Uusperheviikonloppuun.On täysin mahdotonta silloin viettää normaalia elämää,mitä viettäisi omien lasten kanssa.Kun kaikkien lapsia ei ole kasvatettu samalla lailla,josko sitten ollenkaan.Käytöshäiriöistä puhumattakaan.Mutta minkäs teet jos lapsissa ei ole mitään vikaa...
Ja ne säännöt pitäisi koskettaa kaikkia samalla lailla,vaan ei näitä kullannuppuja saa aisoihin mitenkään.
Tavarat lentää ja nyrkit heiluu,sekä potkitaan ja vielä kun se on normaalia toisten mielestä!
Väsymys on henkisesti niin suuri tällaisen vkonlopun jälkeen.
Kohta tää alkaa totisesti riittämään....
Ja ne säännöt pitäisi koskettaa kaikkia samalla lailla,vaan ei näitä kullannuppuja saa aisoihin mitenkään.
Tavarat lentää ja nyrkit heiluu,sekä potkitaan ja vielä kun se on normaalia toisten mielestä!
Väsymys on henkisesti niin suuri tällaisen vkonlopun jälkeen.
Kohta tää alkaa totisesti riittämään....
Vastaukset 12
Vanhimmat
tästä!
Mikähän ilmoitus?
päässä taitaa viirata pahasti jos tämä on keskustelupalsta ja silti täällä ei saa keskustella!
ilmoittelija että tämä on keskustelupalsta?ja jokaisella on oikeus keskustella esimerkiksi tunteistaan...myös niistä negatiivisistä.katos kun kaikkien elämä ei ole sitä ainaista ruusuilla tanssimista!!!!
pysy poissa lukemasta näitä jos jokaisesta viestistä pitää laittaa ilmoitus.säälittävää....
et sitten parempaan provoon pysty.
kopioidaan muiden kirjoitukset, hyvin. Vähän muutetaan juonta, mutta ajatus on sama!;))
ei ole teinin eikä ole provo.kerroin vain reilusti miltä tuntuu näin uusperhevkonlopun jälkeen.kai siihen on oikeus täällä muillakin kuin teillä.
olisi noin toope, että kattelisi päivääkään naisystävänsä noin lapsellista käyttäytymistä. Ei varsinkaan, jos käytös kohdistuu miehen omiin lapsiin.
Provo mikä provo.
mitään niin älä rupea arvostelemaan!jos eläisit itse näin niin silloin ehkä olis mieli toinen.mutta edelleen uskon etten ole ainoa uusperheen äiti joka on väsynyt vkonlopun jälkeen.ei se elämä ole aina niin helppoa.ja jossain se raja kulkee....annatko sinä esim.uusperheessä lasten hakata sisarpuoliaan?
Älä välitä "mother X2" näistä joka väliin kommentoijista, tällaista harrastaa täällä ihmiset jotka eivät halua antaa toisten rauhassa keskustella ihan oikeista asioista, kaikkeen pitää saada puuttua kun ollaan niin tietävinään mikä on "oikea" ja "uskottava" ongelma, kaikki mikä ei omaan elämään liity, on välittömästi näitten mielestä provoilua...
Asiasi ihan nätisti esitit, aihe on arka kylläkin. Itse olen myös uusperheellinen ja viikonloput ym. jolloin lapset ovat meillä ovat kieltämättä raskaita. Ihania aikoja on myös, täytyy sanoa että valtaosa ja nautin lasten läsnäolosta, varmaan niin sinäkin. Mutta riita/ongelmatilanteet ovat itselle hankalia, samoin se että kokoajan täytyy muistaa miettiä mihin lapset ovat kotonaan tottuneet ettei vaadi liikoja. Eli ei silloin se ajanvietto ole ihan samanlaista kuin omien lasten kanssa, vaikka haluaisikin niin. Lapset ovat kotonaan tottuneet eri sääntöihin ja kun itsellä on vahvat mielipiteet siitä, että esim. sisaruksia/vanhempia ei haukuta tai haistatella tahi lyödä, ovat tällaiset tilanteet henkisesti raskaita. Tietenkään meillä ei niin saakaan tehdä, mutta edes se, että tilanne siihen asti menee, jotenkin satuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Jotenkin aina jo valmiiksi pelkää etukäteen näitä ristiriitoja kun ne tilanteet ovat itselle niin outoja.
