Oletko huomannut itsessäsi hidastuneisuutta, eli mikä ennen sujiu vaivatta - viekin nyt enemepi aikaa?
Itse koin sen mukkelehtiassini pyörälläni jopa pariin kertaan aamun aikaisilla tunneilla, kun väsyneenä ja liekö hieman vähätellen ...minähän osaan tyylillä :/ Jollain ihme karsimella oli jyrätty pyörätiet, valtavia syviä raitamia, se vei...pyörää ja minua :))
Ei käynyt mitenkään, eikä ketään silminnäkijääkään... mietin, et kun auto on tuossa parkissa, senkun ..niin minä sohlaan pyörällä kelillä kuin kelillä...nyt kotifilosovit :)) kertomaan..."mitäkä minä meenaren? "
Huomaan myös etten muista ihmisten nimiä...vaikka sieluni silmin näen heidät , se nimi vain ei tule ...ristikoissa hyvinkin todettu.
Onneksi numerot vielä ovat pysyneet ...nyt jo mietin et pitää pistää ruutuvihkoon kaikki kännykän nimetyt, jos...!
Olen aina puhunut, et jos ihan pakko olisi valita sairauksista jota ei halua on dementia, niin läheltä katselin miten ihminen häipyi ja silti oli.
Miten sinulla, oletko samanlainen kompura kuin minä? :))
Itse koin sen mukkelehtiassini pyörälläni jopa pariin kertaan aamun aikaisilla tunneilla, kun väsyneenä ja liekö hieman vähätellen ...minähän osaan tyylillä :/ Jollain ihme karsimella oli jyrätty pyörätiet, valtavia syviä raitamia, se vei...pyörää ja minua :))
Ei käynyt mitenkään, eikä ketään silminnäkijääkään... mietin, et kun auto on tuossa parkissa, senkun ..niin minä sohlaan pyörällä kelillä kuin kelillä...nyt kotifilosovit :)) kertomaan..."mitäkä minä meenaren? "
Huomaan myös etten muista ihmisten nimiä...vaikka sieluni silmin näen heidät , se nimi vain ei tule ...ristikoissa hyvinkin todettu.
Onneksi numerot vielä ovat pysyneet ...nyt jo mietin et pitää pistää ruutuvihkoon kaikki kännykän nimetyt, jos...!
Olen aina puhunut, et jos ihan pakko olisi valita sairauksista jota ei halua on dementia, niin läheltä katselin miten ihminen häipyi ja silti oli.
Miten sinulla, oletko samanlainen kompura kuin minä? :))
Vastaukset 53
Vanhimmat
Itse otin itseäni niskasta kiinni. Eli sauvakävelyä nyt pian 18kk, joka päivä paitsi yli 15 asteen pakkasessa.
Lisäksi käsipainoharjoittelua 3krt viikossa. Koko ukko on nyt ihan nuoruuden voimissaan,kaikilta osin.
Kalaöljy multitabs ja 1,5lt vettä joka päivä. Liikuntaa ajallisesti päivittäin 1tunti. Suosittelen,jos vaan ei ole sairaus esteenä.
Hyvä sinä. Niin liikun tosian fillarilla useana päivänä...useita kilsoja joten katsoisin sen minulle liikunnaksi piisaavan.
Itse syön kalkkia ja B, C vitamiineja lähes aina. Tuota D-vitamiinia aijon ostaa kun seuraavan kaupan kohdalleni osotan.
Vähän oli niinko ´ihmetystä´ja naureskelua itselleni tarkoitus tuoda julki, ehken tainnut onnistua...?
Hyvä että hoidat itseäsi, nyt jos koskaan se on tajuttava ellei halua istua märissä vaipoissa ties kuinka ja kaun.!
Jopa sukkahousujen saaminen jalkaan on hankalampaa. Kömpelyyttä ilmenee, osa syynä on kipeä selkä ja hartiat.
Tiedäthän et on sellainen apulaite jolla saa sukat sun muut kätevästi puettua?
Kaupunkisi kotipalvelusta kysymällä saat tietoa enemmin, kyllä... jummi jos on selkä kipee ei siinä juurikaan piittaisi kumarrella, ota toinni selvää...josko toisi helpotusta.
http://www.respecta.fi/asp/system/empty.asp?P=152&VID=default&SID=917372504392931&S=1&A=open:product:big_img:245&C=35248
Sukanpukemisvälineitä on monenlaisia, tos linkissä yks
ei pysy mikään näpissä. Olen rikkonut monta mukia. Kädet ei enää toimi kuten pitäisi. En oikein kärsi laittaa sormia kämmeneen kiinni. Vasemman käden nimetön varsinkin on ongelma. Kun sen taivuttaa, se napsahtaa kivun kanssa auki. Tämä on tullut pikkuhiljaa, ehkä vuoden sisällä. Ensin luulin, että olisi tilapäistä, mutta pahenee vaan. Polvetkaan ei toimi. Joku sanoi, että olisi nivelrikkoa. Enkä ole kuin 64 vuotias. Onneksi muistin kanssa ei ongelmia, aina en juuri nimeä muista, mutta sitten se palautuu mieleen ihan yhtä äkkiä. Tarkoitan nyt vanhoja asioita, kyllä nykyiset nimet muistan. Eikö sinun kännykässäsi ole sellaista toimintaa, että voit tallentaa puhelinnumeron nimeen? Minä ainakin kun lapsille soitan, etsin vain nimen, ei numeroa tarvitse katsoa. Mutta minulla on Saunalahden liittymissä yhteen 100 ilmaista tekstiviestiä kuukaudessa ja hyvin useasti laitan sieltä tekstiviestejä. Sinne on pakko kirjoittaa puhelinnumero, se ei jää muistiin. Nuorimmalle pojalle lähettelen näitä pajonkin. Ja muistan numeron ulkoa. Mieluummin olen raihnainen ruumiillisesti kuin aivoista.
