Sinä olet niin kaunis, niin herkkä mutta uljas näky, unieni päähenkilö, sankaritar tarinassani, jos elämäni olisi satu. On niin ikävää, että voin vain lukea satuani, en voi elää sitä oikeasti. Voin vain katsoa sinua ja kuvitella, miltä kosketuksesi tuntuisi. Et voi koskaan tietää, miten pelastit minut.
Täällä
Sydän myyty
5987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla taas on se tilanne, että mitä pidempään omaa haavettani mielessäni pyörittelen, sitä mahdollisemmalta se tuntuu, sitä toisarvoisemmalta taas muu. Mutta epärealististahan se on. Vaikka kuitenkin ihan selvää. Sulla sentään haave pääsee uniin, minulla alitajuntakin on vielä esteenä, elän ainoastaan muistikuvien ja haaveiden varassa.
En kyllä jaksa enää pitkään.
jos joku on pelastanut sinut, miten SAATAT olla kertomatta siitä?? Mars puhumaan. Kerran täällä kai vaan eletään.
ja miksikähän tämä alkuperäinen kirjoittaja ei ole jo kertonut hänelle unelmoivansa tästä? mikä on niin arvokasta että päätät kärsiä, tietämättä että hän ehkä haluaisi sinut juuri syliinsä.... tai toisessa tapauksessa ei?
mitä jää menetettäväksi?
Miksi kidutat itseäsi? Etkö voi ottaa selvää olisiko sadun mahdollista muuttua todeksi? Elämässä on kaikki mahdollista jos vain antaa itselleen luvan siihen. Parempi katsoa kuin katua. Täällä eletään vain kerran. Älä kävele onnesi ohi. Rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!!
Olen vain lukevinani hänestä, ettei hän tunne samoin, ja ajattelen aina että jos ja JOS hän olisi kiinnostunut, hän kyllä tekisi sitä ja tätä, jne. Joskus hän häkeltyy ja punastuu, kun käsittää minun sanovan jotain meihin liittyvää. Hmmm...aika alkaa kuitenkin loppua, hän on muuttamassa pois from our surroundings...