Tänään sunnuntaina 28.2. Aamuydämellä ohjelmassa oli aiheena nuorten masennus.
Jos aihe kiinnostaa katso milloinka tulee uusinta. Tai katso yle Areenassa.
**************
Nuorten masennus on hyvin yleistä. Lapsista lähes kymmenellä prosentilla todetaan vakavia mielenterveysongelmia, ja nuoruusiällä ongelmat vielä lisääntyvät niin, että yli viidennes kärsii psyyken ongelmista.
Nuoria psykoterapiaan hakeutuneista on noin kolmannes.
Johanna Virta-Räikkönen sai diagnoosin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 20-vuotiaana. Elli Ovaskainen on joutunut kohtaamaan masennuksen lastensa kautta.
PANIIKKIA JA MASENNUSTA
Johanna Virta-Räikkönen, 33, alkoi kärsiä paniikkihäiriöistä 15-vuotiaana. Ensimmäinen kohtaus tuli rippileirillä, ja lukiossa kohtaukset jatkuivat. Johanna luuli, että ahdistuneisuus, pelko ja pahoinvointi kuuluvat nuoruuteen eikä hän ollenkaan ymmärtänyt kärsivänsä paniikkihäiriöstä.
Koko lukioaika kului kuin sumussa. Ylioppilaslakin Johanna kuitenkin sai, vaikka kirjoituksista hän ei muista mitään muuta kuin sen, että halusi päästä pois mahdollisimman nopeasti.
Opiskelupaikkakunnalla Johannan tilanne huononi entisestään, kun paniikin lisäksi hän masentui. Johannaa tutkittiin päästä varpaisiin, mutta mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Lopulta psykiatrisissa tutkimuksissa diagnoosi paniikkihäiriöstä ja masennuksesta oli parin keskustelun jälkeen selvä.
TERAPIAA VAIN YKSITYISESTI
Julkisen palvelun kautta parikymppiselle Johannalle ei terapiaa pystytty tarjoamaan, vaan hänelle suositeltiin yksityisiä palveluja.
Kolmen vuoden terapiaistunnot Kelan tukemina, mutta yksityisellä psykiatrilla, eivät Johannan mielestä kovin paljoa auttaneet.
Henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla hän kuitenkin valmistui ammattiin, tosin vuoden myöhemmin kuin opiskelukaverinsa. Johannan täyttäessä 23 vuotta, hän putosi nuorisopsykiatristen palvelujen ulottumattomiin, ja hoitoketju katkesi.
Johanna aloittaessa työt hänen henkinen kuntonsa oli romahtanut, ja työkaverit joutuivat toimittamaan sekavasti käyttäytyneen ja itsemurhalla uhkailleen Johannan sairaalaan.
Vasta sairaalakäynnin jälkeen Johanna alkoi saada julkisen palvelun kautta psykiatrista apua, jota jatkettiin seitsemän vuotta - aina kolmekymppiseksi saakka.
RANKKA LAPSUUS, RANKKA NUORUUS
Elli Ovaskan, 58, viidestä lapsesta kahdella nuorimmalla on ollut vakava masennus.
Lasten ollessa alle 3-vuotiaita perheessä elettiin raskaita aikoja. Lasten allergiat valvottivat äitiä, ja isää huolestutti lama-ajan työtilanne niin, että pullosta tuli otettua usein lohtua.
Kun nuorin poika oli 2-vuotias, sisar 4-vuotias ja isoveli kuuden vuoden ikäinen, perheen isä menehtyi sairauskohtaukseen.
Pojista nuorin alkoi oireilla 11-vuotiaana, kun hänelle tärkeä kummisetäkin kuoli. Pojalle kävi yhä vaikeammaksi lähteä kouluun, ja vihanpuuskat kohdistuivat neljä vuotta vanhempaan veljeen.
Vuosi vuodelta tilanne kärjistyi, kunnes pahimmillaan poika linnoittautui kuukausien ajaksi omaan huoneeseensa, ja isoveli joutui juoksemaan puukkouhkailuja pakoon.
Elli-äiti yritti saada apua tilanteeseen kaikin keinoin, mutta kukaan ei tullut kotiin auttamaan.
Nuoremman veljensä tilanteesta huolestunut sisko masentui yhdeksättä luokkaa käydessään niin, että halusi lopulta itse hoitoon. Hän pääsi nuorisopsykiatriselle osastolle lepäämään.