Niin ja nämä yhteenlaskutkin osaan!
No jopas on sinullakin vaivasi...minen osaa mitää sanoo kun kalkkia ja D-vitamiiniä ihan kotikonsteilla...lääkäriin jos ihan harmittavaksi vaivaksi äityy. Jotenkin tuntuu et reuma...missä muodossa sitten siellä takana piileksii. Käy vaivoistasi lääkärillä, tai esim. terveydenhoitajan puheilla.
Niinhän se menee tuon muistin kanssa, toki muistuu myöhemmin...vaan ennen ei tarvinnut mietiskellä..se oli kuin pläkki, ny ei!
Onhan mun kännyssä yks´jonsei yhtätoista mahdollisuutta...mut aatteles jos hukkaat sen? Missään ei ole numeroita ylhäällä, monella tutullani jopa salainen numero...omaanikaan en ole muistiini laittanut, katson sen kännystä jne...
Ennes oli puhelinmuistio jossa oli nimet ja numerot aakkosellisesti järjestyksessä, ...nyt jos puhelin rikkuu jostain syystä..???..mistäpä haet ne numerot? Jos laitat ne juurikin sinne ´ruutuvihkoon´ei sen väliä jos puhelin uisi vaikka Laatokan vesissä :)))
Voi olla kyseessä myös kaularangan alentuneista nikamavälisetä josta johtuen hermoille ei ole enää entisenlaista tilaa. Kaularanka pitäisi tutkia. Rötgen ei ann riittävää tietoa asiasta.
tietokoneessa sellainen Nokian Ovi ohjelma. Synkronisoin aina välillä kännykästä kaikki tiedot sinne. Jos kännylle jotain tapahtuu, tiedot ovat siellä. Lisäksi aina silloin tällöin varmuuskopion kännykän tiedot sinne. On kovin epätodennäköistä, että molemmista tiedot katoaisivat yhtä aikaa. On minulla sitten tosin Windows Mailissa myös yhteystiedot, jotka siirtyvät myös Worksin yhteystietoihin. Yhteystiedoissa on myös sähköpostiosoitteet. Ei tarvitse enää ruutuvihkoon kirjoitella
Viime kesänä Lapissa vaeltaessani, nuo tutulla vaelluspolulla olevat puunjuuret tuntuivat nousseen ylemmäs, koskapa kenkä silloin-tällöin tökkäili moisiin... :)
Lunta tullut jälleen 20-30 cm viime vuorokauden aikana... Hyvä aamujumppa pihan ja polkujen putsaus ennen jokapäiväistä kävelylenkkiä... :)
Kiitos aamupäivän nauruista...:)))
Niinhän ne peijooni vieköön tekee...*nauraa edelleen* ...meni hetki ...a´haa sanoin itselleni tässäkin hidas sytyrys!!!
Joo olen lukenut sun kertoiluja siellä jossain, joten olet niin touhumies ettei kohdallasi tarvi murehtia liikunnan puutetta. Rapsutuksia vain tälle ´ihmisen parhaalle´ kaverille, neito Kattisen puolesta en uskalla lupailla :)))
Tähän asti pärjänny hyvin, jalan "nousu "ollut hyvä, noin vuosi tai toista , aloin huomata liikkumis vaikeuksia. Jalat menettää voimaa, polvet kipeytyy. Tiedän että syömäni "statiinit " verisuoniin on syynä oireisiin, nyt olenkin kuumeisesti miettinyt kuinka uskaltaisi ne jättää syömättä, ku on tehty ohitus leikkaus 4v sitten. Ei auta kuin marssia lääkäriin neuvotteleen mahdollisimman vähistä lääkkeistä.
Muisti on huonontunut, ihan hävettää, jotkut tervehtii herttasen tuttavallisesti jopa iloisesti ku pitkästä aikaa näkee, MINÄ vaan en muista kuka hän on, näyttää tutulta , pääni puhki mietin nimeä mutta en vaan muista ::: ARVAA hävettääkö ,, huh huh.. Kaikki lähisukulaiset sentään tunnistan ja entiset työkaverit, mutta tapaamiani tuttuja en enään muista.
Kauhistuttaa tämä vanhaksi tulo, muistan vielä kaikki muut arki askareet ja matkat, mutta entisiä tuttuja tai ahrvemmin näkemiäni ihmisiä en muista , harmittaa niin turkasesti.
Matkusten kyllä kotimaassa ja ulkomailla vielä ,,,, mutta kuinka kauan jää kysymysmerkiksi !
Toivotaan että dementtia etenee hitaasti, jotta vielä ehtis elää elämää-kin vielä.
Voi kun tuntuu tutulta, muistanpa jo kauan sitten kun olin laivalla töissä...ja tutun näköiset ihmiset sano, et moi sää olet sit tänne tullu duuniin... mun piäni pää raksutti et mihin kaupunkiin mä heitit sijoitan...nimestä ei tieten tietoakaan. No osaahan sitä sillain olla asiakasystävällinen...vaan muistan et mietin jo silloin miksen muista, toki asiakkaita ei voi muistaa jostain Möttölän pubista, laivalla...tarjoilijan muistaa asiakas jne...
