Ootteko kiinnittänyt huomiota siihen, miksi yleensä ihmiset aina miettii ekana niitä ikäviä asioita tai jotenkin negaation kautta elämää?
En tajua, miks ihminen jos tietää esim. faktat, että jotkut asiat nyt ei vaan mene niin kuin haluisin niiden menevän, niin miksi ei hae sitä positiivista näkökantaa sitten asioihin?
Aina on olemassa jotain positiivista ja se auttaa varmasti nauttimaan enemmän elämästä kun ei jatkuvasti elä varpaillaan, ikävissä tunnelmissa jne..
Tietysti on olemassa ihmisiä joilla on syviä draumoja ja kaikki ei vaan niistä yli pääse koivinkaan helposti... mutta entäs ne jollain on suht ok:sti asiat, niin miks ihminen mässää sitten valittamisella, surkuttelulla jne??
Ei ole tavallaan tyytyväinen oikein mihinkään tai ei uskalla olla??
Elämää tää vaan on eikä niin totista puuhaa :) On miljoona tapaa nauttia ja jokainen meistä sen päättää kuinka elämästään nauttii ongelmista huolimatta.
En tajua, miks ihminen jos tietää esim. faktat, että jotkut asiat nyt ei vaan mene niin kuin haluisin niiden menevän, niin miksi ei hae sitä positiivista näkökantaa sitten asioihin?
Aina on olemassa jotain positiivista ja se auttaa varmasti nauttimaan enemmän elämästä kun ei jatkuvasti elä varpaillaan, ikävissä tunnelmissa jne..
Tietysti on olemassa ihmisiä joilla on syviä draumoja ja kaikki ei vaan niistä yli pääse koivinkaan helposti... mutta entäs ne jollain on suht ok:sti asiat, niin miks ihminen mässää sitten valittamisella, surkuttelulla jne??
Ei ole tavallaan tyytyväinen oikein mihinkään tai ei uskalla olla??
Elämää tää vaan on eikä niin totista puuhaa :) On miljoona tapaa nauttia ja jokainen meistä sen päättää kuinka elämästään nauttii ongelmista huolimatta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitten kun miettii näitä irc-galleria tai facebook jutun tasoja, niin huomaa jotain oleellista. Pienistä asioista tehdään suuria ja keskitytään hyvin nopeasti omista vali vali ja seli seli jutuista toisten nipottamisiin.
tehty elämänkeskipisteeksi vali vali jutut, on ne sitten omia tai toisten, joita sitten ircissä tai muissa pyöritetään kuin elämässä ei muuta sisältöä olisi, jolloin jokainen pikkujuttu tai toiset koetaan suuremmaksi asiaksi kun oikeasti ovatkaak. Jäävät harhoihin, uskallus nähdä asiat toisin puuttuu.
book-juttuja. Sun elämäs taitaa olla aika yksinkertaista. Miten kestät itseäsi?
tuppaa täällä suomessa menemään. Jo wanhakansa tiesi, että kel onni on , se onnen kätkeköön ja et itku pitkästä ilosta yms...
No onneks ei ihan kaikki ole sellaisia ja nekin, jotka on, niin heilläkin kausiluonteista useimmiten.
Useampikin ulkomaalainen ysti on sanonut, että mä en o ollenkaan suomalainen luonteeltani.
Mitä se suomalaisuus sitten on? Välillä tuntuu, et joillekkin se on sitä, mitä muut ajattelee.
Toisille sitä, että on parempi olla hiljaa, jos ei täydellisesti hallitse vierasta kieltä.
Tuomitsemista, asiaan paremmin perehtymättä.
Tuli tuossa päivänä yhtenä romanialainen teinityttö kertomaan , että hänellä oli nälkä..sanoin sit, et mennään syömään ja minnes hän tahtois? Tahtoi sitten hampurilaispaikkaan. Matkalla tuli muutama ystikin mukaan.
Ihmiset kovasti tuijotti, kun mää sitten näitten ilosten neitokaisten kanssa vietin rattosan vartin hampurilaispaikassa. Oli ne ilosii ja nauravaisia vaikka ankeet oli heillä olot.
Aikasen pitkiä katseita sain osakseni.
Kun sitten kerroin "tavallisille" ihmisille, niin aika ryöpytys tulikin sitten niskaan.