Huonommassa kunnossa ollut veli oli kaikkia hoitoja vastaan eikä näin ollen saanut mitään apua, vaikka Elli-äiti pyytämällä pyysi jopa pojan huostaanottoa, jotta tilanne olisi lauennut.
AJOISSA APUA
Johannan ja Ellin mielestä nuorten tulisi saada mahdollisimman nopeasti apua henkisiin ongelmiinsa. Tilanne olisi arvioitava perusteellisesti eikä avun saamiseen saisi vaikuttaa se, miten apua pyytävä osaa asiansa esittää.
Elli toivoisi lisää satsauksia mm. nuorten tukihenkilöiden palkkaamiseen. Hänen pojalleen koulunkäynnin tukihenkilö jäi saamatta rahanpuutteen vuoksi.
Johanna olisi mielestään voinut olla työkuntoinen jo paljon aikaisemmin, jos hän olisi saanut aikaisemmin julkisen palvelun kautta kokonaisvaltaisesti suunniteltua psykiatrista tukea.
Nyt hän opiskelee Kelan ammatilliseen uudelleen koulutuksen tarkoitetun koulutusrahan turvin yliopistossa sosiaali- ja kuntoutustiedettä. Nykyään Johanna voi jo ammentaa tieto-taitoa omista kokemuksistaan, ja toisaalta opinnot auttavat häntä oman elämän hallinnassa. Viisivuotias Onni-poika tuo lisäksi paljon iloa arkeen.
Elli uupui kahden masentuneen lapsensa hoidoista taistellessaan. Erityisopettajan työt ja kodin haasteet muodostivat lopulta liian raskaan yhtälön, ja hän joutui sairaslomalle.
Kohta kahden vuoden ajan Elli on koonnut itseään käymällä masentuneiden lasten vanhemmille tarkoitetuissa koulutustilaisuuksissa ja vertaistapaamisissa. Häpeän ja syyllisyyden tunnetta hän on ravistellut harteiltaan vähitellen.
Toimittaja Hilla Blomberg
Jos aihe kiinnostaa katso milloinka tulee uusinta. Tai katso yle Areenassa.
**************
Nuorten masennus on hyvin yleistä. Lapsista lähes kymmenellä prosentilla todetaan vakavia mielenterveysongelmia, ja nuoruusiällä ongelmat vielä lisääntyvät niin, että yli viidennes kärsii psyyken ongelmista.
Nuoria psykoterapiaan hakeutuneista on noin kolmannes.
Johanna Virta-Räikkönen sai diagnoosin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 20-vuotiaana. Elli Ovaskainen on joutunut kohtaamaan masennuksen lastensa kautta.
PANIIKKIA JA MASENNUSTA
Johanna Virta-Räikkönen, 33, alkoi kärsiä paniikkihäiriöistä 15-vuotiaana. Ensimmäinen kohtaus tuli rippileirillä, ja lukiossa kohtaukset jatkuivat. Johanna luuli, että ahdistuneisuus, pelko ja pahoinvointi kuuluvat nuoruuteen eikä hän ollenkaan ymmärtänyt kärsivänsä paniikkihäiriöstä.
Koko lukioaika kului kuin sumussa. Ylioppilaslakin Johanna kuitenkin sai, vaikka kirjoituksista hän ei muista mitään muuta kuin sen, että halusi päästä pois mahdollisimman nopeasti.
Opiskelupaikkakunnalla Johannan tilanne huononi entisestään, kun paniikin lisäksi hän masentui. Johannaa tutkittiin päästä varpaisiin, mutta mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Lopulta psykiatrisissa tutkimuksissa diagnoosi paniikkihäiriöstä ja masennuksesta oli parin keskustelun jälkeen selvä.
TERAPIAA VAIN YKSITYISESTI
Julkisen palvelun kautta parikymppiselle Johannalle ei terapiaa pystytty tarjoamaan, vaan hänelle suositeltiin yksityisiä palveluja.
Kolmen vuoden terapiaistunnot Kelan tukemina, mutta yksityisellä psykiatrilla, eivät Johannan mielestä kovin paljoa auttaneet.
Henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla hän kuitenkin valmistui ammattiin, tosin vuoden myöhemmin kuin opiskelukaverinsa. Johannan täyttäessä 23 vuotta, hän putosi nuorisopsykiatristen palvelujen ulottumattomiin, ja hoitoketju katkesi.