Luojan kiitos emme ole yksin, kuten huomaat. Ei , se ei todellakaan ole kivaa...jossain tuolla kerroin et konkreettisesti näin ihmisen henkisen hiipumisen tästä elämästä pois, silti hän oli läsnä , elävä vihannes.
Niin ei se dementia hetkessä iske, ollisi enempi kun toivottavaa et ilmaisisi tulonsa...sitäkö minäkin tässä uumoilen / pelkään?
Olen myös huomannut itsessäni piirteen et kyyneleet löytyy helposti silmiini, en poraa...tai hae itkua...en vain voi sille mitään et liikutun hyvinkin herkästi...vertaan entiseen minään...kävin vessassa :)))
Yritetään tehdä ristikoita, ja kaikenlaista muistamisiin liittyviä juttuja - mitäpä muuta voidaan!
Toi herkkyys on tosi! Se hävettää, kun pikkujutuista tippa tulee. Ja astioiden putoilu käsistä. Onhan noita, kun joku muistuttaa=) Naurattaa, kun en muuten muistanut:)))
Välilevykin napsahti paikaltaan aamupesulla. Tietää miehelle auttamista... Onneksi hänen selkänsä nyt on kohtalaisessa kunnossa.
Glucosamine on aine, jota on ihmisen mm. nivelissä ja rustoissa, ja sitä on nuorena paljon enemmän kuin vanhempana. Sitä mukaa kuin glucosaminen määrä vähenee kudoksissa ja nivelissä, käyvät ihmisen liikkeet myöskin jäykemmiksi ja nivelet kuluvat, jonka seurauksena on nivelrikko. Itse asiassa nivelrikko on rappeumasairaus, ja kun nuo rustot rappeutuvat, silloin ne nivelet pääsevät kulumaan. Eli kuluminen ei ole se pääsyyllinen vaan seuraamus.
Myös vanhemmiten nikamavälit madaltuvat, ja hermot jäävät ahtaammalle, joutuvat helposti puristuksiin. Hermojuurien ja hermojen puristuksiin joutuminen aiheuttaa myös voimattomuutta. Mitä enemmän hermojuuria ja hermoja on ahtaudessa, sitä voimakkaampi on voimattomuus.
Minä, vaikka olen vasta 61 vuotias, minulla tuo voiamattomuus on sitä luokkaa, ettei ranka pysy "koossa" sitä aikaa, että hampaat pesee. Nousee niin hirvittävä tuska, eikä pysty pitämään rankaa pystyssä. Pitää istua. Kädet ovat niin kömpelöt, etten esim. syömässä käydessä psty puristamaan salaatinotinta, että saisin niiden leukojen väliin jotain. Ja kun kaupasta ostaisin irtoperunapiirakoita, en pysty niillä pihdeillä sitä vertaa puristamaan, että piirakka pysyisi pihtien välissä. En edes sähköhammasharjaa käynnistettyä, ei ole sitä vertaa voimaa.
Ruokailuvälieet lentelevät pitkin lattioita, eivät pysy käsissä. Sain sairaalan fysioterapiasta paksuvartiset aterimet, eli lusikan, haarukan ja veitsen. Keraamista lautasta en pysty käteeni ottamaan, ei ole voimaa sormissa. Kuljetan mukanani muovista kevyttä lautasta, kun käyn ns. "ulkona" syömässä. Ja laukussa on myös nuo omat aterimet mukana.
Jalkaa ei pysty nostamaan jos porras on vähänkin korkeampi. Ei riitä voimaa. Ja koko viime vuosi olen käynyt kuntoutuksessa, mutta tämä voimattomuus ei ole hellittänyt, eikä kömpelyys, pahenee vaan. Lääkäreille jos kymmenille olen asiasta puhunut, kaikki kaikuu tyhjille seinille.
Mutta nyt havahduin, että olen puhunut "väärille lääkäreille". Itse pitäisi olla siinä määrin lääketieteen asiantuntija, että osaisi oikealle lääkärille vaivojaan valitella. Eivät julkisen erikoissairaanhoidon yksiköt lähde tutkimaan, kun heillä kullakin on kiintiönsä, paljonko voivat esim. magneettitutkimuksia kuukausittain tehdä. Tätä en tiennyt, ennenkuin vasta pari viikkoa sitten. Nyt ymmärrän, miksi ne lääkärit niin "sujuvasti kuuntelevat", mutta hyvin kankeasti ja täysin passiivisti asiaan suhtautuvat.
Sitten tympäännyin heidän arveluihinsa, ja menin NEUROLOGILLE (yksityinen). Jopas alkoi tapahtua. Perjantaina jo kävin aivojen ja kaularangan magneettikuvissa. Sain kokeeksi lääkkeen, joka on epilepsialääke, mutta annas olla, sitä käytetään myös hermojuuripuristusonglemissa, ja kas, sehän toimii minulla. Ennen tätä lääkitystä en päässyt tuolilta ylös nousemaan kun kertakaikkiaan on niin voimaton olo ja jalat kuin makaroonit, mutta nyt se tuolilta nousu käy paljon sujuvammin - itsestään.
Tässämä pari näkemystä, omasta kokemuksestani todettuja.
