin?
Tiedostat mikset töitä saa, ja olet siinä oikeassa. Olet tehnyt oman valintasi, asiakaspalvelu ei ole sinua varten. Nyt sitten opiskelet vallan p....sti ja näytät että sinusta on johonkin. Haluisinpa nähdä ilmeet!
Siis et ajatellut asiaa niitä tatuointeja harkitessasi? Et kait hetken mielijohteesta kuitenkaan niitä laitattanut? Vai oliko se samanikäisten hullujen päähänpistoja vai mitä? Niin, itse tosiaan olet valintasi tehnyt, ei ole aihetta rutisemiseen, ettei työtä saa.
Silloin sinä alat itase sitä työtä itsellesi hankkimaan, ei yrittäjyys... siinä sitten pelastuksesi. Näytähän hampaasi, mihin pystyt?
Tatuointi oli elämäni suurin virhe. Korvarenkaat saa pois,hiuksetkin kasvavat ja hyvin kasvavatkin. tatuointeja on laajalti jokapuolella. Nuoruus ja hulluus ja seura.
oiva keino laistaa työnteko.
Jota en tosin usko. Kyllä vaikkapa lapionvarteen otetaan, oli sitten vaikka joulupukki.
Juu, kyllä oli taas tänään aloituksen kertoma tosiasia. Turun Mehiläisen edessä kun on lähinnä ovea kaksi liikuntarajoitteisen pysäköintipaikkaa, niin arvatkaa, keiden autot siinä oli? Nuorten miestenpä tietenkin.
Ja sen jälkeen kävin Turun Cittarissa, niin annas olla taas, siinä lähinnä ovia olevat liikuntarajoitteiset pysäköintipaikat, miehitetty autoilla, mutta missään niissä ei ollut pysäköintiin oikeuttavia merkkejä.
Ennenkuin ehdittiin lähteä liikenteeseen, niin kuinkas ollakkaan, nuoria miehiä tyystin kaikki, kun tulivat puodista. Olisivat edes linkuttaneet käpäläänsä, vaan eivät sitäkään viitsineet tehdä. Laiskuus kun on huipussaan.
Ja vielä lisää päättömyyttä. Nuo liikuntarajoitteiset paikat on mitoitettu niin leveiksi, että autosta pitää päästä pyörätuolilla molemmin puolin ulos ja sisään. Niin eikö nämä nuoret miehet, joiden aivot on ihan homeessa, tukkineet, elikkä ajoivat kolme autoa kahden auton pysäköintipaikkaan ja vielä niin että naapuriauton oveakaan ei mahtunut avaamaan. Ei tällaisille hulikaaneille tarttes vielä korttiakaan antaa kun ei riitä aivoja normaaliajatteluun.
Joo, mitäs me vanhat ja viisaat, nuoret on ihan pullamössöö. Näilläkin palstoilla näkee selvästi, miten valistunutta ja fiksua porukkaa me vanhat olemme. Mutta olemmeko jo niin dementoituneita, että kertaamme samoja fraaseja kuin edellinen sukupolvi - hehän myös valittelivat ettei sen ajan nuorisosta oo mihinkään. Eivät hekään uskoneet sananlaskua 'Pojasta polvi paranee'!
Kun vain noin 80 % parikymppisistä miehistämme viitsii mennä kutsuntoihin ja niistäkin suunnilleen neljännes lähetetään kotiin huonon kunnon takia, eli eivät kelpaa asepalvelukseen, niin jossain on mätää.
Meissä senioreissakin on mätää, ainakin.
70-luvulla venäläinen jääkiekkovalmentaja ihmetteli, miksi suomalaisten nuorten isät ja äidit kantaa lastensa varustekassit parkkipaikalta hallille, miksi junnut ei itse viitsi kantaa. jne.
Ei kai aika siitä ole parantunut. Valmiiseen pöytään kun tottuu, niin siitä vaikea luopua.
Sisu ja sinnikkyys siinä häipyy.
Viikon naapurin poikakin katseli armeijan touhua. Sitten ilmestyi kotiin. On kuulemma niin helppo hakea muutaman vuoden lykkäystä ja sillä aikaa keksiä taas muita syitä,ettei tarvi mennä. Tuolla jossain on oikein keskustelupalsta asiasta.
Meidän epänormaalikuopus oli innoissaan, kun pääsee armeijaan. Alkoi jo karaista ja harjoittaa itseään paria vuotta aiemmin. Teki kamalia maratonmatkoja ja suojuoksuja. Sitten kun puolustusvoimiin pääsi, niin kun kaverit hyyty porukasta, hän otti ylväänä kaverinkin repun ja tarpoi keulilla perille.
Sitten loppuosan palveli autokomppaniassa ja harmitteli, kun hän olisi halunnut olla pidempään vaikka autokomppanian autonkuljettajat ovatkin pidempään, mutta hän olis halunnut olla vieläkin pidempään.
Hienoa,upeaa. tiedän,että ko. laitoksen henkilökunta on auttanut nuoria työpaikanhaussa. Hyviä kavereita suositellaan vastaaviin kuljetusalantehtäviin ja siitä on nykyään suuri apu kun joka paikaan on satoja hakijoita.