Nyt tulvii jo kasapäin lukijoita, joiden seuraava kommentti on, että "älä ota lapsekasta miestä" ja ollaan maalaamassa minusta pahaa ihmistä, kun tunnen näin. Minä pidän, oikeastaan jo rakastan, mieheni lapsia. Ja he pitävät minusta, heillä on vaan eri tavat ja erilainen kasvatus, syyttömiä he siihen ovat. Kyse on nyt vain minun omista tunteistani, ei lapsista, ei miehestä. Eikä siitä, että haluaisin eroon mieheni lapsista, ei! Aika varmaan parantaa minuakin, etten pelkäisi erilaisuutta ja kokisin oloni rennommaksi myös niissä hankalissa tilateissa. Niin se varmaan käy sinullakin "Mother x2", kun annetaan ajan kulua eikä säästellä itseämme. Me emme ole pahoja ihmisiä, vaan rohkeita kun uskallamme puhua näinkin arasta asiasta, paljastaa itsemme täysin. Ja näitä julmia, itse täydellisyyttä hipovia kriitikoita täällä on paljon, he yrittävät meidät nöyryyttää sen takia, että uskallamme omat puutteemme myöntää ja sanoa julki. Nämä ihmiset eivät itse siihen kykenisi, he pystyvät vain neuvomaan muita. Annetaan se ilo heille jos heillä ei muuta ole.
Voimia Sinulle Mother x2, kärsivällisyys ja kaikki vaiva palkitaan vielä, muistetaan vaan ettei syytetä lapsia siitä millaiseksi heidät on kasvatettu vaan pyritään ymmärtämään ja ohjaamaan heitä hyvässä hengessä!
Itsekkin olen monesti ollut väsynyt juuri ristiriitoihin kasvatuseroista. Nyt kuitenkin jotkut asiat ovat selvinneet ja syyt lapsen käytökseen. Tällähetkellä koen ainoastaan myötätuntoa tätä lasta kohtaan.
Luulen, että tästä alkaa meillä muutos tai ainakin ei menneeseen ole paluuta.
Tunteesi ovat täysin ymmärrettäviä. Avainasemassa on lasten isä sillä hänen tulee kasvattaa lapsensa. Jos hän tekee sen voi tilanteenne parantua hyväksi. Meillä mies on parantanut tapojaan ja minä olen nyt antanut menneitä anteeksi. Liika itseltä vaatiminenkin voi uuvuttaa. kunhan pyrkii inhimilliseen kohteluun se on riittävää.
Tai koitat kahta eri perhettä väkisin yhteen sovittaa? Ei ole lapsissa vikaa vaan käutöshäiriöisissä ymmärtämätättömissä aikuisissa jotka väkisin koittaa niputtaa jotain kommuunia yhteen.
Olisiko mitenkään mahdollista viettää normaalia aikaa oman perheensä kanssa sekoittamatta siihen ihan vieraita ihmisiä? Miksi valitat väsymyksestä kun luulisi jokaisen aikuisen kykenevän itse valitsemaan mitä rasitteita elämäänsä ottaa?
Olen itse uusperheestä jossa äidilläni vaihtui mies vähän väliä ja aina joku outo hyypiö asui meillä kunnes löysi lapsettoman kumppanin alkaen tekeen omia kakaroita. Aina ne tyypit kohteli toisen tekemiä kakaroita huonosti ja kävi vaan pussinsa tyhjentämässä epätoivoiseen yh äitiini. Minua hävetti enkä edes itseäni kunnioittanut kun olin lapsena tottunut olemaan ihan pohjasakkaa. Äitini kävi tukkaan kiinni ja hänen naimakumppaninsa antoi remmiä vaikka itse oli epärehellinen täydessä merkityksessä. Sitten meistä lapsista olisi pitänyt tulla täydellisiä kansalaisia näin sairaiden aikuisten kasvattamina. Epäonnistuneiden suhteiden jälkeen äitimme jaksaa kehua itseään aina yhä uudelleen ja uudellelleen kuinka hän on täydellinen ihminen eikä ikinä tajua kuinka on pilannut lastensa elämän. Näitä tapauksia on varmasti paljon eikä yhtään ihmetytä! Lapset oirehtii epäpätevistä kasvattajista, aikuisista joilla ei ole järkeä päässä, ihan samoin kuin elänkin oirehtii jos kotiolot ovat huonot eikä saa kunnon hoitoa.
Lapset tarvitsevat turvalliset aikuiset ja säännöllisen elämän ilman heittopusseina kulkemista kämpästä toiseen. Ajatteleeko kukaan kulkisiko itse hammasharja ja välineet repussa joka toinen viikonloppu asumaan johonkin muualle? Ymmärtääkö sitä lapsi mihinkä se pakotetaan ihan aikuisten tyhmyyden johdosta?
Ei helmiä sioille....