Annathan anteeksi kun ironisesti itseäni kohtaan aloitin keskustelun, todella sairauksiin ei ollut tarkoitus puuttuakaan? Jo on taistojen tie sinulla...uskotko että sanonta, ´nauru pitkästä ilosta´ tuli nyt toteen?
Se on muuten enempi kuin totta, et pitäisi tietää enempi taudistaan jotta voisi saada parempaa hoitoa jne... kuin moni jaksaa? Mä niin tiiän tämän, metelöimällä saa jotain aikaan...kun kysymyksessä on vanhus, ...eipä ole kiiretta tj. Mitä siinä auttaa omaisen hätä, huoli..kuinka usein olen toivonut, et maassa olisisi rivat , niin nostasin!
Ihanaa jos tuo viimonen nyt olisi kohillaan. Ei mitään väliä et kyynelehdin, niin koskettavasti kirjoitit....toivotaan et vihdoinkin löytyi apu sinulle. Mukavata päivän jatkoa :))
Elähän nyt tok herkijä siinä herkistelemmään. Oekeen hyvä, että alotit tuolla laella, voepi jokkii suaha vinkkiä minunniin tappauksesta, enkä varmasti oo aenut. En nyt ihteeni niin saeraaksi koe, vuan vastaoksia lähin hakemaan, kun ovat nuo julukisen sektorin tohtuurit niin paksukorvasia ja huonokuulosia.
Ihan varmasti on tällain palstalla monta immeistä, jolla voemattommuutta on aeheottamassa ihan sama juttu ko mulla, vaekka mulla on sieltä iäripiästä vaekeosastetta, mutta en minä sittenkään ihteeni niin saeraaks tunne. Vaeva mikä vaeva... kaekkiin vaevoen kanssa tulloo toemeen, kun sen piän ottaa.
Onhan toki askel lyhentynyt ja voimat vähentyneet. Kirjoitin joku aika sitten, että vielä muutama vuosi sitten asuimme mökillä talvet läpeensä ja tein lumitöitä, hain saunaveden avannosta jne. Nyt ei kertakaikkiaan jaksa sellaista urakkaa yhtenä päivänä tehdä vaan pitää jakaa työt useammalle päivälle.
Eilen kun lähdin lähes umpihankea pitkin rämpimääm mökkiin kaaduin ja jalat jäivät ristiasentoon, siinä olin kuin lumen vanki, onneksi en ollut yksin ja kuopus nosti minut ylös jaloilleni.
Kuitenki mitä tulee kokemiini terveydellisiin vastoinkäynteihin olen erittäin hyvässä kunnossa jaksan uupertaa jos olen levännyt tarpeeksi.
Olen kasvomuisti ihminen ja nimet unohtuvat, mutta näin on aina ollut eikä se huoleta. Koska käytän kahta kieltä puhuessani, huomaan joskus, että sanat ovat sekaisin ; ))
Kuinkahan minulle vasta tuo mukkelointi ..avasi silmäni? Niin ja päiviä tarjotan...:)
Jotenkin en ole ollut rehellinen itselleni, koska koskaan en meinannut mitään, mä menin ja tein...nyt jo imuroimiseen menee sitä meinaamista tj.
Saas nähdä heitteleekö mamma vielä ensikesänä kärrynpyöriä...jotenkin luulen ettei taida :/
Spaakaatti kuiten vielä onnistuu, niin ja voisin vaikka kyynärpäillä nostaa jotain lattialta , jalat yhdessä seisoen. ( huh..kun helpotti..) kokeilin, ja onnisti.
Niin, sinulla mielestäni oli jo kyllin noiden vaivojesi kanssa, joten siäkin jossain...rauhotusaikaa...vaikkei pää sitä vielä tajua, keho kertoo.
Kuten niin montakertaa ennemminkin...kumpi puhuu...toistamme itsejämme...:)))
sinulle, joka kerroit glukosamiinista ja epilepsialääkkeen käytöstä nivelvaivoissa. Täytyy kertoa veljelleni, joka on valittanut samantyyppisiä oireita. Itselläni on nivelrikkoa käsissä (sen verran kuin ikäiselläni kuuluu olla, sanoi lääkäri). Jonkinasteista kömpelyyttä se aiheuttaa, mutta ei estä minua suoriutumasta tavallisesta arjesta. En käytä glukosamiinia, mutta sanovat kalaöljynkin auttavan. Sitä käytän säännöllisesti.
Sinulle Meirikki, kiitos hyvästä aiheesta. Meitä ikääntyneitä moititaan siitä, että valitamme vaivojamme. Olen puolustautunut sillä, että täällä "finaalissa" (poikani ilmaisu) ikäänkuin palataan kotiin, ystävystytään oman kropan kanssa, kuunnellaan sitä herkällä korvalla, yritetään tukea ja auttaa missä voidaan.
En silti voi sanoa, että sietäisin vanhuutta kovin hyvin. Minua kiusaa esim. se, että ellen erityisesti skarppaa,
lähimuistini on surkea (aikasempaan verrattuna, jolloin olin usein yhteisön muistipankki). Myös outo hajamielisyys on arkipäivää. Minulla on myös ollut nopea temperamentti ja on vaikea hyväksyä sitä, että nyt kulkee hitaammin jos ollenkaan...
Minä syön kumpaakin, sekä glucosaminea että omega-3:sta ja D-vitamiinia. Mulla toimii toi glucamine.
