Prepaid liittymän puk-koodin ohitus

Kyllä sä oot fiksu

Mikä se master code on ja miten toimii? Joku oli samanlaisessa tilanteessa sellaisella saanut auki. Ja mulla ei siis enää ole sitä liittymäkorttia,josta irrotin sim-kortin. Auttakaa nyt.

Koska PUK-koodi väärin ei hyväksy PIN-koodia vaikka kysyykin:(

2016 kirjoitettu kyssä, mutta vastaus toimii nytkin.

Kirjoita googleen pin koodi wikipedia.

Siinö artikkelissa on kerrottu PIN-koodista ja ohje sen vaihtamiseen ilman puhelimen valikoissa pyörimiseen. On turvallinen. Siihen näpytellään

**04*(nykyinen PIN)*(uusi PIN)*(uusi PIN)# ja lopuksi luuri.

minä NAJIB toin esinahalle.

prepaid -liittymät ja PUK -koodi:

1. prepaid -liittymän SIM -korttikehyksessä on (joskus raaputuspinnan alla) ne PUK -koodit (PUK1 on se, jonka tarvitset, jos PIN -koodi menee 3 kertaa perälläin väärin).

2. JOS prepaid -liittymä on rekisteröity, tällöin voit saada PUK -koodin asiakaspalvelusta. Mutta jos on rekisteröimätön liittymä, tällöin asiakaspalvelu ei voi koodia kertoa, kun eivät itsekään sitä tiedä.

Eli jos hukkaat rekisteröimättömän liittymän SIM -korttikehyksen ja sitten PIN -koodi menee 3 kertaa väärin, niin tuon jälkeen käytännössä menetät liittymän.

Ainahan toki korttia voi yrittää hakkeroida... tosin jos PUK -koodi menee 10 kertaa väärin, niin kortti lukittuu pysyvästi.

Joissain mikrokontrollereissa on ollut suunnitteluvirhe, jolloin tietyillä kikoilla on voinut lukea kortin ohjelmamuistia, vaikka luku on periaatteessa estetty. Jos SIM -korteissa on sama virhe, niin samaa kikkaa voi koettaa soveltaa siihenkin. Mitään takuita homman onnistumisesta ei ole, ja on mahdollista, että kortti voi vaurioitua yrittämisestä.

Huvittaisi muuten tietää: Oletetaan, että poliisi pidättää henkilön esim. huumerikoksesta epäiltynä. Henkilön taskusta löytyy useita SIM -kortteja, mutta henkilö kieltäytyy antamasta poliisille PUK -koodia tai PIN -koodia. Jos poliisi kokeilee muutamia yleisimpiä PIN -koodeja ja ne ovat väärin, korttihan kysyy sen jälkeen PUK -koodia. Jos henkilö ei sitä kerro ja kotietsinnässäkään sitä SIM -korttikehystä ei löydy, mitä poliisi tekee seuraavaksi ?
Jos noita SIM -kortteja on käytetty vaikkapa huumekaupoista sopimiseen, niin poliisilla olisi varmasti motiivi selvittää asiaa. Voivat varmaan tehdä operaattorille virka-apupyynnön liittymän liikenteen selvittämiseksi, mutta onko itse fyysinen SIM -kortti poliisinkin resurssien tavoittamattomissa ?

Anonyymi kirjoitti:

prepaid -liittymät ja PUK -koodi:

1. prepaid -liittymän SIM -korttikehyksessä on (joskus raaputuspinnan alla) ne PUK -koodit (PUK1 on se, jonka tarvitset, jos PIN -koodi menee 3 kertaa perälläin väärin).

2. JOS prepaid -liittymä on rekisteröity, tällöin voit saada PUK -koodin asiakaspalvelusta. Mutta jos on rekisteröimätön liittymä, tällöin asiakaspalvelu ei voi koodia kertoa, kun eivät itsekään sitä tiedä.

Eli jos hukkaat rekisteröimättömän liittymän SIM -korttikehyksen ja sitten PIN -koodi menee 3 kertaa väärin, niin tuon jälkeen käytännössä menetät liittymän.

Ainahan toki korttia voi yrittää hakkeroida... tosin jos PUK -koodi menee 10 kertaa väärin, niin kortti lukittuu pysyvästi.

Joissain mikrokontrollereissa on ollut suunnitteluvirhe, jolloin tietyillä kikoilla on voinut lukea kortin ohjelmamuistia, vaikka luku on periaatteessa estetty. Jos SIM -korteissa on sama virhe, niin samaa kikkaa voi koettaa soveltaa siihenkin. Mitään takuita homman onnistumisesta ei ole, ja on mahdollista, että kortti voi vaurioitua yrittämisestä.

Huvittaisi muuten tietää: Oletetaan, että poliisi pidättää henkilön esim. huumerikoksesta epäiltynä. Henkilön taskusta löytyy useita SIM -kortteja, mutta henkilö kieltäytyy antamasta poliisille PUK -koodia tai PIN -koodia. Jos poliisi kokeilee muutamia yleisimpiä PIN -koodeja ja ne ovat väärin, korttihan kysyy sen jälkeen PUK -koodia. Jos henkilö ei sitä kerro ja kotietsinnässäkään sitä SIM -korttikehystä ei löydy, mitä poliisi tekee seuraavaksi ?
Jos noita SIM -kortteja on käytetty vaikkapa huumekaupoista sopimiseen, niin poliisilla olisi varmasti motiivi selvittää asiaa. Voivat varmaan tehdä operaattorille virka-apupyynnön liittymän liikenteen selvittämiseksi, mutta onko itse fyysinen SIM -kortti poliisinkin resurssien tavoittamattomissa ?

