Tiedän että hän pitää minusta todella paljon, näemme lähes joka päivä, jos emme näe ainakin soitamme. Hän hymyilee minulle ah niin suloisesti. Pidän hänestä myös erittäin paljon, mutta; jokin kumma jänneite välillämme on. Kumpikaan ei selvästikkään uskalla ottaa ensimmäistä askelta.
Odotan ja hän odottaa, tähän menee varmaan ikuisuus... miten keräisin rohkeutta. Olen saanut hänet kerran syliini, silittänyt päätä ja lohduttanut. Hän tuoksui niin hyvältä ja oli niin avuton, että olisin halunnut rutistaa häntä oikein kunnolla, mutta en uskaltanut. Tuolloin hän oli niin hauras, muulloin voimakas. Mitä voisin tehdä????
Odotan ja hän odottaa, tähän menee varmaan ikuisuus... miten keräisin rohkeutta. Olen saanut hänet kerran syliini, silittänyt päätä ja lohduttanut. Hän tuoksui niin hyvältä ja oli niin avuton, että olisin halunnut rutistaa häntä oikein kunnolla, mutta en uskaltanut. Tuolloin hän oli niin hauras, muulloin voimakas. Mitä voisin tehdä????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäinen askel onneen, on aina se vaikein askel...
joo tiiän ton jutun. Mul on ollu samanlainen tilanne ja ite tein alotteen. Vein sen vähä syrjemmälle ja olin ihan hiljaa ja se oli hiljaa ei siihen muuta tarvittu kohta jo suudeltiin. Et ei muuta ku toimintaa. Se on vaikeeta mut pitää vaa uskaltaa
lasi viiniä, tölkki lonkkua tai jotain alkoholia lievittämään jännitystä? Ei kuitenkaan liikaa, kun emme juurikaan käytä alkoholia.
mulla ihan sama tilanne...olen ihastunut..ja tiedän että hänkin on ainakin jollain tasolla kiinnostunut. olemme tapailleet muutaman kuukauden....on halattu ja vaihdettu hyvän yön suukkoja. en halua itsekään kiirehtiä vakavaan suhteeseen tai seksiin, mutta aaahhh..haluaisin niin pitää häntä lähelläni, suudella, silutella ja kertoa tunteistani. hän on minua kokemattomampi ja tiedän että kaikki on hänelle uutta ja varmasti jollain tasolla pelottavaa/jännittävää....ja hän tarvii ehkä enemmän aikaa. En haluaisi säikyttää häntä pois, mutta en tiedä kuinka kauan kestän tätä itseni kidutusta, kun vatsassani on perhosia aina kun olen metrin säteellä hänestä ja katson hänen kauniita silmiään, ihanaa hymyään tai kuulen hänen äänensä...
...love is in the air...
...ehkei vielä rakkautta, mutta syvää ihastusta kyllä.. Hitto, että me naiset ollaan vaikeita tapauksia - meitä ei kukaan osaa tulkita, eikä oikein saada itsekkään sanottavaamme sanottua.. ;)