Vinkki omatoimirakentajalle

Olen koulutukseltani DI ja ammatiltani tuotepäällikkö - tyypillinen konttorityöntekijä siis. Appiukkoni on ollut maatilan isäntänä 35 vuotta, ja sinä aikana rempannut paljon taloaan, tehnyt ison puukatoksen ja konesuojan sekä uudistanut viljakuivurin. Hän on erittäin kätevä käsistään ja tekee puurakenteista todella siistejä ja laadukkaan näköisiä. MUTTA neuvoja hän ei lue eikä ota vastaan mitenkään. Tekee vain oman mielensä mukaan - onhan hänellä kokemusta vaikka muille jakaa. Ongelma on se, että hän on opetellut vääriä menetelmiä ja ajatuksia, eikä hän opi niistä millään pois.

Yksi esimerkki: Hän teki itse konesuojan kattotuolit. Joku tuttu rakennesuunnittelija oli sattunut paikalle ja laskenut nopeasti, kuinka monta naulaa tiettyihin liitoksiin piti naulata: 16 naulaa/liitos. Appi on minulle monesti kehunut, kuinka hän laittoi vain 6 ja hyvin pysynyt katto kunnossa. Joo, pysyihän se, kunnes tuli poikkeuksellisen luminen talvi. Onneksi anoppi oli käynyt katsomassa kattoa sisältä tarkemmin. Painumaa oli monta senttiä, eikä tiedä, olisiko se kestänyt koko talvea.

Kerronpa esimerkin myös meidän talostamme. Meillä on 1960 valmistunut rintsikkatalo. En ole koskaan ennen remontoinut taloa, mutta eihän mitään opi, jos ei opettele. Suunnittelutimme yläkertaan uudet huoneet ja WC:n. Palkkasimme saman suunnittelijan vastaavaksi työnjohtajaksi. Hänen neuvoillaan mm. netistä löytämillämme ohjeilla teimme onnistuneen remontin. Appiukko oli apuna, mutta olisipa hänkin oikaissut ilman valvontaa. Esimerkiksi luin ohjeen, että lattiakoolaukset ja -levyt kannattaa ruuvauksen lisäksi liimata. Teimme niin, eikä lattia narise mistään. Appiukko vieläkin muistaa ihmetellä sitä, miten hidasta lattian laittomme oli, kun piti liimaa puristaa joka väliin. No, heillä yläkerran lattia nariseekin kuin vanha sarana koko ajan.

Joskus on parempi, että sitä kokenutta, itseoppinutta suhaajaa ei päästetä liian lähelle rakennuspuuhia. Voi omilla opeilla olla jälki vähän sottaista.