Sitä epilepsialääkitystä käytetään hermonpinteistä johtuviin hermoperäisiin kipuihin, EI NIVELKIPUIHIN.
Ja minulla se auttaa paljon voimattomuudessa, voimistaa voimattomia kudoksia. Oliskohan siitä, että se turruttaa hermoperäisiä vaivoja, niin lihastoiminta pystyisi toimimaan paremmin. En tiedä onko näin. Voihan se olla myös siitäkin, kun on kudosturvotusta, niin sekin likistää hermoja puristuksiin. Se ei ole sellaista puristusta, kun prolaksi aiheuttaa, eli välilevyn pullistuma.
Mulla on ainakin kaularanka ja niska-hartiat hirveen jumissa ja nestettä siellä kudoksissa paljon. Ja kaularangassa tuntuu, kuin olisi puukko pystyssä. Painaakohan siitä kohti hermoja vai onkohan nivelrikko niska- tai leukanivelessä?
Osuit kun naulan kantaa, me ollaan finaalissa, eli kehän umpioitumisen lähellä... Kun päivitin opintojani - 93v oli opettajilla ´rakkaus´ piirrellä kolmioita ja sen kautta kertoa touhuistamme vanhempana.
Jossain ilmaisu tehtävässä, pistin kolmion sisään ja ympyrän sen yli, oikeessa elämässä olen jokseenkin hauskaksi ihmiseksi sanottu...tein sen niin kauniisti ettei ne opetkaan suuttuneet...vaan loppui kyllä kolmiotkin :DDD
Kiitos kauniista sanoistasi, minä jo omantunnon kipuja tunsin kun niinko hiukka ironisesti heitin avauksen, en ketään sairasta ajatellutkaan...huomaa ...miten tyhmä olenkin...sitten tulee sellaista kipua ja tuskaa, et tuli mieleen et mitä hittoa sä taas teit?
Edelleenkin, minun tarkoitus oli vähän vain leikitellä muistamattomuudella, ei todellakaan ilveillä kenenkään sairaudella.
Olin puhelinluettelo silloin kuin sinäkin, mietin hetken ja latelin numerot...toki niinko sukulaiset kautta ystävät sektorilla. Nyt äkkiää en todellakaan tiedä omaani en avokkini numeroa.
Kiitos kivasta palautteesta :))
Harmittomimmasta alkaen.
- Pysäköin aina peruuttaen "taskuun" tai ajoradan suuntaisesti. Nykyään auto jää 10 - 20cm vinoon.
- Kimmoisuus on kaukainen muisto vain. Loikat, kinkkaukset yms. ovat kömpelöitä.
- Voltteja en edes uskalla yrittää.
- Voimataso on laskenut. Entisestä jäljellä 60 - 80% lajista riippuen.
- Käsien liikeratojen hallinnassa toivomisen varaa. Aiempaa enemmän rominaa.
- Hermoitus siirtynyt lehmämäiseen suuntaan. En enää reagoi yhtä voimakkaasti ärsykkeisiin.
Joidenkin mielestä se on edistystä?
Voi veikkoset! Kyllä luetteloa voisi jatkaa.
nii onkii...kiitos kun valaisit *naureskelee * helpotustahan se minullekin toi, kun uusi/vanha murrosvaihe meni ohi.( hymyilee)
Sinä sentään salilla käyt treeneissäsi, joten äläpä nyt vähättele ollenkaan.
Mää vain kokesin ns. herätyksen...pään sisus ei ole yhtä kropan kaa...sanoisinko et surullinen...jos helpottavakin havainto. Kuten ketjusta huomaat, on toki sairauksiakin ...minä vain tarkoitin et kun niitä ei tiedosta olevan...ihan vain normi vanhentumista. Toivottavasti en loukannut ketään?
ei sinun aloituksesi varmasti ketään loukannut. Sinä tunnut olevan avarasydäminen ja hyväntahtoinen ihminen ja kai meidän taytyy ajatella, että tällaisessa sokkona kirjoittamisessa on aina sellainen riski,
että tulee väärin ymmärretyksi tai väärin tulkituksi. Joku voi loukkaantua, mutta moni voi myös rakentua, kokea huojennusta, kun saa jakaa asioita.
Että ei muuta kuin uusia aiheita kehiin...
Niin kauan kun ei vakavia 0le sairauksia, jotka eivät rajoita toimintoja, saa olla onnellinen... Tottakai iän mukana paikat jäykistyvät ja kipeytyvät herkemmin... "Käyntiinlähtö" ja liikkeellelähtö aamuisin vaatii aikansa...
Tuossa kolme viikkoa sitten naulailin tyttäreni osakkeeseen parina päivänä uudet kattolevyt tellingillä seisoen... Kädet ylhäällä ja pää takakenossa... Niimpähän niska ja kädet todella jumiutuivat, mutta ei huolta... Tuo vaivahan oli kuin "krapula" eli paranee "kelloon katsomalla"... Vuorokauden päästä olo on jo parempi... :)
aikoihin voinut vaihtaa kattolamppuun lamppua. Kun nousen keittiötikkaille ja nostan pääni siitä ylös sekä nostan käsiä ylös, rupeaa huimaamaan. Tosin sellainen lamppu, joka on jossain sellaisessa paikassa, että vaikka kaapin kulmasta voi pitää kiinni, sellaiseen lampun vaihto vielä onnistuu. Mutta varjelkoon, jos lamppu on keskellä huonetta, niin pimeässä ollaan, kunnes poika tulee vaihtamaan sen!