No minulla ainakin oli iloista seuraa.
Ihmisissä on niitä energianviejiä, ne on niitä, kun valittaa kokoajan. Sellaisen kohtaamisen jälkeen itsekkin on aivan maassa ja takki tyhjä.
Vanhemmiten sellaisia alkaa tahallaan välttelemään.
musiikkikin on suruista lähes tehty.
Toista se on vaiks tää
http://www.youtube.com/watch?v=CLnT2-z9ujE
on kylmää ja räntääkin sataa, ni ei paljon laulata iloisesti.
Kesällä ehkä vähän, mutta sillonkaa mitään kerkee ku vähän hyräilee.Juhannuksen jälkeen jo kääntyy syksyä kohti päivät ja vettäkin sataa loikottaa liian paljon.Eikä niitä oikeeen lämpimiä päiviä ole koko kesänä yhteensä ku jonku viikon, että kerkee löytää bikinit, ni sitten ne saakin taas nakata kaapin perälle :(
Kyllä sitä laulattais iloisesti ja muutenkin olisi luonto toinen ku tää suomalainen mörököllijurotus, ku aurinko paistais siniseltä taivaalta läpi vuoden ja aurino möllöttäis taivaalla.Turkoosin siniset laineet löis kullankeltaiselle hiekkarannalle ja palmun lehdet humisis tuulessa.
hämeestä ku et kerkee mihkään mukaan?
Hmm, ensinnäkin Suomessa eläminen on suhteellisen hieno juttua asua. Me ei täällä nähdä nälkää, eikä ole sotia jne... ehkä sitten on aikaa valittaa säästä ja pistää luonnon syyks, että ei ole kiva elää ja on paljon kivempi valittaa...
Jos maailma pyörii noin pienessä, niin aika pinnallisesti sitä katsoo..
Lähinnä tarkoitin sitä, että ihmiset tekee elämässään elämän muutosta, tulee iloisemmiksi, mutta taas ne palaa siihen mihin on tottunut. valittamiseen ja surkeuteen...
Onko se sitten se turvallinen tapa elää, kun on vähän huonosti kokoajan asiat, vaikka todellisuudessa ei niin olisi?
Tapansa kullakin rakastaa itseensä ja jokainen toki saa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Omaa polkuahan täällä talsitaa, mut toki olis hienoa että useampi nauttis siitä polustaan :))
ja mitä nettiin tulee niin ole huomannut kuinka paljon esim. FB tuohoaa suhteita tai tuo ainakin mustasukkaisuutta, koska asioita tulkitaan väärin.. eli taas katotaan tätä negaation kautta, mut niin, netti minä voi olla täysin eri kuin mitä ihminen muuten on..jokaisella on tyylinsä siinäkin..
Ehkä suomalaisilla on sitten tekemisen puutetta, kun arki toimii suht turvallisesti Suomessa... jää aikaa valittaa ;)
ei suinkaan draumoja. Minusta traumatisoivaa on lukea nykynuorten rappiolla olevaa oikeinkirjoitusta.
Mä pelkään muita ihmisiä,luulen heidän ajattelevan pahaa...joskus tosin olen oikeassa, useimmiten ne pahat ajatukset ovatkin vain omassa päässäni. Mulla on ollut tänään huono päivä ja olen sen tuonut ilmi. se että olen narissut fb:ssä syystä tai toisesta, on pohjimmiltaan kiinni siitä, että minulla menee huonosti tyttikseni kanssa. Yritän muistaa välillä olla positiivinen, mutta usein se unohtuu. Mietin nytkin,että fb-kaverini pitävät minua negatiivisena ruikuttajana. Harmittaa ja tekisi mieli poistaa koko fb. Monesti tuntuukin siltä, että tasapuolista se ei ole fb:ssä, jos itse avaudun, pelkään muiden puhuvan siitä selän takana...muut ei sitten siellä kerrokkaan todellisia tuntojaan (enkä tarkoita että pitäisi kertoa koko elämäntarina), vaan ei edes niitä pieniä iloja ja suruja. Olen negatiivinen ja se harmittaa minua.
pakko sun sillä fb :ssä on olla.hanki elämä !
mistäs sä tiedät kui nuoresta on kyse? ;p
Olet "ihmettelöi" aivan oikeassa!