Lue lisää

Mitä poliisi tekisi PIN/PUK koodeilla? Selvittäisi kortilla olevan liittymän puhelinnumeron? Veikkaanpa että sen saa selville kortin toimittajalta myös esim. ICCID:n perusteella, joka on usein printattuna kortin päälle, tai jos ei niin sen voi kortilta lukea ilman PIN/PUK koodeja.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä poliisi tekisi PIN/PUK koodeilla? Selvittäisi kortilla olevan liittymän puhelinnumeron? Veikkaanpa että sen saa selville kortin toimittajalta myös esim. ICCID:n perusteella, joka on usein printattuna kortin päälle, tai jos ei niin sen voi kortilta lukea ilman PIN/PUK koodeja.

Lue lisää

"Veikkaanpa että sen saa selville kortin toimittajalta myös esim. ICCID:n perusteella, joka on usein printattuna kortin päälle"

Jäynä on tässä:

se ICCID (=kortin Näkyvä sarjanumero) on korttikehyksessä, ei itse kortissa.
Eli jos kortti on irrotettu siitä kehyksestä, ja kehys hävitetty, niin itse kortissa ei sitä ICCID:tä lue.

Sen voisi ehkä saada selville AT -komennolla, mutta jotta tuon AT -komennon pääsee antamaan, niin kortin PIN -koodi (tai PUK -koodi) pitää olla tiedossa, jos kortin PIN -lukitus on päällä (kuten oletuksena on, jollei käyttäjä itse ole lukitusta avannut).

Kortilta poliisi voisi esim. haluta tekstiviestejä (jotka toki voi saada myös operaattorilta, jos ne operaattorin tietokannassa ovat edelleen tallessa) tai kortille tallennettuja numeroita.

Sitä en tiedä, saako noita tietoja poliisikaan jollain muulla tavalla, jos kortti on PIN -lukittu, ja poliisi ei tiedä PIN/PUK -koodia. Rekisteröidyissä liittymissähän tuon PUK -koodin poliisikin saisi operaattorilta, mutta jos on rekisteröimätön prepaid -liittymä, niin sitten ei saa, ainakaan ilman kortin numeroa tai puhelinnumeroa.

"Toinen konsti on, että muista oikea PIN koodi, äläkä syötä sitä väärin"

Varoitus: Tuon "konstin" noudattaminen EI yksinään riitä!

Vuosia sitten kävi näin:

vanha Nokian (= EI laatumerkki) puhelin käyttäytyi niin, että kun puhelin kysyi PIN -koodia (oikeasti se on se SIM -kortti, joka sitä PIN tai PUK -koodia kysyy, puhelin toimii tässä vain SIM -kortin näyttönä ja näppäimistönä), niin syötin aivan oikean koodin, mutta kun puhelimen ja SIM -kortin sähköinen kontakti oli luokattoman huono (suunnitteluvirhe Nokian puhelimessa), niin puhelin vääristi sen syötetyn koodin matkalla SIM -kortille, jolloin kortti sai (useamman kerran) väärän PIN -koodin.

Lopulta piti siirtää kortti eri puhelimeen ja syöttää oikea PUK (= PUK1) -koodi, jotta sai asetettua uudelleen haluamansa PIN (=PIN1) -koodin.

PIN2 ja PUK2 -koodit liittyvät ominaisuuteen nimeltä "rajoitettu numeronvalinta".
Jos et tarvitse rajoitettua numeronvalintaa, niin silloin et koskaan tarvitse PIN2 ja PUK2 -koodeja mihinkään.

Kyseinen Nokia oli joko 2110 (900 MHz gsm) tai 8148 (1800 MHz citypuhelin).

8148 tunnetaan myös nimellä "citybanaani" eli se on 1800 MHz radio-osalla varustettu rinnakkaismalli ehkä paremmin tunnetusta 8110:sta, joka on se parhaiten "banaani-Nokiana" tunnettu malli (900 MHz gsm).

Mikään noista (2110, 8110, 8148) ei siis ole 2-taajuuspuhelin.
Nokian ensimmäinen 2-taajuuspuhelin on 6150, joka tuli markkinoille noin 6 kk Ericssonin ensimmäisen 2-taajuuspuhelimen SH-888 jälkeen.

SH-888:ssa on infrapunaportin kautta toimiva GSM -modeemi, Nokia 6150:ssa ei ole modeemia, vaan ainoastaan valmius lisävarusteena ostettavalle modeemille.

Mutta siinä missä Ericssonin insinööritaito oli erinomainen, niin Ericssonin osaamaton mainos- ja markkinointiosasto tuhlasi paljon rahaa siihen, että Ericsson GA628 (1-taajuus 900 MHz gsm, ilman modeemia ja ilman infrapunaporttia) näkyi hetken valkokankaalla eräässä James Bond -elokuvassa.

Ja kun Ericsson oli maksanut itsensä kipeäksi siitä, että James Bond elokuvassa pitelee kädessään Ericsson GA628 -puhelinta, niin sitten kun SH-888 tuli myyntiin (siis n. 6 kk ennen Nokia 6150:aa), niin tässä vaiheessa Ericssonin mainoskassa ammotti tyhjyyttään, joten SH-888:n myyntiluvut jäivät teknisestä erinoimaisuudestaan huolimatta vaatimattomiksi, kun ei ollut rahaa mainostaa näyttävästi ko. SH-888 -puhelinta.

Nokialla oli markkinointi- ja mainososaamista, Ericssonilla taas teknistä eli insinööriosaamista.

Se on suuri ongelma:)