Samaa minäkin, Meirikki on mahtava tyyppi! Puoliksi leikkinä minä alotuksen koin. Sillai itselleen hymyilynä.
Itse asiassa täällä on moni vakikävijä mahtavia persoonia.
Sitten on niinkin, että monilla tuntuu olevan iso sairaus päällä ja on hyvä niistä kertoa. Voidaan tukea toisiamme, minkä näin "kynällä" pystyy.
Oli tosi hyvä aloitus meille 60 porukoille.
ystävien keskellä ollaan...
Minä hommasin jo kymmeniä vuosia sitten nelikymppisenä kaiteellisen tikkaan. Tiimarissa niitä silloin myytiin pilkkahinnalla. Siinä kaide ikäänkuin tikkaiden jatkeena, sellainen pyöreäpäinen. On kerrassaan hyvä tikas, eli kotitikas. Valkoiseksi maalattu. En millekkään muulle tikkaalle edes nousisikaan aivan vain turvallisuuden vuoksi. Siinä kun voi seisoessaankin nojata siihen kaarella olevaan päätyyn.
http://www.formverk.fi/tuotekortti.php?path=0,65,85&tuote=935 ton linkin tyylinen, mut tikkaan askelmat kunnon leveät, ei tuollaiset kapeta lituskat. Ja ylätasanne huomattavasti leveämpi, ja sit pääty kaari. Tuo linkin tikas on vähän niinkuin remonttireiskan karua mallia. En malta etsiä kauniimpia tikkaita netistä. Varmaan löytisi
tulevat mieleen viiveellä, esim. nimet. Tilin tunnusluvun ja salasanan muistan. En edes yritä painaa mieleen uusia puhelinnumeroita, en päntätä muutakaan. Melko helposti kaadun, jos vauhtia tulee alamäessä enemmän hiihtäessä, mutta toistaiseksi olen päässyt jaloilleni lumimassojen seasta. Juosta en edes yritä, joskus suunnistaessa hyvällä tiellä alamäessä, kun ei kukaan näe. Kyllähän se ikä vaikuttaa, mutta moni ikäiseni on minua kömpelömpi, muistamattomampi jne.
Sano muuta kuin asiaa :)) Minäkin heti ensin katsoin et näkikö kukaan pöllähdykseni ja vasta siten et sattuiko minuun? :))
Hyvässä kunnossahan sinä olet, kun olen sinun kirjoituksiasi lukenut...on..totta, et löytyy nuoremmistakin muistamattomia jne.
Kun puhumme lapsuudesta sisareni kanssa minua ihmetyttää miten hän näkee...muistaa tilanteet...liekö kun on niin pal´nuorempi...en ala oikomaan...pitäköön muistonsa :))
Kypsää suhtautumista Meirikillä. Oma sisareni muistaa myös eri asioita. Me koetaan asiat eri tavoin. Joskus palautuu sisaren jutuista mieleeni asioita, joita en muuten olisikaan muistanut.
Vielä ollaan aika hyvässä timmissä, mutta kysellääs 70 sivuilla uusiksi.. Voidaan silti vieläkin olla ok, mikäli päiviä riittää.
Peili on kumma vehje, totuuden torvi oikeen ja sekin kuuluu asiaan. Kaulaseutu on kumman alhaalla. Ryppyjä ei vielä pahemmin ole, tai sitten en näe:))))
haluaisi tunnustaa, mutta kyllä joskus tossu jo tökkää.., eli jalan nousu on kai madaltunut, vaikka ripeästi on liikuttavakin..
Joudun tässä tasanmaalla, lattialla, kävelemään päivän mittään eräitäkin kilometrejä, eli sellaista liikuntaa saan kiitettävästi ihan tässä työni ohessa, - uimaankaan en enää ole päässyt..vaikea lähteä mihinkään.
Kävely on väkisin varovaisempaa. Kerran koiran vetämänä kaaduin ja löin pään rajusti. Se opetti.
Yhtenä talvena kaaduin kahdesti kyljelleni. Ei onneksi käynyt mitenkään. Se mummotyylinen töpöttely ainakin mäkisessä paikassa on tosiasia... Pääasia se onkin, ettei kukaan näe! :)
Nimet vielä hetken päästä yleensä palaavat. Ei aina.
Suurempaa hidastumista itse tekemisessä en vielä huomaa, mutta väsymisen huomaan. Osasyy on katkonaiset yöunet. Viime yönä oli taas tunnin valvominen. Seuraavaksi kuulin pojan lähtöäänet viiden jälkeen.
Dementia on toisaalta armollinen sairastuneelle. Alussa sen huomaa, mutta sitten huoli loppuu ja jos on uskossa, se säilyy. Lohdullista. Omaisille se on rankkaa. On vaan hyväksyttävä tämä raihnaistuminen tavalla tai toisella.
Kahvi kutsuu...
Ristin käteni kyynärpäitä myöten ja kiitän, että olen näin terve vielä vaikka ikää on 66 vee. Paljon vaivoja näyttää meidän ikäryhmällä olevan. En syö lääkkeitä, eikä kolota pahemmin. Aamulla pääsen sängystä niin kuin ennenkin, joskus nivelet jämähtää kun istun pitkään riisti istunnassa soffalla ja teen käsitöitä. Hartiat kipeytyy jos ripustan verhoja ja pesen ikkunoita, parin päivän vaiva, menee ohi Mobilatilla.