Johanna aloittaessa työt hänen henkinen kuntonsa oli romahtanut, ja työkaverit joutuivat toimittamaan sekavasti käyttäytyneen ja itsemurhalla uhkailleen Johannan sairaalaan.
Vasta sairaalakäynnin jälkeen Johanna alkoi saada julkisen palvelun kautta psykiatrista apua, jota jatkettiin seitsemän vuotta - aina kolmekymppiseksi saakka.
RANKKA LAPSUUS, RANKKA NUORUUS
Elli Ovaskan, 58, viidestä lapsesta kahdella nuorimmalla on ollut vakava masennus.
Lasten ollessa alle 3-vuotiaita perheessä elettiin raskaita aikoja. Lasten allergiat valvottivat äitiä, ja isää huolestutti lama-ajan työtilanne niin, että pullosta tuli otettua usein lohtua.
Kun nuorin poika oli 2-vuotias, sisar 4-vuotias ja isoveli kuuden vuoden ikäinen, perheen isä menehtyi sairauskohtaukseen.
Pojista nuorin alkoi oireilla 11-vuotiaana, kun hänelle tärkeä kummisetäkin kuoli. Pojalle kävi yhä vaikeammaksi lähteä kouluun, ja vihanpuuskat kohdistuivat neljä vuotta vanhempaan veljeen.
Vuosi vuodelta tilanne kärjistyi, kunnes pahimmillaan poika linnoittautui kuukausien ajaksi omaan huoneeseensa, ja isoveli joutui juoksemaan puukkouhkailuja pakoon.
Elli-äiti yritti saada apua tilanteeseen kaikin keinoin, mutta kukaan ei tullut kotiin auttamaan.
Nuoremman veljensä tilanteesta huolestunut sisko masentui yhdeksättä luokkaa käydessään niin, että halusi lopulta itse hoitoon. Hän pääsi nuorisopsykiatriselle osastolle lepäämään.
Huonommassa kunnossa ollut veli oli kaikkia hoitoja vastaan eikä näin ollen saanut mitään apua, vaikka Elli-äiti pyytämällä pyysi jopa pojan huostaanottoa, jotta tilanne olisi lauennut.
AJOISSA APUA
Johannan ja Ellin mielestä nuorten tulisi saada mahdollisimman nopeasti apua henkisiin ongelmiinsa. Tilanne olisi arvioitava perusteellisesti eikä avun saamiseen saisi vaikuttaa se, miten apua pyytävä osaa asiansa esittää.
Elli toivoisi lisää satsauksia mm. nuorten tukihenkilöiden palkkaamiseen. Hänen pojalleen koulunkäynnin tukihenkilö jäi saamatta rahanpuutteen vuoksi.
Johanna olisi mielestään voinut olla työkuntoinen jo paljon aikaisemmin, jos hän olisi saanut aikaisemmin julkisen palvelun kautta kokonaisvaltaisesti suunniteltua psykiatrista tukea.
Nyt hän opiskelee Kelan ammatilliseen uudelleen koulutuksen tarkoitetun koulutusrahan turvin yliopistossa sosiaali- ja kuntoutustiedettä. Nykyään Johanna voi jo ammentaa tieto-taitoa omista kokemuksistaan, ja toisaalta opinnot auttavat häntä oman elämän hallinnassa. Viisivuotias Onni-poika tuo lisäksi paljon iloa arkeen.
Elli uupui kahden masentuneen lapsensa hoidoista taistellessaan. Erityisopettajan työt ja kodin haasteet muodostivat lopulta liian raskaan yhtälön, ja hän joutui sairaslomalle.
Kohta kahden vuoden ajan Elli on koonnut itseään käymällä masentuneiden lasten vanhemmille tarkoitetuissa koulutustilaisuuksissa ja vertaistapaamisissa. Häpeän ja syyllisyyden tunnetta hän on ravistellut harteiltaan vähitellen.
Toimittaja Hilla Blomberg
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keneenkä tänä päivänä voi enään luottaa? On valelääkäreitä, valesairaanhoitajia, valepsykiatreja.
Suomiko oikeusvaltio?
Tänä aamuna Aamusydämellä ohjelmassa oli aiheena nuorten psykoterapiasta. Katso uusintapäivä lehdestä.
Osalainaus laajasta lehtiartikkelista, joka pitäisi löytyä useissa tämänpäivän maakuntalehdissä.
Sunnuntaisuomalainen (Keskisuomalainen). 28.2.2010.
