Voi tätä maailmani valoja
heijastuvaa kauneutta
niin valoihini eksynyt
etten Sinua täältä löydä
sisäinen Olympiadi minussa
enkä pääse liikennevaloissani
luoksesi
maailmaani eksynyt
joita valot murtavat.
heijastuvaa kauneutta
niin valoihini eksynyt
etten Sinua täältä löydä
sisäinen Olympiadi minussa
enkä pääse liikennevaloissani
luoksesi
maailmaani eksynyt
joita valot murtavat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
auringonlasku..
säteet
tavoittamassa pimeää
hetket jolloin
valo nukahtaa
kuun valo
hangella
tiedän
Minäkö todella - eksynyt
ja Sinäkö tämän yhdessä
minun kanssani - "Tietäisit" - kun
mm. Olympiavalot sammuvat heijastuneina
hangelle - päivän ja yönvaloillamme ...
mutta runoilkaamme,niin hämäryydessä
että valoissakin että hyvillä kosketuksilla
kuin sanoillammekin toisiamme tukien.
Kiitos Sinulle kommentistasi jota oli
ilahduttava lukea. Tsaukkista !
hallitsevana kolme tärkeää; usko, toivo, rakkaus
ja allaan kahden liitto, sinä ja hän "?"
koskettavat täydellisinä
ympyröinä
toisiaan sivuten
tukien
jälleen yhdessä esiintyen
jälkeen yhden olympiadin
Todettava näin on, edelleen runostaan kiitollisena; urheilumieheltä toiselle, hiukan huumorin"pellettiä" silmäkulmaan iskien? Aih, urheilu nostaa aina ilontunteita...
Tervehdys - runoni alku tai yleensä
että mitä koskisi tai mistä aiheensa
sai ... mutta ei hätää ... sillä osan
tästä voi laittaa sanomasi piikkiin
Olympiaa hipoen.
Taustalla myös toisenlaista tunnelmaa
tämän talvemme luonnonvalosta kuin
pikku ajatuksia syvemmiltä vesiltä,jotka
ulottuivat sielujen syövereihin saakka.
Kyllä minä hyvin ajatuksesi jaan että
hyvin olet tunnelmillani liikkeellä,eikä
nyt hämärrellä liikaa ja nostellaan
ilonpellettiä ilmoille.
Edelleen : Kiittäen !
Mielenkiintoinen idea runossa.. että valot eksyttävät, tekevät kaiken epäselvemmäksi. Hmm.. pimeys onkin selkeämpää.
Tunnustan rehdisti että toisinaan hämmästelee
itsekin että mitähän sitä täältä vielä itsestään
ulos heittää,sillä tämä oli sellainen "extempero"
joka tuli minulta kuin salaa ja yllättäin.
Kiitos kommentistasi Miekko,eikä eksytä valoihin
eikä murruta pimeyteenkään !
Jälleen kerran kirjoitit kauniin runon.
Osaat todella esittää asiasi kauniisti runoissasi.
Ihailen tyyliäsi.
Ystävä hyvä - Kiitos - ... ei kai ole uutta kun palstalle
tulin,niin muodostin tai minulla oli jo ennestään oma
tyylini kuin tapani olla täällä,niin kirjoittaa tekstejä
kommentoimisineen että myös toimia omalla tavallani
kuin siitä kiinni pitäen - muutoinhan en voisi olla täällä.
Olemalla oma itsensä vaikeuksienkin keskellä.
Sillä meillä on vain yksi elämä elettävänä,kohdata
itsensä kuin toisensa myös runoissakin,tavalla jotta
ei loukkaisi eikä panettelisi ketään - Arvostaen - mutta
tarvittaessa myös käyttää sanansäilää.
Ketään ei saisi alistaa eikä väärinkäyttää vaan tukea !
Kiitos Sinulle huomiostasi !
Äläs huoli, ei ne valot niin kauas
ole ajaneet, lähemmäs kuin arvaatkaan:)
liikenneympyrässä
ei ole valoja
vain risteyksiä
ei ole vaikea valita
lähtisikö vasemmalle
vaiko oikealle
oikealle käännyttävä
ja kiusaus
haluaa rikkoa sääntöä
Runossasi oli poweria ja sipaus erilaista Dolania:)))
Kun oikein valottaa tai hämärtää silmissä,niin ei sitä tiedä
minne kulkunsa johdattaa,jollei ole opastajaa - tuletko
oppaaksi - niin valossa kuin pimeydessäkin ?
Hitsi - mistä powerit sait ja vielä erilaisuudella - jos sitten
omat Duracellit ovatkin toimineet ... annoit mietteitä
ja siitäkin minä - Kiitän Sinua !
Valoon voi oikeesti eksyä... mää luulen - ko itte oon tämmöne yöeläjä =)
Tää runo raapaisee jotenkin syvältä, vaikka vaatii keskittymistä - hieno on !
Kun oikein pahasti häikäisee ja nostetta yli
normaalin,niin siinähän voi luulla itsestään
liikoja ja keho käy ylikierroksilla
- yli oman normin - niin sekoaahan siinä
ajatuksella "ettei tämä kaikki voi olla totta"
minun tuurillani ... vähän nyt nostatin
tunnelmaa.
Mutta toivotaan kun tämä lumenhohtava kauneus
sulaa kuin haihtuen,niin saisimme seuraksemme
Auringonvoimaa luonnosta ja taas egomme
pullistelee hyvänmielen eliksiiriä.
Runoni voi olla ajoittain vähintäin ns.ongelmallisia
tulkita mutta ehkä siinä jätän monenkaltaisiakin
tulkinnanvaroja ja vaatii joskus minultakin keskittymistä
että mitä kuin miten runoillani haluan kertoa
mutta myöskin kirjoitan "ihan muuten vain"tyylillä että
mistähän tästäkin tulee... ?
Tiedä omasta hienoudestani... oisko kyhäelmiäni ... vai
mikä olisi kultainen keskitie tässäkin että osaisi itseään
arvioida - jätän sen muiden huoleksi.
Kiitos Sinulle lämpimästä kommentistasi ja kriittinenkin
saa kuin pitääkin olla,etten minäkään kirjoittaisi mitä
tahansa mutta kun sanat vievät,niin minkäs teet ?