Hitaammaksi olen kyllä tullut, entinen rivakka minä, puuhastelee asioiden ja tekemisten parissa pitkään ja hartaasti. Ulkona liikkuessa en enää liukkaalla harpo pitkin askelin, yritän muistaa vanhat luuni. Liikun niin harvoin linja-autolla, että olen pari kertaa yllättänyt itseni spurttaamassa bussipysäkille viime tingassa. Täysin unohtaneena, että se ei tässä iässä ole suotavaa millään tavalla.
Ihmisten nimien muistamisessa en ole koskaan ollut hyvä, tapasin työn puitteessa niin paljon ihmisiä, että moinen olisi ollut mahdottomuus. Numerot sen sijaan ovat aina olleet vahva puoleni.
Puhelinnumeroitahan ei enää tarvitse painaa mieleen kun ne löytyvät kännykästä ja tietokoneelta.
Pankkitilien numeroita en tällä hetkellä muista kun vaihdoin pankkia alkuvuodesta ja nyt muuttui taas tilin toinen osa. EU määräysten mukaan sen pitää olla kahdeksan numeroinen ja siihen on sitten lisätty nollia tarpeen mukaan. Muistihäiriöitä en vielä ole huomannut, niitäkin varman tulee, jos en itse huomaa niitä niin joku muu sen kyllä tekee.
taitaa mulla vielä mennä tuon liikkumisen kanssa, ikääkin vasta 68, jalka onneksi nousee hyvin, jotta pääsee noita lenkkejä tekemään.
Vaiva, jota olen mielessäni kauhistellut, on sanojen sotkeminen. Jos on mielessä jokin asia ja samaan aikaan pitäisi vastata johonkin kysymykseen, niin huomaankin, että se ajateltu sana lipsahtaa kuin vahingossa, eikä se mitä olisi pitänyt sanoa. Samoin lastenlasten nimet tulevat kuin ketjussa, aina väärä nimi päällimmäisenä, siinä on penskoilla naurun aihetta, kun mummo käy läpi miltei kaikki nimet, ennen kuin oikea osuu... hajamielisyys sen kun lisääntyy. Onhan noita muistettavia nimiä kymmenkunta, mutta silti.
Monta kertaa tulee ajatus dementian puhkeamisesta, ei sitä taida itse oikein tajuta, kun se kohdalle osuu.
Onneksi vielä jotenkin pärjää tuon muistin kanssa... sanaristikkoja täyttelen, antaako sitten apua, tiedä häntä...
Mathilda* kun olin päiväkodissa töissä ja piti nopeasti löytää oikea nimi 24:n joukosta. Usein meni metsään, vaikka "tiesin" nimet ja opinkin ne helposti.
Muistelen opinnoistani, että tuo ilmiö liittyy ikääntymiseen: ei enää pysty keskittymään moniin asioihin samanaikaisesti ja tilanteesta toiseen siirtyminen vie enemmän aikaa kuin nuorempana. Kyllä me vielä "normien rajoissa" liikumme, usko pois.
ole vielä pahempia vaivoja, tosin viidessä vuodessa niitä ehtii tulla ..olen "vasta" 61 täyttänyt.
Pitää pistää kiittimet ristiin minunki, olen säästynyt pitkäaikais sairauksilta, enkä niinollen tarvia mitään jatkuvaa lääkitystä - kopkop..puupäätä :)
Vanhuus ei tule yksin vaan niin monien, monien huonontumisien ja kurtistumisien kautta ja
ei voi mitään asioille vaikka mitä tekisi.
Hyvä on kuitenkin yrittää ja saada ainakin vaikeudet viivästymään ja myöhentymään.
Tämä asia onkin todella tärkeää ja aina kannattaa yrittää.
Kannattaa olla ajattelematta asiain kulkua, miettiä vain menipä tämäkin asia ja päivä taas loppujen
lopuksi ihan hienosti.
Minäkin yritän lattialla liikkeitä jalkaa sivuun, toista sivuun ja jotenkin tuntuu, että nyt ei enää lattialta
nousu ole niin vaikeaa kuin oli alussa, että vielä jumppa auttaa, on vain oltava huolellinen ja varovainen
liikkeitä tehdessään.
Luin aika osuvan kirjoituksen.
"Meni hukkaan? Mitä kokemuksen tuhlausta kuolema onkaan.
Juuri kun opit elämään ja vähän viisastut, onkin jo ilta."
Sitten lohdutukseksi." Älä siis pelkää, vaan rakasta elämää.
Ei maailma tähän lopu- ihminen vain."
Mm.suvussani on Altzheimerin-tautia.
Suosittelen Muistipoliklinikalla käyntiä. Kannattaa ehdottomasti mennä tutkituttamaan itsensä.
Apuja löytyy ja kehitteilä on myös uusi lääke. Edessä oleva elämänne paranee mitä aikaisemmin otatte asian vakavasti. Lueskelin viestejänne, oireita olemassa;) Ennen puhuttiin "vanhuuden höppänyydestä" .yms.
Mutta se ei ole sitä!
"parempi (ei myöhempää) vaan heti, kuin milloinkaan"
luulen kyllä, että näillä eväillä vielä pärjäillään - jos nyt minua tarkoitit.