Huuhaa terapiaa. Valvomaton terapia on vaarallista. Tarkista terapeutin taustat .
Villit ja valvomattomat psykoterapiahoidot ovat johtaneet psyykkisiin ongelmiin ja oikeudenkäynteihin.
Villit, valvomattomat psykoterapiahoidot ovat Suomessa laaja ongelma. Lauerma kertoo valvomattomien terapioiden johtaneen potilaiden mielenterveysongelmien pahenemiseen ja itsemurhiin.
Psykoterapeutti- nimikettä saavat käyttää Suomessa vain Valviran hyväksymät terveydenhuollon ammattilaiset. Valvira antaa vuodessa muutaman huomautuksen valepsykoterapeuttina esiintymisestä.
-Suomessa on lukuisia ryhmittymiä ja yhdistyksiä, joissa psykoterapia sekoittuu elämänkatsomusohjaukseen, jopa uskonnollisiin vaikutteisiin. Usein nämä ryhmät ovat lahkomaisia ja niillä voi voi olla rakastettu johtaja. Tälläistä toimintaa on paljon .
-Valemuistoista on syntynyt jopa oikeudenkäyntejä. Kaikki valemuistot eivät suinkaan ole miellyttäviä. Lauerma tietää tapauksen, jossa ulkomailla villiä terapiaa saanut suomalainen uskoi pitkään valemuistoonsa, jonka mukaan häntä oli lapsena pidetty nälässä pitkään, joka tuntui järjenvastaisela, sillä perhe oli elänyt hyvissä oloissa. Silti valemuisto oli järkeä vahvempi.
Terapeutti voi synnyttää valemuistoja ruokkimalla asiakkaansa mielikuvitusta eri tavoin. Toisaaltaan valemuistoja voi sopivisssa olosuhteissa myös ilman, että ulkopuolinen taho niitä erikseen määrittelisi. Ihmisen mieli tuottaa valemuistoja tietyissä olosuhteissa. Niistä voi koitua jopa huomattavaa haittaa.
Myös valheelliset insestimuistot ovat olleet maailmalla melko yleinen ilmiö, eivätkä tapaukset ole tuntemattomia Suomessakaan. Ne johtavat usein perheejäsenten välien katkeamiseen - joskus pahempiinkin seuraamuksiin.
-Yhdysvalloissa oli eräässä vaiheessa oikea valheellisiin insestimuistoihin perustuvien oikeudenkäyntien aalto.
Artikkelissa oli lainaus eräästäSonera Plazan keskustelusta.
Suurin osa ihmisistä kokee hoitojen aikana pelkoja. Itse sain sain tietoa, että olisin joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.Toisen kerran yksi terapeuteista yritti ojata sessiota siihen suuntaan, että äitini olisi lapsena ollessani yrittänyt tappaa minut veitsellä. Tälläistä ei ole todellisuudessa sattunut.
************
Googlaa > valemuistodyndrooma valemuistot < Haulla löytyy runsaasti aiheesta.
Myös haulla > hannu lauerma< haulla löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa.
Tiistaina 2.3. 2010 TV ohjelmassa Väkivaltainen Suomi on vieraana mm.Hannu Lauerma. Kannattaa katsoa.
Päivi Lipposen kirjallinen kysymys 85/2009
KK 85/2009 vp - Päivi Lipponen /sd
Lastenpsykiatrisen intensiivisen hoidon riittävyys
Eduskunnan puhemiehelle
Lasten intensiivistä psykiatrista hoitoa on niukasti saatavilla. Erikoispiirteenä on se, että terveydenhuollon puolelta nämä mielenterveysongelmiin hoitoa tarvitsevat lapset siirretään sosiaalitoimen puolelle, vaikka kysymys ei ole lastensuojeluasiasta. Kun lapsen terveydenhuollon tarve siirtyy sosiaalitoimen vastuulle, lapsi on tapana ottaa huostaan.