Ajattelen kyllä, että jotkut meistä tarkkailevat itseään ikäänkuin suurennuslasilla ja huolestuvat asioista, joita toiset eivät pidä minään - sitä kai kutsutaan hypokondriaksi, mutta voi se olla myös ihan tavallista suurempaa valppauttakin.
Itse menin kyllä muistitesteihin - läheiseni ottivat sen vitsinä - eikä niissä ollut mitään muistisairauteen viittaavaa. Joten kyllä se tästä. Kiitos kuitenkin Sinulle.
muistitesteissä. Niiden mukaan minulla ei ole ongelmia muistin kanssa, sain kaikista testeistä hyvät tulokset. Sen verran asia kuitenkin askarruttaa, että olen todella ruvennut tarkkailemaan itseäni. Eihän noita sekaannuksia usein tule, mutta ne vähätkin pistää ajattelemaan.
Kyllä itsestään huolehtiminen on tässä iässä kaiken A ja O, vielähän sitä haluaa jatkaa tätä elämää "selväpäisenä", niin mukavaa tämä elämä on. Toivottavasti saakin, niin paljon olisi vielä tehtävää.
Taisi mennä vähän vakavaksi ajatteluksi, mutta iloa pintaan, tuleehan kohta kevät, juuri äsken kopsahti katolta sellainen lumirypäs, että koko talo vavahteli.... räystäät tippuivat päivällä, heh, siis vesi tippui räystäistä, kohta on kevät, ihanaa!
tossut kummasti tökkii, mulla on sängyn jalat aina varpaiden tiellä. Välillä kynnykset "nouseet" korkeiksi.
Nivelet tietenkin kuluneet, hyvänä apuna kuitenkin Clutaman, korjaava lääke.
Ristikot auttaa muistihommassa. Onneksi vielä järki pelaa.
Liikuntaa pitäisi lisätä, saisi painoa pois, sekin helpottaisi. Suunnitelmia on, toteutuksen kun vielä saisi....
kuin Alzheimer. (kts.wikistä, sieltä löytyynee ero)
Tiedän useitan mm. älykköjäkin, joilla jo nuorina n.alle 60v. alzheimer. Älykkyys ei välttämättä häviä, mutta sanat ja puhe voivat olla "hakusessa"
Kävitkö myös aivoröntgenissä?
tuttuja, partikkeli* , aivojen kuvantaminen olisi tietty paikallaan, mutta eivät taida tuhlata meikäläiseen, kun tässä nyt joka tapauksessa ollaan finaalissa...
Olet tietysti aivan oikeassa siinä, että epäillyttävissä tapauksissa aivojen magnettikuvaus antaa tarkempaa tietoa. Mutta ennenkuin se tehdään, pitää muistitestinkin mennä aika surkeasti, ymmärtääkseni.
pari vuotta sitten paha huimauskohtaus, joka sitten todettiin neurologin vastaanotolla hyvänlaatuiseksi asentohuimaukseksi. Silloin kyselin aivoröntgeniin pääsyä, mutta neurologin mielestä ei ollut aihetta moiseen toimenpiteeseen. Opettelin asentohoidot, joiden avulla sain huimauksen kuriin, eikä sitä ole enää esiintynyt. ( Parempi nyt koputtaa puuta, kop, kop.) Päähänhän minä koputtelin:)))
Kyllä nuo terveysasiat ovat tässä iässä joka päivä ajankohtaisia asioita. Mutta vaikka kuinka koittaa elää terveellisesti ja hoitaa itseään, ei sekään auta, mutta menkäämme päivä kerrallaan eteenpäin, eihän tässä muukaan auta. Nyt hyvää ilaan jatkoa kaikille ja kohta pannaan pää tyynylle ja ruvetaan katselemaan kauniiita unia.
muistitestin kautta magnettikuvaus...melkeinpä finaalissa, minunkin yksi sukulaiseni, mutta kuva otettiin, "laastarit" annettiin, vaikka on muutenkin monisairas (sydänleikaus, syöpä...ym.)
Lukee, seuraa maailmanmenoa, ratkoo kryptoja...ihmejakumma?
Toinen alzheimeriläinen sukulainen on jo kyllä alkaa olla henkisesti ulkona,mutta kotiavustaja käy päivittäin katsomassa, juttuseurana, ja ruokahuoltokin käy.
Joo, mutta " elämä on", vai miten se meni, heh!
vastauksena demeterille :)
miljoonat pyörii
partikkeli*, tuo finaalissa oleminen oli kyllä ihan leikkimielinen letkautus. Olen onnekseni saanut olla terve tuota pientä nivelvaivaa lukuunottamatta. Nuo muistijutut, joista kerroin liittyvät
luultavasti omalla kohdallani tiettyyn ylivalppauteen, kun kyseessä ovat omat tuntemukset, fyysiset tai psyykiset. Joogaharrastukseni on vielä lisännyt tätä.
Hyvä oli kuitenkin kuulla kaikesta, mistä kerroit.
http://www.tohtori.fi/muisti/
tuossa oli yksi testi, tein niitä toisaallakin ja samat tulokset sain ettei ole huolta ei häivää:))
Aloin tieten suurennella päässäni olemattomia vaivojani, niin en rauhaa saanut...*naureskelee itelleen*
Kävinpä vielä sen Mensan testinkin tärppimässä, ja ...ei hätää...ainakaan vielä:)
Tuossa linkissä on kokeilu mahdollisuus ken tahtoo , tai uskaltaa :D
testin. Tulos oli,normaali muisti, ei syytä huoleen.....