Esimerkkitapauksessa lapsi on saanut hoitoa Auroran lastenpsykiatrisessa sairaalakoulussa ja sen jälkeen alueensa koulun erityisluokalla. Aurorasta on annettu lapselle psykoterapiaa kahdesti viikossa neljän vuoden ajan. Nyt tämä hoito on lopetettu. Ainoaksi vaihtoehdoksi on suositeltu Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoitoa Pitäjänmäen lastenkodissa. Jotta äiti saisi lapselleen lapsen tarvitsemaa hoitoa, äidin pitäisi suostua tämän huostaanottoon. Äiti ei halua suostua lapsen huostaanottoon. Kyseisessä tapauksessa äidin tukena toimivat sosiaaliviranomaiset toteavat, että mitään lastensuojelullisia perusteita huostaanotolle ei ole. Äiti on hyvin sitoutunut lapsensa hoitoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2009
Päivi Lipponen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 85/2009 vp:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
Lipposka nimittäin, koska hänen miehensä hallituskausien aikana entinen hyvä sosiaalihuoltojärjestelmä terveydenhoitoineen romutettiin.
Koska hoitoon ei pääse, on päädytty valehoitoihin, valeterapioihin ja hoidollisiin huostaanottoihin.
Rikollista lasten ja nuorten kohtelua hoidotta jäämisineen, eikä siihen muuta syytä ole kuin eräiden tahojen rahan ahneus. Lapset voivat tismalleen yhtä hyvin kuin vanhempansa voivat ja kun lapsiperheiden oloja kurjistettiin, niin tietysti se näkyy lapsissa. Ei auta yhtään, vaikka pääministeri mainostaa, että osa nuorista voi paremmin kuin ikinä ennen.
Niin syitä on monia. Jos vanehmmat esim. eroavat rankan riitelyn jälkeen ja eron jälkeen toinen vanhempi msutamaalaa toisen vanhemman. lapsi jotutuu liian vaikeaan tressi tilanteeseen. Sitten helposti kun kasaantuu ongelmia niitä tulee vain lisää. Kolussa alkaa olla hiljaa ja ehkä joutuu kiusatuksi ja sitten alkaa itse jo käyttäytyä huonosti mikä taas kasvattaa negatiivisia seurauksia. ja harvemmin vanhemmat ottavat vastuuta vaan se lapsi on niin vaikea..
Niin elämä on raadollsita josksu aikuiset joutuvat niin rankkoihin tilanteisiin, että eivät jaksa olla hyvä vanhempia. Olsii hyvä,e ttä tukea olisi saatavilla ja, että me aikuiset kykenisismme myöntämään armollisesti omat virheemme ja yrittää korjata sen mitä korjattavissa on.
Jos jätetään pois laskuista vaikeasta päihde- tai mielenterveysongelmasta kärsivät vanhemmat, niin uskon joka ainoan vanhemman ensimmäisenä syyttävän itseään ja kysyvän itseltään, onko hän ja mitä hän on lapsen suhteen tehnyt väärin tai laiminlyönyt tätä, kun lapsi alkaa oireilla. Vaikeita elämäntilanteita kyllä tulee joka perheelle, joista lapsetkin joutuvat kärsimään, mutta ihan turha on lähteä joka asiasta vanhempia syyttävälle linjalle, kuten lastensuojelumme on lähtenyt. Ihan kuin lapset eivät Suomessa saisi nähdä elämänkirjoa vaikeuksineen ja sitä, miten niistä selvitään! Tarkoitan tällä sitä, kun lastensuojelun selvittelyyn on annettu joka ongelma, jopa ne, jotka sinne eivät kuulu.
Toki yhteiskunnan tehtävä on auttaa ja tukea, mutta nythän kaikki tuki, jopa osa lasten lakisääteisistä palveluista on vedetty pois. Ja nimenomaan noissa palvelujen puutteen takia tehdyissä huostaanotoissa vanhemmat joutuvat näkemään, miten huostaanoton syy yritetään vääntää lainmukaiseksi eli vanhemmista haetaan syitä, vaikka niitä ei oikein todellisuudessa kukaan löydäkään. Uskon vakaasti edelleen, että vain vaikeasti päihde- ja mt-ongelmaiset ovat niitä, jotka eivät lapsensa eduksi virheitään myönnä silloin, kun niitä todella on olemassa.
että sitä mukaa kun perheiden asemaa alettiin kurjistamaan, niin samaan tahtiin myös aikuisten, nuorten ja lasten mielenterveysongelmista alettiin puhua enemmän ja enemmän. Mutta ei nyt puhuta tästä, koska pääministerinkin mielestä on pidettävä mielessä vain ja ainoastaan se, että osalla ihmisistä menee Suomessa paremmin kuin koskaan ennen.
Raha ei ole onnellisuuden tae, mutta kummasti se vain lisää uskoa tulevaisuuteen, kun rahaa on edes sen verran, mitä perustoimeentuloon tarvitaan.